Pohditteko ikinä kenestäkään, että millä rahoilla elävät?
Yksi tuttuni asuu kolmiossa Helsingin Kalliossa (kallis seutu, koska lähellä keskustaa) ja opiskeli kandiksi 8v (tavoiteaika 3v). Sitten on nyt opiskellut maisteriksi 5v, eli ei saa enää opintotukea. Ei käy töissä, on kerran tehnyt yhden harjoittelun.
Ihmettelen vaan miten sillä on varaa asua noin isossa asunnossa Kalliossa ja matkustella. Lisäksi ihmettelen miten se kuluttaa päivänsä, kun ei käy töissä tai opiskele kauheasti.
Kommentit (121)
Persut ällöttää, saat anan elätit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä mietin kun näen nuoren naisen ajavan loistoautolla.
Olenko asenteellinen?Se voi olla työsuhdeauto. Vävyllä on upea, tuliterä, sähköauto työsuhdeautona. Ihan tavallinen myyntitykki ammatiltaan.
Ihan kuin se työsuhdeauto olisi ilmainen! Miehelle sellaista juuri tarjottiin, mutta olisi maksanut 800€ kuussa, niin ei todellakaan sellaista ottanut.
No maksaa tietysti, mutta on se kuitenkin paljon vähemmän kuin että ostaisi sen auton.
No ei mene edes kahteen autoon joka kuukausi 800e
Vierailija kirjoitti:
Äitini on aina elänyt isän siivellä. Ei ole osallistunut lähes millään tavoin perheen/talouden kustannuksiin, vaan isä maksanut asuntolainan, sähkön, öljyn, tiemaksut, vakuutukset, aivan kaiken. Äiti on pelannut rahansa. :)
Noinko on? Onko tämä molempien vanhempien kertomus?
P.s jos ei ole osallistunut mitenkään, niin kuka omistaa asunnon? Se on helppo tarkistaa maanmittauslaitokselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain kolme suurta perintöä Amerikasta(perintöveroa ei tarvitse Suomessa niistä enää maksaa ). Elämistäni ihmetellään pitkin kyliä . En koe velvollisuudekseni tiedottaa heille mistä vaurauteni on peräisin.
Ei ole lapsia, eikä mieleisiä sukulaisia, joten annan palaa !Ei kyllä pidä paikkaansa etteikö ulkomaisista perinnöistä pitäisi maksaa perintöveroa Suomeen, pitää kyllå jos ylittävät 20 000 euroa. Suomen verottaja osaa kyklä.ottaa omansa.
Tällainen päätös on Yhdysvaltojen ja Suomen verotuksen välillä
KHO 2014:9
Perinnönsaaja oli Suomessa asuva Suomen kansalainen. Perinnönjättäjä, joka oli kuollessaan ollut Yhdysvaltojen kansalainen, oli asunut pysyvästi Yhdysvalloissa ja myös hänen jäämistöomaisuutensa oli sijainnut verosopimuksen III artiklassa tarkoitetuin tavoin Yhdysvalloissa. Veroviraston olisi verosopimuksen IV artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti tullut perintöverotusta toimittaessaan jättää ottamatta lukuun perinnönjättäjän Yhdysvalloissa sijainnut jäämistöomaisuus.
Perintöveroa tulee kuitenkin maksaa jäämistöosuudesta siltä osin kuin siihen sisältyy Suomessa sijaitsevaa omaisuutta.
Pari kaveria lähti kesken ysi luokan koko päiväisesti töihin varastoon ja teki myös paljon ylitöitä.
Säästi kaikki rahat kun asui ilmaiseksi vanhempien luona ja jo 22 vuotiaana oli oma kämppä maksettuna.
Sitten jatkoivat työskentelyä ja ylitöitä ja 30v oli jo oma ja vuokrattu sijoituskämppäkin maksettu ja nyt taisi pelkkiä vuokratuloja toisella olla yli 3 tonnia kuussa ja pyörä sen kun pyörii pyörimistään.
Tätäkin moni ihmetellyt, kun ei edes peruskoulua käytynä, eikä perintöä ja tuloja silti paljon ja kämppiäkin joka puolella.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti hoitolaitoksessa ja lapsenlapsi asuu kämpässä..
Meillä oli lasten kanssa kolme vuotta tämä tilanne. Mummi ja ukki myivät omakotitalon pääkaupunkiseudulla ja ostivat ihan uuden asunnon uudesta kerrostalosta. Mummi sairastui Alzheimeriin pian muuttonsa jälkeen (tai siis tauti diagnosoitiin) ja parin vuoden päästä kuoli ukki. Mummi joutui sitten ennen pitkää hoitokotiin ja minulle tuli samaan aikaan avioero. Asunto oli iso 100 neliötä saunalla ja kodinhoitohuoneella, ovipuhelimet ja ilmaiset nettiyhteydet.... Maksoin siis asunnon vastikkeet asumisajalta ja se oli halpaa, hoitovastike oli jotain 450 euroa. Sitten kun mummi kuoli, niin asunto meni myyntiin tottakai, olin sillä välin ostanut jo 80-luvun rivarinpätkän, remppapommin, ja remppasin. Ei mulla ollut sitä mummin asuntoa varaa ostaa, myyntihinta oli jotain 325.000....
Vierailija kirjoitti:
Pari kaveria lähti kesken ysi luokan koko päiväisesti töihin varastoon ja teki myös paljon ylitöitä.
Säästi kaikki rahat kun asui ilmaiseksi vanhempien luona ja jo 22 vuotiaana oli oma kämppä maksettuna.
Sitten jatkoivat työskentelyä ja ylitöitä ja 30v oli jo oma ja vuokrattu sijoituskämppäkin maksettu ja nyt taisi pelkkiä vuokratuloja toisella olla yli 3 tonnia kuussa ja pyörä sen kun pyörii pyörimistään.
Tätäkin moni ihmetellyt, kun ei edes peruskoulua käytynä, eikä perintöä ja tuloja silti paljon ja kämppiäkin joka puolella.
Tämä on sitä kunnon yrittäjä-henkisyyttä vaikka tässä ei ilmeisesti yritystä ollutkaan.
Moni maksaa vielä 35-40 vuotiaana niitä opintolainojaan ja asuun vuokralla yksiössä, surkeeta menoa.
Elämä on liian lyhyt koulujen käymiseen, näin se on isoja tuloja tekiven yrittäjien kohdalla.
Minulla oli kerran työhuoneella kaveri, yli kolmikymppinen nainen, joka mm. asui tilavassa omistusasunnossa mukavalla alueella, söi ulkona päivittäin ja matkusteli melko paljon.
En koskaan kuullut hänen valittavan rahanpuutetta. Kuitenkin tiesin samassa huoneessa istuvana työkaverina, että hänen tulonsa olivat käytännössä nolla. Nainen oli juuri perustanut muotialan yrityksen, ottanut sitä varten lainaa, mutta yhtäkään asiakasta hänellä ei sinä aikana ollut, kun yhdessä teimme töitä. Mietin aika useinkin, että millä ihmeellä hän oikein elää? Sitten selvisi, että varakkaat vanhemmat, jotka olivat esimerkiksi ostaneet hänelle sen asunnon ja ilmeisesti rahoittivat aikuisen tyttären elämää joka kuukausi. En tiedä. Jotenkin arvostus häntä kohtaan laski. En itse olisi voinut kuvitellakaan eläväni vanhempieni rahoilla yli kolmekymppisenä.
Yksi tuttuni sai perinnöksi kaksi velatonta asuntoa ja metsää. Myi metsän, rahoilla kuittasi perintöveron ja jäi vielä aika reilusti "sukanvarteen". Toisessa asunnossa asuu itse ja toisesta asunnosta saa markkinahintaista vuokraa. Vastikkeet ovat alhaisia, joten joka kuukausi vuokraamisesta tulee voittoa kuulema joku 500e. Kiinnostui sijoittamisesta enemmänkin ja siitäkin taitaa jotain tuottoa olla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kerran työhuoneella kaveri, yli kolmikymppinen nainen, joka mm. asui tilavassa omistusasunnossa mukavalla alueella, söi ulkona päivittäin ja matkusteli melko paljon.
En koskaan kuullut hänen valittavan rahanpuutetta. Kuitenkin tiesin samassa huoneessa istuvana työkaverina, että hänen tulonsa olivat käytännössä nolla. Nainen oli juuri perustanut muotialan yrityksen, ottanut sitä varten lainaa, mutta yhtäkään asiakasta hänellä ei sinä aikana ollut, kun yhdessä teimme töitä. Mietin aika useinkin, että millä ihmeellä hän oikein elää? Sitten selvisi, että varakkaat vanhemmat, jotka olivat esimerkiksi ostaneet hänelle sen asunnon ja ilmeisesti rahoittivat aikuisen tyttären elämää joka kuukausi. En tiedä. Jotenkin arvostus häntä kohtaan laski. En itse olisi voinut kuvitellakaan eläväni vanhempieni rahoilla yli kolmekymppisenä.
Mutta ottaisitko vanhempien perinnön vastaan? Eikö se ole parempi, että niitä rahoja jo jaetaan aiemmin, jos kerta ylimääräistä on ja haluaa sitä rahaa antaa.
Hyvä ystäväni sai parikymppisenä opiskelijana kymmenien tuhansien perinnön. Ei hän mitään luksuselämää viettänyt, mutta ei joutunut ottamaan esim. opintolainaa koskaan kuten me muut. Oli kyllä säästäväinen, sanoisinko suoraan että pihi, ihminen eli rahat eivät menneet iloiseen opiskelijaelämään, vaan makaroniin ja tonnikalaan, ja siten tietysti kestivätkin monta vuotta.
En pohdi. En ole kateellinen luonne.
Joku voi myös voittaa rahapeleissä isojakin summia, sitäkin tapahtuu.
Varma tieto.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt monesti, yksi työkaveri on n. 32v ja omistaa ison omakotitalon, toisen omakotitalon sijoitusasuntona ja vielä kaksi muuta sijoitusasuntoa, kalliin auton, mökin ja käy monta kertaa vuodessa ulkomailla. Itse olen vanhempi ja ollut töissä pidempään ja vaikka kuinka säästeliäästi elän, niin pankki myönsi aikoinaan asuntolainan kaksioon. Tämä siis vertailuna ja ihmettelynä, itselleni riittää mitä minulla on.
Olisko velkarahalla ostettuja asuntoja, niinhän nuo sijoittajat on tehneet jo vuosia. Vielä kun korot vähän nousee, näet miten käy.
Keski-Euroopassa asuessani eräs tuttu yksin asuva rouva, joka oli ilmeisesti työskennellyt aikanaan hetken opettajana mutta ei enää vuosikymmeniin. Hänellä oli valtavat tilukset jonne rakennutti jatkuvasti kaiken näköistä ja osteli ihan huvikseen mitä kalliimpia asioita: autoja, veneitä, kilpahevosia...
Jossain kohtaa pikku hiprakassa kertoi saaneensa joskus ison perinnön ja oli ilmeisesti aika haka sijoittaja. Vähän olin kateellinen mutta kukin pelaa niillä korteilla mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini perhe, hoitsu ja raksamies. Kaksi lasta ja peruskiva rivitaloasunto. Reissaavat Thaimaassa, Meksikossa ja ties missä. Meillä ei olisi ikinä varaa noihin reissuihin, vaikka tienataan 120k vuodessa. Ei ole perintöjä, ehkä sitten lottovoitto. Tosin silti jaksaa valittaa, jos ennen 10€ maksanut tuote maksaakin 12€.
Ovat huomattavasti parempia talousasioissa kuin sinä ja puolisosi.
Vierailija kirjoitti:
Millä rahoilla Tanja Vienonen-Saarela-Karpela-Nygård-mikälie mahtaa elää?
Kansanedustajan eläkkeellä. Lisäksi nosti kansanedustajan sopeuttamisrahaa vuosina 2011 - 2021.
Mä käyn töissä niin, että teen kymmenen päivän työt neljässä päivässä. Olen siis kotosalla melko paljon. Naapurit ovat kyselleet tässä vuosien varrella, että koska meinaan töihin mennä kun lapsetkin jo koulussa. Osa vinkkailee työpaikoista tai ehdottelee, että ryhdy perhepäivähoitajaksi kun viihdyt kerta niin hyvin lasten kanssa kotona. Varmaan moni heistäkin on surkutellut mieheni puolesta kun yksin raataa perheen elannon eteen ja joutuu katselemaan kotona loisivaa akkaa vuosia. Ovat ehkä päätelleet mieheni tienaavan jotenki erityisen paljon.
Juu siis me eletään mun palkkatuloilla. Mies on juuri perustanut yrityksen, eikä sieltä vielä lohkea palkkaa laisinkaan.
Naapurustossa asuva nuori mies. Nukkuu päivät, juhlii yöt. Jotain laitonta takuulla tekee.
Joo, noista mammoista joilla on hummia.