Törmään jatkuvasti miehiä tapaillessani siihen, että kysyessäni onko meillä kaikki ok, minulle ei kerrota totuutta
Tapailen miestä, kysyn onko kaikki ok, onko asioita joista olisi hyvä puhua? "Ei ei, kaikki meillä ok..." Kunnes räjähtää. En voi luottaa miesten sanaan. Olen ollut sinkku nyt vuoden ja tätä ennen entinen miesystävä raivosi, jos olisi stressaantunut eikä osannut kommunikoida jos kysyin asioista. Onko vika minussa vai kulttuurissamme, jossa vaietaan ja täytyy lukea rivien välistä?
Kommentit (31)
Pohdintaa. Ei kukaan ymmärrä mitä tarkoitat sanalla ok, ja miksi ei olisi hyvin asiat. Ja mitä asioita tarkoitat Tarkalleen josta haluaisit puhua, olisi hyvä sanoa miehelle. Ei toinen tajua mitään, jos kysymys on suurpiirteinen. Jos miehet raivoavat olet väärässä seurassa, hae eri paikasta miehet ja ei-juovat. Tutustu luonteeseen etukäteen kauemmin, ennen kuin asuu samassa, pitkään.
Kuka ne miehet on valinnut. Siinä sinulle syyllinen. Valitse kommunikointi kykyinen mies. Heitäkin on.
Aika harva nainen oikeasti haluaa kuulla ja kuunnella miehiä uhriutumatta välittömästi itse.
Miehille sanotaan, että pitää puhua tunteistaan, mutta kukaan ei oikeasti näytä haluavan kuunnella.
Jos tätä tapahtuu useinkin että miehet räjähtää ja alkaa raivoamaan sinulle, on varmaan sinullakin itsetutkiskelun paikka. Kaikki ei välitä puhua tällaisista, mielummin lopetetaan koko juttu jos eivät näe puhumisessa järkeä.
jatkuvasti miehiä tapaillessani
Tapaile vain yhtä miestä kerrallaan. Ehkä silloin sopu säilyy paremmin.
Se ei paljon auta, että feministi sanoo "kyllä pojatkin saa näyttää tunteensa", jos totuus on se, että heti kun mies avaa suunsa, se pyritään vaientamaan.
Vika on jatkuvassa analysoinnissasi. Jos kysyt, onko meillä kaikki hyvin, et oikein ymmmärrä, mikä se "me" on. Kommunikointia ei ole se, että kyselet koko ajan hyväksymättä sitä, että miesystävän maailmassa on muutakin kuin sinun tunteesi.
Kulttuurissa. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Se ei paljon auta, että feministi sanoo "kyllä pojatkin saa näyttää tunteensa", jos totuus on se, että heti kun mies avaa suunsa, se pyritään vaientamaan.
Jep.
Joko miehen ei kuulu valittaa (jos nainen valittaa, se on rohkeutta puhua asioista), tai mies on naisen silmissä epämiehekäs.
No entä jos mies kertoisi totuuden? Että ei, meillä ei ole kaikki OK, koska kuorsaat, koska alapääsi haisee, koska olet ruuan suhteen nirso, koska olet lihava etkä suostu tekemään asialle mitään, koska keskustelunaiheet kanssasi liikkuvat linjalla Jari Sillanpää ja Amanda Harkimo, koska minua nolottaa kulkea kanssasi kadulla, koska kaverini inhoavat sinua jne.
Olisitko silloin iloinen, että mies kertoo totuuden?
Vierailija kirjoitti:
Se ei paljon auta, että feministi sanoo "kyllä pojatkin saa näyttää tunteensa", jos totuus on se, että heti kun mies avaa suunsa, se pyritään vaientamaan.
Jos aloittaa keskustelun nainen löi miestä. Eka vastaaja, miehet ne vasta lyökin. Äiti tappoi lapsensa, miehet tappaa enemmän, jne.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurissa. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin.
Katse lapsuuden perheeseen. Jos siellä oli vain äiti, juokse!
Onko niitä nyt jatkuvasti jos niitä on ollut yksi?
Vierailija kirjoitti:
Onko niitä nyt jatkuvasti jos niitä on ollut yksi?
Niinhän niitä aina on.
Sillä hetkellä kaikki on niin hyvin, ettei miehellä tee mieli aloittaa riitaa ja jättää.
Mutta toisena hetkenä ei ole...
Sanoisin kyllä ettei mikään ole niin ärsyttävää kuin tuollainen tenttaaminen.
Minullakin miesystävä kyselee joskus että onko minulla nyt hyvä olla. Miten siihen sanoo että ei, mietin lähtöä harva se päivä, kun olet tuollainen ettei koskaan tiedä mistä tulee tappelu.
Kaverini kysyy usein muilta yhtäkkiä onko kaikki ok. Jotenkin todella ahdistava kysymys ja en osaa sanoa mitä hakee sillä. Mitä pitäisi vastata? Jotenkin tulee fiilis, että hänellä on jo vastaus etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurissa. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto ja tunnetaidot eivät pääse kehittymään niitä on vaikea muuttaa myöhemmin.
Tämä oli hyvin sanottu, ja niin totta.
Myös yksi asia mikä aikanaan ärsytti kun vielä miehiä tapailin oli se, että mistään ei kannata puhua. Ei se mitään auta. Oli kyse vaikka siitä että selkeästi näki että toisella oli paha olla. Naps vaan ja osteri sulki kuorensa. Tai sitten räjähti. Kaikki purkautui raivona.
Eipä huvittanut jatkaa. Miljoona kertaa parempi elää yksin, säästyy valtavalta määrältä turhaa harmia.
Kulttuurissa