Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinillä menee kaikki hyvin (koulu, harrastukset) on kiltti
16.01.2023 |
Tekee kotitöitä, huolehtii asioistaan ja on mielestäni oikein ihana tyyppi. Hänellä ei vaan ole yhtään kaveria. Siis harrastuksissa toki on muita nuoria ja koulussa saa ryhmätyöskentelystä ym. hyvää palautetta.
Kaverittomuus ei näytä teiniä haittaavan. Välillä sanoo, että jotain olisi kiva tehdä kaverin kanssa, mutta muuten viihtyy itsekseen. Soittaa, maalaa, käy lenkillä, hoitaa lemmikkejä, leikkii pikkusisarusten kanssa, lukeekin.
Kuitenkin oma sydämeni aina särkyy, kun näen kaveriporukoita ja kaveruksia ulkona, kaupoissa jne yhdessä ja oma teinini aina yksin.
Hänellä oli muutama hyvä kaveri, jotka menivät yläasteelle toiseen kouluun ja kaveruus väljähti eikä omani ole saanut uusia kavereita. Toista vuotta jo mennään näin.
Mitä tekisitte minuna?
Kommentit (8)
Jos voisi jotenkin elvyttää niitä vanhoja kaveruussuhteita. Meidän poika joutui isoon kouluun eri luokalle yläkouluun ,kun yksi paras kaverinsa. He tulivat yhdessä sanomaan kun kutosluokka oli ohi, että heidän ystävyys ei tähän pääty. Eikä ole päättynyt. Usein tämä kaveri on meillä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommentista. Ap itse on aika sosiaalinen ja nuorena vietin lähes kaiken aikani kavereiden kanssa, joten siksikin tämä tuntuu oudolta. Lisäksi pelkään, että taustalla on kiusaamista tms, josta nuori ei halua kertoa. Teini on muös muuttunut hiljaisemmaksi ja alkanut jännittää sosiaalisia tilanteita enemmän. Voi toki liittyä murrosikäänkin.
Olen yrittänyt auttaa kaverisuhteissa, mutta tyttö ei kutsu vanhoja kavereitaan kylään. Ovat käyneet yhdessä elokuvissa muutaman kerran viime vuoden aikana ja muutaman kerran uimassa tms, mutta tätä siis noin kerran kahdessa kuukaudessa.
Seiskaluokan yritin varmaan joka päivä saada tyttöä pitämään yhteyttä vanhoihin ystäviin, mutta hän ei jotenkin itse halua /uskalla tai sitten vaan ei kerro minulle jotain.
En tekisi mitään. Nimittäin itselläni on 18-vuotias lapsi, joka on hyvin samankaltainen. Kiltti, hoitaa hommansa, menestyy koulussa, on tutorina ym sosiaalista, mutta vapaa-ajalla lähes aina yksin.
Ja hän vain on sellainen. On monta kertaa sanonut, että kaipaa tilaa ja rauhaa, ja välillä (lähinnä yläkoulussa) lasta oikein häiritsi se, että olisi koko ajan pitänyt olla jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala kaverivanhemmaksi.
Siinä on kyllä kyse aivan toisesta ilmiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommentista. Ap itse on aika sosiaalinen ja nuorena vietin lähes kaiken aikani kavereiden kanssa, joten siksikin tämä tuntuu oudolta. Lisäksi pelkään, että taustalla on kiusaamista tms, josta nuori ei halua kertoa. Teini on muös muuttunut hiljaisemmaksi ja alkanut jännittää sosiaalisia tilanteita enemmän. Voi toki liittyä murrosikäänkin.
Ei tuossa välttämättä ole mitään kiusaamista taustalla. Varmuuden vuoksi voisi tietysti yrittää tiedustella nuorelta, että onko kiusaamista. Se täytyy vain tehdä hellävaraisesti. Kannattaa ehkä haistella ilmapiiriä muutenkin, että onko tuollaiselle keskustelulle sopiva aika tai paikka, tai että onko sille ylipäätään edes syytä. Itse ajattelelisin että joku saattaisi esimerkiksi vain sulkeutua enemmän, jos liian päälletunkevasti utelee. Ja kaikki eivät vain yksinkertaisesti puhu tuollaisesta. Sitä paitsi silloin kun minä olin yläasteella, ei kiusaamista muistaakseni esiintynyt juuri lainkaan. Ainakaan itseeni ei kohdistunut minkäänlaista kiusaamista. Tahdon ainakin uskoa että jo sen ikäiset ihmiset ovat tarpeeksi kypsiä, mutta eihän se tietenkään niin aina ole.
Tuo voi kyllä ehkä olla hieman ongelmallista, jos alkaa jännittämisen lisäksi (mikä on mielestäni varsin normaalia ainakin joissain tapauksissa) myös vältellä sosiaalisia tilanteita. Tunnistan osin tämänkin piirteen itsestäni. Siinä se kynnys olla kontaktissa muihin voi nimittäin lopulta kasvaa todella korkeaksi. Murrosiän vaikutusta tähän kaikkeen ei tietenkään voi poissulkea. Ehkäpä kyse ei ole mistään merkittävällä tavalla normaalista poikkeavasta. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
Itse en liikaa stressaisi tai loisi paineita itselleni saatika nuorelle. Pystyn tietyllä tapaa samaistumaan tähän teiniin, koska olen itse ollut aina varsin syrjäänvetäytyvä, eikä minulla ole ollut koskaan paljoa kavereita. Kaikki on silti aina mennyt ihan hyvin. Kävin peruskoulun ja lukion kunnialla läpi, ja minulla on aina ollut mielekkäitä harrastuksia. Nyt jatko-opinnot meneillään yliopistossa. Kertomasi mukaan hänelläkin sujuu asiat oikein hyvin eikä hän mitenkään vaikuta kasvavan kieroon tms. Tietyllä tapaa sitä itsekin kaipasi aina välillä kavereiden seuraa, mutta toisaalta taas ei. Minullakin on nuorempia sisaruksia, joiden kanssa tuli aina puuhattua kaikenlaista. Mutta en tosiaan koskaan tarvinnut valtavasti sosiaalisia kontakteja, sosiaalinen kiintiö tuli täyteen nopeasti. Jotkut ihmiset ovat tyytyväisiä vähään.