Muilla poikatyttöjä!

ei niitä saanut päälle houkuttelemallakaan (isoäiti yritti).

Ei leikkinyt koskaan nukeilla (vaikka niitäkin oli tarjolla), eikä hoivaleikkejä muutenkaan.

Kun kaikki muut tytöt päiväkodin naamiaisissa olivat prinsessoja, tämä oli ilkeä likainen noita:)

Mutta myöhemmin sai vaaleanpunaisen kauden siinä kuin muutkin, olisko ollut kolmannella luokalla?

Onneksi erottelua ei enää tehdä niin kuin ennen, tuskin kukaan puhtaaseen prinsessa muottiin mahtuu. Tärkeintä, ettei vanhemmat tee lapsensa tyttö/poikamaisuudesta numeroa!

Nykyään tämä tyttö on siinä iässä (16), ettei moisilla ole mitään väliä. Pukeutuu farkkuihin ja huppariin. Kaverit kyllä ovat suureksi osaksi poikia.

Lapsi on kuitenkin TYTTÖ! Vaikka leikkisi koko ikänsä dinosauruksilla ja autoilla, eikä välittäisi tuon taivaallista ikinä prinsessoista ja mekoista ja kikkuroista! Mitä ihmeen stereotyyppiä lapsestasi haluat? Anna hänen olla YKSILÖ ja sellainen kun on. Lapsuusajan leikeistä ei vielä pysty sanomaan, millainen lady-like hänestä on tulossa.

ei sillä ole merkitystä onko tyttö vai poika. Ajaa ne äiditkin autoja!

Ja mekko on hankala esim. kiipeillessä ja kontatessa, ei ihme että kaikki tytöt ei niistä välitä.

meidän tyttö saa kyllä olla poikamainen kerta niin haluaa ja ostan hänelle autoja ja "poikien värisiä" vaatteita koska hän niistä pitää. Halusin vaan kysellä miten muilla on, onko pysynyt aina poikatyttönä vai jokin vaihe vaan? Mulle on aivan sama vaikka tämä kestäisikin aina, itse olen aina esim. tykännyt enemmin pojista kavereina kuin tytöistä, näin vanhemmallakin iällä.

täällä yks aikuinen, joka lapsena tykkäsi enemmän autoleikeistä, riehumisesta, fyysisestä urheilusta ja puissakiipeilystä kuin barbien pukemisesta. Aina housut jalassa ja polvet ruvella. Koulussa leikki poikien kanssa poikien leikkejä, kun ei jaksanut leikkiä ponia tms. tylsää ja rauhallista tyttöjen kanssa.



Nyt aikuisena vahva nainen, joka pärjää niin miesten kuin naisten kanssa. Pystyy tekemään rempan itsekseenkin, mutta tykkää myös meikata ja pukeutua mekkoihin. Jossain vaiheessa oli vaikea löytää miestä, kun ei jaksanut esittää avutonta, hentoa ja suojeltavaa, heikkoa naista.



Nyt naimisissa aivan ihanan ja miehekkään miehen kanssa, ja masussa esikoinen.



Eli lyhyesti: Anna hyvä nainen tytöstä kasvaa sellainen kuin kasvaa.

enkä farkut jalassa anna juhliin mennä, siis jos kyseessä hienot juhlat. Mutta muuten tyttö saa olla juuri sellainen kuin on. Ärsyttää vaan kun ystävät aina nauraa tytöllemme kun on niin poikamainen, harmittaa toisen puolesta.