Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallinen vauva-arki tylsää?
Odotan ensimmäistä lastani ja olen sen myötä alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaveripiirini lapsiperheisiin ja ylipäätään nykyajan perhe-elämään. Hämmentävin asia on ollut vauvojen ja taaperoiden harrastukset ja elämykset. Kotona olevat kaverini eivät välttämättä mene alle 2-vuotiaan lapsensa kanssa moneen päivään ulos pihalle tai puistoon (ovat ihan itse kertoneet). Sen sijaan mennään sisäleikkipuistoihin, taidemuseoihin, kahviloihin ja vastaaviin. Lisäksi monet kyselevät vinkkejä 2-vuotiaalle sopivista harrastuksista, siis ei mitään muskaria tai perhekerhoa vaan ihan jalkapalloa, voimistelua jne. Olen varmaan elänyt jossakin pahvilaatikossa, kun kuvittelin että pienen lapsen kanssa riittää ulkoilu, leikkiminen ja tavallinen arki. Omat vanhempani veivät lähinnä metsäretkelle ja kirjastoon ja ehkä kerran kuussa jotain erityisempää (olen Helsingistä). Harrastukset tulivat siinä kouluiässä. Kun vauvamme syntyy, haluaisimme olla puolisoni kanssa vuorotellen kotona mahdollisimman pitkään. Mutta onko tavallinen arki vauvan/taaperon kanssa tylsää? Tapaako lapseni muita lapsia, jos hän on vain kotona, onko puistoissa enää leikkikavereita? Onko tässä eroja esim. kaupungin ja maaseudun/kehyskuntien välillä?
Kommentit (166)
Lapselle riittää koti, ulkoilu ja sosiaaliset kontaktit siihen asti, että lapsi itse kaipaa harrastusta. Meillä se tapahtui vasta ekalla luokalla ja sitten vietiin heti siihen harrastukseen, mihin toivoi.
Vanhempi sitten saattaa kaivata enemmän toimintaa ja viihtyy ihmisvilinässä. Itse olen aika itseriittoinen ja mielestäni paras päivä on sellainen, jonka vietän ulkoillen luonnossa ja kotona puuhaillen. Sen vuoksi oltiin myös lasten kanssa paljon tässä parin kilometrin säteellä, kun heitä kotihoidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo nyt on käynyt näin, että te olette ainoita jäljellä olevia kunnon ihmisiä ja vanhempia. Muut on täysin turmeltuneita. Tsemppiä yksinäiseen urakkaanne lapsen kasvatuksessa.
Mitä esim alle yksivuotiaan kanssa tehdään leikkipuistossa? Keinu voi olla hetken kiva, mutta melkein kaikkeen on liian nuori. Siksi kahviloissa ja museoissa on usein kivempaa, sillä lapselle on paljon katseltavaa, viihtyy vielä vaunuissa ja äidillekin vähän kivaa tekemistä.
Sitten taas 1-2v kanssa riippuu ihan lapsesta, koska oppii kävelemään, minä vuodenkaikana (esim esikoiseni oppi kävelemään juuri ennen talvea, mutta ei sitten talvella suostunut kävelemään ulkona kun oli liukasta/lumista, joten ulkoilu oli ihan turhaa). Energiaa pitää purkaa jossain, jonka takia Hoplop oli hyvä vaihtoehto - etenkin kun se on ilmainen alle 2 vuotiaille.
Ei kannata ihan hirveästi huudella erinomaisuuttaan tässä vaiheessa kun et vielä tiedä lapsestasi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää koti, ulkoilu ja sosiaaliset kontaktit siihen asti, että lapsi itse kaipaa harrastusta. Meillä se tapahtui vasta ekalla luokalla ja sitten vietiin heti siihen harrastukseen, mihin toivoi.
Vanhempi sitten saattaa kaivata enemmän toimintaa ja viihtyy ihmisvilinässä. Itse olen aika itseriittoinen ja mielestäni paras päivä on sellainen, jonka vietän ulkoillen luonnossa ja kotona puuhaillen. Sen vuoksi oltiin myös lasten kanssa paljon tässä parin kilometrin säteellä, kun heitä kotihoidin.
Ja mun lapsi alkoi toivoa harrastuksia jo kolmevuotiaana! Siis oikeesti pyytämällä pyysi useisiin eri harrastuksiin, mm. tiedekerhoon kun näki Pikku Kakkosen tiedonjyvästä, että tuollaisia hauskoja kokeita voi tehdä.
Niin vaan on lapsetkin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää koti, ulkoilu ja sosiaaliset kontaktit siihen asti, että lapsi itse kaipaa harrastusta. Meillä se tapahtui vasta ekalla luokalla ja sitten vietiin heti siihen harrastukseen, mihin toivoi.
Vanhempi sitten saattaa kaivata enemmän toimintaa ja viihtyy ihmisvilinässä. Itse olen aika itseriittoinen ja mielestäni paras päivä on sellainen, jonka vietän ulkoillen luonnossa ja kotona puuhaillen. Sen vuoksi oltiin myös lasten kanssa paljon tässä parin kilometrin säteellä, kun heitä kotihoidin.
Niimpä. Meidän lapsi RAKASTI jalkapalloa yli kaiken, leikki sekä sisällä että ulkona tuntikausia potkien palloa. Siksi hän aloitti lasten pallokerhoa jo kolmevuotiaana, kun selkeästi oikein nauttii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Eikö pallon potkiminen onnistu kotipihassa tai leikkipuistossa? Eli onko se pakko tehdä siellä jossain jalkapallohallissa valmentajan johdolla?
Mun lapsi rakasti katsella ihmisiä ja muita lapsia ihan pienestä pitäen. Tottakai vein häntä mahdollisimman usein paikkoihin jossa näkee muita. Itse olisin hyvinkin viihtynyt rauhallisilla metsäretkillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Eikö pallon potkiminen onnistu kotipihassa tai leikkipuistossa? Eli onko se pakko tehdä siellä jossain jalkapallohallissa valmentajan johdolla?
Öh, onnistuu.. Mutta onko siis joku syy, miksei lapsi saisi potkia myös valmentajan johdolla? Kuka siitä kärsii?
Tekstistä suorastaan paistaa se, että ap:llä voi olla edessä yllätys jos toinenkin. Kuka tahansa on täydellinen vanhempi siihen saakka kunnes esikoislapsi tosiasiassa syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella tylsää, jos vain yksinään vauvan kanssa kökkii. Mutta ei ole pakko mihinkään harrastuksiin tietenkään mennä, itselleni oli tärkeää viettää sosiaalista elämää ja harvoin oltiin päivä vaan tekemättä mitään ja kotona (jos koskaan).
Jos nyt saisin vauvan, niin pitäisi olla ystäviä ja tuttavia tarpeeksi ympärillä, jotta riittää kylästeltävää, kahviseuraa jne. Ei ole mitenkään luontevaa ihmiselle kökkiä yksinään lapsen kanssa, aina ne on laumassa hoidettu.
Alle vuoden ikäisen kanssa oltiin aikalailla kotona ja vaunulenkeillä. Arki oli sopivalla tavalla tylsää. Siinä vuoden iässä, kun ruvettiin käymään leikkipuistoissa ja lapsi oppi kävelemään, niin arki oli eri tavalla tylsää. Otettiin siinä kohtaa arkeen mukaan pari harrastusta rytmittämään arkea ja antamaan äidille vähän vaihtelua. Leikkipuistossa oli kyllä kavereita mutta ei aina ja lapsi ei enää viihtynyt samalla tavalla yksin.
Muskari oli meillä vähän turha, koska lapsi ei siitä niin välittänyt mutta liikkari on ollut kiva touhukkaalle lapselle. Siellä on saanut hyppiä patjoilla ja kontata tunneleissa, mikä ei kotona ole mahdollista. Mitään välttämättömyyksiä nuo eivät ole ja enemmän ne ovat vanhemmille puuhaa. Välillä on nimittäin työtä keksiä puuhaa lapselle. Etätöitä tekevä puoliso myös arvosti, että ei oltu koko aikaa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää koti, ulkoilu ja sosiaaliset kontaktit siihen asti, että lapsi itse kaipaa harrastusta. Meillä se tapahtui vasta ekalla luokalla ja sitten vietiin heti siihen harrastukseen, mihin toivoi.
Vanhempi sitten saattaa kaivata enemmän toimintaa ja viihtyy ihmisvilinässä. Itse olen aika itseriittoinen ja mielestäni paras päivä on sellainen, jonka vietän ulkoillen luonnossa ja kotona puuhaillen. Sen vuoksi oltiin myös lasten kanssa paljon tässä parin kilometrin säteellä, kun heitä kotihoidin.
Ja mun lapsi alkoi toivoa harrastuksia jo kolmevuotiaana! Siis oikeesti pyytämällä pyysi useisiin eri harrastuksiin, mm. tiedekerhoon kun näki Pikku Kakkosen tiedonjyvästä, että tuollaisia hauskoja kokeita voi tehdä.
Niin vaan on lapsetkin erilaisia.
Sama, 3v oli katsellut Anniina Balleriinaa ja halusi sinnikkäästi balettitunneille :D Siitä asti ollut harrastuksissa omasta toiveesta, ja pidetty myös kaksi syksyä vapaana harrastuksista - omasta toiveesta (lapsi jo isompi nykyään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle riittää koti, ulkoilu ja sosiaaliset kontaktit siihen asti, että lapsi itse kaipaa harrastusta. Meillä se tapahtui vasta ekalla luokalla ja sitten vietiin heti siihen harrastukseen, mihin toivoi.
Vanhempi sitten saattaa kaivata enemmän toimintaa ja viihtyy ihmisvilinässä. Itse olen aika itseriittoinen ja mielestäni paras päivä on sellainen, jonka vietän ulkoillen luonnossa ja kotona puuhaillen. Sen vuoksi oltiin myös lasten kanssa paljon tässä parin kilometrin säteellä, kun heitä kotihoidin.
Ja mun lapsi alkoi toivoa harrastuksia jo kolmevuotiaana! Siis oikeesti pyytämällä pyysi useisiin eri harrastuksiin, mm. tiedekerhoon kun näki Pikku Kakkosen tiedonjyvästä, että tuollaisia hauskoja kokeita voi tehdä.
Niin vaan on lapsetkin erilaisia.
Näin juuri. Toiset lapset kaipaavat harrastuksia aiemmin, toiset haluavat olla vanhempien kanssa kaiken mahdollisen ajan. Pääasia onkin, että niitä tarjotaan (viimeistään) silloin, kun lapsi itse niitä toivoo. Tottakai niitä voi tarjota myös jo aiemmin, mutta jos vanhempi itse ei sellaisia kaipaa, voi odottaa lapsen omaa kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Eikö pallon potkiminen onnistu kotipihassa tai leikkipuistossa? Eli onko se pakko tehdä siellä jossain jalkapallohallissa valmentajan johdolla?
Öh, onnistuu.. Mutta onko siis joku syy, miksei lapsi saisi potkia myös valmentajan johdolla? Kuka siitä kärsii?
+ muiden lasten kanssa
Minusta vähemmän tylsää kuin työssäkäynti, mutta tietysti aina on tylsääkin. Ja riippuu vauvasta ja työstä.
Vauvahan siis ei puhu. Ainoana sosiaalisena kontaktina hän siis ei oikein riitä. Me olimme paljon isovanhemmilla, näimme kavereita ja kävimme perhekahviloissa. Vauvan tietyistä vaivoista johtuen myös usein jumitimme kotona, jossa kuljeskelin vauva sylissä edes talaisin viihteenä radio ja ikkunasta katselu. Jonka koin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin lähteä huutava vauva vaunuissa hampaat irvessä jonnekin muualle, jota sitäkin kokeilin.
Vaunulenkillä pyrin käymään joka päivä. Sitten kun vauva oli isompi, niin käytiin puistossa, uimassa, kerhoissa, hyvissä konttauspaikoissa ja kerran muskarissa. Tämä oli kokeilunhalua että käytiin monessa, eivätkä ne niin kummoisia olleet. Puistot ja joku vauvakerho riittäävät hyvin. Liikuntaa pieni tarvitsi paljon, ja käytiin räntäkeleillä kaikissa sopivissa paikoissa konttaamassa ja kiiipeämässä portaissa.
Asuimme keskustassa, se oli hyvä. Ja kaverien ja sukulaisten kanssa kyläily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Eikö pallon potkiminen onnistu kotipihassa tai leikkipuistossa? Eli onko se pakko tehdä siellä jossain jalkapallohallissa valmentajan johdolla?
Öh, onnistuu.. Mutta onko siis joku syy, miksei lapsi saisi potkia myös valmentajan johdolla? Kuka siitä kärsii?
+ muiden lasten kanssa
Leikkipuistossa jää yksin, kun kaikki muut lapset ovat siellä jalkapalloseuran harjoituksissa. Tänä päivänä se nyt on vaan niin, että lapsella on oltava ohjattuja harrastuksia. Muita harrastuksia ei edes lasketa harrastuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei edes leiki siellä puistossa, ehkä nauttii vähän keinumisesta, mutta siinä se. Ja suurin osa 2-vuotiaista (jotka jo vähän leikkivätkin) on hoidossa.
Ulkoilu meillä vauva-aikana oli pääasiassa sitä, että vauva nukkui vaunuissa samalla, kun kävelin (usein yksin, joskus kaverin kanssa). Ja kyllä, se oli tylsää, varsinkin kun en voinut esim. istua penkille lukemaan Hesaria tai kirjaa, koska lapsi heräsi välittömästi.
Juu, vauvan tai sen 1-vuotiaankaan kanssa ulkoilu talvikelillä ei ole kyllä mitenkään erityisen mielekästä edes sille lapselle. Toppavaatteissa pienen on vaikea liikkua eikä saa otetta kunnolla mistään, käytännössä lapsi siis istuu keinussa, pulkassa tai rattaissa ja alkaa äkkiä palella. Sisäaktiviteetit on sikäli kivempia. Toki lapsissakin on eroja, jotkut on liikkuvaisempia jo pienenä eikä hermostu vaikka on vähän hankalampi touhuta.
Lapsen kehityksen seuraaminen on tosi mielenkiintoista. Vauva jo varsin pienestä ja taapero hakee aktiivisesti kontaktia vanhempaansa ja muihin. Kun on herkkänä lapsen viesteille, tuloksena on mielenkiintoisia hetkiä. Meillä lapsi oli kantoliinassa tai vaunuissa kasvot minuun päin, ja koko ajan juttelin siitä mitä ympärillä on ja lapsi kommentoi.
Synnytä nyt ensin se lapsi niin alat sinäkin pikkuhiljaa kasvaa äidiksi ;)
Sä et vielä yhtään tiedä mitä sieltä on tulossa. Turha maalailla etukäteen tuollaista mikä on "oikeaa" tekemistä. Ulkoilu kolme kertaa päivässä, itse tehty luomuruoka, mitä näitä pätemisen aiheita nyt on. Minä olen itse aina tykännyt ulkoilusta, vaan lapseni ei tykännyt siitä alle 2-vuotiaana ollenkaan. Seisoa möllötti paikoillaan ja kitisi. Todellakin kävimme sitten vaikka ostoksilla ja sisäleikkipaikoissa, oma pää olisi hajonnut jos oltaisiin koko ajan kotona jota taapero sotki erittäin tehokkaasti.