Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhat eivät tunnu ymmärtävän sitä, että pikkykylässä ei ole nuoria naisia?
15.01.2023 |
Itse olen rakentamassa omakotitaloa pikkukaupunkiin. Saan päivittäin työelämässä kuulla kysymyksiä: "yksinkö rakennat". Yksinpä hyvinkin. Olen jo alistunut siihen, että elän elämäni yksin. Ongelmana on, että tässä pikkukaupungissa nuori, alle 40-vuotias nainen on yksisarviseen verrattava harvinaisuus. Sain täältä hyvän viran Puolustusvoimilta.
Muuten esim. naiset täällä ovat lähinnä vanhoja mummoja, jotka vain odottavat milloin viikatemies saapuu.
En minä sellaisia huoli minun elämääni eikä mistään ikälopuista mummoista minulle mitään iloa olisikaan.
Vanhat eivät vain tunnu käsittävän tätä nykypäivän maailmanmenoa. Varmaan 70-luvulla täällä on ollut vilskettä ja vilkasta elämää. Ei enää.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niillä mummoillakin silmät ja näkevät, jos siellä ei nuoria naisia ole.
Toki heidän näkökulmastaan neli/viisikymppisetkin voi olla nuoria.
Varmasti on. Mutta näinköhän alle 40-vuotias suostuisi heidän kanssaan nukkumaan edes samassa huoneessa sängystä puhumattakaan?
Miksi mummojen pitäisi nukkua yhdessä niitten nuorten naisien kanssa? Ne nuoret miehethän niitä naisia etsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin myös pikkupaikkakunnalle. Bussilla 30min töihin, kaksi päivää viikossa etätyötä.
Talo maksoi 120 000 euroa.
Kaupungissa vastaava olisi 400 000 euroa, kivemmalla alueella jolla asuin 800 000 euroa. Toki pienemmällä tontilla.120 000 eurolla ostaisi huonolta alueelta vanhan yksiön jossa putkiremppa kolkuttelee ovella, jos sitäkään.
Aika kova hinta siitä että 15min lähempänä on niitä kahviloita ja muuta viihdettä, joissa sitten oikeasti käydään muutaman kerran vuodessa.
Ei siinä olekaan kyse siitä, mikä on itselle hyväksi. Me muutettiin todella pieneltä paikkakunnalta keskikokoisen kaupunkiin ihan pelkästään lasten takia. Esikoinen oli eskarissa, nuorempi 4-vuotias. Pikkupaikkakunnalla oli yksi koulu. Harrastusmahdollisuuksia hyvin rajallisesti. Toki siellä oli luistelukenttä, hiihtoladut, pieni uimahalli, kirjasto ja joitain kerhoja. Ravintoloiden taso oli kertakaikkiaan surkea. Väkevää pitsaa ja kebabia monessa paikassa vierekkäin, yksi hyvä lounasravintola, joka oli siis auki silloin kun ihmiset on töissä ja koulussa.
Ohis, mutta todella pienillä paikkakunnilla ei ole edes pientä uimahallia, saati useampaa ravintolaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin myös pikkupaikkakunnalle. Bussilla 30min töihin, kaksi päivää viikossa etätyötä.
Talo maksoi 120 000 euroa.
Kaupungissa vastaava olisi 400 000 euroa, kivemmalla alueella jolla asuin 800 000 euroa. Toki pienemmällä tontilla.120 000 eurolla ostaisi huonolta alueelta vanhan yksiön jossa putkiremppa kolkuttelee ovella, jos sitäkään.
Aika kova hinta siitä että 15min lähempänä on niitä kahviloita ja muuta viihdettä, joissa sitten oikeasti käydään muutaman kerran vuodessa.
Ei siinä olekaan kyse siitä, mikä on itselle hyväksi. Me muutettiin todella pieneltä paikkakunnalta keskikokoisen kaupunkiin ihan pelkästään lasten takia. Esikoinen oli eskarissa, nuorempi 4-vuotias. Pikkupaikkakunnalla oli yksi koulu. Harrastusmahdollisuuksia hyvin rajallisesti. Toki siellä oli luistelukenttä, hiihtoladut, pieni uimahalli, kirjasto ja joitain kerhoja. Ravintoloiden taso oli kertakaikkiaan surkea. Väkevää pitsaa ja kebabia monessa paikassa vierekkäin, yksi hyvä lounasravintola, joka oli siis auki silloin kun ihmiset on töissä ja koulussa.
Ohis, mutta todella pienillä paikkakunnilla ei ole edes pientä uimahallia, saati useampaa ravintolaa.
En nyt jaksa lukea aiempia, mutta paikkakunnissa on eroja. Esim. sellainen kuin 1300 asukkaan Kannonkoski on kunta, jossa ainakin ennen oli ravintolat ja uimahalli. Ja muutakin: keilailua, kuntosali, melontaa, jousiammuntaa. Sukuani asui siellä pitkään, minkä takia joka kesä vietin siellä viikon tai pari.
Savukosken kunta on vielä pienempi, olikohan noin tuhat asukasta. Näkyi tuolla useampia ravintoloita olevan, turistikohde kun on kyseessä.
Onko vielä pienempiä kuntia ja eikö tosiaan jossain ole useampaa ravintolaa tai edes pientä uimahallia/kylpylää/muuta allasta? Missä?
Mihin tarvitset nuoria naisia? Olet keski-ikäinen mies.
Pistä nettideitti-ilmoitukseesi naisen ikähaarukaksi +- 5v oma ikäsi, eli että myös vanhempi nainen käy. Lisää mahdollisuuksiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Miksi Suomessa on semmoinen laki, että puolison pitää olla samasta kunnasta kuin missä itse asuu? Keravalainen ei saa avioitua vantaalaisen kanssa eikä turkulaisella ole mitään mahdollisuutta perustaa perhettä sellaisen kanssa, joka asuu Paimiossa. Eduskunnan pitäisi purkaa koko tuo vanha laki, joka aiheuttaa meille vain haittaa.
Helsinki jätettävä entiselleen koska siellä on pakko pysyä. Ei voi muuttaa vaikka 30 vuotta olisi ollut työttömänä.
On selvinnyt moneen kertaan tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Miksi Suomessa on semmoinen laki, että puolison pitää olla samasta kunnasta kuin missä itse asuu? Keravalainen ei saa avioitua vantaalaisen kanssa eikä turkulaisella ole mitään mahdollisuutta perustaa perhettä sellaisen kanssa, joka asuu Paimiossa. Eduskunnan pitäisi purkaa koko tuo vanha laki, joka aiheuttaa meille vain haittaa.
Helsinki jätettävä entiselleen koska siellä on pakko pysyä. Ei voi muuttaa vaikka 30 vuotta olisi ollut työttömänä.
On selvinnyt moneen kertaan tällä palstalla.
Jos ei työtä löydä pk-seudulta, niin ei sitä löydä mistään muualtakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Miksi Suomessa on semmoinen laki, että puolison pitää olla samasta kunnasta kuin missä itse asuu? Keravalainen ei saa avioitua vantaalaisen kanssa eikä turkulaisella ole mitään mahdollisuutta perustaa perhettä sellaisen kanssa, joka asuu Paimiossa. Eduskunnan pitäisi purkaa koko tuo vanha laki, joka aiheuttaa meille vain haittaa.
Helsinki jätettävä entiselleen koska siellä on pakko pysyä. Ei voi muuttaa vaikka 30 vuotta olisi ollut työttömänä.
On selvinnyt moneen kertaan tällä palstalla.
Miksi pitäisi lähteä jonekin korpikylään jonkun juopon hakattavaksi?
En naisena lähtisi maalle, jos ei olisi työpaikkaa, se on ihan varma juttu. Kyllästyin olemaan kotona jo äitiyslomien ja hoitovapaan aikana, vaikka pelkästään 3 vuotta vietin kotona. Ensin syntyi esikoinen ja olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla 1,5 vuotta, ja juuri ennen töihin paluuta huomasin olevani raskaana, koska vatsa kasvoi hurjaa vauhtia, vaikka kuukautiset tuli säännöllisesti. Pääsin heti lääkäriin ja ultraan, jossa todettiin raskausviikot 18+5 Ei mitään järkeä palata töihin 3-4 kuukaudeksi, joten jatkoin hoitovapaata äitiyslomaan asti.
Kun nuorempi lapsi täytti 1 v. 2 kk, lähdin vikkelästi takaisin työelämään. Olin tullut lähes hulluksi sinä talvena maalla. Mies kävi töissä kaupungissa arkipäivät ja minä nökötin kotona kahden vaippapöksyn kanssa, tuijotellen peltoja ja metsiköitä. Sanoivat kylillä, että meillä on kylän kaunein paikka. No joo, olihan siinä puolensa katsoa pellon taakse laskevaa aurinkoa ja tietysti kun oltiin pienen mäen päällä, toiselta puolelta taloa näkyi metsää lähes silmän kantamattomiin ja järvi kauempana. Sellaisessa paikassa voisi käydä päiväretkellä, mutta ei sinne asumaan halua. Naapuriin ei ollut edes näköyhteyttä. Katuvaloja oli kilometrin päässä kyläraitilla pieni pätkä, kauppaahan siellä ei enää ollut ja koulukin oli lakkautettu ja myyty asunnoiksi. Kuntorata oli jätetty. Joinakin päivinä se nauratti, että kylällä kuntorata, jota ei kukaan muu kuin minä käytä, paitsi talvella hiihtäjät, mutta ilman sitä olisin tullut hulluksi, olipa edes jokin lenkki jota kiertää vaunujen kanssa. Yllättäen nimittäin tien reunassa oli vaarallista, maitoautot ja puutavararekat kulki ylinopeutta mutkaisella tiellä. Välillä saattoi olla viikko, etten nähnyt ketään muita ihmisiä kuin omaa perhettä. Yhden vanhan mummon luona kävin joskus kahvilla, jos alkoi tuntua erakkomaiselta, tai soitin ja kutsuin hänet kylään. Aika jännä muuten, että siellä oli 2 perhettä alle parin km päässä, joissa oli paljon lapsia, mutta mitään yhteyttä ei heihin ollut ikinä. Ei maallakaan kukaan mene toisten taloille pällistelemään sisälle tai pihoille, että haloo, olisiko täällä seuraa. Sellainen tietty yksityisyys jokaisella. Muutama vuosi aiemmin kylällä oli ollut aktiivinen äiti-lapsi-kerho kylätalolla, mutta sen vetäjä oli palannut päivätyöhön ja toiminta loppunut, niin ei ollut yhtään mitään, mihin olisi voinut osallistua.
Kun sieltä pääsin kaupunkiin, sanoin, että ensimmäinen ja viimeinen kokeilu maalla asumiseen. Se päätös on pitänyt. Vaikka ilmaiseksi saisin talon, en muuttaisi. Kesämökki korkeintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni 35v asuu kirkonkylällä jossa suurin osa on vanhuksia . Joukossa muutama nuorehko perhe jotka muuttaneet ,kun talon sai halvalla ja paikka kuulostanut hyvältä kasvattaa lapsia.
Jos veli morsiota etsisi ,niin tuolta kyllä ei löytäisi 😄 Kaikki sinkut yli 60 tai alle 14-vuotiaita .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin muutkin. Lähde viikonloppuisin tai loma-aikana esimerkiksi Helsinkiin jahtaamaan naisia. Korkeakoulutettuja sinkkuja on paljon. Monilla on etäsuhteita.
Tuonalkoi tuntua turhalta siinä vaiheessa kun joka nainen ilmoitti heti alkuun että hän ei ole lähdössä Helsingistä minnekkään mutta vaati kyllä että heidän luokse pitää mennä
No eihän se seurustelu sitten onnistu, jos kumpikin haluaa pysyä siellä missä on. En minäkään muuttaisi työttömäksi millekään pikkupaikkakunnalle, missä ei ole minulle töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä muutin myös pikkupaikkakunnalle. Bussilla 30min töihin, kaksi päivää viikossa etätyötä.
Talo maksoi 120 000 euroa.
Kaupungissa vastaava olisi 400 000 euroa, kivemmalla alueella jolla asuin 800 000 euroa. Toki pienemmällä tontilla.120 000 eurolla ostaisi huonolta alueelta vanhan yksiön jossa putkiremppa kolkuttelee ovella, jos sitäkään.
Aika kova hinta siitä että 15min lähempänä on niitä kahviloita ja muuta viihdettä, joissa sitten oikeasti käydään muutaman kerran vuodessa.
Ei siinä olekaan kyse siitä, mikä on itselle hyväksi. Me muutettiin todella pieneltä paikkakunnalta keskikokoisen kaupunkiin ihan pelkästään lasten takia. Esikoinen oli eskarissa, nuorempi 4-vuotias. Pikkupaikkakunnalla oli yksi koulu. Harrastusmahdollisuuksia hyvin rajallisesti. Toki siellä oli luistelukenttä, hiihtoladut, pieni uimahalli, kirjasto ja joitain kerhoja. Ravintoloiden taso oli kertakaikkiaan surkea. Väkevää pitsaa ja kebabia monessa paikassa vierekkäin, yksi hyvä lounasravintola, joka oli siis auki silloin kun ihmiset on töissä ja koulussa.
Ohis, mutta todella pienillä paikkakunnilla ei ole edes pientä uimahallia, saati useampaa ravintolaa.
En nyt jaksa lukea aiempia, mutta paikkakunnissa on eroja. Esim. sellainen kuin 1300 asukkaan Kannonkoski on kunta, jossa ainakin ennen oli ravintolat ja uimahalli. Ja muutakin: keilailua, kuntosali, melontaa, jousiammuntaa. Sukuani asui siellä pitkään, minkä takia joka kesä vietin siellä viikon tai pari.
Savukosken kunta on vielä pienempi, olikohan noin tuhat asukasta. Näkyi tuolla useampia ravintoloita olevan, turistikohde kun on kyseessä.
Onko vielä pienempiä kuntia ja eikö tosiaan jossain ole useampaa ravintolaa tai edes pientä uimahallia/kylpylää/muuta allasta? Missä?
Oliko tämä ennen 70-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee niin kuin muutkin. Lähde viikonloppuisin tai loma-aikana esimerkiksi Helsinkiin jahtaamaan naisia. Korkeakoulutettuja sinkkuja on paljon. Monilla on etäsuhteita.
Tuonalkoi tuntua turhalta siinä vaiheessa kun joka nainen ilmoitti heti alkuun että hän ei ole lähdössä Helsingistä minnekkään mutta vaati kyllä että heidän luokse pitää mennä
No eihän se seurustelu sitten onnistu, jos kumpikin haluaa pysyä siellä missä on. En minäkään muuttaisi työttömäksi millekään pikkupaikkakunnalle, missä ei ole minulle töitä.
En minäkään muuttaisi. Synnyin pikkupaikassa, jossa oli silloin yli 10 000 asukasta. Nyt siellä on vähän yli 7000, jos ei ole koronan aikaan noussut luku. Käyn siellä kesäisin parin vuoden välein, kun äidin hauta on siellä ja eno asuu vielä, hän on vastikään vasta eläkkeelle jäänyt.
Yövytään hotellissa tai b&b-paikassa. Se b&b on siis aivan ihana majoituspaikka, vanha kaunis rakennus, mutta täysin remontoitu. Jos sinne paikkakunnalle pitäisi työttömäksi muuttaa, ei tulisi elämästä mitään. Pääkadulla on jopa keskellä kauneinta heinäkuista päivää pelkkiä eläkeläisiä. Ankea tunnelma. Ja joku tässä ketjussa mainitsi ravintoloista, niin tuolla myös on ne karmeat pizza/kebabpaikat. Onkohan niitä kolme siinä pääkadulla. Ei maistu.
Paikkakunnan pubissa pyörähdettiin mieheni kanssa yhtenä iltana, kun lapset oli enoni ja hänen vaimonsa luona yökylässä. Pubissa oli oikeasti pelkkiä tapajuoppoja. Vai olisiko rapa-etuliite parempi. Me juotiin yhdet ja lähdettiin b&b:iin äkkiä korkkaamaan kuoharipullo puoliksi.
Samaa minäkin mietin, että kuka käy viihteessä ja kahviloissa muutaman kerran vuodessa, jos kerran vieressä asuu? Kun asuttiin mieheni kanssa Itä-Helsingissä ennen lasten syntymää, ihan joka viikko minä ainakin jossain kävin. Suomenlinnassa piknikillä, keväisin Bulevardilla kahvilla tai Ursulassa ja samalla Kaivopuistossa kävelyllä, Itiksessä syömässä tai leffassa. Joka tapauksessa oli HSL-kuukausilippu, niin äkkiäkös siellä julkisilla hurauttaa minne huvittaa. Museoissa tuli pyörittyä sateisella säällä.