Huono omatunto päiväkodista!
Huomenta kaikille!
Pakko kirjoittaa ja purkaa angsteja näin aamutuimaan. Syytän osittain hormooni sekamelskaa, joka saa minut herkäksi ihan kaikesta tällä hetkellä...
Tänään kun vein 4-vuotiaan esikoiseni tarhaan keskustelin henkilökunnan kanssa vauvan tulosta ja tarhajärjestelyistä. Olin juuri sanonut, ettei poikani tarvitse hoitoa joulun välipäivinä ja pitää huomenna mummi-vaari -päivän eikä tule tarhaan...
Mainitsin, etten tiedä vielä miten järjestän päivähoidon poikani suhteen, kun vauva syntyy. Esikoiseni oli todella huono nukkumaan ja muistan vieläkin kauhulla ne monet sadat valvotut yöt. Ajattelin, että pojalla olisi tarhassa enemmän aktiviteettiä kuin väsyneen äidin vieressä, joka parhaassa tapauksessa ei pääse edes ulos, jos pakkanen on liian kova. Ehdotin siis päiväkotiin, että poika olisi muutaman kuukauden täyspäiväisesti tarhassa ja sitten siirtyisi 3-päiväiseen tarhapäivään. Tietenkin ensimmäinen kuukausi vauvan syntymästä on eri asia. Silloin mies on kotona ja vietämme sen tiiviisti kaikki yhdessä. Sain osakseni todella paheksuvia katseita ja rivienvälistä pystyi hyvin tulkitsemaan, että olenpa huono äiti ja en voi tehdä näin. Minun pitäisi heidän mukaansa pitää molemmat lapset kotona 24/7 ja mielellään koko äitiyslomani ajan. Viittasivat jopa johonkin sunnuntain Hesarin artikkeliin.
Tulipa vaan todella huono omatunto ja mieli ja epäilys taas siitä, millainen äiti todella olen. Ilmeisen hirveä ainakin jos heihin on luottamista.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia ja vaikka ei olisi, mitä mieltä te olette?
Kommentit (62)
Ihan oma artikkelinsa ja sitten myös pääkirjoituksessa.
Ja kova tosiasia on, että kovin pitkään tällainen ei voi jatkua. Julkinen sektori joutuu jossain vaiheessa tähän oikeuteen puuttumaan, verovarat ovat rajalliset ja jatkuvasti pienenemään päin, joten tulevaisuudessa verovaroilla voidaan kustantaa vain se mikä on välttämätöntä. Toivottavasti kunnat sitten velvoitetaan järjestämään jotain tilalle, kuten kerhotoimintaa yms., mutta ymmärrän, että päivähoito ei välttämättä ole se ratkaisu, jota kaikille tulisi tarjota.
parasta varmaan tehdä niin mitä parhaaksi näkee. Meillä esikoinen on väähän päälle 2 vee kun vauva syntyy. Mulle on ollu aina vaikeaa jättää hoitoon edes pakollisten menojen takia joten ei tietenkään mene hoitoon nytkään. Raskasta tulee kyllä varmasti olemaan. Meillä onneksi mummolat lähellä joten tiukan paikan tullen hoitoapua löytyy. Lapsi käy kerhossa pari kertaa viikossa ja lisäksi käydään lähistön lapsien kanssa leikkimässä, eli ei ihan pääse mökkiintymään kotiin ;)
Yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että lasten paras paikka on kotona oman vanhemman/vanhempien seurassa mikäli vaan mahdollista. Kyllä niitä sosiaalisia kontakteja voi hankkia muualtakin kun hoitopaikasta ja lapsi ehtii kyllä varmasti olemaan muiden seurassa elämänsä aikana koulussa, kerhoissa ja erilaisissa harrastuksissa. Lisäksi monilla paikkakunnilla hoitopaikkoja on oikeasti vähän. Mahdollisuus hoitoon olisi tietenkin hyvä olla kaikille, mutta ehkä etuoikeus kuitenkin kuuluu niille, joiden täytyy käydä töissä. Eihän voida millään olettaa että laitetaan samalle viivalle työssäkäyvät ja kotona olevat vanhemmat. Apua jaksamiseen voi löytyä muualtakin kun hoitoon viemisestä. Lapsi ei ilmaise itseään samalla tavoin kuin aikuinen, joten ei välttämättä kannata suoralta kädeltä olettaa että lapsi haluaa mennä hoitoon kun äiti/isä jää kotiin uuden vauvan kanssa. Ei päiväkoti ole paikka, jossa käydään automaattisesti, vaan paikka, jossa lapsi on turvallisessa hoidossa jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta hoitaa kotona. Ehkä huono omatunto päiväkotiin viemisestä johtuu nimenomaan siitä, että itsekin olet pohjimmiltasi sitä mieltä, että lapsen olisi parempi kotona. En todellakaan halua syyllistää, mutta miksi muuten huono omatunto? Ja " selittelyt" , jotka kieltämättä ihan hyviä perusteluita, mietin vain, että oletko ihan varma?
Mutta Sinä olet teidän tilanteenne ja lapsienne parhaan edun paras asiantuntija, ei kukaan päiväkodin työntekijöistä tai täällä palstailijoista!
Onnea jatkoon, päätät sitten kuinka vaan!
t.Aino
Ripsikka toi keskusteluun tämän talousnäkökulman, johon pitkälti koko laajalti herännyt keskustelu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta nojaa. Haluaisin vielä kommentoida tähän, että kysehän on juuri tästä: julkisen puolen palveluja halutaan karsia (koulut, terveydenhuolto...), ja takana vaikuttaa koko Euroopan vallannut markkinapoliittinen ajattelu. Kyse ei ole siitä, etteikö valtiolla varoja olisi, vaan poliittisista valinnoista. Kovin surullista, että vuosikymmenten aikana luotu hyvinvointiyhteiskunta näin romutetaan... Tämä päivähoitokeskustelu on vain eräs juonne tässä parhaillaan läpikäymässämme " murroksessa" ...
Odotan myös toista lastamme. Esikoinen on jo 5v. Kun kerroin päiväkodissa, että perheeseemme tulee vauva, oli henkilökunnan esimmäisen kysymys, että: Kai XXX kuitenkin jatkaa päiväkodissa?
Sanoin, että KYLLÄ, mutta osa-aikaisena jos se vain suinkin sopii päivähoitotoimenjohtajalle.
Ja saimme onneksemme sovittua, että lapsemme on vuoden alusta päiväkodissa 3 päivää viikossa 8-14 välisen ajan. (Jos eivät olisi suostuneet tähän järjestelyyn, niin olisimme pitäneet kokopäiväpaikkamme).
Teillä on OIKEUS päivähoitopaikkaan. Teillä on voimassa oleva hoitosopimus ja sitä ei voi purkaa/muuttaa kukaan muu kuin te itse.
Älä välitä henkilökunnasta. Teet niin kuin TEIDÄN perheelle parhaaksi sopii.
ei minusta ole mitenkään salassapitovelvollisuuden rikkomista jos joku kertoo nettipalstalla, että jossakin päin Suomea joku äiti toi lapsensa jonnekin päivkotiin hoitoon ja leipoi torttuja itse jossakin päin omassa kotonaan. Ja kyllä, OLEN LASTENSUOJELUSSA töissä edelleen. Salassapito on vakava asia, mutta tuon lauseen voi allekirjoittaa aika moni KOTONA OLEVA ÄITI. Myös minä, joka vien lapseni hoitoon aamu 10 päiväkodin toiveiden mukaan ja menenkin töihin vasta klo 14:n!!! Kyllä siinä ehtii tortut leipoa ja saatanpa mainitakin asiasta hoidosta.
t.hannah81
Vaikka itsellä ei olekaan kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta niin halusin vain sanoa että ÄLÄ PODE HUONOA OMATUNTOA! Kurjia tuollaiset tädit jotka " syyllistävät" .. Esikoisellasi on oikeus käydä tarhassa ja mielestäni tuossa iässä se on vain hyvä asia. Todennäköisesti sinulla on kädet täynnä vauvan tultua taloon ja aikaa ei riitä niin paljon esikoisen kanssa touhuamiseen. Tarhassa hänellä on ystäviä. Sinä olet varmasti hyvä äiti ja teet niin kuin itse parhaaksi lapsillesi näet! Nyt häntä pystyyn ja sanot tädeille seuraavan kerran ihan suoraan miten teet.. :)
Mammanalku + tiitiäinen 19+6
Odottelen tässä toista lastani ja oon sitä mieltä, että päivähoitohenkilökunnalla ei oo mitään sanan sijaa siinä asiassa, miten minä lapseni hoidon järjestän. Ihan oikeesti! Eihän ne tiedä, millaista meillä on kotona!
Meillä esikko on vasta 2-v. (2v 5kk vauvan syntyessä), joten olen ajatellut ottaa hänen kokonaan pois hoidosta kotiin. Lisäksi poika on perhepäivähoitajalla, joten esim. hänen " puolipäiväistäminen" vaikuttaisi suoraan hoitajan tuloihin. Päiväkodissahan asia on toinen, kun palkka tulee hoitajille työvuorojen mukaan eikä sen mukaan, montako lasta on milläkin kertaa paikalla.
Sinulla esikoinen on jo 4-vuotias ja kaipaa seuraa ihan eri tavalla kuin 2-vuotias. Osaa varmasti jo leikkiä kavereiden kanssa ja tarvii oikeasti tekemistä. Olette kotona miettineet tilannetta perheenne kannalta parhain päin ja sen pitäisi kelvata myös päiväkodin henkilökunnalle. Yliväsynyt äiti ei ole hyväksi kenellekään!! Saattaahan aina olla niinkin, että uusi tulokas onkin " tosi helppo tapaus" , joka nukkuu ja syö kuin unelma vaan ja silloinhan voitte sitten muuttaa suunnitelmaa ja pitää esikoista heti vaikka alusta lähtien vain muutamana päivänä hoidossa tai puolipäiväisenä. Varmasti esikkokin tykkää olla uuden vauvan kanssa kotona. Jos taas elämä menee vauvan kanssa oikein väsyttäväksi, niin on hyvä, että saat levätä välillä.
Itseäni pelottaa kyllä luopua päivähoitopaikasta, kun täällä ne ovat muutenkin kiven alla. Pelkään juuri tuota älytöntä väsymystä. Mulla vaan tilanne on se, että la on huhtikuussa ja mies on opettaja, joten kesäkuusta elokuun puoleen väliin ollaan koko perheellä kotona. Ehkä sen 2 kk siinä sitten saa jotenkin keploteltua väsyneenäkin. Ja onhan se isyysloma tietty siinä aluksi.
Mun mielipiteeni siis on, että teette juuri niin kuin teidän perheelle on hyväksi, eikä äiti joka ajattelee koko perheen parasta voi olla huono äiti.
A.A. rv 19+0 ja poika 2v.
Todella ammattitaidotonta käytöstä päiväkotihenkilökunnalta. Jos ovat vanhempaa sukupolvea niin muistavat ehkä vielä sen ajan kun ei ollut tätä subjektiivistä hoito-oikeutta ja muistelevat kuinka silloin oli pakko hoitaa lapset kotona. Mutta nyt on toisin ja varmasti masennus ym. tapauksiakin sen takia vähemmän. Älä missään nimessä syylistä itseäsi tuosta asiasta. Perheen parasta on kuitenkin se, että äiti jaksaa. Jos uusi vauva onkin helpompi ja paremmin nukkuvaa sorttia niin sittenhän voitte tehdä järjestelyjä uudestaan.
Tsemppiä vain odotukseen ja uudenlaiseen vauva-arkeen!
-jet-, t-05 ja kirppu rv5
Itselläni on kolme lasta ja neljättä kuumeilen. Keskimmäiseni on juuri tuon 4 v, esikoinen jo eskarissa. Itse tällä hetkellä olen töissä sen muutaman päivän viikossa, jolloin lapset ovat päiväkodissa luonnollisesti. Omalle nelivuotiaalleni tuntuu riittävän tuo pari kertaa viikossa ihan hyvin. Itsestäni kuulostaa ihan kohtuulliselta muutama päivä viikossa päiväkodissa tai vaihtoehtoisesti kerhossa mitä nyt tarjolla onkaan, mutta hieman hurjalta kuulostaa jos ymmärsin oikein tuo, että isyysloman jälkeen esikoisesi olisi muutaman kuukauden täyspäivähoidossa. Voi olla, että ymmärsin kirjoituksen väärinkin. Se hesarin juttu oli juuri siitä, että isompi lapsi voi kokea jääneensä ulkopuoliseksi syrjäytetyksi, jos äiti on kotona vauvan kanssa kahdestaan ja lapsi joutuu joka päivä hoitoon.
Eli minun mielestäni tuon ikäinen lapsi kaipaa jo leikkitovereita, mutta ei kokopäiväisesti ja varsinkaan tilanteessa, jossa perheeseen on tulossa uusi perheenjäsen. Kyllä totuus myös on, että kun niitä lapsia on jo ennestään, ei sitä samalla tavalla ole mahdollista syventyä siihen tulevaan vauvaan kuin esikoisen kanssa oli.
Vähän samanlaisia ajatuksia täällä. Minulla on kohta 3-vuotias lapsi ja parin viikon päästä tulossa toinen. Pähkäilin päivähoitojärjestelyjen kanssa viikkotolkulla, kunnes sain päätöksen tehtyä. Aion viedä vanhempaa lasta päiväkotiin puolipäiväisesti enintään neljänä päivänä viikossa. Tähän ratkaisuun päädyin lapseni takia.
Tyttö on sen verran ulospäinsuuntautunut ja innostunut erilaisista leikeistä, että turhautuu lopulta kotona. Koin tämän kesän aikana, vaikka pyrin puuhailemaan kaikenlaista hänen kanssaan. Päiväkoti tarjoaa sosiaalisia kontakteja ikätovereihin ja virikkeitä, joita kotona ei ole mahdollista samalla tapaa tarjota. Meillä ei ole lähellä ystäviä, joilla samanikäisiä lapsia, joten lapseni viettäisi muuten lähes kaiken aikansa aikuisten seurassa... Meidän päiväkodissamme korostettiin nimenomaan lapsen yksilöllisiä tarpeita, joista näiden päätösten ihanteellisessa tilanteessa tulisi lähteä: joillekin osittainen päivähoito on erinomainen ratkaisu, kaikille ei. Tarkkailin omaa lastani ja puhuin hoitajien kanssa, ja olen lopulta aika vakuuttunut, että pelkästään lastani ajatellen tämä on paras ratkaisu. Yhteiskunta voi tietenkin luoda paineita (halutaan luopua subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon), mutta itse haluan taistella toisenlaisen yhteiskunnan puolesta. Henkilökunnan tehtävä ei ole arvostella päätöstäsi, mutta asianosaisina ja lapsellesi tärkeinä ihmisinä heidän kanssaan kannattaa jutella asioista! Onnellista loppuodotusta!
Et todellakaan ole huono äiti vaikka pitäisit esikoisesi päiväkodissa koko äitiyslomasi ajan! Eikös ne paikat myönnetä aina kouluikään asti!?! Nyt et kyllä niiden tätien anna pilata sinun tulevaa äitiyslomaa syyllisyyden tunnolla siitä, että lapsesi käy siellä saamassa ikäistään seuraa ja aktiviteettejä!
Et maininnut minkä ikäinen esikoiseni on, mutta omani on 2,5-vuotias ja käy päivittäin perhepäivähoitajalla (emme saaneet tarhapaikkaa) ja siirtyy nyt joulukuun alusta ryhmäperhepäivähoitoon kun muutamme toiselle paikkakunnalle. Itse siis olen nyt päivät työttömänä kotona ja odotan toisen lapsemme syntymää, mikä on helmikuussa.
Tiedän kyllä tuon tunteen kun lapsen hoitaja ajattelee, että ' mikset itse hoida kakaraasi kun kerran kotona olet?' mutta silti viemme päivittäin lapsemme hoitoon, sillä hän ei yksinkertaisesti viihdy kotona vain äidin kanssa vaan kaipaa ikäistään seuraa. Ja sitä kun ei muualta löydy kuin hoitopaikasta (naapureissa ei asu lapsia eikä kavereillakaan niitä vielä ole), niin mieluummin annan lapseni nauttia päivät toisten lasten parissa keskellä aktiviteetteja kuin ottaisin hänet hoitotädin mieliksi kotiin tylsistymään.
Eli neuvon sinua pitämään päiväkotipaikasta kiinni kynsin ja hampain, lapsesi parasta ajatellen! Varmasti hänkin kaipaa ikäistään seuraa eikä väsynyttä äitiä, jolta ei välttämättä riitä tarpeeksi huomiota isommalle lapselle kun isä on töissä päivisin. (En siis tarkoita ettet huomioisi lapsiasi, koskaan ei vaan voi tietää millainen se uusi tulokas on, viekö hän joka sekunnin vai onko ns. ' helppo' lapsi, joka mahdollistaa touhuamaan paljon muutakin!)
Ja niiden tätien työ on hoitaa lapsia siellä päiväkodissa! Siitä he saavat palkkansa! Jos tuntuu etteivät he hoida työtään kunnolla, niin siitä voi aina valittaa. Ei sinun tehtäväsi ole helpottaa heidän työtaakkaansa ottamalla lapsesi pois kokonaan päiväkodista, kyllähän sinne saman tien joku uusi lapsi tulisi omasi tilalle. Itse en välttämättä vaihtaisi tuota hoitoviikkoa edes kolmipäiväiseksi, sillä voi olla vaikea saada kokoaikaista paikkaa takaisin sitten kun haluat lähteä töihin. Tosin en tiedä millä paikkakunnalla sinä asut ja minkälainen tilanne siellä on hoitopaikoista, mutta itse olen kyllä oppinut, että niistä ei koskaan kannata luopua, jos sellaisen on saanut! Uutta ei välttämättä olekaan tiedossa kun sellaista tarvitsisi!
Toivottavasti tekstistäni oli sinulle jotain apua. Meni ehkä hieman paasaamisen puolelle (itsekin kyllästynyt hoitotätien syyllistävään taktiikkaan, jotta lapsia ei tuotaisi hoitoon), mutta pointti oli siis sanoa, ettet suinkaan ole huono äiti vaikka lastasi päiväkotiin kuskaat! Lapsi tarvitsee muutakin seuraa kuin omat vanhemmat ja mikä olisi parempi paikka harjoitella sosiaalisia taitoja kuin päivähoito!
(Ja en nyt tarkoita sitäkään, että lapsiaan kotona hoitavat äidit olisivat sitten huonoja, jokaiselle varmasti löytyy se oma tyylinsä hoitaa asiat eikä niistä tarvitse koskaan tuntea huonoa omatuntoa muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi! Jokainen äiti ja isäkin varmasti ajattelevat lapsiensa parasta, päätyvät he mihin ratkaisuun tahansa!)
Mulla kanssa 4-vuotias lapsi,ja la huhtikuussa.Nytkin poika on 10 päivää kuussa hoidossa,kun teen osa-aikatöitä,ja aion pitää hänet siellä,kun vaavi syntyykin.Kovasti tuon ikäinen kaipaa jo kavereita,ja jäähän tuossa aikaa olla minun ja vauvankin kanssa kotosalla.
Huiskutin
Tässä juuri ensimmäistä mammalomapäivää vietän ja esikoinen, 3,5v. on päiväkodissa...
Aion pitää tyttöä päiväkodissa ennen syntymää muutamina päivinä viikossa ja myös vauvelin synnyttyä hän jatkaa pkodissa 2-3 päivänä viikossa.
Meidän neiti kaipaa paljon leikkiseuraa, ulkoilua ja kaikenlaiset roolileikit yms. ovat tosi suosittuja. Tiedän, että jos tytsy olisi kaikki päivät kotona, me molemmat hypittäis seinille!
Mutta jokainen tekee tietysti niin kuin itselle parhaiten sopii!
Mä ainakin sanoin rehellisesti kuopusta odotelessa, että tunnen itseni ja oman jaksamiseni takia pidän hänet tarhassa. Ja esikoinen itse halusi jäädä tarhaan. Pidettiin sitten välillä vapaapäiviä ja lyhyempiä päiviä ja ihan hienosti meni.
Katin kontit hoitohenkilökunnan mielipiteistä. Jokainen perhe omalla tavallaan.
-m-
Sinä itse tiedät parhaiten mikä on paras ratkaisu teidän perheelle.
Tarhan henkilökunnan asia ei ole arvioida kenen lapsi " saa" tulla tarhaan vaan tukea perhettä siinä ratkaisussa jonka perhe on itse tehnyt. Meille tulee kolmas lapsi ihan lähipäivinä, 3v ja 4.5v ovat ma-pe tarhassa 4 - 5 h eikä tulisi mieleenikään ottaa heitä tarhasta pois pelkästään sen takia että meille tulee vauva. Siinä on muutosta lapsille ihan tarpeeksi että perheeseen tulee uusi jäsen, ja sitten vielä jos pitäisi luopua omasta päivärutiinista kavereineen, tarhan touhuineen ja tapahtumineen niin minusta siinä tulisi aivan liikaa muutosta kerralla. Vauvan ja äidin kanssa isommat ehtivät olla koko iltapäivän, illan ja viikonloput, ei se ole mikään ainoa autuaaksi tekevä asia että koko perhe on 2tiiviisti ja tauotta 4/7 yhdessä!!!
Kiitos kaikille tuesta ja ymmärryksestä. Asia on myös niin, että jonotin yli vuoden tuota päivähoitopaikkaa, jos sen menetän nyt on sinne todella vaikeaa päästä takaisin. Pojallani (4v.) on vielä puolitoista vuotta tarhaa ennen eskaria, joten jos palaan töihin vuoden kuluttua tammikuussa 2008, miten sitten järjestän lasten päivähoidon?
Yritän olla ottamatta itseeni päivähoitohenkilökunnan kommentteja, mutta tässä tilassa +33 rv:tä, niin kaikki itkettää ja herkistää.
Ja toki hänen hoitopäivänsä lyhenevät ja ovat joustavampia. Voimme syödä aamulla rauhassa aamupalan ja nukkua pitkään etc...mutta itseni tuntien, tämä on ainut tapa pitää perheonni ja balanssi yllä.
kun vauva syntyy.
On viihtynyt tarhassa erittäin hyvin (siellä ei todellakaan irvistelty kun ilmoitin hoidon jatkumisesta max. 5h/pv ä-loman alkaessa). Kovasti vaan onnittelivat kun uutta on tulossa. :)
Minulla meni esikoisen kanssa pelkkään imettämiseen niin paljon aikaa (kun kaikilla ei todellakaan ole suihkutissit ja kuitenkin täysimetykseen tulisi pyrkiä) että pienihän ikävystyisi kuoliaaksi kotona + varmaan olisi potentiaalisesti aika lailla kateellinen pienelle tissiläiselle. On varsin ulospäinsuuntautunutta tyyppiä tämä meidän pieni.
Lisäksi - Hyvät Naiset - ettekö ole jo huomanneet että teki niin tai näin, on " paska ämmä" .
- jos viet hoitoon olet huono
- jos olet kotona olet huono
- jos yrität järjestä täysimetykselle hyvät olosuhteet olet huono
- jos et täysimetä olet huono
jne. jne. loputtomiin.
Et eiköhän hankita se paksumpi nahka tai ainakin kasvateta sitä tässä vähän kerrassaan...
terv. Seela v.31+
Meilläkin on tänä syksynä mietitty 3-vuotiaan esikoisen hoitojärjestelyjä, toisen lapsen la on muutaman viikon kuluttua. Esikoisen ennenaikaisuus, koliikki ja aistiyliherkkyys ovat vielä hyvin muistissa, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että tyttö jää äidin ja vauvan kanssa kotiin. Nykyisessä hoitopaikassaan tyttö on ollut vasta muutaman kuukauden eikä sen kummempia kaverisuhteita ole ehtinyt kehittyä. Uskon, että homma alkaa sujua, ja jos ei, katsotaan sitten uudestaan.
Jokainen perhe tehköön päätöksensä oman tilanteensa pohjalta! Eri paikkakunnilla on tarjolla erilaisia palveluita, osalla on sukulaisia ja ystäviä auttamassa kun taas osalla ei, vauvat ovat erilaisia, vanhemmat ovat erilaisia jne. Tässä yhteydessä totean taas kerran, että ulkomaalaistaustaisen mieheni sukulaiset ihmettelevät kauheasti, miten yksin äiti voi lastensa kanssa Suomessa jäädä. Meillä on joissain asioissa ehkä liikaakiin pärjäämisen ja sisukkuuden mentaliteettia. Enkä tarkoita tällä, etteikö joku voisi jaksaa tai että päiväkoti olisi autuaaksi tekevä!
Hoitopaikasta sitten: tästä puhutaan aikasta vähän, mutta on mahdollista tehdä tilapäinen hoidon keskeytys. Se vain täytyy tehdä vähintään 4 kuukaudeksi. Sitten kun lapsi on palaamassa hoitoon, uutta päivähoitohakemusta ei tarvita.
Meillä tuo tilapäinen hoidon keskeytyspykälä on kanssa olemassa hoitosopimuksessa, MUTTA samaa hoitopaikkaa ei voida taata, jos hoito ei jatku elo-syyskuussa. Tämäkin pitäisi sitten huomioida.
Meillä esikoinen on reilusti alle 2v, kun toinen syntyy. Silti aiomme jatkaa päivähoitoa tyyliin 2pv/viikko. Syitä tähän on monia: 1) esikoinenkaan ei nuku kovin hyvin, joten uupumus on taattu asia, 2) meillä ei ole mitään hoitoapua tarjolla tällä paikkakunnalla (sukulaisia, tuttavia, naapureillakin on erinäisistä syistä omat esteensä), ja 3) kaikki palvelut ja esikoisen mahdolliset harrastukset ovat niin kaukana, etten ilman autoa pysty niihin viemään.
Viimeisimpänä syynä on se, että tuo lapsi todella nauttii hoidossa olosta, hoitotädeistä ja kavereista. Käytännössä hoitotädit ovat meidän vanhempien lisäksi ainoita aikuisia, joihin hänellä on säännöllinen kontakti. Halailee ja pussailee kaikkia aina hoitoon päästessä.
Kai tosiaan tuo on erilaista suomessa, jos paikkoja ei ole kaikille lapsille ja ehka keskustelua kuumentaa myos se etta lapsi on sitten " yhteiskunnan" hoidettavana. Eri juttu meilla, kun lapsi menee yksityiseen paivakotiin, jonka me siis itse maksamme...
no, kuitenkin, tama ei ollut paapointti, vaan jotenkin sarahti korvaan (mutta myonnan, en tiennyt paikkojen olevan niin tiukassa) etta lapsi pitaisi ottaa paivbakodista pois niin etta paikka jaisi sita oikeasti tarvitsevalle. Siis miten oikeasti??? Mun mielipide on kylla taysin oman kokemuksen maalaama, sen myonnan, mutta siis tosiaan jo eskoisen kanssa (ei ollut muita lapsia joita olisi pitanyt ottaa huomioon) olin taysin UUPUNUT. Yot nukuimme 6-7 tuntia patkissa ekat 3-4 kk, paivisin vauva nukkui vain sylissa tai mieluiten vaunuissa LIIKKEESSA, siis jos pysahdyin puston penkille istumaan tunnin kavelyn jalkeen niin huuto alkoi heti.... Koko 3 kk aitiysloman aikana nukuin paivalla 2 kertaa noin 40 minuutin patkan. En ollut muita tilaisuuksia. Jos mulla ois tollasessa tilanteessa viela toinen kokopaivaisesti siina ruokittavana, leikitettavana, hoidettavana, hellittavana, vahdittavana, niin miten selviaisin? Ajattelen vain omaa etuani? No, ehka, mutta kylla tassa tilanteessa (siis jos toinen on yhta hankala kuin ensimmainen oli) lapsikin karsisi kotona enemman kuin hoidossa!
Sori, mulla on vaan kamala paniikki kun pelkaan etten jaksakaan sitten vauvan kanssa, niin jo ajatuskin etta jossain pain maailmaa joku yrittaa painostaa vanhempia ottamaan muut lapsensa pois paivakodista saa minut kaymaan vahan ylikierroksilla! Niin etta alkaa hyvat aidit tunteko huonoa omaatuntoa tuommoisesta!