Huono omatunto päiväkodista!

Meinasi purskahtaa sappihapot höyrynä korvista ulos! (Ja anteeksi, en ole odottaja tällä hetkellä, kunhan kurkistin tänne)



Minun esikoispoikani oli 4,5v kun toinen lapsemme syntyi. Ja ihan itsestäänselvää oli, että päiväkodissa esikoisella on mukavampaa, siellä on seuraa!



Kyllähän se on niin, että 4v lapsi kaipaa kuitenkin jo niin kovasti muiden lasten seuraa, että minä kuljetin häntä päiväkodissa vaikka se oli itseasiassa (meidän tapauksessa) työläämpää kuin jos olisin jättänyt viemättä.



Ja meidän poika on kuitenkin varsinainen " mammanpoika" (hänen biol. isänsä ei osallistunut hoitamiseen, ja poika oli kovasti riippuvainen minusta). Esikoinen ihan todella viihtyi, ja viihtyy vieläkin seurassani, mutta SILTI hän menee mielellään päiväkotiin. Ja mielestäni hyvä näin.



Meille päiväkodissa sanottiin niin (ja mielestäni kuulostaa ihan järkeenkäypältä), että kun perheeseen tulee uusi vauva, joka vie hurjasti huomiota ja aikaa, niin on hyvä, että esikoinen saa pitää OMAN juttunsa, ja OMAT kaverinsa. Vaikka vauva oli ihana asia isoveljellekin, niin jokin raja kuitenkin.



Minun esikoiseni oli " hyvä nukkuja" vauvana, mutta tämä pikkukakkonen oli ennemminkin koliikkivauva. Eli esikoinen ihan tosissaan jäi vähän varjoon, ja toisaalta hän pääsi kiukkuista pikkuvauvaa pakoon päiväkotiin ;)



On esikoinenkin sitten pitänyt välillä vapaata, ja kesälomilla esim. en vie päivystävään hoitopaikkaan (vaikka se sattuukin olemaan juuri pojan päiväkoti), mutta pääasiassa hän kyllä kävi päiväkotia (nyttemmin jo kyllä esikoulua).



Miten esikoisenne itse suhtautuisi siihen, jos hän ei enää kävisi päiväkotia ja tapaisi siellä kavereitaan?



Heh, minä OLEN kyllä kotihoidon kannattaja, mutta mielestäni kuitenkin tietyssä iässä se äidin (tai siis vanhempien) seura yksin ei riitä.

Koita kestää ja pidä pintasi. Taitaa kuulua melkein koulutukseen tuolla alalla tuo että opetetaan näyttämään mitä mieltä ollaan, vaikkei asia heille kuuluisikaan.



Meillä aikanaan esikoinen jatkoi 2krt/vko päiväkodissa kun seuraava syntyi. Kovasti painostettiin ja ihmeteltiin. Mieheni sitten lopulta asiaan hermostui ja huusi päiväkodin hlökunnalle asiasta. Huusi siitä, ettei asia heille yhtään kuulu, mutta kun vaimo meinasi jo edelliseen synnytykseen kuolla, niin ei oteta nyt riskejä ettei minkäänlaista turvaverkkoa ole ympärillä. Hän oli oikeassa kyllä, mutta eihän ollut varmaan että mitään seuraavassa synnytyksessä sattuisi. Ennakolta oli suunniteltu sektio edessä, joten romuna tiesin kyllä olevani synnytyksen jälkeen. Kävikin sitten jälleen niin, että käväisin kuoleman rajalla, joten pväkotihlökunta oli kovin nöyränä kun ihan kautta rantain muualta asiasta kuulivat.



Tsemppiä ja pidä pintasi siis, mitään selittely-velvollisuuttahan asiassa EI ole, kyseessä on SUBJEKTIIVINEN OIKEUS.

Älä pode huonoa omatuntoa!

Me ollaan vaan ihmisiä, eikä koneita!



Jos halut pitää esikoisesi päiväkodissa viisi päivää viikossa niin se on sinun valinta ja älä välitä mitä muut ajattelee ja sanoo! Jos sitten arki uuden vauvan kanssa sujuu hyvin mitetit varmasti muita vaihtoehtoja.



Meillä vähän samanlainen tilanne, esikoinen 2v4kk kun vauvaa syntyy maaliskuussa. Esikoinen on nyt perhepäivähoidossa viisi päivää viikossa. Maaliskuun alusta saan hänelle paikan jostain päiväkodista ja hän on siellä kaksi päivää viikossa ja loput minun kanssa kotoona. Olisin kyllä meilellään pitänyt hänet siellä perhepäivähoitajan luonna mutta kun toin kaksi päivää viikossa paikkaa ei onnituu sillion. Myös tämä ratkaisu on herättänyt rajuja mielipiteitä ympärilleni. Olen kuulema laiska nyky äiti joka aina vaan valitsee helpoin tie enkä yritä tarpeeksi jne. Kuulema lapset hoidetaan kotoona jos äiti on kotoona eikä viedä päivähitoon, ei edes kaksi päivää viikossa. Pokani viihtyy hyvin päivähoidossa ja on pieni " duracel" joka vaatii toimintaa päviänä. Tiedän etten onnistuu antamaan hänelle sen verran toimintaa päivän aikana mitä hän tarvitsee jos hän on koko päviän kotoona minun kanssa, siitä syntyi sitten ratkaisu että hän voi olla kaksi päviää päiväkodissa missä on muita samanikäisiä, siellä lauletaan, leikitää, askarrellaan jne. Kotoona minun ja vauvan kanssa tehdään sitten muita juttuja. Tottakai tässä on kysee myös minun jaksamisesta. Esikoinen nukkui huonosti, sekä päivällä että yöllä, oli itkuinen ja koliikki vaivasi. Jos tämä vauva on samanlainen minulla on ainakin kaksi arkipäivää viikossa kun voin elää vauvan rytmin mukaan ja ottaa pienet päiväunet jos tarvitsen.



=)

Ja senhän näet vasta sitten kun teille toinen lapsi on syntynyt. Niinkuin jokukin jo kirjoitti, esikoinen voi tuntea olonsa hyljätyksi, kun " joutuu" hoitoon ja itse jäät vauvan kanssa kotiin. Täytyy kuitenkin miettiä uuden tulokkaan syntymää myös esikoisen kannalta, kuinka kova paikka se hänelle on kun äidin ja isän huomio ei olekkaan keskittynyt pelkästään häneen?



Mutta jos esikoinen vielä vauvan synnyttyä ehdottomasti nauttii hoitoon menemisestä, niin tottakai viet hänet!!! Ja tietysti siinä sivussa on myös pakko kuunnella omaa jaksamista...



=)

Kun jäin äitiyslomalle jäi esikko 4v päivähoitoon 3krt /4 tunnin päiviä viikossa, eli ma-ke klo 8-12 on tarhassa ja to ja pe kotona. On niin seuraa kaipaava tapaus, että ehdottomasti tarvitsee muiden lasten seuraa, kun kotona pitäisi minun leikkiä koko ajan eikä sekään ole oikein.

Torstaisin käydään perhekerhossa jotta sillekin päivälle jotain järkevää ohjelmaa ja itse pääsee vähän aikuisten seuraan. Mutta vauvan synnyttyä aiotaan pitää kotona kokonaan ainakin sen ajan kun isäkin isyyslomalla, että tottuu tähän uuteen perheenjäseneen.

esikko itse harmittelee kun haen puoliltapäivin hoidosta, kun muut lapset saavat jäädä vielä tarhaan. Mutta itse olen sitä mieltä että missään nimessä en kokopäiväiseksi laittaisi ja olisin itse kotona, siitä voisi tulla lapselle jo tunne et laitettu " edestä" pois.

...tekee meidän 4-vuotias esikoinen. La oli jo, eli Kakkosen pitäisi syntyä hetkellä millä hyvänsä. Lyhyempään viikkoon siirryttiin kun minulla alkoi äitiysloma. Ja kuinka kävi? Esikoinen rupesi itkemään, jos haki pois ennen kavereita, kun oli kuulemma leikit kesken. Vapaapäivinä marisi, että hän haluaisi päiväkotiin. Nyt kun mummi on synnytyksen lähettyvillä kylässä, on esikoinen ilmoittanut haluavansa olla välillä kotona, ja on saanutkin sitten jäädä kotiin.



Meidän 4-vuotias siis selvästikin kaipaa kavereitaan, on sosiaalinen ja aktiivinen tapaus. Kun vauva syntyy, ollaan koko perhe kotona ja jatketaan sitten taas 3-päiväistä viikkoa. Jos tuntuu, että 4-vuotias haluaa olla enemmän kotona, niin sitten saa jäädä kotiin, tilanteen mukaan.



Minusta näitä pitää katsoa tapauskohtaisesti. Kaverin samanikäinen poika ei koskaan oikein sopeutunut päiväkotiin ja on nyt tyytyväisenä kotona kun heidän perheeseensä syntyi 3. lapsi.

Itse ajattelisin niin, että ei se huonon omatunnon poteminen noin vain lopu. Mielestäni se on vain osoitus siitä, että on pohtinut asiaa monelta eri kantilta. Itselläni se mahdollinen huono omatunto tulee kyllä ihan sisältä päin, siihen ei tarvitse mitään tarhan hoitajia avuksi. :-)



Itse asiassa juuri alkuviikosta keskustelin yhden poikamme päivähoitoryhmän hoitajan kanssa siitä, että paikasta ei kannata luopua, jos aikoo sen säilyttää. Hän tuntui ymmärtävän hyvin tämän, että poikamme jää päivähoitoon kuopuksen synnyttyäkin.



Meidän kaupungissamme ja alueellamme voi olla mahdotonta saada lasta samaan ryhmään ja hoitoon uudelleen. Yhtälö ei varmasti sitten yhtään helpotu, kun pitäisi saada kaksi lasta samaan päiväkotiin eli ongelma oli kaksinkertainen!



Tämä on siis tilanne meillä. Päiväkodin johtajakin tuntuu olevan erittän ymmärtäväinen esikoisen suunniteltujen hoitojärjestelyjen suhteen. Senkin tiedän, että alueellamme on kovasti tunkua noihin päivähoitopaikkoihin, mutta itse en suostu kantamaan muiden murheita niskassa tämän takia. Olen myös ollut aistivinani, että noiden v-päivien (vapaapäivien) pitäminen helpottaa sekä johtajan että lapsityötä tekevien arkea tarhassa.



Meillä halu pitää sama, hyvä hoitopaikka on yksi syy siihen, miksi vauvan syntyessä melkein 4-vuotias esikoinen ainakin näillä näkymin jatkaa päivähoidossa. Tosin varaan oikeuden muuttaa mieltäni. :-)



Olen miettinyt alustavasti 3-päiväistä hoitoviikkoa. Tosin eräs kaverini varoitti, että siirtyminen takaisin 5-päiväiseksi ei välttämättä käy noin vaan. Hänelle oli sanottu, että siirtyminen 4-päiväisestä 5-päiväiseksi kyllä onnistuu. Se varmasti riippuu ryhmän suuruudesta ja muiden v-päivien määrästä.



Toinen syy näihin tarhassa pitämissuunnitelmiin on sama kuin ap:lla: esikoisen aikana koin täydellisen unikonkurssin ensimmäisen 11 kuukauden aikana. Hyvä, että pysyin tolpillani. Siksi sekä ihan itsekkäistä syistä että myös esikoista ajatellen olemme tosiaan suunnitelleet pitävämme hoitopaikan. Olen kuitenkin miettinyt, että joskus voimme ottaa ekstapäiviä vapaaksi hoidosta ja lomat ovat sitten tavallista pidempiä. Haaveilen siitä, että jaksaisin ja voisin olla koko ensi kesän kotona sekä esikoisen että kuopuksen kanssa.



Kolmas syy hoitopaikkaan päiväkodissa on ns. turvaverkon puuttuminen. Varmasti jos lapsella ja äidillä olisi seuraa päivisin, olisi asia ehkä vähän eri. Sukulaiset asuvat kuitenkin kaukana eikä ketään kotiäitituttuja ole naapurustossa tai ystäväpiirissä. Ainakaan sellaisia, joissa olisi edes suunnilleen samanikäinen lapsi kuin esikoinen.



Meillä sitten ensi vuosi näyttää, miten hoitopäivät sitten järjestyvät. Kuopuksen laskettu aika on ensi kuussa. Mies on jo kantansa ilmoittanut eli lapsi vain hoitoon 3 päivänä viikossa. Hän ei kanna luultavasti mitään syyllisyyttä tai omantunnontuskia. Pitäisi kai yrittää ottaa joskus mallia tuosta miehisestä ajattelutavasta. :-)



Olen kyllä sitä mieltä, että tarhan hoitohenkilökunta voi pitää mölyt mahassaan. Asiasta voi olla eri mieltä, mutta vanhempien syyllistäminen ei tietääkseni kuulu ensinnäkään heidän työnkuvaansa eikä toisaalta taas hienotunteiseen käytökseenkään. Tietenkin jos he näkevät, ettei lapsi kertakaikkiaan viihdy päiväkodissa, voi sen tuoda ilmi, mutta siitä ei tainnut olla nyt kyse.



Siihen aion kyllä itse valmistautua henkisesti, että lapsi voi itse ihmetellä, miksi hänen täytyy lähteä hoitoon, kun äiti ja vauva jäävät kotiin. Esikoistakin täytyy yrittää huomioida ja keskittyä välillä vain häneenkin. Onhan vauvan tulo varmasti esikoisille toivottavast ihanakin asia, mutta toisaalta aivan hirveä järkytys.



Ei muuta kuin lykkyä tykö ap:lle, minkä valinnan nyt sitten lopulta teettekin. Jokainen tekee sen omista lähtökohdistaan nähden eikä siinä ole muilla nokan koputtamista. Asia ei heille kuulu.

Työskennellessäni suuren kaupungin päiväkodissa, katson asiaa ehkä vähän eri lailla kuin maalla. Otettakoon se huomioon tätä lukiessa.

Suurissa kaupungeissa on usein enemmän vaihtoehtoja.



- Ei ole ammattitaitoista syyllistää ketään, asioista voidaan keskustella ihan asiallisesti. Jos henkilökunta on ilkeää, ota heti yhteys johtajaan.



- Mielestäni on parempi, että perhe tekee ratkaisut joiden kanssa on luontevaa elää. Siis perheen omien tarpeiden mukaan.

Ei päiväkodin toiveiden.



- Päiväkoti ja sen työntekijät eivät voi kieltää/vastustaa lapsen hoitoon tuomista, kaikilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus.



MUTTA:



Toivottavasti otat huomioon myös seuraavat asiat päätöstä tehdessäsi:



- Onko järkevää että lapsi on hoidossa koko päiväisesti 8-16 (joissain tapauksissa 7-17) Silloin kun äiti on vauvan kanssa kotona.



- Onko lapsella todella hyvä olla päiväkodissa joka arkipäivä tai ns. päivystysaikana? Jokainen välittävä vanhempi tätä asiaa miettii sanomattakin.

Joskus vaan tuntuu kohtuuttomalta että äiti on vauvan kans menossa muskariin ynm ja tuo itkuisen, nuhaisen ja väsyneen esikoisen hoitoon, jotta pääsee itse " laatuajalle" vauvan kanssa.



- Harvemmin kaveri suhteet ovat pysyviä ja jatkuvia, vaikka leikkikaverit vaihtuvat niin lapsi viihtyy. Esim. kerhossa tai äidin ja vauvan kanssa avoimessa päiväkodissa (näitä ei ole joka kunnassa). Vanhoja kavereita voi tavata myös päiväkodin ulkopuolellakin.



Matkan varrella tapahtunutta...



- Kesä päivystykseen (talossa suurin osa vieraita lapsia ja aikuisia) tuli 3v lapsi ja äiti sanoi ovella lapselle " Me mennään vauvan kans tohon viereiseen rantaan pickinikille ja isi hakee sitten 16.30 sut kotiin.

Arvatkaa tuliko huuto?



- Viimeisenä päivänä ennen joululomaa olin päivystäjä ja odottelin äitiä hakemaan lastaan. Äiti tuli vanhempien lasten kanssa ja pahoitteli kun oli 45min myöhässä. He olivat tehneet pipareita ja torttuja kotona niin innolla että olivat unohtaneet ajan kulun ja puhelinkin oli kiinni.

Taas alkoi huuto kun 6v lapsi olisi halunnut olla mukana leipomassa.



Näitä tapauksia siis sattuu ja tapahtuu myös silloin kun kyseessä on vain yhdenkin lapsen perhe. Aihe poikkeaa siis aika paljon ap:n kysymyksestä.



Mutta voisiko näistä löytyä selitystä kun hoitohenkilökunta (ammattitaidottomuuttaan) syyllistää?



Toivon etten ketään loukannut ja jokainen löytää perheelleen sopivan hoitovaihtoehdon. On olemassa niin monta eri asiaa joka päätökseen vaikuttaa.



Yleisin muoto taitaa olla:

Äiti ja vauva kotona ja vanhemmat lapset 3pv 5h viikossa hoidossa ja kaikki päivystysajat kotona.

Ap:lla näyttää olevan ihan samanlainen alkutilanne kuin meillä: vanhempi lapsi kohta 3v ja vauva tulossa. Samaa asiaa eli päiväkodissa jatkamista olen minäkin kovasti pohtinut. Nyt pitäisi kohta tehdä ratkaisu, kun äitiysloma alkaa ja pitäisi tehdä uusi hoitosopimus, jos muuttaa hoitoaikoja. Onneksi meille päiväkodin henkilökunta on kuitenkin ollut erittäin ymmärtäväinen ja tukenut päätöksentekoa, kuitenkaan painostamatta tai antamatta meille valmista ratkaisua. Ottaessani asian ensi kerran esille, olin itse hieman puolustuskannalla, mutta täysin syyttä. Päiväkodin hoitajien suhtautuminen oli ihan luontevaa. He ovat sanoneet, että paras kun itse päätämme meille sopivamman ratkaisun. Paras ratkaisu kun aina riippuu tilanteesta, lapsesta, perheestä. Itse olisin oikeastaan halunnut ehkä jotain vahvempaa kantaa, mutta eivät suostu tekemään päätöstä meidän puolestamme ;)



Ymmärrän kyllä, että joillakin paikkakunnilla on hoitovalintamahdollisuudet rajoittuneempia kuin esim. isommilla paikkakunnilla. Asumme isommassa kaupungissa, mutta kyllä alueella, jossa hoitopaikoista on kova pula suuren lapsimäärän takia. Missään nimessä ei kuitenkaan ole meidän asia ratkaista hoitopaikkapulaa ottamalla lapsemme pois hoidosta. Maksamme veroja saadaksemme palvelua...



Päätös on tässä mielessäni kypsynyt ja luulen päätyneeni seuraavaan ratkaisuun: Poika on kotona äitiysloman alun, kunnes isyysloma loppuu. Sitten poika on 10 pv kuukaudessa hoidossa max 7h/pv. Loma-ajat ja erikoistilanteet poika on kotona. Ajattelin, että otetaan aika tasainen rytmi hoitopäivissä eli että mahdollisimman paljon samoina päivinä viikossa, mutta erikoispäivät ja -tilanteet huomioonottaen esim. retkille pitää päästä mukaan tai jos olen kipeänä niin poika menee hoitoon jne.



Kuten päiväkodin henkilökunta minulle on sanonut: valitset tietyn mallin ja sitä voi sitten muuttaa sen mukaan miltä tuntuu kun näkee miten hommat oikeasti sujuvat. Eihän sitä voi etukäteen tietää mikä on tilanne sitten oikeasti vauvan kanssa... Minusta tosi hyvä neuvo. Turha tuntea syyllisyyttä tilanteesta, jota voi sitten muuttaa jos ei tunnu hyvältä...

Ja siltikin, vaikka tuon tiedän, pohdin mielessäni, että mikä olisi paras ratkaisu, teenkö oikein... Ollaan me äidit hassuja. Mies ei taida tuntea minkäänlaista syyllisyyttä tästä asiasta eikä monesta muustakaan mistä itse itseäni syyllistän (vaikka mies onkin perheelleen omistautuvaa sorttia eli hoitaa lasta aivan kuten minäkin ja huolehtii pojan hyvinvoinnista..)



Tsemppiä! Parasta on tehdä niin kuin omalle perheelle on parasta eikä välittää muitten mielipiteistä..

Sen kummemmin ottamatta kantaa ap:n tilanteeseen. (Itse olen kutakuinkin samassa jamassa, esikoinen oli meilläkin hyvin vaativa vauva ja toista odotetaan).



Itse ainakin tulen keskustelemaan tulevista päivähoitojärjestelyistä johtajan tai päivähoidon esimiehen (päivähoidonohjaaja) kanssa. Mielestäni tuntuisi kummalliselta alkaa puhumaan meidän perheen järjestelyistä paikan hoitajien kanssa. Varmasti saisinkin silloin vaikka mitä kommentteja osakseni. Haluan kuulla, mitä muita vaihtoehtoja on tarjolla kuin jatkaa nykyisessä paikassa ja millaisilla järjestelyillä ko. paikassa voisi jatkaa. Heillä on mielestäni myös ammattitaitoa, joka pitäisi ottaa keskustelussa huomioon, ovathan he nykyisin lapseni kanssa päivittäin paljonkin. Meillä on sellainenkin seikka täällä, että mikäli ottaa lapsen pois hoidosta ja jää itse vakityöstä äitiys-/vanhempainvapaalle maksetaan kuntalisää.



No, tämä tästä. Ki-ra:lta haluaisin kysyä seuraavaa: Kuuluvatko kirjoittamasi asiat yleiselle keskustelupalstalle? Eivätkö ne kuuluisi salassapidettäviin juttuihin? Minusta vaitiolovelvollisuus koskee kaikkia terveys- ja sosiaalialalla työskenteleviä!

Itse taidan olla listan ainut erilailla ajatteleva.



Meille on vauva tulossa heinäkuussa ja otan kuopuksen ehdottomasti kotiin. Kuopus on silloin 5v ja ollut päiväkodissa 2v lähtien.



Meillä vanhemmat lapset lähtee molemmat ensimmäiselle luokalle, joten ne ovat koulussa se 4h/pvä. Molemmat menee eri kouluihin, joten aamulla ja iltapäivällä riittää saattajan hommia minulle ;)



Itse ajattelin ilmoittaa kuopuksen sitten srk:n kerhoon, joka on 3h kaksi kertaa viikossa.



Tähän ratkaisuun itse päädymme koska:

- lasten päiväkodissa ryhmäkoko on 21 lasta. Melu on aivan hirveä siirtymätilanteissa ja lapset ei todellakaan saa yksilöllistä aikaa

- jos jäisi puolipäiväiseksi ei päiväkodissa ehdi juuri muuta kuin syömään ja nukkumaan

- luotan itseeni kasvattajana, voin kotona tarjota lapselle paljon enemmän aikaa ja tekemistä kuin hoitajat päiväkodissa

- kaverisuhteet ehditään luomaan eskarissakin

- vauvanhoitaminen on varmasti kuopuksesta aivan ihanaa ja hänelle erityistehtävä muiden ollessa koulussa

- saan antaa kuopukselle sitä aikaa mitä ilman hän on aina perheen pienimpänä jäänyt, kerrankin hän on iso ja hänen kanssaan pelataan, luetaan ym ilman että isommat on aina mukana

- kuopukselle tulee seuraa jo heti puolen päivän jälkeen isommista sisaruksista





Tässä meidän syitä, ainakin osa niistä. Ja en voisi edes kuvitella tilannetta, jossa jättäsin isomman lapsen päivähoitoon, kun kunnasta löytyy kerhoja ja leikkipuistoja.



Meillä lapset menikin tarhaan aika myöhään, kuopus 2v ja esikoinen 4,5v. Aluksi olivat kaksi vuotta kokopäiväisiä ja vain kesäisin 3kk kotona. Nyt viimeisen puoli vuotta ovat olleet minun vuorotyön takia noin 3 päivää viikossa hoidossa, ne onkin sitten olleet täysin päiviä.



Itse olen paljon seurannut oman päiväkotimme arkea. ollut siellä mm. 2 viikkoa vanhempana seuraamassa toimintaa kun lapset siellä aloittivat. Ja koska yksi lapsistamme on kehitysvammainen niin pidämme siellä palavereja liki joka kuukausi.

Ja en ole todellakaan tämän 2,5v aikana vakuuttunut siitä että toiminta siellä olisi jotenkin niin hienoa ja mahtavaa, etten itse voisi sitä kotona tarjota.

Ja nyt siihen on viimeinen mahdollisuus, kohta kaikki on jo koulussa ja pakostakin joka päivä poissa kotoolta. Minusta lapsuudessa on tärkeintä vanhempien aika.



Innolla odotan jo kesäkuun alkua ja sitä, että voimme taas olla koko kesän kaikki yhdessä kotona.



Mutta niinkuin alussa sanoin, kukin tavallaan. Tässä perusteita miksi itse teemme erilailla.

Koskien sisarussuhteiden syntymistä, kun vanhempi lapsi kiikutetaan tarhaan.



Itse en ole artikkelia nähnyt, joten en osaa sanoa mitä siinä sanotaan.

nimeään, päiväkotinsa nimeä, hoidettavien nimiä, mitään mistä voisi päätellä keitä henkilöitä on kyseessä. Sitäpaitsi ihan hyvä, että keskustellaan myös siitä, että aikuinen voi olla ajattelematon.



Helsingin Sanomien mielipideosastolla oli jonkun alan " auktoriteetin" varsin yksisilmäiseltä vaikuttanut kirjoitus, jossa kauhisteltiin sitä, että lapsen ylipäätään voi viedä hoitoon kun äiti on vauvan kanssa kotona.



Minä olen sulkenut korvani kaiken maailman " asiantuntijoilta" . Itse kun olin lapsi (70-luvulla), äitini ajoittain kantoi kotiin kaiken maailman äitiensyyllistämis- (" kasvatus-" )oppaita, joita juuri tämän tyylilajin " asiantuntijat" olivat kirjoittaneet.



Ja juuri näiden oppaiden lukemisen jälkeen äitini oli äitinä kaikkein surkeimmillaan " kun olen niin huono äiti, nyyh" . Ja ei todellakaan ollut huono äiti, päinvastoin, kunhan vain jätti ne prkeleen oppaat lukematta ja hyväksyi sen, että kakaralla voi olla persoonallisuus ja huonoja päiviä vaikka olisi millainen täydellinen enkeli ja neitsytmaariapyhimys äitinä.

Kyllä asioista voi keskustella kertomatta tosiaan kenenkään henkilöllisyyttä. Tottakai salassapito on tärkeää, mutta kohtuus kaikessa. Kuka meistä nyt tietää kenen äiti leipoo torttuja ja lapsi on päiväkodissa? Ja vaikka arvaisi, niin mitä sitten? Ei kovin vaaralliselta kuulosta.



Meillä on myös tilanne, että esikoinen täyttää 3v ja kuopus syntyy maaliskuun lopussa. Tällä hetkellä poika on ollut päiväkodissa 13pv kk, koska itse teen vuorotyötä ja mies päivätyötä. On toiminut hyvin. Olen ollut tosi tyytyväinen hoitoon, lapsi on viihtynyt hyvin ja tasoittunut. Puhe on kehittynyt, muiden lasten kanssa viihtyy ja puhuu kavereistaan paljon kotonakin. Hoidossa ulkoilevat, ruokailut sujuvat ja unet.



Tänään vein pojan hoitoon normaalisti ja tuli puhetta, että nyt kun äitiysloma alkaa niin poikahan jää pois. Sanoin sitten siinä, että itseasiassa ei jää, mutta pudotetaan päiviä 2 pv/vk. Täti oli sitten siinä heti selittämässä että se ei itseasiassa käy, kun heillä on nyt jonoa hoitoon. Pyritään tarjoamaan muita vaihtoehtoja. No, itse olin heti puolustuskannalla, että mitä vaihtoehtoja? Täti rupesi selittämään että kesä on tulossa, silloin tuskin tarvitsee hoitoa jne. Tähän sitten sanoin itse, että en näe mitään järkeä perhepäivähoidossa jos lapsi voi olla myös kotona ja että kerhot eivät ota kesken kauden ja alle 3v. lapsia. Eli silloin poika pääsisi kerhoon vasta elo-syyskuussa ja olisi nyt kotona sitten 8 kk. Jään siis pois jo tammikuun aikana. Pidän kesäloman ensin. Olisin siis pudottanut nuo päivät jo heti tammikuussa, eli poika n. 6-7 tuntia hoidossa kahtena päivänä viikossa. MInusta ei paha.



Ai että ottaa päähän. KUuulemma asiasta täytyy puhua johtajan kanssa, mutta kun nyt on jonoa niin ei jatkaminen oikein käy. Itse kyllä pidän kiinni tästä päivähoito-paikata. En takuulla luovuta. Oli vaikea yleensäkin saada sitä ja sitten olisi edessä hoitopaikka kahdelle! Ei ne kyllä minun kanssa tästä ala tapella. Luulivat varmaan, että asia oli ihan selvä, että en missään nimessä jatka lapsen hoitoa kun jään pois. (itse lastensuojelussa töissä ja olen pitänyt tarkasti kiinni siitä, että vapaapäivisin lapsi on aina minun kanssa kotona, ei hoidossa). Kuitenkin, eivät tiedä, että esikoisen kanssa olin tosi väsynyt, kärsin rintatulehduksista ja valvotuista öistä todella paljon. Jos tällä lailla sekä äiti että lapsi jaksaa paremmin, on se sen arvoista. Sopii vaan johtajan soitella. Valmiina ollaan!



t.hannah81 ja lapset 5/2004 ja 3/2007

...tehdäänkö ryhmäpäätös:



- pidetään lastemme ja perheidemme puolia myös tässä asiassa

- ei hyväksytä puolivillaisia narinoita ja naamanvääntelyitä

- otetaan oikeusistamme selvää ja pidetään niistä kiinni

- ei kuunnella teoreettisia, yleistäviä ja yksisilmäisiä " asiantuntijoita" ja toistella päkälammaskuorona mitä joku niistä on sattunut suustaan päästämään (varsinkaan jos ei edes jaksa sanomisiaan perustella ja tavoitteena on vain paheksua ja latistaa)

- järjestetään asiat mahdollisuuksien mukaan niin että meidän lapsilla ja meillä on mahdollisimman hyvä olla

- otetaan itse vastuu tekemisistämme ja pidetään terve järki mukana

En ota kantaa kumapaankaan suuntaan. Kerron vain oman tilanteeni.



Olen ollut kotiäitinä kohta 3vuotta täyttävälleni tytölleni(luonnetta ja temperamenttia löytyy) koko ajan. Kesällä pitäisi syntyä uusi tulokas. En ole edes ikinä harkinnut vieväni isompaa hoitoon, siis uudentulokkaan tai itseni jaksamisen takia. Haluan että vanhempi lapsi pääsee elämään ja solmimaan hyvän suhteen pienempään sisarukseen ihan alusta asti ja ajankanssa. Saa hoitaa ja hoivata pientä, eikä koe olevansa ulkopuolinen, vaan mukana perheen arjessa, päivin ja öin. Voin vaan sanoa että tulee se tytön typykkä olemaan onnellinen sisaruksestaan joka joskus(toiv.)tulee perheeseen!Ja " sosiaaliseuraa" saa tytär kavereiltaan jóiden luona käydään vuorottain visiitillä. Ja todellakin, eskarissa sitten solmitaan enemmän sitten niitä kaverisuhteita.



Sen vielä sanon, että jokaisella on OMA ELÄMÄ ja OMAT RATKAISUT, ja siitä ei tarvitse muiden suuttua!!!



ELÄKÄÄ IMMEISET ELÄMÄNNE NIIN KUIN ITSE PARHAAKSI NÄETTÄ!!!



YSTÄVÄLLISIN TERVEISIN sadetar 5+1 ja tyttö 03

Kun tässä keskustelussa on nyt tullut esille erilaisia tapausesimerkkejä, niin tässä vielä muutama:



Esikoinen voi tuntea itsensä hylätyksi ja ulkopuoliseksi vaikka olisi fyysisesti äidin ja vauvan seurassa 24h/vrk tauotta. Riittää että äiti on uuvuksissa, joutuu keskittymään imetykseen tai vauvan nukuttamiseen tai muuhun ja esikoinen joutuu odottamaan vuoroaan ja huomiota liian pitkiä aikoja liian usein, tulemaan toimeen itsekseen. Toisaalta, vaikka esikoinen on hoidossa niin hänellehän voi antaa sitä huomiota, syliä ja rakkautta mielin määrin koko iltapäivän ja illan!



Minusta on aivan turha yleistää kaavalla

esikoinen kotihoidossa = hyvin kehittyvät sisarussuhteet, vanhemmat huomioivat esikoista riittävästi vauvan synnyttyä ja

esikoinen tarhassa = ulkopuolisuuden ja hylätyksi tulemisen tunne.



Eli minusta ei tosiaankaan ole perheen suhteiden laadun mittari se, onko esikoinen hoidossa vai ei. Lasten sekä vanhemman ja lapsen välinen suhde muodostuu monista muistakin asioista kuin siitä, montako tuntia vuorokaudessa vietetään yhdessä.



Ja vaikka esikoinen olisi hoidossa 5h/5 pv/vko niin se tekee 25h/viikko. Viikossa on 168 tuntia eli yhteistä aikaa (öin ja päivin, kuten joku edellisistä sanoi) jää vielä 143 tuntia ;)

Mielestäni ei ole kuitenkaan oiken, että tänne tullaan repostelemaan asioilla, jotka ovat tapahtuneet " päiväkodin aidan sisäpuolella" . Ne ovat tapahtuneet siellä ja kuuluvat myös sinne. Ei niitä saisi käydä läpi edes kotona! Puhumattakaan täällä. Vaikka ei vaaralliselta kuulostakaan, mutta esimerkiksi ko. äitihän voi olla täällä vaikka lukemassa.



Minusta perheiden asioiden käsittely ammattilaisten toimesta ei vain kuulu tänne. Ihmettelen, kun yksikin kirjoittaja mainitsi olevansa lastensuojelussa töissä, eikä hänen mukaansa ole vaarallista jos täällä kirjoitellaan perheiden asioista. Samassa kirjoituksessa ihmetellään minun ihmettelyäni ja toisaalta oman päiväkotiväen käytöstä.



No, pointtini taisi tulla selväksi. Enää en ota ko. keskusteleluun kantaa, sillä en halua että tämä lähtee liikaa sivuraiteille itse pääajatuksesta.

Itse päiväkodin työntekijänä haluaisin vielä aiheesta sanoa muutaman näkökulman... jokainen tekee omat ratkaisunsa itse, ja kuten jo monessa viestissä on mainittu, jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Tuo edellä mainittu lause onkin asiani ydin. LAPSELLA on subjektiivinen oikeus, mutta kuka määrittelee tarpeen, lähteekö se äidin, isän, vai todellisesti lapsen tarpeesta? Kunnallisella puolella faktaa on päiväkotien äärimmäinen tilanne, meidänkin osastolla 23 lasta ja vuorossaan 2 aikuista (kolme yhteensä, mutta vuorot niin, että aamu, väli ja ilta, eli kahdestaan aina.)



Siinä voi jokainen äiti ja isä miettiä todellisen tilanteen, jos ei pysty yhdelle tarjoamaan päivässä sitä 20-40min. virikkeellistä toimintaa (joka on myös päiväkodin tarjoama aika toimintatuokiolle) kun päikkärin tädit yrittävät järjestää sen 23 lapselle. Toki leikkiaikaa on paljon, mutta mieti leikkejä, pienet tilat (siis todella pienet, n. 50neliötä, joissa pöydät, sängyt ym.) ja meteli on melkoinen, kinastelua ja vahinkoja sattuu väistämättä päivittäin, voin taata, että monet lapset oikeasti eivät nauti siitä. Tämän jälkeen vielä siirtymätilanteet, odota tuossa tätä, odota tuossa tuota, odota siinä kunhan... lapsen päivä on päiväkodissa loppujen lopuksi pitkälle oman vuoron odotusta kaikessa. Puhun nyt omasta ryhmästäni, ja toki isommissa kaupungeissa on paljon vaihtoehtoja, mutta pienillä paikkakunnilla tarjonta on aika suppeaa.



Tiedän että kirjoitukseni voi närkästyttää jotkut, mutta tämä on totta ja arkipäivää monissa päiväkodeissa. Tähän kun lisää sen, että henkilökunta on TODELLA nipistetty minimiin ja vaatimukset kasvatustyöstä kuitenkin kasvaneet todella paljon (kuten myös nämä virikepaikat) lisäksi henkilökunnan sairaslomat, ei saa sijaisia (kaikki otetaan henkilökunnan selkänahasta). Minulle kävisi itselleni vaikka ottaa sata virikepaikkalaista ryhmääni jos edellä mainitut asiat olisivat OIKEASTI kunnossa. " vanhoina hyvinä aikoina" oli yksi työntekijä enemmän osastollaan (vaikka sama lapsimäärä).



MIETTIKÄÄ siis oikeasti sitä, että onko lapsen kasvun ja kehityksen kannalta välttämätönä olla hoidossa (toki näitä on oikeasti) vai lähteekö hoidontarve vain äidin tarpeesta? onko päiväkoti SE oikea paikka? päiväkodin henkilökunta ei ole varmasti vastaan sitä, että lapsi on hoidossa, vaan sitä enemmänkin, että monilla vanhemmilla on turhan ruusuinen kuva virikkeellisestä, rauhallisesta ja kaiken kasvatustyön tekevästä laitoksesta jonne lapsi tuodaan ja haetaan " valmiina pakettina" pois.