Vaalit tulossa

Usko politiikkaan on ollut aiemminkin koetuksella, mutta nyt ei löydy yhtään sopivaa puoluetta. En väitä tämän pohdintani sisältävän mitään yleisiä totuuksia, vaan kirjoittelen tylsistyneenä ajatuksen virtaa.

Kokoomus: Jotenkin tuntuisi suunta puuttuvan. Valittaa aina vasemmiston rahan tuhlauksesta palveluihin, mutta itse ylläpitäisi massiivisia yritystukia. Verovaroin yritysten tukeminen ei ole markkinataloutta. Sen perään Kokoomus kuitenkin usein huutelee ja markkinoiden näkymättömän käden tulisi antaa vapaammin vaikuttaa. Saisimme kyllä todennäköisesti parempia tuotteita ja palveluja, jos ne kilpailisivat aidosti markkinoilla ilman yritystukia. Euroopan elvytysrahastosta tyhjää äänestäminen tiukalla puoluekurilla osoitti, että tiukassa paikassa puolue ei uskalla/halua ottaa kantaa.

SDP: Pitää itseään vähäosaisten ja työväestön äänitorvena. Puolueen eliitillä näyttäisi olevan aina kova imu EU:n virkoihin. Vaikuttaa, että puolueen todellinen johto on Brysselissä. Tuppuraisen oma maa ensin ajattelu on vahingollista, osoittaa puolueen agendaa laajemminkin. En ole EU:TA vastaan, mutta hallinnon tehtävä olisi minusta huolehtia maan kansalaisten eduista. Sannan juopottelu kesällä sai ajattelemaan, että mitenköhän tosissaan tärkeää virkaa hoidetaan? Tekstareilla ei hoideta maalle miljardien eurojen arvoisia asioita, kuten Uniperin kohdalla. Nämä jäivät mieleeni ja vaikuttavat omaan käsitykseeni puolueesta.

Vihreät ja vasemmisto: Näillä puolueilla on vahva ideologia. Vähän liiankin. Arvostan ympäristön tärkeänä pitämistä, mutta muotivirtausten kuten Woke ideologian purematta nieleminen saa minut karttamaan näitä puolueita. En pidä siitä, että ideologiat nostetaan objektiivisen tieteen tekemisen rinnalle, tai jopa sen yli. Vasemmisto on aiemmin ollut kiinnostunut työväestön olojen ja palkkojen parantamisesta. Heidän aate ja perustehtävä näyttää kuolleen.

Persut: Tämä puolue korostaa EU vastaisuutta ja maahanmuuttoa. Aiemman puheenjohtajan kutsuminen mestariksi saa aikaan kylmiä väreitä. Toki demokratiassa tulee olla oppositio ja kyseenalaistaa päätöksiä, mutta omat ratkaisumallit ovat jääneet vähän ohueksi. Puolue saa kapina ääniä ja edustajissa on taviksia. Tämä näkyy tökerönä politikointina ja asioiden esittämisenä. En usko, että vallankahvassa on riittävästi osaamista. Kansanomaisella uholla saa aikaan enemmän riitoja, kuin rakentavasti edistää mitään.

RKP ja Kristilliset: RKP mukana hallituksissa tukipuolueena. Ruotsin kielen asemasta kroonisesti huolissaan. Kristilliset korostavat kristillisen ihmiskäsityksen mukaista politiikkaa ja arvoja. Molemmilla puolueilla omat viiteryhmät joiden asiaa ajaa. En oikein kuulu kumpaankaan.

Pienpuolueissa näyttäisi olevan mm. Venäjän politiikan kannattajia ja NATOn vastustajia. Näihin en ole tutustunut. En pidä järkevänä äänestää marginaalipuoluetta, jonka ehdokkaalla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä läpi.

Minkälaisia ajatuksia muilla? Menen kyllä äänestämään, vaikka tämä listaus vähän synkkä. Onhan tässä vielä neljä kuukautta aikaa löytää sopiva ehdokas ;)