Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tungettelevia vanhempiani, aina tunkemassa kylään kun työviikko loppuu
15.01.2023 |
Heillä ei ole mitään tekemistä eläkkeellä, joten he vaan odottavat perjantaita että vapaudun töistä ja sitten tunkevat kylään täynnä energiaa. Olen itse todella väsynyt työviikon jälkeen enkä jaksa olla heidän seurassaan. Olen yrittänyt sanoa tätä, mutta tuntuu että he loukkaantuvat. Olen myös yrittänyt keksiä heille jotakin harrastuksia viikolle, että saisivat kulutettua energiaansa siellä, mutta eivät tee mitään vaan odottavat perjantaita että pääsevät kyläilemään ja purkamaan viikon patoutuneen energian. Ja minä olen itkuisen väsynyt ja mustilla silmänaluksilla kun en jaksaisi. Nytkin meni viikonloppu ihan pilalle ja huomenna taas töihin.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat.
Pölähtävät kutsumatta kylään lauantaina aamuseiskalta ja kuvittelevat että me nyt vaan viihdytämme heitä koko viikonlopun eikä meillä voi olla muuta.
Miksi menit naimisiin ääliön kanssa joka ei saa vanhempiaan kuriin.
Ai niin, et muita saanut kuin sen typeryksen.
Mieheni on korkeakoulutettu, sivistynyt ja hyvässä työpaikassa.
Appivanhemmat oli työelämässä, apella hyvä työ ja anopilla oma firma.
Sitten kun jäivät eläkkeelle, he jotenkin romahtivat, etenkin henkisesti. Elämänpiiri on olematon, muuttivat jostain ihmeen syystä pikkukaupunkiin jossa eivät viivdy eivätkä tunne ketään ja nyt jotenkin takertuvat meihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat.
Pölähtävät kutsumatta kylään lauantaina aamuseiskalta ja kuvittelevat että me nyt vaan viihdytämme heitä koko viikonlopun eikä meillä voi olla muuta.
No huh, kauheeta! Ei onnistuis meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat harrastuksesta, jossa kokoontumiset ovat perjantaisin klo xx, harrastus ontuetty valkoinen valhe.
Minusta teillä on outo suhde, kun omille vanhemmille ei voi sanoa, että nyt ei sovi, olen uupunut töistäni ja haluan levätä.Meillä ei ole koskaan voitu puhua suoraan enkä minä ole koskaan voinut sanoa mitä haluan tai mitä mieltä olen. Niin se vaan on aina ollut. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta sen kuvion rikkominen on nyt todella hankalaa, koska se on muodostunut lapsesta saakka. He tulkitsevat sen ihan väärin ja ottavat suoranaisena hylkäämisenä jos sanon että ei sovi nyt. Haluaisin että näkisimme esim kerran kuussa, ei joka viikonloppu, mutta se ei vaan ole mahdollista.
Minun on siis oltava tässä se 20-30 vuotta. Sitten olenkin itse jo vanha. Näin ajattelen joskus katkerasti.
ap
Ja sit susta tulee katkeroitunu. Vaan sen takia, kun et uskaltanut sanoa mitä sinä haluat.
Mitä työtä teet? Auttaisiko, että selität auki mikä työssä kuormittaa ja että tästä syystä tarvitset nyt vähän rajoja. Tai sitten kun tulevat kylään, et viihdytä, et tarjoile, et feikkaa olevasi iloinen. Jos huomaavat, sanot että no mitäs tulitte vaikka sanoin että väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne, ymmärrän täysin.
Voitko sanoa, että et ole kotona tulevana viikonloppuna? Tai mikä vastaus on, jos sanot että voitte nähdä seuraavalla viikolla?Olen joskus valehdellut, mutta sitten täytyy keksiä missä muka on ja selvittää sitä. Joskus olen lähtenyt viikonloppuna reissuun ihan vain siksi että saan omaa aikaa. Tästäkin on vähän närkästytty, koska mukaankin olisi voinut pyytää.
Tiedän että tämä kuulostaa nyt todella oudolle, mutta jotenkin se vaan meni tähän kun jäivät eläkkeelle. He ovat passivoituneet täysin ja tukeutuvat kaikessa minuun. He eivät edes halua yrittää harrastaa mitään, vaan odottavat että pääsevät luokseni viikonloppuna tai minun pitää mennä sinne.
ap
Kuulostaa siltä, että vanhemmat kuvittelevat nyt olevansa ainoat ihmiset aikuisen lapsensa elämässä. Ymmärrän, että asiat voivat vain ajautua tiettyyn pisteeseen, mutta tuollainen asetelma on kuitenkin täysin epänormaali. Suosittelen lämpimästi vaikka valehtelemaan, että nyt on muuta seuraa sovittuna. Et ole velvollinen selittämään yksityiskohtaisesti, kenen kanssa, missä ja mihin aikaan olet ollut. Keksi ympäripyöreä tarina, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano heille, että aiot nyt itsenäistyä, ja siihen ei kuulu jokaviikkoinen vanhempien vierailu.
Olen 35-vuotias, asetelmat on jo vakiintuneet. Oma syy tietysti kun olen aina ollut kiltti, mutta nyt ei vaan jaksaisi.
ap
Kun nyt et sitten jaksa, sano se.
Sano heille että tarvitset omaa aikaa levätä ja ladata akkuja. Tee se selväksi selkeästi ja jämäkästi. Rajat!!
Niin kauan kun annat periksi saat antaa.
Sopikaa vaikka että tapaamisista sovitaan. Sinulla aikuisena on oma elämä, heillä omansa.
Niin kauan kun jatkat nyökkynukkena ja teet itseäsi vastaan, saat sitä tehdä. Valitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat.
Pölähtävät kutsumatta kylään lauantaina aamuseiskalta ja kuvittelevat että me nyt vaan viihdytämme heitä koko viikonlopun eikä meillä voi olla muuta.
Miksi menit naimisiin ääliön kanssa joka ei saa vanhempiaan kuriin.
Ai niin, et muita saanut kuin sen typeryksen.Mieheni on korkeakoulutettu, sivistynyt ja hyvässä työpaikassa.
Appivanhemmat oli työelämässä, apella hyvä työ ja anopilla oma firma.
Sitten kun jäivät eläkkeelle, he jotenkin romahtivat, etenkin henkisesti. Elämänpiiri on olematon, muuttivat jostain ihmeen syystä pikkukaupunkiin jossa eivät viivdy eivätkä tunne ketään ja nyt jotenkin takertuvat meihin.
Siis minulla on ihan sama kokemus. Tuo eläkkeelle jääminen vaikutti ja passivoi molemmat. Nyt he tukeutuvat minuun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Ja ärsyttävintä on se, että heillä olisi rahaa matkustaa ja harrastaa, mutta sekään ei kelpaa. Miksi eivät ota reissua etelään ja passuuta itseään siellä? Rahaa kuitenkin on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin itseäni tuohon tilanteeseen ja totesin, että varmaan sanoisin että olen ihan hirvittävän väsynyt, menen nyt nukkumaan. Yrittäkää olla hiljaa siihen asti kun herään.
Omat vanhemmat kyllästyisivät äkkiä siihen hiljaaoloon ja häipyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat harrastuksesta, jossa kokoontumiset ovat perjantaisin klo xx, harrastus ontuetty valkoinen valhe.
Minusta teillä on outo suhde, kun omille vanhemmille ei voi sanoa, että nyt ei sovi, olen uupunut töistäni ja haluan levätä.Meillä ei ole koskaan voitu puhua suoraan enkä minä ole koskaan voinut sanoa mitä haluan tai mitä mieltä olen. Niin se vaan on aina ollut. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta sen kuvion rikkominen on nyt todella hankalaa, koska se on muodostunut lapsesta saakka. He tulkitsevat sen ihan väärin ja ottavat suoranaisena hylkäämisenä jos sanon että ei sovi nyt. Haluaisin että näkisimme esim kerran kuussa, ei joka viikonloppu, mutta se ei vaan ole mahdollista.
Minun on siis oltava tässä se 20-30 vuotta. Sitten olenkin itse jo vanha. Näin ajattelen joskus katkerasti.
ap
Ja sit susta tulee katkeroitunu. Vaan sen takia, kun et uskaltanut sanoa mitä sinä haluat.
Kyllä minä sen tiedän, mutta minussa ei ole luonnetta muuttaa tätä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä asia on heille jotenkin vaikea tajuta, koska heidän psykologiassaan ei vaan voi olla työviikon jälkeen väsynyt tai haluta vaan olla. Aina pitää tehdä jotakin. Jos sanon, että ette voi tulla koska haluan levätä, se on sama kuin sanoisi että ette saa tulla koska en halua teitä enkä tykkää teistä. Näin he sen kokevat. Todella haastava tilanne. Ja asutaan samalla paikkakunnalla, niin että en pääse edes välimatkan taakse karkuun.
Lähde jonnekin reissulle tai mene sinä vanhempiesi tykö ja lähde niin ajoissa pois, että ehdit levätä.
Sun täytyy nyt valita vanhempiesi loukkaaminen tai oman elämäsi pilallemeno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat harrastuksesta, jossa kokoontumiset ovat perjantaisin klo xx, harrastus ontuetty valkoinen valhe.
Minusta teillä on outo suhde, kun omille vanhemmille ei voi sanoa, että nyt ei sovi, olen uupunut töistäni ja haluan levätä.Meillä ei ole koskaan voitu puhua suoraan enkä minä ole koskaan voinut sanoa mitä haluan tai mitä mieltä olen. Niin se vaan on aina ollut. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta sen kuvion rikkominen on nyt todella hankalaa, koska se on muodostunut lapsesta saakka. He tulkitsevat sen ihan väärin ja ottavat suoranaisena hylkäämisenä jos sanon että ei sovi nyt. Haluaisin että näkisimme esim kerran kuussa, ei joka viikonloppu, mutta se ei vaan ole mahdollista.
Minun on siis oltava tässä se 20-30 vuotta. Sitten olenkin itse jo vanha. Näin ajattelen joskus katkerasti.
ap
Ja sit susta tulee katkeroitunu. Vaan sen takia, kun et uskaltanut sanoa mitä sinä haluat.
Kyllä minä sen tiedän, mutta minussa ei ole luonnetta muuttaa tätä.
ap
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin itseäni tuohon tilanteeseen ja totesin, että varmaan sanoisin että olen ihan hirvittävän väsynyt, menen nyt nukkumaan. Yrittäkää olla hiljaa siihen asti kun herään.
Omat vanhemmat kyllästyisivät äkkiä siihen hiljaaoloon ja häipyisivät.
Omat vanhempani eivät. He tuijottavat vaikka seinää sen ajan ja odottavat. Sitten kun herään, alkaa hälinä ja sama touhu.
Kirjoitin tämän aloituksen kiukkuisena, mikä vähän harmittaa nyt. Taidan mennä ottamaan nyt unet kun saan olla rauhassa edes tänään. Kiitokset vastauksista kaikille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat harrastuksesta, jossa kokoontumiset ovat perjantaisin klo xx, harrastus ontuetty valkoinen valhe.
Minusta teillä on outo suhde, kun omille vanhemmille ei voi sanoa, että nyt ei sovi, olen uupunut töistäni ja haluan levätä.Meillä ei ole koskaan voitu puhua suoraan enkä minä ole koskaan voinut sanoa mitä haluan tai mitä mieltä olen. Niin se vaan on aina ollut. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta sen kuvion rikkominen on nyt todella hankalaa, koska se on muodostunut lapsesta saakka. He tulkitsevat sen ihan väärin ja ottavat suoranaisena hylkäämisenä jos sanon että ei sovi nyt. Haluaisin että näkisimme esim kerran kuussa, ei joka viikonloppu, mutta se ei vaan ole mahdollista.
Minun on siis oltava tässä se 20-30 vuotta. Sitten olenkin itse jo vanha. Näin ajattelen joskus katkerasti.
ap
Ja sit susta tulee katkeroitunu. Vaan sen takia, kun et uskaltanut sanoa mitä sinä haluat.
Kyllä minä sen tiedän, mutta minussa ei ole luonnetta muuttaa tätä.
ap
Miksi?
Miksi ja miksi. Ihmiset on erilaisia. Miksi toiset alistuu koulukiusattaviksi? Miksi toiset ei? Niin.
- tämä sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin itseäni tuohon tilanteeseen ja totesin, että varmaan sanoisin että olen ihan hirvittävän väsynyt, menen nyt nukkumaan. Yrittäkää olla hiljaa siihen asti kun herään.
Omat vanhemmat kyllästyisivät äkkiä siihen hiljaaoloon ja häipyisivät.
Omat vanhempani eivät. He tuijottavat vaikka seinää sen ajan ja odottavat. Sitten kun herään, alkaa hälinä ja sama touhu.
Kirjoitin tämän aloituksen kiukkuisena, mikä vähän harmittaa nyt. Taidan mennä ottamaan nyt unet kun saan olla rauhassa edes tänään. Kiitokset vastauksista kaikille.
ap
Hyvä, jos meni tunteisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoitat harrastuksesta, jossa kokoontumiset ovat perjantaisin klo xx, harrastus ontuetty valkoinen valhe.
Minusta teillä on outo suhde, kun omille vanhemmille ei voi sanoa, että nyt ei sovi, olen uupunut töistäni ja haluan levätä.Meillä ei ole koskaan voitu puhua suoraan enkä minä ole koskaan voinut sanoa mitä haluan tai mitä mieltä olen. Niin se vaan on aina ollut. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta sen kuvion rikkominen on nyt todella hankalaa, koska se on muodostunut lapsesta saakka. He tulkitsevat sen ihan väärin ja ottavat suoranaisena hylkäämisenä jos sanon että ei sovi nyt. Haluaisin että näkisimme esim kerran kuussa, ei joka viikonloppu, mutta se ei vaan ole mahdollista.
Minun on siis oltava tässä se 20-30 vuotta. Sitten olenkin itse jo vanha. Näin ajattelen joskus katkerasti.
ap
Jos tilanne on näin vaikea, onko mahdollista, että muuttaisit muualle "hyvän työpaikan perässä"? Minullakin on haastava suhde vanhempiini, ovat mm. liian tungettelevia myös. Hyvä elämäni alkoi kun muutin puolisoni kanssa parin tuhannen kilometrin päähän ulkomaille. Töiden takia toki ensisijaisesti mutta enpä muuttaisi mitään tämän nykyisen oman rauhan suhteenkaan.
Toinen vaihtoehto on, että sanot suoraan ja "kylmästi", että haluat elämääsi muutakin ja, että he voivat jatkossa tavata sinut kerran kuukaudessa. Sitten pidät tästä kiinni. Olet aikuinen. Monen kohdalla vanhemmat eivät halua hyväksyä, että oma lapsi on oikeasti aikuinen eikä ole olemassa vain heitä varten. Sen lapsen on siksi itse pakko tehdä tämä selväksi. Et ole ensimmäinen joka on tässä tilanteessa.
Onko tässä kyseessä koko viikonloppuvietto kun vanhemmat tulevat, vai vain tavallinen parin tunnin kyläily? Siinä herää kysymys, miksi vanhemmat eivät ole mitenkään valmistautuneet siihen, että lähtevät eläkkeelle, heillä siis ei ole mitään harrastuksia ja tuttavapiiriä, heitä ei huvita tehdä mitään kahdestaan. Jos on rahaakin, voisivat mennä ja tulla, matkustella ja mennä viikonlopuksi vaikka kylpylään. Ap, juttu on nyt se, että sinun pitää ryhdistäytyä ja sanoa vanhemmillesi, että näin ei voi jatkua. Ajattelepas, kun vanhemmista toinen tai molemmat sairastuvat, tarvitsevat apua yhteen jos toiseenkin hommaan niin oletkin alta aikayksikön heidän kotihoitajansa ja viihdyttäjänsä. Sitten et jaksa enää töihin mennä ollenkaan ja omalle elämällesi voit sanoa hyvästi, sitä ei sitten enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus valehdellut, mutta sitten täytyy keksiä missä muka on ja selvittää sitä. Joskus olen lähtenyt viikonloppuna reissuun ihan vain siksi että saan omaa aikaa. Tästäkin on vähän närkästytty, koska mukaankin olisi voinut pyytää.
Tiedän että tämä kuulostaa nyt todella oudolle, mutta jotenkin se vaan meni tähän kun jäivät eläkkeelle. He ovat passivoituneet täysin ja tukeutuvat kaikessa minuun. He eivät edes halua yrittää harrastaa mitään, vaan odottavat että pääsevät luokseni viikonloppuna tai minun pitää mennä sinne.
ap
???????????????????????? Vanhempasi eivät vaikuta ihan täysijärkisiltä. Kuka hemmetin hullu odottaa että 35-vuotias lapsi kutsuu vanhempansa mukaan jollekin viikonloppureissulle?????????????
Olette ajautuneet ihan sairaaseen tilanteeseen, osaksi siksi että olet selkärangaton tossu. Kasva hyvä ihminen aikuiseksi. Muuten olet vielä viisikymppisenäkin samassa tilanteessa.
Eihän tuollaisessa hommassa ole edes seurustelukumppanille tilaa, kai sellaisenkin ehkä haluaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin itseäni tuohon tilanteeseen ja totesin, että varmaan sanoisin että olen ihan hirvittävän väsynyt, menen nyt nukkumaan. Yrittäkää olla hiljaa siihen asti kun herään.
Omat vanhemmat kyllästyisivät äkkiä siihen hiljaaoloon ja häipyisivät.
Omat vanhempani eivät. He tuijottavat vaikka seinää sen ajan ja odottavat. Sitten kun herään, alkaa hälinä ja sama touhu.
Kirjoitin tämän aloituksen kiukkuisena, mikä vähän harmittaa nyt. Taidan mennä ottamaan nyt unet kun saan olla rauhassa edes tänään. Kiitokset vastauksista kaikille.
ap
No sentään saisit olla rauhassa edes vähän aikaa :)
Miksi ette tee rajoja? Miksi ette puhu asioista vanhempien kanssa? Mikä pelottaa olla heille suora? Miksi aikuisina ihmisinä ette voi opetella olemaan tasavertaisia aikuisia vanhempien kanssa? Rajat, suoraan puhuminen asioista.Mikä sinä pelotaa? Itse äitinä kuulen kaiken suvustani ja aikuisten lapseni perheistä lähisuvultani viimeisenä.On sekin loukaavaa.Miksi edessä minulle aikuiset lapseni lässyttää?Tosin en ole koskaan oma aloiteisesti änkeämässä heidän luokse.