Minä joka inhoan kissoja kerron teille hyviä puolia kissoista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut 8 vuotta samat kissat, nyt jo 13 vuotiaita. Toinen niistä oli vaatehuoneessa ja sängyn alla varmaan kolme ekaa vuotta eikä antanut koskea, oli kaltoinkohdeltu edellisessä kodissa.

Nyt nukkuu vieressä ja tulee syliin ja antaa nostaa. Ihana nähdä se muutos siinä.

Kissat myös poistaa masennusta ja pakko nousta aamulla ylös kun toinen kissoista koskettaa tassulla joka aamu naamaani niin kauan että nousen ylös antamaan ruoan ja keittämään kahvin sille.

Tuo tosi paljon iloa elämään.

Munkin kisu muistuttaa ihmistä ja ymmärtää kaiken mitä hänelle kerron mutta kahvia emme vielä yhdessä juo En ole edes kokeillut. Olisi kyllä mukava tavoite että jonain päivänä keitettäisiin Saludosumpit molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollu koiria, mutta kun viimeinenkin koira lopulta jouduttiin vanhuuttaan lopettamaan, ajattelin että otan seuraavaksi kissan. Ja kissan otin. No, ei siinä kissassa mitään vikaa ollu, mutta koin sen liian tylsäksi lemmikiksi koiraan verrattuna. Harmitti myös kun se kissa ei halunnu niin paljon silityksiä mitä olisin toivonut ja mihin koirien kanssa olin tottunu.

Annoin kissan lopulta ystävälleni, joka on sekä kissa että koiraihmisiä. Hänellä oli ennenkin ollu kissoja. Sielä se nyt on jo 6v eläny onnellista kissan elämää.

Ja itse otin taas sen koiran.

No en mä koiraan halua verrata, enkä saada kissasta silityslemmikkiä. Toki silitän jos toi haluaa. Enemmän tarvin infoa kissaihmisiltä, jota olenkin rutkasti jo saanut. :)

-AP

Jos sulla on siellä kissa, jonka kaa ootte pitäny viileän etäiset välit, mutta haluaisit jollain tapaa tutustua siihen, niin esimerkiks kissapusuja voi kokeilla. Eli jos sulla on kissan kans katsekontakti, niin hitaasti käytät silmiä kiinni. Se on kissalle luottamuksen ja rauhallisuuden osoitus. Se saattaa tehdä sen myös ihmiselle :) myös silleen on helppo monen kissan kans, että jos se on lähellä, niin ojentaa sormen sille. Se saattaa tökätä kuonolla siihen ja ehkä puskea kans

Kiitos näistä neuvoista!!

Etenkin kun tuo on rescue-kissa eikä poikakaverini nähnyt koko otusta kahteen ensimmäiseen vuoteen kun se pelkäsi niin paljon ihmisiä. Päätteli että kissa voi hyvin kun ruokakuppi tyhjeni säännöllisesti.

Uusiin ihmisiin suhtautuu pelkäävästi, väistin aina pois huoneesta jotta kisu uskaltaisi mennä kupilleen.

Nykyään hän on huomannut että sovellun vallan mainiosti hovimestariksi. Availen ovia ja täyttelen kuppeja. Mutta lähikontaktiin ei uskalla vielä. Itse pelkään myös vähäsen kissoja niin meitä on kaksi välttelevää.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollu koiria, mutta kun viimeinenkin koira lopulta jouduttiin vanhuuttaan lopettamaan, ajattelin että otan seuraavaksi kissan. Ja kissan otin. No, ei siinä kissassa mitään vikaa ollu, mutta koin sen liian tylsäksi lemmikiksi koiraan verrattuna. Harmitti myös kun se kissa ei halunnu niin paljon silityksiä mitä olisin toivonut ja mihin koirien kanssa olin tottunu.

Annoin kissan lopulta ystävälleni, joka on sekä kissa että koiraihmisiä. Hänellä oli ennenkin ollu kissoja. Sielä se nyt on jo 6v eläny onnellista kissan elämää.

Ja itse otin taas sen koiran.

No en mä koiraan halua verrata, enkä saada kissasta silityslemmikkiä. Toki silitän jos toi haluaa. Enemmän tarvin infoa kissaihmisiltä, jota olenkin rutkasti jo saanut. :)

-AP

Jos sulla on siellä kissa, jonka kaa ootte pitäny viileän etäiset välit, mutta haluaisit jollain tapaa tutustua siihen, niin esimerkiks kissapusuja voi kokeilla. Eli jos sulla on kissan kans katsekontakti, niin hitaasti käytät silmiä kiinni. Se on kissalle luottamuksen ja rauhallisuuden osoitus. Se saattaa tehdä sen myös ihmiselle :) myös silleen on helppo monen kissan kans, että jos se on lähellä, niin ojentaa sormen sille. Se saattaa tökätä kuonolla siihen ja ehkä puskea kans

Kiitos näistä neuvoista!!

Etenkin kun tuo on rescue-kissa eikä poikakaverini nähnyt koko otusta kahteen ensimmäiseen vuoteen kun se pelkäsi niin paljon ihmisiä. Päätteli että kissa voi hyvin kun ruokakuppi tyhjeni säännöllisesti.

Uusiin ihmisiin suhtautuu pelkäävästi, väistin aina pois huoneesta jotta kisu uskaltaisi mennä kupilleen.

Nykyään hän on huomannut että sovellun vallan mainiosti hovimestariksi. Availen ovia ja täyttelen kuppeja. Mutta lähikontaktiin ei uskalla vielä. Itse pelkään myös vähäsen kissoja niin meitä on kaksi välttelevää.

-AP

Hieno homma että suhtaudut arkaan kissaan noin, niin sitä kuuluukin. Ehkä sinun pelosta on tässä tapauksessa hyötyäkin, et mene väkisin silittelemään. Hyvin aralla kissalla voi kestää jopa vuosia ennen kuin kunnolla tottuu, ja se täytyy omistajien hyväksyä. Itse yritin löytöeläintalolla totutella arkaa kissaa niin, että menin lattialle istumaan ja laitoin herkkuja jalkojen viereen ja siitä polkuna polven päälle. Hyvin arka ja vihainenkin kissa tuli ottamaan herkut polvelta ja sitten lähti karkuun :D mutta kuulemma löysi hyvän kodin, en itse ehtinyt sen enempää totuttaa ihmisiin.

Kissat ymmärtävät kaiken mutta eivät onneksi kerro mitään eteenpäin. Ei ikävä kyllä ole nykyisin kissaa mutta kun vuosia oli niin kohteliaasti kuunteli eikä koskaan kritisoinut. Kenties sitten eläkkeellä taas on kissakaveri, haluaisin.

M58

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollu koiria, mutta kun viimeinenkin koira lopulta jouduttiin vanhuuttaan lopettamaan, ajattelin että otan seuraavaksi kissan. Ja kissan otin. No, ei siinä kissassa mitään vikaa ollu, mutta koin sen liian tylsäksi lemmikiksi koiraan verrattuna. Harmitti myös kun se kissa ei halunnu niin paljon silityksiä mitä olisin toivonut ja mihin koirien kanssa olin tottunu.

Annoin kissan lopulta ystävälleni, joka on sekä kissa että koiraihmisiä. Hänellä oli ennenkin ollu kissoja. Sielä se nyt on jo 6v eläny onnellista kissan elämää.

Ja itse otin taas sen koiran.

No en mä koiraan halua verrata, enkä saada kissasta silityslemmikkiä. Toki silitän jos toi haluaa. Enemmän tarvin infoa kissaihmisiltä, jota olenkin rutkasti jo saanut. :)

-AP

Jos sulla on siellä kissa, jonka kaa ootte pitäny viileän etäiset välit, mutta haluaisit jollain tapaa tutustua siihen, niin esimerkiks kissapusuja voi kokeilla. Eli jos sulla on kissan kans katsekontakti, niin hitaasti käytät silmiä kiinni. Se on kissalle luottamuksen ja rauhallisuuden osoitus. Se saattaa tehdä sen myös ihmiselle :) myös silleen on helppo monen kissan kans, että jos se on lähellä, niin ojentaa sormen sille. Se saattaa tökätä kuonolla siihen ja ehkä puskea kans

Kiitos näistä neuvoista!!

Etenkin kun tuo on rescue-kissa eikä poikakaverini nähnyt koko otusta kahteen ensimmäiseen vuoteen kun se pelkäsi niin paljon ihmisiä. Päätteli että kissa voi hyvin kun ruokakuppi tyhjeni säännöllisesti.

Uusiin ihmisiin suhtautuu pelkäävästi, väistin aina pois huoneesta jotta kisu uskaltaisi mennä kupilleen.

Nykyään hän on huomannut että sovellun vallan mainiosti hovimestariksi. Availen ovia ja täyttelen kuppeja. Mutta lähikontaktiin ei uskalla vielä. Itse pelkään myös vähäsen kissoja niin meitä on kaksi välttelevää.

-AP

Hieno homma että suhtaudut arkaan kissaan noin, niin sitä kuuluukin. Ehkä sinun pelosta on tässä tapauksessa hyötyäkin, et mene väkisin silittelemään. Hyvin aralla kissalla voi kestää jopa vuosia ennen kuin kunnolla tottuu, ja se täytyy omistajien hyväksyä. Itse yritin löytöeläintalolla totutella arkaa kissaa niin, että menin lattialle istumaan ja laitoin herkkuja jalkojen viereen ja siitä polkuna polven päälle. Hyvin arka ja vihainenkin kissa tuli ottamaan herkut polvelta ja sitten lähti karkuun :D mutta kuulemma löysi hyvän kodin, en itse ehtinyt sen enempää totuttaa ihmisiin.

Voin kuvitella kun kissa menee herkkupolkua pitkin ja sitten HUIIIII! :D

Kissat pelottaa ehkä vähän siksi että lapsena ne hyökki päälle. Tosin myöhemmin olen saanut tietää ettei noita kissoja kohdeltu kovinkaan hyvin.