Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu aikuisen ihmisen lapsellisuus?
13.01.2023 |
Tällä palstalla tapaa usein sellaista eli kuvataan omaa elämää tai elämän ihannetta, joka kuulostaa samalta kuin normaalilla teini-ikäisellä?
Miesten kohdalla haaveillaan irtoseksistä ja kavereiden kanssa ryypäämisestä ja hengaamisesta, naisten kohdalla murehditaan jotain aivan sekopäisiä romansseja, joissa jokaiselle ulkopuoliselle on selvää, että mies vain hakee helppoa seksiä. Normaalisti nainen mielestäni käsittää jo teini-iässä, ettei tuollaisiin kannata aikaansa tuhlata.
Lasten kannalta on ongelmallista, jos aikuinen on kuin teini, mutta kaipa se niin on, että tuo jatkuu sukupolvesta toiseen. Pidetään normaalina elämäntapaa, joka on kuin teinin elämäntapa, odotetaan viikonloppua ja bailaamista. Yhden tällaisen aikuisen tunnen työelämästä, ikää yli 50, monessa avioliitossa ollut. Mutta en ollut käsittänyt, että se on jopa melko yleistä?
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Minä olen taipuvainen näkemään enemmän niin, että liialta erilaisuudelta suojautuminen on järkevyyttä, oman rauhan suojaamista, eikä kaikkea myöskään tarvitse ymmärtää. Arvottaminen on myös osa ihmisen kokemusmaailmaa eikä mitenkään väärin tai arveluttavaa eikä se liity pelkästään nuoruuteen. Stereotypiat puolestaan liittyvät siihen, ettei tunne ko. ihmisryhmää riittävästi, minkä jo omalta osaltani useaan kertaan mainitsinkin.
Mutta noin yleisellä tasolla puhuttaessa syntyy herkästi vain ylätason pohdintaa, minkä vuoksi koetin aloituksessa ja jäljempänäkin antaa konkreettisia esimerkkejä lapsellisuudesta. Siihen liittyy arvottamista, jos ja kun lapsellisuutta pidetään kielteisenä, mikä ei kaikkien kohdalla pidä paikkansa kuten monet tämän ketjun kommenteista alleviivaavat. Sikäli keskustelun tarkoitus täyttyi, että täältä löytyi paljon ihmisiä, joille aikuisuus todella näyttäytyi kielteisenä asiana, josta tahdotaan ottaa etäisyyttä, koska sen katsotaan liittyvän kaikkeen mikä on tylsää. Ap
Niin paljon sanoja, niin vähän asiaa. Taito tuokin!
T. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Näinhän se on. Enemmistön mielipide ei kuitenkaan määrittele oikeaa ja väärää, vaan paljastaa jyvät akanoista. Jyvät ovat avarakatseisia, elävät ja antavat muiden elää tavallaan. Akanat ovat ahdasmielisiä, muiden tuomitsijoita ja syyllistäjiä. Elämä on paljon helpompaa, jos lakkaa miettimästä miten toiset elävät.
Tuo on kyllä totta ja pätee myös toisin päin. Olen monesti ihmetellyt miksi enemmistön arvojen päälle pitää nykypäivänä hyökätä niin voimakkaasti. Onko se loppu viimein pelkoa jäämisestä ulos ns laumasta.
Se johtuu tuosta samasta vastakkainasettelusta. Että kuvitellaan olevan jokin enemmistön mielipide ja sitten se toinen. Vaikka todellisuus on paljon mutkikkaampi. Ja syyt olla tiettyä mieltä vaihtelevat hyödystä automaatioon, uskomuksista analyysiin jne. Edes "samanmieliset" eivät ole niin lähellä toisiaan kuin voisi lopputuloksesta päätellä. Vaikka puhutaan arvoista, harva tunnistaa mihin ne itsellä perustuvat, mihin ne vaikuttavat ja mitä niiden uskotellaan itselle olevan pelkän sosiaalisen kontrollin tai juurikin enemmistön vuoksi. Moni elää tietämättään arvotyhjiössä ja silti he mm. äänestävät, koska jos ei tiedä mitä tekee, on helpompi feikata kuin myöntää, että harva meistä tajuaa paljonkaan. Sitten heitellään mutu-termejä, lapsellisuus ja aikuisuus, jotka ovat tarkkoja vain ikäkausien kuvaajina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Kiusaajat tukeutuvat joukkovoimaan.
Kiusaajat? Mihin tämä kommentti liittyy?
Lue kommentti, johon sillä viitataan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.
Se on kyllä jännä näissä keskusteluissa tuo mustavalkoisuus-kortti. Sitä yleisimmin käyttävät sellaiset ihmiset joilla on tarve selittää itselleen ja myös muille sellaisia tekojaan mitä valtavirta pitäisi selvästi tuomittavina. Toinen kortti tällaisilla on ns ette voi tietää kaikkea joten olkaa hiljaa-kortti. Siis eräänlainen valheellisuudessa elämisen muoto tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.
Adjektiivit ovat aina sikäli ongelmallisia, että niille annetaan erilaisia sisältöjä eli ne eivät kaikille tarkoita samaa. Osittain aiheessa on siis kyseessä sekin mitä tarkoittaa "oikeasti aikuinen" ja millaisia sisältöjä sille annetaan.
Kyse on myös arvoista, jota sivun jo aikaisemmin, kun kirjoitin ideaali-ihmisen/naisen/miehen kuvaa laventavista poikkeusyksilöistä. Äkkiä jokin aivan muunlainen ihmisyys on nähty tavoiteltavana, koska arvot ovat muuttuneet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Ihmisen persoonallisuus ja temperamentti ei juuri muutu, joten se tietysti on mahdollista, että teinimäinen elämäntapa liittyy siihen. Impulsiivisuuteen, lyhytjännitteisyyteen, jotka indikoivat kypsymättömyyttä ja tunne-elämän lapsenomaisuutta. Ap
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Kyllä ja ei.
Erilaiset traumat lapsuudessa ja nuoruudessa voi muuttaa perusluonnetta, mutta myös muistisairaudet muuttaa ikääntyessä ihmistä.
Asia on tästä vieläkin monimutkikkaampi.
https://psykologilehti.fi/persoonallisuuden-muutos-ja-pysyvyys/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun rupeaa liian nuorena "leikkimään perhettä", tajuaa 30 vuotiaan, että viimeinen mahdollisuus nauttia elämästä, kokea kiihkeää seksiä ja muuta, tai sitten itsekä ja valittaaa eläkkeellä, kun ei tehnyt ja kokenut mitään, ei tuossa ole mitään lapsellista, siis kunhan rehellisesti eroaa ensin, eikä sorru niihin lapsellisiin kuvioihin.
Kuvittelet, että kiihkeää seksiä ei voi harrastaa vaikka 35 ta 50- vuotiaana sen teini-iässä valitsemansa kumppanon kanssa?
Ja että hauskan pito on vain känniörvellystä tms. ?
Vierailija kirjoitti:
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.
Ja sitten on vielä lisäksi kolmantena valittu lapsenmielisyys, eli tasapainoisen aikuisen tietoinen valinta kyynisyyden sijasta hullutella. Tällainen asia korostuu hyvinvoivissa parisuhteissa, että valitaan vapautua puolison kanssa leikkimielisesti kyynisen valittamisen sijasta. Sellainen pilke silmäkulmassa muuten on erittäin viehättävää ja näkyy myös ikäihmisillä vielä eloisassa ja avoimessa elämänasenteessa. Lapsenomaisuus tosin saattaa joskus jäädä päälle tai toisilla ihmisillä näkyä harkitsemattomasti ulospäin esim. työyhteisössä naiivina käytöksenä, mutta useimmiten myös yllättää henkilön ollessa ammattimainen ja osaava omassa työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M49 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun rupeaa liian nuorena "leikkimään perhettä", tajuaa 30 vuotiaan, että viimeinen mahdollisuus nauttia elämästä, kokea kiihkeää seksiä ja muuta, tai sitten itsekä ja valittaaa eläkkeellä, kun ei tehnyt ja kokenut mitään, ei tuossa ole mitään lapsellista, siis kunhan rehellisesti eroaa ensin, eikä sorru niihin lapsellisiin kuvioihin.
Kuvittelet, että kiihkeää seksiä ei voi harrastaa vaikka 35 ta 50- vuotiaana sen teini-iässä valitsemansa kumppanon kanssa?
Ja että hauskan pito on vain känniörvellystä tms. ?
Niinpä. Ihmisellä jäänyt jotain henkisessä kehityksessä kesken teininä tai parikymppisenä jos tulee tuollainen tila kolmekymppisenä tai myöhemmin. Usein taustalla kyvyttömyys tunnistaa ja sanoittaa aitoja tunteitaan ja tarpeitaan kumppanilleen parisuhteessa. Kun tätä kykyä ei ole niin sitten paetaan irtosuhteisiin tai vaihtuviin parisuhteisiin. Mutta harvoin jos koskaan itseään pääsee pakoon:
Ap kuulostaa ahdistavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Hmm. Jatkan pohdintojasi siten, että joskus voi olla myös niin, että jokin asia näyttää siltä mitä se onkin. Esimerkiksi minä itse todella voin olla kaavoihini kangistunut ennakkoluuloinen kääkkä, joka ruotii muiden lapsellisuutta netissä näkemättä omaa lapsellisuuttaan. On vähän vaikea puhua asioista ja olla mieltä, jos ei saa sanoa "totuuksia", koska niistä keskustelu ja ajattelu syntyy. Ei olisi kirjallisuutta, taidetta eikä juuri mitään hauskaa kuten politiikkaa, jos varottaisiin liikaa olemasta ennakkoluuloinen ja jotain mieltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ahdistavalta ihmiseltä.
Millä tavalla tämä mielestäsi ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisuus on vastuuttomuutta suhteessa siihen, millaiseksi on elämänsä järjestänyt. Muuten ei tarvitse olla vakava pönöttäjä, vaan 70 vuotiaskin saa pelleillä, pukeutua ja harrastaa erilaisia asioita vapaasti.
Nuorissa aikuisissa lapsellisuus näkyy esim. siten, että hankitaan parisuhde ja perustetaan perhe, mutta halutaan elää kuten sinkkuna, vailla vakiintuneen, perheellisen vastuuta. Vastuullinen ihminen ottaa huomioon puolisonsa, vastuun lapsista ja muuttaa elämäntapojaankin sen mukaan. Etenkin lasten kanssa eletään lasten ehdoilla. Se ei estä harrastamasta ja matkailemasta, mutta muuttaa niitä olennaisesti. Vaellukset ja matkailu lasten kanssa ovat erilaisia, osa harrastuksista on sellaisia, mitä voi tehdä lasten kanssa. Vapaa-aikaa varaudutaan viettämään puolison ja lasten kanssa. Omaa aikaakin on ja omia harrastuksia saa olla, mutta pitää ymmärtää, että niihin käytetään vähemmän aikaa. Puoliso ja etenkin lapset vaikuttavat myös työhön ja uraan panostamiseen, meillä on kuitenkin käytettävissä vain 24h vuorokaudessa, kyse on arvovalinnoista. Jos puolison ja perhe ovat uhraus, älkää hankkiko niitä.
Hyvä määritelmä. Minäkin miellän lapsellisuuden ennen kaikkea siltä kannalta, ettei kanna vastuuta.
Ja varmasti tuo loppuosa tekstistä on myös sellaista, minkä valtaosa allekirjoittaa. Selitykset vaihtelevat ja niitä on monenlaisia, mutta tosiasiaksi jää, että ihmisen teot tekevät hänen elämänsä eivätkä hänen selityksensä. Muut näkevät meidät tekojemme kautta, ennen kaikkea omat lapset tietysti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellisuus on vastuuttomuutta suhteessa siihen, millaiseksi on elämänsä järjestänyt. Muuten ei tarvitse olla vakava pönöttäjä, vaan 70 vuotiaskin saa pelleillä, pukeutua ja harrastaa erilaisia asioita vapaasti.
Nuorissa aikuisissa lapsellisuus näkyy esim. siten, että hankitaan parisuhde ja perustetaan perhe, mutta halutaan elää kuten sinkkuna, vailla vakiintuneen, perheellisen vastuuta. Vastuullinen ihminen ottaa huomioon puolisonsa, vastuun lapsista ja muuttaa elämäntapojaankin sen mukaan. Etenkin lasten kanssa eletään lasten ehdoilla. Se ei estä harrastamasta ja matkailemasta, mutta muuttaa niitä olennaisesti. Vaellukset ja matkailu lasten kanssa ovat erilaisia, osa harrastuksista on sellaisia, mitä voi tehdä lasten kanssa. Vapaa-aikaa varaudutaan viettämään puolison ja lasten kanssa. Omaa aikaakin on ja omia harrastuksia saa olla, mutta pitää ymmärtää, että niihin käytetään vähemmän aikaa. Puoliso ja etenkin lapset vaikuttavat myös työhön ja uraan panostamiseen, meillä on kuitenkin käytettävissä vain 24h vuorokaudessa, kyse on arvovalinnoista. Jos puolison ja perhe ovat uhraus, älkää hankkiko niitä.
Hyvä määritelmä. Minäkin miellän lapsellisuuden ennen kaikkea siltä kannalta, ettei kanna vastuuta.
Ja varmasti tuo loppuosa tekstistä on myös sellaista, minkä valtaosa allekirjoittaa. Selitykset vaihtelevat ja niitä on monenlaisia, mutta tosiasiaksi jää, että ihmisen teot tekevät hänen elämänsä eivätkä hänen selityksensä. Muut näkevät meidät tekojemme kautta, ennen kaikkea omat lapset tietysti. Ap
Ihmisen teot puhuvat aina niin paljon kovempaa kuin hänen sanansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.Se on kyllä jännä näissä keskusteluissa tuo mustavalkoisuus-kortti. Sitä yleisimmin käyttävät sellaiset ihmiset joilla on tarve selittää itselleen ja myös muille sellaisia tekojaan mitä valtavirta pitäisi selvästi tuomittavina. Toinen kortti tällaisilla on ns ette voi tietää kaikkea joten olkaa hiljaa-kortti. Siis eräänlainen valheellisuudessa elämisen muoto tuokin.
Tai sitten se perustuu siihen valheellisuuteen, kun näkee jonkun itsensä tiettyjen arvojen pohjalta aikuiseksi kokevan käyttäytyvän epäkypsästi laajemmin. Se ristiriita on todella yleinen. Se ei liity itse asiaan, henkiseen kypsyyteen ja vastuuntuntoon, vaan tarpeeseen asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Se ei ole aitoa aikuisuutta, vaan termillä on välinearvo. Ja silloin se jää kunkin päätettäväksi, miten sitä käyttää. Koska se ei heijastele todellisuutta.
Ja sitten kun annetaan painoarvoa erilaisille narratiiveille todellisuuden sijaan, tulee maailmasta helposti mustavalkoinen. Koska kuten joku kuvasi, se suojaa ja säästää itseä, on helpompaa. Mutta mielestäni ei ole vastuullista toimia itselle helpoimmalla tavalla, jos se aiheuttaa muille haittaa. Josta taas päästään siihen, kuinka vastuullista aikuisuus milloinkin on? Eräänlainen kehäpäätelmä. Ja heti huomataan, että mutkikas juttu kaikkine ilmentymineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.Adjektiivit ovat aina sikäli ongelmallisia, että niille annetaan erilaisia sisältöjä eli ne eivät kaikille tarkoita samaa. Osittain aiheessa on siis kyseessä sekin mitä tarkoittaa "oikeasti aikuinen" ja millaisia sisältöjä sille annetaan.
Kyse on myös arvoista, jota sivun jo aikaisemmin, kun kirjoitin ideaali-ihmisen/naisen/miehen kuvaa laventavista poikkeusyksilöistä. Äkkiä jokin aivan muunlainen ihmisyys on nähty tavoiteltavana, koska arvot ovat muuttuneet. Ap
Mutta ihmiset, eli ihmisyys, niitä arvojakin muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, täytyy muistaa että lapsellisuus ja lapsenomaisuus ovat eri asioita. Henkilö voi olla ulkoisesti vaikka kuinka aikuismainen ja silti kiukutella kuin pikkulapsi ja nähdä asiat mustavalkoisesti. Tätä kutsun lapsellisuudeksi. Sitten voi olla joku iältään aikuinen joka edelleen ulkoisesti elää kuten nuorena, mutta näkee maailman laaja-alaisemmin ja ymmärtää että mustan ja valkoisen välissä on kaikki harmaan sävyt.
Ja kaikenlaisia ihmisiä tältä väliltä.
Ei voi siis vetää yhtäläisyysmerkkejä että ulkoisesti tällainen henkilö on oikeasti aikuinen ja tämä toinen ei.Se on kyllä jännä näissä keskusteluissa tuo mustavalkoisuus-kortti. Sitä yleisimmin käyttävät sellaiset ihmiset joilla on tarve selittää itselleen ja myös muille sellaisia tekojaan mitä valtavirta pitäisi selvästi tuomittavina. Toinen kortti tällaisilla on ns ette voi tietää kaikkea joten olkaa hiljaa-kortti. Siis eräänlainen valheellisuudessa elämisen muoto tuokin.
Tai sitten se perustuu siihen valheellisuuteen, kun näkee jonkun itsensä tiettyjen arvojen pohjalta aikuiseksi kokevan käyttäytyvän epäkypsästi laajemmin. Se ristiriita on todella yleinen. Se ei liity itse asiaan, henkiseen kypsyyteen ja vastuuntuntoon, vaan tarpeeseen asettaa itsensä muiden yläpuolelle. Se ei ole aitoa aikuisuutta, vaan termillä on välinearvo. Ja silloin se jää kunkin päätettäväksi, miten sitä käyttää. Koska se ei heijastele todellisuutta.
Ja sitten kun annetaan painoarvoa erilaisille narratiiveille todellisuuden sijaan, tulee maailmasta helposti mustavalkoinen. Koska kuten joku kuvasi, se suojaa ja säästää itseä, on helpompaa. Mutta mielestäni ei ole vastuullista toimia itselle helpoimmalla tavalla, jos se aiheuttaa muille haittaa. Josta taas päästään siihen, kuinka vastuullista aikuisuus milloinkin on? Eräänlainen kehäpäätelmä. Ja heti huomataan, että mutkikas juttu kaikkine ilmentymineen.
Kehäpäätelmä tosiaan. Ikäänkuin sanoista muodostuva vettä valuva salaatti josta ei saa oikein tolkkua.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ahdistavalta ihmiseltä.
Manipulatiivisuus jankkaamisen kera, siinä on kieltämättä ahdistava yhdistelmä
Jep. Ahdasmielinen voi olla enemmistöön tai vähemmistöön kuuluva. Tarkoitinkin vain sitä, ettei enemmistönkään mielipide määrittele oikeaa tai väärää, viitaten kommenttiin jossa vedottiin siihen, että enemmistö pitää jotain oikeana tai vääränä.
Muutenhan ahdasmielisimpiä ovat tänä päivänä monet ideologiset ryhmät, jotka edustavat vähemmistöä kansasta. Eivät etnisesti tai seksuaalisesti, vaan määrällisesti. He ovat jatkuvasti kyseenalaistamassa valtaväestön elämäntapoja ja arvoja ja haluavat kieltää niiden esillä olon ja ilmenemismuodot. Ja tyrkyttämässä väkisin joka asiaan omaa ideologiaansa.