Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu aikuisen ihmisen lapsellisuus?
13.01.2023 |
Tällä palstalla tapaa usein sellaista eli kuvataan omaa elämää tai elämän ihannetta, joka kuulostaa samalta kuin normaalilla teini-ikäisellä?
Miesten kohdalla haaveillaan irtoseksistä ja kavereiden kanssa ryypäämisestä ja hengaamisesta, naisten kohdalla murehditaan jotain aivan sekopäisiä romansseja, joissa jokaiselle ulkopuoliselle on selvää, että mies vain hakee helppoa seksiä. Normaalisti nainen mielestäni käsittää jo teini-iässä, ettei tuollaisiin kannata aikaansa tuhlata.
Lasten kannalta on ongelmallista, jos aikuinen on kuin teini, mutta kaipa se niin on, että tuo jatkuu sukupolvesta toiseen. Pidetään normaalina elämäntapaa, joka on kuin teinin elämäntapa, odotetaan viikonloppua ja bailaamista. Yhden tällaisen aikuisen tunnen työelämästä, ikää yli 50, monessa avioliitossa ollut. Mutta en ollut käsittänyt, että se on jopa melko yleistä?
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Muuttuuko ihminen oikeastaan koskaan?
Miksi pitäisi muuttua tai henkisesti vanhentua? Pitääkö aikuisten vain lukea kirjoja ym.? Ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Minä olen taipuvainen näkemään enemmän niin, että liialta erilaisuudelta suojautuminen on järkevyyttä, oman rauhan suojaamista, eikä kaikkea myöskään tarvitse ymmärtää. Arvottaminen on myös osa ihmisen kokemusmaailmaa eikä mitenkään väärin tai arveluttavaa eikä se liity pelkästään nuoruuteen. Stereotypiat puolestaan liittyvät siihen, ettei tunne ko. ihmisryhmää riittävästi, minkä jo omalta osaltani useaan kertaan mainitsinkin.
Mutta noin yleisellä tasolla puhuttaessa syntyy herkästi vain ylätason pohdintaa, minkä vuoksi koetin aloituksessa ja jäljempänäkin antaa konkreettisia esimerkkejä lapsellisuudesta. Siihen liittyy arvottamista, jos ja kun lapsellisuutta pidetään kielteisenä, mikä ei kaikkien kohdalla pidä paikkansa kuten monet tämän ketjun kommenteista alleviivaavat. Sikäli keskustelun tarkoitus täyttyi, että täältä löytyi paljon ihmisiä, joille aikuisuus todella näyttäytyi kielteisenä asiana, josta tahdotaan ottaa etäisyyttä, koska sen katsotaan liittyvän kaikkeen mikä on tylsää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin pelkän aloituksen mutta ap, taidat elää aikamoisessa vauvapalstakuplassa. "Yhden tällaisen tunnen työelämästä", no niinpä. :D
Mitä tarkoitat? En ymmärtänyt. Mutta tämä kysymys tosiaan tuli mieleen vauvapalstan aiheista. Ap
Tarkoitin sitä ettei sinun varmaankaan kannattaisi yleistää asioita vauvapalstan (usein trollaajien) juttujen pohjalta.
Itse pidän tätä palstaa kun sitä osaa lukea paljon luotettavampaa kuvaa ihmissuhteista antavana sivustona kuin jotkut somettajien jutut. Täällä ihmisten mielipiteitä ei suodateta ja pakoteta tiettyyn muottiin kuin jossain muilla sivustoilla.
Mites ihan oikea elämä?
Itse en juo. Viihdyn parhaiten yksin. Katson leffoja ja pelaan ps5:lla paljon. Silloin kun en pelaa niin nukun tai olen töissä. Mulle on yks hailee mitä mieltä muut ovat. Muiden mielipiteet ei vaikuta mun elämään millään tavalla :) t: m43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
Sekin tuntuu olevan muotia tai ehkä jonkinlainen arvopohjaan liittyvä asia, että "erilaisuutta pitää ymmärtää". Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin pelkän aloituksen mutta ap, taidat elää aikamoisessa vauvapalstakuplassa. "Yhden tällaisen tunnen työelämästä", no niinpä. :D
Mitä tarkoitat? En ymmärtänyt. Mutta tämä kysymys tosiaan tuli mieleen vauvapalstan aiheista. Ap
Tarkoitin sitä ettei sinun varmaankaan kannattaisi yleistää asioita vauvapalstan (usein trollaajien) juttujen pohjalta.
Itse pidän tätä palstaa kun sitä osaa lukea paljon luotettavampaa kuvaa ihmissuhteista antavana sivustona kuin jotkut somettajien jutut. Täällä ihmisten mielipiteitä ei suodateta ja pakoteta tiettyyn muottiin kuin jossain muilla sivustoilla.
Mites ihan oikea elämä?
Mikä on se ns. oikea elämä? Kukaan ei voi toisen puolesta sitä määritellä mikä on ns. oikea elämä t: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
Sekin tuntuu olevan muotia tai ehkä jonkinlainen arvopohjaan liittyvä asia, että "erilaisuutta pitää ymmärtää". Ap
Ehkä se on tuo arvopohja ja siihen nojaava käytös silloin kun se selvästi poikkeaa siitä mitä pidetään normaalina ja tavanomaisena ihmisen käytöksenä aiheuttaa tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kuin pelkän aloituksen mutta ap, taidat elää aikamoisessa vauvapalstakuplassa. "Yhden tällaisen tunnen työelämästä", no niinpä. :D
Mitä tarkoitat? En ymmärtänyt. Mutta tämä kysymys tosiaan tuli mieleen vauvapalstan aiheista. Ap
Tarkoitin sitä ettei sinun varmaankaan kannattaisi yleistää asioita vauvapalstan (usein trollaajien) juttujen pohjalta.
Itse pidän tätä palstaa kun sitä osaa lukea paljon luotettavampaa kuvaa ihmissuhteista antavana sivustona kuin jotkut somettajien jutut. Täällä ihmisten mielipiteitä ei suodateta ja pakoteta tiettyyn muottiin kuin jossain muilla sivustoilla.
Mites ihan oikea elämä?
Mikä on se ns. oikea elämä? Kukaan ei voi toisen puolesta sitä määritellä mikä on ns. oikea elämä t: eri
Totta. Tarkoitin vaan että jos netti on ainoa paikka josta hakee "luotettavaa kuvaa ihmissuhteista" ollaan mielestäni hieman hakoteillä. Toki jokaisella on oikeus tehdä näinkin.
Kasvatus on mennyt päin helvettiä. Siinä vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Lapsellisuus on vastuuttomuutta suhteessa siihen, millaiseksi on elämänsä järjestänyt. Muuten ei tarvitse olla vakava pönöttäjä, vaan 70 vuotiaskin saa pelleillä, pukeutua ja harrastaa erilaisia asioita vapaasti.
Nuorissa aikuisissa lapsellisuus näkyy esim. siten, että hankitaan parisuhde ja perustetaan perhe, mutta halutaan elää kuten sinkkuna, vailla vakiintuneen, perheellisen vastuuta. Vastuullinen ihminen ottaa huomioon puolisonsa, vastuun lapsista ja muuttaa elämäntapojaankin sen mukaan. Etenkin lasten kanssa eletään lasten ehdoilla. Se ei estä harrastamasta ja matkailemasta, mutta muuttaa niitä olennaisesti. Vaellukset ja matkailu lasten kanssa ovat erilaisia, osa harrastuksista on sellaisia, mitä voi tehdä lasten kanssa. Vapaa-aikaa varaudutaan viettämään puolison ja lasten kanssa. Omaa aikaakin on ja omia harrastuksia saa olla, mutta pitää ymmärtää, että niihin käytetään vähemmän aikaa. Puoliso ja etenkin lapset vaikuttavat myös työhön ja uraan panostamiseen, meillä on kuitenkin käytettävissä vain 24h vuorokaudessa, kyse on arvovalinnoista. Jos puolison ja perhe ovat uhraus, älkää hankkiko niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Jos tässä joku on lapsellinen niin sinä ap. Mistä olet repinyt ajatuksen että irtosuhteista haaveilu kuuluu jokaisen normaalin teinin elämään?
Miksi ei aikuinen voi tykätä irtosuhteista ja kaveriporukassa remuamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Näinhän se on. Enemmistön mielipide ei kuitenkaan määrittele oikeaa ja väärää, vaan paljastaa jyvät akanoista. Jyvät ovat avarakatseisia, elävät ja antavat muiden elää tavallaan. Akanat ovat ahdasmielisiä, muiden tuomitsijoita ja syyllistäjiä. Elämä on paljon helpompaa, jos lakkaa miettimästä miten toiset elävät.
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä joku on lapsellinen niin sinä ap. Mistä olet repinyt ajatuksen että irtosuhteista haaveilu kuuluu jokaisen normaalin teinin elämään?
Miksi ei aikuinen voi tykätä irtosuhteista ja kaveriporukassa remuamisesta?
Mä näkisin että tietenkin voi toimia noinkin mutta silloin pitää olla tuosta asiasta rehellinen itselleen ja muille. Ehkä isoin asia mitä monet ihmiset arvostelevat ja täysin syystä on että jos samaan aikaan tykkää oikeasti enemmän irtosuhteista ja remuamisesta mutta kuitenkin antaa esimerkiksi puolisolleen itsestään täysin toisenlaisen eli valheellisen kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Okei, mikä lapsellisuudessa on väärin jos ei aiheuta muille haittaa? Draama ihmissuhteissa? Uusioperheitä on nykyisin paljon, eikä niitä osta hoitaa asiallisesti aina, vaikka olisi hyvä kulttuurimaku, työt ja asialliselta vaikuttava konteksti. Päihteiden käyttö? Ei järkevää, mutta niin vaan firman pikkujouluissa näkee monenlaista aikuisilta ihmisiltä. Holtiton rahankäyttö? Normaaleina pidetyt taloudet on kusessa velanoton vuoksi kun sähkönhinnat nousee. Voin jatkaa. Lait ohjaavat yhteiskunnan moraalia oikeasta ja väärästä, se on totta. Mutta käsitin, ettei nyt rikollisesta elämäntavasta puhuta, vaan ihan siitä, kun käytös tai vapaa-ajanvietto, elämänvalinnat eroavat. Silloin ei puhuta oikeasta tai väärästä, vaan ihan vain preferensseistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Näinhän se on. Enemmistön mielipide ei kuitenkaan määrittele oikeaa ja väärää, vaan paljastaa jyvät akanoista. Jyvät ovat avarakatseisia, elävät ja antavat muiden elää tavallaan. Akanat ovat ahdasmielisiä, muiden tuomitsijoita ja syyllistäjiä. Elämä on paljon helpompaa, jos lakkaa miettimästä miten toiset elävät.
Tuo on kyllä totta ja pätee myös toisin päin. Olen monesti ihmetellyt miksi enemmistön arvojen päälle pitää nykypäivänä hyökätä niin voimakkaasti. Onko se loppu viimein pelkoa jäämisestä ulos ns laumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Kiusaajat tukeutuvat joukkovoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ap:n kuvaaman ilmiön ja siihen liittyvät tunteet. Mutta itselläni vertailu ja muiden ihmisten sekä asioiden arvottaminen kuului selvästi vahvemmin nuoruuteen. Stereotyypittely. Vaikeus sietää tai ymmärtää erilaisuutta (vaikka ajattelisi, ettei tämä liity siihen, kyllä se liittyy). Oikein ärsytti eri arvoja edustavat ihmiset ja niitä piti ihmetellä. Nykyisin näen sen tunnekokemuksena neutraalimpana erilaisten ilmiöiden ja syy-seurausten tarkasteluna. Näkee epäkypsyyttä monessa eri yhteydessä, näkee tunnekypsyyttä yllättävissäkin tilanteissa. Harva asia on juuri kuten sen itse tulkitsee. Kun näkee tarpeeksi erilaisia ihmisiä, ei pysty enää itselleen uskottelemaan, että "tuo on juuri noin", tulee uteliaisuus luokittelun tilalle. Suhteellisuuden taju ja ymmärrys, että olemme erilaisia, miljoonista eri syistä johtuen.
Erilaisuutta voi ja pitääkin ymmärtää sekä olla utelias. Mutta nuo edellämainitut eivät estä sitä että ihmisellä on selkeä käsitys oikeasta ja väärästä.
Joskus olen nähnyt näitä ns erilaisia ihmisiä jotka erilaisuutensa nimissä arvostelevat aivan päivänselviä arvoja oikeasta ja väärästä.
No toki tekoja voi arvostella ja esimerkiksi vastuu lapsista on toki asia, johon voi pienimmän haitan periaatetta perustellusti soveltaa. Mutta muuten ihmiset kyllä sekoittavat usein oikean ja väärän, sekä mielipiteet. Tämä korostuu, jos näitä alkaa kyseenalaistaa syvällisemmin ja kysyy, "miksi?" ja vastaus on yleensä kuitenkin tasoa, "koska itsestä tuntuu siltä". Päivänselvä = usein huonosti perusteltu, kognitiivista dissonanssia pakenevan pelkistysyritys. Samanlainen normiehdottomuus liittyy kiinteästi uskontoihin ja valtasuhteisiin. Ilmiöitä voi tarkastella. Päivänselvänä niiden pitäminen kertoo, ettei niitä kyetä syvällisesti tarkastelemaan, ei ehkä halutakaan.
Olen nähnyt, että ihmiset eivät ole staattisia olentoja. Aina lapsellisia, aina aikuisia, aina kilttejä, aina pahoja. Samat ihmiset voivat olla elämän varrella monenlaisissa tilanteissa, eikä tämä kaikilla mene tietyn suunnan ja kaavan mukaan, myös kokemukset ja ympäristö vaikuttaa. Itse tulen sellaisesta oudosta paikasta että olen hieman erilainen mutta olen sopeutunut. Mikä tarkoittaa, että koska itse voin ennakkoluuloja noudattaa, voi joku muukin niitä noudattaa tai vastustaa. Ilman että se on totuus ihmisestä. Eli oikeastaan ne ovat vain niin totta, kuin niihin uskova ihminen ajattelee.
Näinkin. Mutta sanoisin että meillä Suomessa valtaosalla ihmisistä on tietyt normaaleina pidetyt arvot ja käsitykset oikeasta ja väärästä. Ei tuo muuksi muutu vaikka sitä kuinka vääntelisi ja yrittäisi häivyttää.
Kiusaajat tukeutuvat joukkovoimaan.
Kiusaajat? Mihin tämä kommentti liittyy?
Maksullisia kanavia voi hankkia oman maun mukaisia, itse en katso telkkaria ollenkaan, koska ei ole alkaa.
En halua kutsua ihmisiä kotiini, koska ravintolat, museot, taidenäyttelyt ja on keksitty. Nykyään kaikilla on henkilökohtainen ruokavalio, joten on parempi tilata ravintolassa, mitä kukakin haluaa syödä eikä niin että joku joutuisi raatamaan omassa keittiössään.
Elokuvien tarkoitus on olla viihdettä. Toki älyllisiä elokuvia voi itse tilata oman makunsa mukaan.
Missä tapaamispaikoissa erotellaan ihmisiä mainitsemallasi tavalla? Baareihin tietysti on ikäraja ja naisten kuntosalit on vain naisille, mutta muuten en ymmärtänyt mitä tarkoitit.
Et voi pakottaa kaikkia muita elämään sinun tahtosi mukaan.