Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu aikuisen ihmisen lapsellisuus?
13.01.2023 |
Tällä palstalla tapaa usein sellaista eli kuvataan omaa elämää tai elämän ihannetta, joka kuulostaa samalta kuin normaalilla teini-ikäisellä?
Miesten kohdalla haaveillaan irtoseksistä ja kavereiden kanssa ryypäämisestä ja hengaamisesta, naisten kohdalla murehditaan jotain aivan sekopäisiä romansseja, joissa jokaiselle ulkopuoliselle on selvää, että mies vain hakee helppoa seksiä. Normaalisti nainen mielestäni käsittää jo teini-iässä, ettei tuollaisiin kannata aikaansa tuhlata.
Lasten kannalta on ongelmallista, jos aikuinen on kuin teini, mutta kaipa se niin on, että tuo jatkuu sukupolvesta toiseen. Pidetään normaalina elämäntapaa, joka on kuin teinin elämäntapa, odotetaan viikonloppua ja bailaamista. Yhden tällaisen aikuisen tunnen työelämästä, ikää yli 50, monessa avioliitossa ollut. Mutta en ollut käsittänyt, että se on jopa melko yleistä?
Kommentit (258)
Haluan aikuisena miehenä viettää aikaa muiden aikuisten kanssa. En nauti lasten seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluan aikuisena miehenä viettää aikaa muiden aikuisten kanssa. En nauti lasten seurasta.
Mulla on täsmälleen sama, lapset nyt vain ovat tylsämielisiä ja ihan eri tasolla jutuissaan kuin aikuiset.
Lapsenomaisuus ei ole paha asia, jos siihen ei liity vastuuttomuutta. Ap kuvasi lähinnä henkilöitä, jotka eivät ota aikuisen vastuuta. Ei bailaaminen ole pahaksi aikuisiälläkään silloin tällöin, jos siihen ei liity esim uskottomuutta tai holtitonta rahan käyttöä.
Nykyään kyllä törmää vastuunpakoilijoihin.
Minulla lapsettomalla ei ole keski-iän kriisiä eikä enää tarvetta bailata. Olen saanut elää nuoruuteni täysillä ja ikä kriisit koin jo nelikymppisenä. Teineilyjä ja muitakaan lapsellisuuksia ei enää tarvitse eikä ole siitä elämästä, nuoruudesta mitään jäänyt kaipaamaan.
Samoin viihdyn oman ikäisteni +60 tai vanhempien ihmisten seurassa mutta en käy ravintoloissa koska en tykkää metelistä ja päihtyneistä ihmisistä. Täysin muuttuneena nuoruudesta niin kukaan ei uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsenomaisuus ei ole paha asia, jos siihen ei liity vastuuttomuutta. Ap kuvasi lähinnä henkilöitä, jotka eivät ota aikuisen vastuuta. Ei bailaaminen ole pahaksi aikuisiälläkään silloin tällöin, jos siihen ei liity esim uskottomuutta tai holtitonta rahan käyttöä.
Nykyään kyllä törmää vastuunpakoilijoihin.
Sen verran tarkennan, että en näe lapsekkuutta pahuutena. Siitä ei ole kyse, ei ainakaan kategorisesti, vaan eiköhän monet lapsekkaat ihmiset ole enemmänkin ajattelemattomia (kuten teinit) ja toisaalta kyvyttömiä henkisten esteiden takia kantamaan vastuuta.
Kyse on ehkä pitkälti tarvitsevuudesta, jota meissä kaikissa myös on, mutta iän myötä opimme hallitsemaan sitä paremmin niin että se kohdistuu asianmukaisemmin (=saa vastetta) eikä purskahtele ympäriinsä eikä sitä tarvitse myöskään pitää liikaa piilossa. Itsenäisyyden korostaminen ("en tarvitse ketään") on yksi puoli tästä yksin jätetyn lapsen pseudoaikuisuudesta. Se näkyy eräänlaisessa koviksen roolissa, jota vedetään miesten nielijän tai naistenmiehen rooleissa kuvitellen, että myös muut ihailevat sellaista kuten yläasteella ihailtiin röökiringissä menestystä vastakkaisen sukupuolen suhteen.
Lapsellinen ihminen ilmeisesti usein kuvittelee, että muut ihailevat tällaista lapsellista ajatusmaailmaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Ei se ole minulle ongelma, se vain on täällä päivittäin esillä oleva ilmiö. Eksoottinen minulle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Ap:han vain pohtii mistä aikuisen ihmisen lapsellisuus johtuu. Todella hyvää, rauhallista pohdintaa ja argumentaatiota tässä ketjussa.
Riippuu mitä pidät ja mikä lasketaan lapselliseksi.
Onko pehmolelujen kerääminen lapsellista? Onko se lapsellisempaa jos mies tekee niin?
Ovatko jotkin harrastukset lapsellisia? Pienoismallit vaikka?
Ovatko jotkin tavat lapsellisia? Ovatko ne aina ja joka tapaulsessa vai onko asiayhteydellä enemmän merkitystä?
Näitä kysymyksiä voisi laatia vaikka tuhat jos miettisi.
Käännän yhden lainauksen C.S. Lewisiltä.
"Kun olin 10 luin (lasten)tarinoita salassa ja olisin hävennyt jos joku olisi tämän tajunnut. Nyt kun olen 50v luen niitä avoimesti. Kun minusta tuli mies heitin syrjään lapselliset asiat kuten pelon lapsellisuudesta ja halun olla (erittäin) aikuinen".
https://www.goodreads.com/quotes/145718-when-i-was-ten-i-read-fairy-tal…
Päinvastainen asia, mutta jokainen muistaa kouluajoiltaan sen yhden tai muutaman yläaste-ikäisen jotka koittivat niin kovasti olla aikuista. Yleensä niin paljon että myötähäpeä iski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä kehkeytyi ehkä turhan moralistinen ketju sikäli, että meistä jokainen on aika ajoin ja tietyissä elämäntilanteissa lapsellinen. Ei se ole kiellettyä tai huonoa, inhimillistä kylläkin.
Mutta lapsellisuuden ihannointi on minusta outoa. Yksi osa tätä on sekin, miten eksentrisiin mittoihin mediassa on päädytty erilaisten seksuaalisuuksien esittelemisessä. Kenenkään seksiasiat eivät kuitenkaan ole vallankumouksellisia sikäli, että niillä olisi yleistä merkitystä. Minä ite ja minun oivallukset - kulttuuri on tunkeutunut vähän jokaiselle elämänalueelle. Myös oman kodin siivoamisesta on tullut iso trendi "lasten" keskuudessa puhumattakaan maksullisista kursseista, missä opetetaan hengittämään oikein. Eikö normaalin elämän elämisen tuotteistamisessa ole jotain todella kummallista?
En siis mitenkään syytä tässä yksittäisiä ihmisiä. Kukaan meistä ei voi sille mitään millaisilla geeneillä ja mihin kotiin on syntynyt. Mutta miten tuollaisella lapsekkuudella äkillisesti on niin paljon kaupallista kysyntää? Ap
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä pidät ja mikä lasketaan lapselliseksi.
Onko pehmolelujen kerääminen lapsellista? Onko se lapsellisempaa jos mies tekee niin?
Ovatko jotkin harrastukset lapsellisia? Pienoismallit vaikka?
Ovatko jotkin tavat lapsellisia? Ovatko ne aina ja joka tapaulsessa vai onko asiayhteydellä enemmän merkitystä?
Näitä kysymyksiä voisi laatia vaikka tuhat jos miettisi.Käännän yhden lainauksen C.S. Lewisiltä.
"Kun olin 10 luin (lasten)tarinoita salassa ja olisin hävennyt jos joku olisi tämän tajunnut. Nyt kun olen 50v luen niitä avoimesti. Kun minusta tuli mies heitin syrjään lapselliset asiat kuten pelon lapsellisuudesta ja halun olla (erittäin) aikuinen".
https://www.goodreads.com/quotes/145718-when-i-was-ten-i-read-fairy-tal…Päinvastainen asia, mutta jokainen muistaa kouluajoiltaan sen yhden tai muutaman yläaste-ikäisen jotka koittivat niin kovasti olla aikuista. Yleensä niin paljon että myötähäpeä iski.
Nyt tuntuu että viet ketjun keskustelua sivuraiteelle. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä pidät ja mikä lasketaan lapselliseksi.
Onko pehmolelujen kerääminen lapsellista? Onko se lapsellisempaa jos mies tekee niin?
Ovatko jotkin harrastukset lapsellisia? Pienoismallit vaikka?
Ovatko jotkin tavat lapsellisia? Ovatko ne aina ja joka tapaulsessa vai onko asiayhteydellä enemmän merkitystä?
Näitä kysymyksiä voisi laatia vaikka tuhat jos miettisi.Käännän yhden lainauksen C.S. Lewisiltä.
"Kun olin 10 luin (lasten)tarinoita salassa ja olisin hävennyt jos joku olisi tämän tajunnut. Nyt kun olen 50v luen niitä avoimesti. Kun minusta tuli mies heitin syrjään lapselliset asiat kuten pelon lapsellisuudesta ja halun olla (erittäin) aikuinen".
https://www.goodreads.com/quotes/145718-when-i-was-ten-i-read-fairy-tal…Päinvastainen asia, mutta jokainen muistaa kouluajoiltaan sen yhden tai muutaman yläaste-ikäisen jotka koittivat niin kovasti olla aikuista. Yleensä niin paljon että myötähäpeä iski.
Keräily ei ole lapsellista, se on kulttuurihistorian säilyttämistä. Ja lapsellisten asioiden tekemisessä on monesti iloa, aitoutta, spontaaniutta, herkkyyttä eli sellaisen näen eri tavoin kuin lapsellisuuteen jähmettyneen aikuisen. Tarkoitan eräänlaista toistamisen pakkoa, mikä ilmenee myös riippuvuuksissa.
Aikuinen ei koskaan voi olla lapsi enää uudestaan ilman synkkiä vivahteita (tässä tulee mieleen toinen lastenkirjailija ja hänen biografiansa, The Mystery of Lewis Carrol). Mutta voi katsella itseään, lasta ja muitakin ikäkausia (vanhempana) löytäen sieltä saman persoonan kuin maatuskanuken sisältä. Ap
En minä ainakaan halua aikuistua koskaan. Tosin tietyissä asioissa se on välttämätöntä, muttta on hyvä asia, jos elämässä on aina mukana myös lapsellisuutta ja – olkoon vaan – tietynlaista teinimäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen havainnut että monet ikäiseni (n. 40-vuotiaat) kokevat sitoutumisen ja vastuun kantamisen muista ääriraskaaksi. Sitä on sitten vältelty sillä seurauksella, että lapsia ei ole tehty, tai sitten on lapsista huolimatta jatkettu (varsinkin miehet) sitä hyvin itsekeskeistä tapaa elää.
Itse kuulun tähän ryhmään. Lapsena ei saanut olla lapsi eikä teininä teini. Ei ollut rajoja, rakkautta tai mitään muutakaan: ihan itse piti vastuu omasta hanuristaan kantaa.
Se, että nyt pitäisi itse ryhtyä vanhemman asemaan, kun on aina tehty selväksi pienestä pitäen, että lapset ovat omaa elämää haittaava kiusa, niin ajatus ei kovin houkuta.
Lapsia ystävistäni ovat saaneet ne, joiden omille vanhemmille lapset ovat olleet ilon ja rakkauden lähde. Usein nämä asiat menevät niin tiedostamattomalla tasolla, että itsekin heräsin ajatusmalleihini vasta siinä 35+-ikäisenä. Harvapa sitä miettii loppuviimein, mistä ajatukset ja tunteet ovat peräisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Ap:han vain pohtii mistä aikuisen ihmisen lapsellisuus johtuu. Todella hyvää, rauhallista pohdintaa ja argumentaatiota tässä ketjussa.
Pelkkää itsestäänselvyyksien jauhamista ja ylemmyydentuntoista pätemistä. Ja hauskasti hyvinkin itsekeskeistä settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Ap:han vain pohtii mistä aikuisen ihmisen lapsellisuus johtuu. Todella hyvää, rauhallista pohdintaa ja argumentaatiota tässä ketjussa.
Pelkkää itsestäänselvyyksien jauhamista ja ylemmyydentuntoista pätemistä. Ja hauskasti hyvinkin itsekeskeistä settiä.
Miksi koet tuolla tavalla ja solvaat?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan halua aikuistua koskaan. Tosin tietyissä asioissa se on välttämätöntä, muttta on hyvä asia, jos elämässä on aina mukana myös lapsellisuutta ja – olkoon vaan – tietynlaista teinimäisyyttä.
Millaista teinimäisyyttä tarkoitat (konkreettisesti)? Itsekin olen joskus kuin teini, mikä on nostalgista, mutta tämäntyyppistä en tarkoita aloituksessa, vaan tarkoitan enemmän sellaista toistamista, jähmettymistä, liikkumavaran puutetta siis. Eri ikäkausien läsnä oleminen on elävyyden, terveyden, joustavuuden merkki, mutta jähmettyminen jonkun ikäkauden asioihin ei sitä ole. Tosin voi olla, ettei sellaisia ihmisiä edes puhtaina muotoina ole olemassa. Teinimäisyys on ikään kuin kuori, jonka he ovat rakentaneet? NIinkin voi olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Ap:han vain pohtii mistä aikuisen ihmisen lapsellisuus johtuu. Todella hyvää, rauhallista pohdintaa ja argumentaatiota tässä ketjussa.
Pelkkää itsestäänselvyyksien jauhamista ja ylemmyydentuntoista pätemistä. Ja hauskasti hyvinkin itsekeskeistä settiä.
Vähän konkreettisemmin, kiitos? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on sinulle ongelma että muut ovat mielestäsi lapsellisia?
Ap:han vain pohtii mistä aikuisen ihmisen lapsellisuus johtuu. Todella hyvää, rauhallista pohdintaa ja argumentaatiota tässä ketjussa.
Pelkkää itsestäänselvyyksien jauhamista ja ylemmyydentuntoista pätemistä. Ja hauskasti hyvinkin itsekeskeistä settiä.
Mitkä ap:n mainitsemat asiat ovat mielestäsi itsestäänselvyyksien jauhamista ja ylemmyydentuntoista pätemistä?
Perusteletko myös mikä ap:n esiin tuomissa asioissa ilmentää itsekeskeisyyttä.
Haluaisin itse ymmärtää ihmisten erilaisia näkökulmia mutta tuosta kommentista on valitettavasto lähes mahdoton päätellä miksi sanoit tuolla tavalla.
Tästä olen hiukkasen eri mieltä. En ole koskaan katsonut Putousta, mutta se Munamies aikoinaan oli minusta nerokas hahmo. Kyllä viihde voi olla nerokasta ja taidetta, mutta paljon tietysti huonoakin viihdettä ja taidetta. Se taas on minusta enemmän osoitus yksinäisyydestä, jos jonkun sarjan hahmot tai julkkikset tulevat ystäviksi. Tai sitten sarjan avulla käsittelee oman elämänsä asioita, mikä on yksi taiteen tekemisen ja kuluttamisen funktioita. Ap