Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin virhe jonka olet tehnyt?
13.01.2023 |
Itselläni se että irtisanouduin 48 vuotiaana tyhjän päälle työpaikasta jossa minua kiusattiin ja rankasti. Olisi vaan pitänyt enemmän purra hammasta ja jatkaa.
Nyt on kaikki mennyttä. Työ, rahat, terveys ja kohta mies ja kotikin.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkin kiva ne lapset joiden äiti katuu lasten synnyttämistä, luuleeko nämä äidit ja isät ettei se lapsi vaistoa että on ei toivottu lapsi??? Muttaqun ne muutqin niin mekin myös!! Hups kaduttaa!!! Antakaa jo lapsi vauvana vaikka adoptioon kerta inhottaa!!!
Adoptioperheet syynätään tosi tarkkaan, joten joo, monelle lapselle, joka syntynyt rakkaudettomaan ongelmaperheeseen, parempi vaihtoehto olis ollut adoptio.
Valitettavasti myös adoptio perheissä voi olla kaikenlaista, yleensä noi jotka valitsee adoptioperheitä syynäävät vain tuloja ja ammattia ja sen perusteella pitkälti tekevät ratkaisun, seinien sisällä sitten saattaa tapahtua vaikka ja mitä esim hyväksikäyttöä, nöyryytystä, henkistä, fyysistäkin väkivaltaa eli aina ei ole parempi adoptiokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, etten tuhonnut narsistia heti alussa, vaan olin sille läpimädälle ja valheelliselle lumpulle empaattinen ja armollinen. Kaikki tietenkin kostautui, ja narsisti käänsi kaiken, uhriutui ja kosti muille syöttämien valheidensa avulla mulle sen, mihin itse syyllistyi.
En lähtenyt kotoa heti kun siihen oli mahdollisuus, töihin vaikka (siihen aikaan se olisi ollut helppoa) ja katkaissut välejä sukuun. Minulla olisi ollut mahdollisuus lähteä Ruotsiinkin töihin.
Jos oli oikeasti pahasti häiriintynyt kiusaaja se olisi vienyt henkesikin, jos olisit jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos oli oikeasti pahasti häiriintynyt kiusaaja se olisi vienyt henkesikin, jos olisit jäänyt.
Kiusaaja psykopaattinarsisti sitä yritti jo ajat sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin naisen jota rakastan yli kaiken. Menetin hänet ja olen kaivannut häntä siitä asti, jo kauan. Kukaan muu ei tunnu miltään. Tärkein ei unohdu
Vierailija kirjoitti:
Opiskeleminen, koska se ei auttanut työnhaussa mitenkään.
Sama! Mitään en ole ammateillani tehnyt. Töitä olen saanut ilmankin ja mitään koulutuksia. Hukkaan heitettyä aikaa. Myös se nalkuttaa, et pidin sijoittamista humpuukina. Rikkaiden etuoikeutena, jota ei köyhät osaa. Kun olisin silloin aloittanut, ei tarttis nyt tehdä töitä laisinkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perin naisen jota rakastan yli kaiken. Menetin hänet ja olen kaivannut häntä siitä asti, jo kauan. Kukaan muu ei tunnu miltään. Tärkein ei unohdu
Petin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin naisen jota rakastan yli kaiken. Menetin hänet ja olen kaivannut häntä siitä asti, jo kauan. Kukaan muu ei tunnu miltään. Tärkein ei unohdu
Petin
Mites se sellainen pääsi tapahtumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harhakuvitelma siitä, että vuosikymmeniä kestäneiden vakavien mt- ongelmien ja niistä kuntoutumisen jälkeen voisi päästä takaisin työelämään.
Opiskelin kaksi tutkintoa, jotka "normi - ihmisten" suorittamina työllistävät hyvin. Olen jo keski- ikäinen, joten kyllä tämä oli tässä. En enää jaksa. En pääse myöskään suorittavan tason töihin.
Ehkä joku ymmärtää, miltä tuntuu kun rahat eivät riitä peruselämiseen. Kaikkeni olen yrittänyt, se ei vain riittänyt. Anteeksi ja hyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Perin naisen jota rakastan yli kaiken. Menetin hänet ja olen kaivannut häntä siitä asti, jo kauan. Kukaan muu ei tunnu miltään. Tärkein ei unohdu
Mutta sentään perit hänet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietysti montakin asiaa olisi voinut tehdä toisin, mutta näin jälkikäteen, tällä elämänviisaudella voin todeta, että nämä ihmiset tulivat elämääni, opettamaan. Ja kyllä, lopulta oppi meni perille. Toiset tarvitsevat vain enemmän toistoja kuin toiset. Kiitos teille kiusaajille ja kaltoinkohtelijoille.
En ole siis kitkeröitynyt mistään, vaan koen elämän höyhenen keveäksi näin viisikymppisenä <3!
Että en mennyt sijaiskotiin kun se oli mahdollista. Nyt kärsin kiusaamisen ja perheen kaltoinkohtelun jälkioireista.
Että en pysynyt laitoksessa jälkihuollon saamisen edellyttämää aikaa, ja se tuli kalliiksi, jouduin ottamaan lainaa, menetin lähemmäs 20k.
Että en hakeutunut kuntoutukseen ajoissa, vaan väkisin väänsin opintoja ihmisrauniona.
Veganismi. Auttoi laihduttamaan, mutta kärsin suurista ravinnevajauksista ja ruoka hallitsi elämää.
Ensimmäinen miesvalinta. Ihastuin täysiä ja sitten mies paljastui kalluksi, romutti kaiken viimeisenkin mitä oli elämässä, henkisen ja fyysisen terveyden, sosiaaliset suhteet, seksuaalisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama narsisti olisi pitänyt kiertää kaukaa.
Päihteet. Niiden myötä ihmissuhteiden sotkeminen. Raitistumisen jälkeen väärän henkilön valinta puolisoksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehiin luottaminen. Sittemmin otin käyttöön protokollan, että miehen täytyy olla platoninen ystäväni ja kumppanini ja hyvä sellainen, ja lisäksi hyvä ihminen, vähintään 6kk ennen kuin edes harkitsen romanssia. Yksikään mies ei ole päässyt toistaiseksi kahta päivää pidemmälle, edes omat sukulaiseni :)
Arvaa mitä. Yksikään nainen ei ole vielä tuota "ehtoasi" täyttänyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin naisen jota rakastan yli kaiken. Menetin hänet ja olen kaivannut häntä siitä asti, jo kauan. Kukaan muu ei tunnu miltään. Tärkein ei unohdu
Petin
Okei. "Pikkuisen" muuttui tulkinta...
Mua pyydettiin useamman kerran malliksi nuorena. Itsetunto ei riittänyt siihen että olisin lähtenyt kokeilemaan. Nyt pohdiskelen mihin elämä olisi vienyt jos olisin suostunut.
Päästin elämäni mahdollisuuden saada hyvä mies ja hyvä parisuhde. En koskaan ollut mikään miesten suosikki mutta sitten opiskellessani yksi fiksu söpö opiskelijapoika osoitti kiinnostustaan. Mutta olin niin nuori, kokematon ja naivi että en tajunnut miten suhteita viedään eteenpäin. Jäin sitten siihen vain jotenkin odottelemaan passiivisena että mitä tapahtuu. Mieskin oli varmaan aika ujo ja kokematon eikä siksi hänkään osannut viedä asiaa niin päättäväisesti eteenpäin. Sitten tuli se toinen nainen joka tajusi miten homma toimii ja vei päättäväisin ottein miehen nenäni edestä.
Katkeraa on se että tuo mies on käytännössä ainoa oikeasti hyvä mies joka minusta on koskaan senkään jälkeen kiinnostunut. Ja nyt olen kohta viisikymppinen, katkera ja lapseton.
Mies taas on edelleen onnellisesti naimisissa tuon toisen naisen kanssa, heillä on kaksi lasta ja elämä mallillaan.
No minä olen tälläinen esimerkki josta isä kasvattanut oman tahdon pois, pelkäsin poikia ja miehiä aivan pienestä pitäen, musta tuli ihmistenmielyttäjä ja ylikiltti, kaikessa muussa paitsi tuossa että olisin alkanut suhteeseen kenenkään kanssa ja tehnyt yhteiskunnan ja ihmisten mieliksi lapsia sen verran omaa tahtoa oli, tiesin heti että ne lapset olis vaan kärsinyt mun traumataustasta. Vaikka ihminen imeekin ympäristö ja tekijä vaikutteita voi se yksilö silti tehdä omat ratkaisunsa.