Lue keskustelun säännöt.
Onko muita superyksinäisiä?
12.01.2023 |
Minun asunnossani ei ole koskaan käynyt kukaan muu kuin ehkä yksi huoltomies vuosien aikana vaihtamassa ikkunan. Olen asunut yksin vuodesta 2006. Ei edes omat vanhemmat. Olen mennyt aina heidän luokse käymään
Olen luonut uraa ja opiskellut. En viihdy yöelämässä eikä se ole minun juttuni.
Autossani ei ole koskaan istunut ketään muuta kuin minä itse. En ole kyyditellyt naisia.
Luonnollisesti en ole koskaan elämäni aikana käynyt treffeillä ja kontaktini vastakkaiseen sukupuoleen työajan ulkopuolella on lähes 0.
Nuorempana vihasin liikuntaa, mutta nyt olen ymmärtänyt, että liikuntaa on hyvä harrastaa, jotta pysyy terveenä.
Joskus saattaa mennä parikin vuotta, ettei työajan ulkopuolella ole puhekontakteja muiden ihmisten kanssa.
Muita, jotka ovat oikeasti yksinäisiä eikä vain wannabeyksinäisiä?
M37
Kommentit (20)
Voi ei :( oisko joku harrastus, missä tapaa muita ihmisiä? Suomessa on kyllä hankala tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaako yksinäisyys vai onko se sinulle ok?
Aloita se ryyppääminen, niin helpottaa.
Surullista, että edes vanhempasi eivät käy. Onneksi sinulla on työ ja tapaat edes siellä ihmisiä. Mites
liikuntaharrastus, jos löytyisi joku pelailuporukka?
Et varmaan ole koskaan edes kutsunut ketään luoksesi?
Kaikki lähtee omasta aktiivisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita se ryyppääminen, niin helpottaa.
Kyllä tuossa aikaisemmassa duunissa alkoi alkoholiakin kulumaan reippaasti vapaa-ajalla, kun työ paljastui kykyihin nähden toivottoman tylsäksi ja pitkäveteiseksi eikä aika kulunut. Kun vaihtoi vaativampaan asiantuntijahommaan, alkoi taas tuntua mielekkäämmältä ja työpäiväkin oli hetkessä ohitse.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita se ryyppääminen, niin helpottaa.
Kyllä tuossa aikaisemmassa duunissa alkoi alkoholiakin kulumaan reippaasti vapaa-ajalla, kun työ paljastui kykyihin nähden toivottoman tylsäksi ja pitkäveteiseksi eikä aika kulunut. Kun vaihtoi vaativampaan asiantuntijahommaan, alkoi taas tuntua mielekkäämmältä ja työpäiväkin oli hetkessä ohitse.
ap
Nämä yksinäisyysjutut on sukupolvijuttuja, jo vanhempasi olivat kaksi yksinäistä jotka nyt sitten luonnonlain voimalla päätyivät yhteen.
Sinun pitää etsiä toinen yhtä yksinäinen, niin se vaan menee tässä elämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita se ryyppääminen, niin helpottaa.
Kyllä tuossa aikaisemmassa duunissa alkoi alkoholiakin kulumaan reippaasti vapaa-ajalla, kun työ paljastui kykyihin nähden toivottoman tylsäksi ja pitkäveteiseksi eikä aika kulunut. Kun vaihtoi vaativampaan asiantuntijahommaan, alkoi taas tuntua mielekkäämmältä ja työpäiväkin oli hetkessä ohitse.
ap
Nämä yksinäisyysjutut on sukupolvijuttuja, jo vanhempasi olivat kaksi yksinäistä jotka nyt sitten luonnonlain voimalla päätyivät yhteen.
Sinun pitää etsiä toinen yhtä yksinäinen, niin se vaan menee tässä elämässä...
Ei vaan molemmat ovat täysin toistensa vastakohtia. Isä on juro insinööri ja äiti se extrasosiaalinen, jolta jäi kuitenkin koulut käymättä.
ap
Etkö voi liittyä johonkin esim. SPR:ään? Siellä voisi vapaaehtoistoiminnan kautta tavata ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös ryhmäliikunnassa näkee muita ihmisiä ja positiivinen vire voi tarttua.
Seuraa ei saa ulos menemättä ja vähän vaivaa näkemättä. Niin se vaan on.
Entä jos otat koiran? Koiraa taluttaessa ihmiset monesti juttelevat ja se sosiaalistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai mene johonkin kokkauskurssille.
Mä olin parisuhteessa niin yksin. Ma erottiin. Olisi tullut ensi ma 25 vuotta yhdessä. On minulla kavereita mutta ilo lähti elämästä kun työt meni vaimolla kodin edelle eikä edes joka vuosi tehty yhdessä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ikävää. Olet ilmeisesti vähän masentunut. Lepää ja pidä huoli itsestäsi ja piristy sitten kun taas on sen aika.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaako yksinäisyys vai onko se sinulle ok?
Talvella ahdistaa ja masentaa. Lisäksi silloin, jos näen jossakin esim. pariskuntia, joissa miehellä on perusnätti nuori nainen vierellä.
Kesällä ahdistaa vähemmän, kun on kaikenlaista muuta tekemistä. Vaellus, reserviläistoiminta, on valoista läpi päivän. Liikevaihdosta suurin osa tulee talviaikaan, joten kesällä on varaa ottaa rennommin ja viettää vaikka kuukausi lapissa jos siltä tuntuu.
Sellaisia +30-vuotiaita perusälykkäitä ja perusnättejä naisia, jotka eivät ole liian nirsoja, ei vain enää vapaina ole.
ap
Voi yhyy. Minäkin olen reserviläistoiminnassa, ja tapaan siellä ihmisiä yhtenään.
Mä olen ihan yhtä yksin, mutta en kyllä yksinäinen, koska tämä on oma valintani ja haluan elää näin. Olen 48-vuotias nainen, ja opiskelujen jälkeen aina näin elänyt. Kaupungissakin voi olla erakko. Työnikin teen 100% etänä.
Olen ollut yksin noin 6 vuotiaasta saakka ja olen jo yli 40 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Et varmaan ole koskaan edes kutsunut ketään luoksesi?
Kaikki lähtee omasta aktiivisuudesta.
Tottakai lähtee!
Kuitenkin juuri tuo itsesääli ja omaan surkeaan napaan tuijotus tuntuu olevan hyvinkin nautinnollista.
Suorastaan kilpaillaan kuka on surkein.
Syy omaan yksinjäämiseen on AINA muissa. Itsessä ei mitään vikaa eikä omissa asenteissa ja toimissa korjattavaa. Mielettömän egoistista ruikutusta, minä minä minä minä raukka, yksin vastaan pahaa maailmaa.
En yhtään ihmettele että yksin jää. Kuka ihmeessä jaksaisi tuollaisen ihmisen kanssa? Tuskin edes toinen samanlainen, kilpailuhan siitä tulisi ja ilmi riita kumpi on surkeampi.
Ikävä kuulla. Toivottavasti elämäntilanteesi ei ole johtanut misogyniaan. Ehkäpä erilaisista harrastuksista löytyisi kaikenlaisia ihmisiä.