Lue keskustelun säännöt.
14-vuotiaan tapaamiset
12.01.2023 |
Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa tapaamisoikeuteen liittyvistä oikeusprosesseista, kun lapsi/nuori on jo 14-vuotias?
Erosimme aikanaan lähisuhdeväkivallan vuoksi. Eron jälkeen vallankäyttö on jatkunut vainona, perättöminä lastensuojeluilmoituksina ja perusteettomina oikeustoimina, jotka pitkäaikaistyöttömälle, luottotiedottomalle isälle ovat aina olleet ilmaisia ja joissa koskaan ei ole vaadittu minkälaisia todisteita väitteiden tueksi. Mielikuva ihmisten edessä rakastavasta isästä vaikuttaa viranomaiset.
Lapsi/nuori tietää kuitenkin, että katseilta piilossa isä on alkoholisoitunut, pelottava ja uhkaileva, eikä hän millään jaksaisi enää hoitaa velvollisuutta tavata/seurata viikonloppuryyppäämistä ja kuunnella haukkumista. Hän on niinikään kyllästynyt erilaisten sos.puolen toimijoihin, joiden kanssa joutuu aika ajoin juttelemaan: "Voi kuule sun isä rakastaa sua, mutta katsos kun turhautuneena voi olla vähän vaikeaa osoittaa sitä". Lapsi on joutunut käytännössä koko elämänsä ymmärtämään, tukemaan, välittämään ja pelkäämään ja siihen on hänet pakottanut systeemi, en minä (Lähdin ja loin meille tyhjästä turvallisen elämän, mutta järjestelmä mahdollisti vallankäytön jatkumisen lapseen ja lapsen kautta).
Koska tämä loppuu?
Kommentit (27)
Ei ole kokemusta. Kuulostaa raskaalta. Entä jos lapsi ei vaan mene sinne toiselle vanhemmalle? Ei kai viranomaiset tule tuonikäistä väkisin raahaamaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyritään lapsi ja toinen kasvataja,ongelma tapauksissa kuitenkin kohtaavat.Tapamiset tapahtuu virastotalo eli sosialivirasto jossa soialityöntekijä läsnä ,sihen asti kun lapsi on 18v.Lapsi ei eroa,ei riitele : Vaan vanhemmat!
Suomessa 12-vuotias, vanhempien eron kokenut lapsi saa käytännössä itsenäisesti päättää, tapaako hän lainkaan toisaalla asuvaa vanhempaansa.
Tuon ikäinen lapsi saa kyllä ihan itse päättää meneekö etävanhemmalle ja jos ei suostu menemään, niin kukaan ei pakota. Eikä kukaan järkevä etä edes pakota. Mitä hyötyä siitä olisi, että pakottaa lapsi viettämään esim. joka toinen viikonloppu luonaan. Mitä iloa olisi panttivangin pitämisestä kenellekään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Kuulostaa raskaalta. Entä jos lapsi ei vaan mene sinne toiselle vanhemmalle? Ei kai viranomaiset tule tuonikäistä väkisin raahaamaan mihinkään.
Siitä tulee soitto hätäkeskukseen (kyllä, 112), joka ottaa puhelut sisältämine valheineen (lähinnä huoli psykoottisesta äidistä ja katoamisesta) tosissaan ja ohjaa ne sos.päivystykseen, jossa ei kartoiteta tilannetta strukturoidusti, vaan nimenomaan etsitään todisteita äidin sekavuudesta ja harhaisuudesta. Luonnollisesti kaikki perättömät yhteydenotot ja sis.toimen työntekijöiden äidin vanhemmuuden täysin ilman todisteita toistuvasti kyseenalaistamimen järkyttävät ja itkettävät yhä, mikä on omiaan vahvistamaan heidän hyökkäystään.
Hieman pitemmällä tähtäimellä on odotettavissa jälleen uusi oikeusprosessi, koska sairas äiti vieraannuttaa lasta. Tämä menee läpi yhä uudestaan oli peruuntuneita tapaamisia tai ei. Lapsen/nuoren mielipidekin kumotaan isän väitteellä lapsen aivopesusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Kuulostaa raskaalta. Entä jos lapsi ei vaan mene sinne toiselle vanhemmalle? Ei kai viranomaiset tule tuonikäistä väkisin raahaamaan mihinkään.
Siitä tulee soitto hätäkeskukseen (kyllä, 112), joka ottaa puhelut sisältämine valheineen (lähinnä huoli psykoottisesta äidistä ja katoamisesta) tosissaan ja ohjaa ne sos.päivystykseen, jossa ei kartoiteta tilannetta strukturoidusti, vaan nimenomaan etsitään todisteita äidin sekavuudesta ja harhaisuudesta. Luonnollisesti kaikki perättömät yhteydenotot ja sis.toimen työntekijöiden äidin vanhemmuuden täysin ilman todisteita toistuvasti kyseenalaistamimen järkyttävät ja itkettävät yhä, mikä on omiaan vahvistamaan heidän hyökkäystään.
Hieman pitemmällä tähtäimellä on odotettavissa jälleen uusi oikeusprosessi, koska sairas äiti vieraannuttaa lasta. Tämä menee läpi yhä uudestaan oli peruuntuneita tapaamisia tai ei. Lapsen/nuoren mielipidekin kumotaan isän väitteellä lapsen aivopesusta.
Jo on paksua huttua. Paitsi tietysti oikeusprosessi voi tulla kyseeseen, mutta ne taas vie ainakin vuoden. Teinillä olisi taas enemmän ikää ja päätösvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan lapsi ilmoittaa etävanhemmalleen, että ei ole tulossa enää säännöllisesti kylään. Ei siinä enää vieraannuttamista tarvitse pelätä. Lapsi on jo teini! Siinähän soittelee poliisit ja viranomaiset läpi. Kukaan ei tule hakemaan lasta väkisin! Kokemusta on.
Näköjään etä onnistunut jo pelottelemaan sinut hermoraunioksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäinen lapsi saa kyllä ihan itse päättää meneekö etävanhemmalle ja jos ei suostu menemään, niin kukaan ei pakota. Eikä kukaan järkevä etä edes pakota. Mitä hyötyä siitä olisi, että pakottaa lapsi viettämään esim. joka toinen viikonloppu luonaan. Mitä iloa olisi panttivangin pitämisestä kenellekään?
Ero- ja tapaamisasioissa on unohtunut se, että kaikki vanhemmat eivät olekaan järkeviä tai edes terveitä. Hälytysmerkkejä ei tunnisteta, eikä uskota lähisuhdeväkivaltataustaan, mikä johtaa kärsimyksen jatkumiseen myös eron jälkeen ja perhesurmiinkin.
Coercive control, pakottava kontrolli on yksi vallankäytön muoto. Joissakin maissa se on rikos, mutta Suomessa rakkauden ja huolen performanssilla saa viranomaiset harhautettua, eikä kukaan osaa erottaa mikä on sairasta vallankäyttöä ja mikä on vieraannuttamista. Jälkimmäinen vetoaa viranomaisiin vasta-argumenttina etenkin jos sen esittää uhriutuva isä. Edes fiksua teini-ikäistä lasta ei kuunnella, vaan hänenkin kokemuksensa mitätöidään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on tarpeeksi vanha päättämään itse haluaako nähdä vanhempaansa.
Mahtaa olla loistosuhde lapsella ja etävanhemmalla lopun elämää.
Vanhemman - jokaisen vanhemman - tulisi muistaa, että lapsuuden jälkeen on pitkä aikuiselämä, jonka aikana pakotettu lapsi tuskin teitä rakastaa tai edes tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla loistosuhde lapsella ja etävanhemmalla lopun elämää.
Vanhemman - jokaisen vanhemman - tulisi muistaa, että lapsuuden jälkeen on pitkä aikuiselämä, jonka aikana pakotettu lapsi tuskin teitä rakastaa tai edes tapaa.
Silloin, kun ei kykene ajattelemaan kuin itseään jää lapsen paras todellakin jalkoihin etenkin, kun viranomaiset eivät epätervettä käytöstä tunnista ja ovat mukana pakottamassa.
Lapsi ei ole menettänyt luottamustaan ainoastaan isäänsä, vaan hän on varautunut suhteessa miehiin ylipäätään. Lisäksi hän on saanut tarpeekseen kaikista sosiaalitoimen työntekijöistä: "Pelataan Uno-korteilla ja ne lässyttää ja uskovat aina "sitä"." Hänen mielestään oikeuslaitos ja poliisikin ovat ammattitaidotonta turhuutta. Eikä häntä todellakaan voi syyttää turhautuneisuudesta ja tuhoutuneesta luottamuksesta yhteiskuntaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla loistosuhde lapsella ja etävanhemmalla lopun elämää.
Vanhemman - jokaisen vanhemman - tulisi muistaa, että lapsuuden jälkeen on pitkä aikuiselämä, jonka aikana pakotettu lapsi tuskin teitä rakastaa tai edes tapaa.
Tätä ne luonnehäiriöiset vanhemmat eivät ymmärrä. Että jossain vaiheessa se ote siihen exään ja lapseen katkeaa, jollei itse aktiivisesti käyttäydy huolehtivan ja rakastavan vanhemman tavalla. Mutta kuten sanoin, kyseessä on enemmänkin ote siitä exästä ja hänelle halutaan kiusaa. Tämä on Suomessa tehty liian helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12v. Päättää itse haluaako tavata etävanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Kuulostaa raskaalta. Entä jos lapsi ei vaan mene sinne toiselle vanhemmalle? Ei kai viranomaiset tule tuonikäistä väkisin raahaamaan mihinkään.
Siitä tulee soitto hätäkeskukseen (kyllä, 112), joka ottaa puhelut sisältämine valheineen (lähinnä huoli psykoottisesta äidistä ja katoamisesta) tosissaan ja ohjaa ne sos.päivystykseen, jossa ei kartoiteta tilannetta strukturoidusti, vaan nimenomaan etsitään todisteita äidin sekavuudesta ja harhaisuudesta. Luonnollisesti kaikki perättömät yhteydenotot ja sis.toimen työntekijöiden äidin vanhemmuuden täysin ilman todisteita toistuvasti kyseenalaistamimen järkyttävät ja itkettävät yhä, mikä on omiaan vahvistamaan heidän hyökkäystään.
Hieman pitemmällä tähtäimellä on odotettavissa jälleen uusi oikeusprosessi, koska sairas äiti vieraannuttaa lasta. Tämä menee läpi yhä uudestaan oli peruuntuneita tapaamisia tai ei. Lapsen/nuoren mielipidekin kumotaan isän väitteellä lapsen aivopesusta.
Onko noin käynyt jossain, ja miten tarina on oikeasti mennyt? Jos noin, niin olisi jo aika mennä juristin juttusille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla loistosuhde lapsella ja etävanhemmalla lopun elämää.
Vanhemman - jokaisen vanhemman - tulisi muistaa, että lapsuuden jälkeen on pitkä aikuiselämä, jonka aikana pakotettu lapsi tuskin teitä rakastaa tai edes tapaa.Tätä ne luonnehäiriöiset vanhemmat eivät ymmärrä. Että jossain vaiheessa se ote siihen exään ja lapseen katkeaa, jollei itse aktiivisesti käyttäydy huolehtivan ja rakastavan vanhemman tavalla. Mutta kuten sanoin, kyseessä on enemmänkin ote siitä exästä ja hänelle halutaan kiusaa. Tämä on Suomessa tehty liian helpoksi.
Niinpä. Ei se lapsi ole ikuisesti se kiristyskeinona käytettävä omaa tahtoa vailla oleva objekti, tämä olisi jokaisen vanhemman syytä muistaa.
Meillä loppui silloin kuin lapsi täytti 12 vuotta. Silloin tapaamisiin ei voi enää pakottaa jos lapsi ei halua.
Ja meillä lapsen isä on juuri sinun lapsesi isän kaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Kuulostaa raskaalta. Entä jos lapsi ei vaan mene sinne toiselle vanhemmalle? Ei kai viranomaiset tule tuonikäistä väkisin raahaamaan mihinkään.
Siitä tulee soitto hätäkeskukseen (kyllä, 112), joka ottaa puhelut sisältämine valheineen (lähinnä huoli psykoottisesta äidistä ja katoamisesta) tosissaan ja ohjaa ne sos.päivystykseen, jossa ei kartoiteta tilannetta strukturoidusti, vaan nimenomaan etsitään todisteita äidin sekavuudesta ja harhaisuudesta. Luonnollisesti kaikki perättömät yhteydenotot ja sis.toimen työntekijöiden äidin vanhemmuuden täysin ilman todisteita toistuvasti kyseenalaistamimen järkyttävät ja itkettävät yhä, mikä on omiaan vahvistamaan heidän hyökkäystään.
Hieman pitemmällä tähtäimellä on odotettavissa jälleen uusi oikeusprosessi, koska sairas äiti vieraannuttaa lasta. Tämä menee läpi yhä uudestaan oli peruuntuneita tapaamisia tai ei. Lapsen/nuoren mielipidekin kumotaan isän väitteellä lapsen aivopesusta.
Onko noin käynyt jossain, ja miten tarina on oikeasti mennyt? Jos noin, niin olisi jo aika mennä juristin juttusille.
On ja toistuvasti.
Asianajajan juttusilla on täytynyt ollakin. Äidille maksaa ~250€/h ja AA:t laskuttavat ihan joka sekunnista, mutta vainoavalle isälle, jonka tavoite on nimenomaan ahdistella, ahdistaa ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa eivät prosessit maksa koskaan senttiäkään. Hänelle ei myöskään koidu työstä poissaoloa tai vaikkapa sairaslomia unettomuuden ja ahdistuksen vuoksi, koska hän ei kahteen vuosikymmeneen ole töissä ollutkaan. Silti hän on se, jota ensisijaisesti uskotaan ja jolle myös kerta toisensa jälkeen myönnetään oikeusapu hakemuksiin, joihin ei ole liittää ensimmäisintäkään todistetta koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta. Kuulostaa raskaalta. Entä jos lapsi ei vaan mene sinne toiselle vanhemmalle? Ei kai viranomaiset tule tuonikäistä väkisin raahaamaan mihinkään.
Siitä tulee soitto hätäkeskukseen (kyllä, 112), joka ottaa puhelut sisältämine valheineen (lähinnä huoli psykoottisesta äidistä ja katoamisesta) tosissaan ja ohjaa ne sos.päivystykseen, jossa ei kartoiteta tilannetta strukturoidusti, vaan nimenomaan etsitään todisteita äidin sekavuudesta ja harhaisuudesta. Luonnollisesti kaikki perättömät yhteydenotot ja sis.toimen työntekijöiden äidin vanhemmuuden täysin ilman todisteita toistuvasti kyseenalaistamimen järkyttävät ja itkettävät yhä, mikä on omiaan vahvistamaan heidän hyökkäystään.
Hieman pitemmällä tähtäimellä on odotettavissa jälleen uusi oikeusprosessi, koska sairas äiti vieraannuttaa lasta. Tämä menee läpi yhä uudestaan oli peruuntuneita tapaamisia tai ei. Lapsen/nuoren mielipidekin kumotaan isän väitteellä lapsen aivopesusta.
Onko noin käynyt jossain, ja miten tarina on oikeasti mennyt? Jos noin, niin olisi jo aika mennä juristin juttusille.
On ja toistuvasti.
Asianajajan juttusilla on täytynyt ollakin. Äidille maksaa ~250€/h ja AA:t laskuttavat ihan joka sekunnista, mutta vainoavalle isälle, jonka tavoite on nimenomaan ahdistella, ahdistaa ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa eivät prosessit maksa koskaan senttiäkään. Hänelle ei myöskään koidu työstä poissaoloa tai vaikkapa sairaslomia unettomuuden ja ahdistuksen vuoksi, koska hän ei kahteen vuosikymmeneen ole töissä ollutkaan. Silti hän on se, jota ensisijaisesti uskotaan ja jolle myös kerta toisensa jälkeen myönnetään oikeusapu hakemuksiin, joihin ei ole liittää ensimmäisintäkään todistetta koskaan.
Tuossa tapauksessa se on sitten vaan juostava niissä oikeudenkäynneissä, joissa ilmeisesti isän väitteillä ei ole totuuspohjaa. Lopputulema on siis mikä lapsen kannalta? Elämä jatkuu äidin luona kuten ennenkin ja lapsi itse päättää, käykö isällään. Oikeuteenhaastamiset loppuu viimeistään lapsen tullessa täysi-ikäiseksi.
Enkä siis sano, etteikö tuo olisi väärin, että kiusantekijä voi huvikseen haastaa oikeuteen ja lapsen lähivanhempi joutuu palkkaamaan kallista lakiapua. Suomessa se vaan on tällaista.
Sitten, kun lapsi täyttää 18v.