Synnytys teki vahinkoa, nyt olen alle 30 ja kärsin tästä

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä käy kun synnyttää alakautta. :)

Ei mulle kyllä jäänyt mitään vaivoja alatiesynnytyksestä. Ohis.

Ei pidä suostua alapääsynnytykseen. Miksi suostuit? Itsellä kolme lasta ja edelleen tiukat paikat, kuulemma.

Suosittelen suunniteltua sektiota kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä kun naisen alapäällä ei yhteiskunnan mukaan ole kuin kaksi tehtävää:

miehen nautinto ja lapsen saaminen.

Öhh, miten yhteiskunta liittyy miehen nautintoon? Ymmärtääkseni jokapuolella annetaan naisille vinkkejä ja kannustusta oman nautinnon tavoittelemiseen. Subjektiivisessa näkemyshän tuo, mutta itse en allekirjoita kumpaakaan naisena. Lähtökohtaisesti kroppani ei ole kenenkään muun omaisuutta.

miehen nautintoa pidetään yhteiskunnassa tärkeämpänä. olen ollut pitkään gynekologisessa hoidossa ja se mitä hoitohenkilökunta miettii on, että miten mies tyydytetään ja miten saan lapsen. se, että minä haluan nauttia seksistä ei ole tärkeää.

Eikös se miehen nautinto ole lasta tehdessä tärkeämpi kuin naisen.

Minulla repesi kuopuksen synnytyksessä v. 1981 vagina niin, että sisälle piti laittaa 14 tikkiä, ulkopuolelle toinen mokoma. Mitään vaivaa ei jäänyt, ainoa tympeys oli, kun tikit piti käsin lääkärin poistaa, koska sulavat tikit eivät minulla sula. Olen nyt 67-vuotias, kaipa vaivat olisivat jo ilmenneet. Minua hoidettiin hyvin, en ole koskaan kokenut, että lääkärissä/sairaalassa saa huonoa hoitoa, päinvastoin, joskus on jälkikäteen hävettänyt, että meninkö liian pienen vaivan takia, mutta hoitoa ja asiallisen ja myötätuntoisen kohtelun olen aina saanut.

Vierailija kirjoitti:

onko se alapää enää yhtä tiukka kuin ennen synnytystä? palautuuko se ennalleen? 9totuus?

Sisäpuolelta palautuu kyllä ennalleen.

Mutta ulkopuolelta, jos käy niin kuin minulle, että tikit repeää molemmilla kerroilla, niin ei se ulkoaukko enää ole mikään soma pikkureikä vaan ammottava kolo. Tosin eipähän nyt hierrä enää välinahka, kun ei sellaista ole kuin pari senttiä.

Ekalla kerralla tehtiin episiotomia, jonka tikit repesi ja jäi epämääräinen lovi. Tokalla kerralla tuli toisen asteen repeämät, jotka kursittiin kasaan, mutta niistäkin repesi/suli tikit parissa viikossa ennen kuin oli umpeutunut haava.

Jäin miettimään, että teinkö itse jotain väärin kun sulivat/repesivät ennen aikojaan? Ekassa lähdin  liian räväkästi liikkeelle, koska muistan kun tunsin, että nyt napsahti tikit rikki, mutta tokassa varoin ihan koko ihan etten tee mitään liian räväköitä liikkeitä ja silti hävisivät liian aikaisin....

Ohjehan on, että jokaisen vessassa käynnin yhteydessä suihkutellaan lämpimällä vedellä, mutta lämpöhän nimenomaan auttaa niitä sulamaan? Onko oletus, että vessassa käydään vain muutaman kerran päivässä vaikka side uisi veressä, jolloin eivät sula liian nopeasti, eikä kerran 1-2 tunnissa niin kuin minä tein?

Onko jollain muulla kokemusta siitä, että tikit sulaneet/revenneet liian aikaisin?

Ja ei, tarkoitus ei ole syyllistää ketään muuta, jolle jäänyt ammottava kolo tikkien kadottua liian aikaisin, vaan miettiä, että pitäiskö hoito-ohjeita päivittää että jos se liian nopea tikkien sulaminen johtuu liian lämpimän veden liian runsaasta käytöstä, että sanotaan että jos käytte usein vessassa, älkää lotratko joka kerta, tai että käykää harvemmin. Ja että miten pitkään sitä alapäätä pitää vessassa käydessä huljutella, sen aktiivisen verisen ajan vai koko 4 viikkoa, jonka jälkivuoto kokonaisuudessaan kestää?

Jos lähden tähän hommaan kolmannenkin kerran, niin olis kiva jos tikit tällä kertaa kestäisi loppuun saakka. Saisivat vaikka laittaa sen kuuluisan "isännän tikinkin" minun puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei tullut mitään "vaivoja", synnytin sektiolla. Alle 2 viikossa painoin vähemmän, kun ennen raskautta. Painoin 53kg ja siitäkin menin vielä hieman alaspäin. Mutta näin ei saa koskaan sanoa ääneen, tai minut koetaan ärsyttävänä? Vasta kun kerron, että raskausaikana rintoihin tuli paljon raskausarpia ja nykyään rinnat ovat menettäneet muotonsa ja toinen on toista huomattavasti isompi.. vasta tässä vaiheessa olenkin sellainen, johon päin voi edes katsoa. 

 

Liittyykö tuo paino jotenkin synnytystapaan vai? Jos yleisesti on puheena painonkehitys synnytyksen jälkeen, niin eipä siinä minusta valehdella tarvitse, vaikka olisi palautunut paremmin kuin muut, mutta onhan tuon julistaminen nyt sosiaalisesti vähän kömpelöä ja outoa. Harvoin sitä on tapana ruotia muutenkaan painoja, että kuinka monta kiloa kukin on lihonut tai laihtunut lukion jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä käy kun synnyttää alakautta. :)

Voi niitä tulla jo pelkästä raskaudesta, kun sisäelimet vaihtaa paikkaa. Minun pidätysongelmat tuli siitä ja keisarinleikkauksen kiinnikkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä käy kun synnyttää alakautta. :)

Ei se kovin yleistä ole. Harmillista tietenkin niille harvoille, joiden kohdalle nuita seurauksia napsahtaa. 

Jos pysyvät haitat olisivat kovin yleisiä ja todennäköisiä, niin ei maailman rikkaat ja kuuluisat pintaliitäjänaiset synnyttäisi alakautta (toisin kuin nyt, useimmiten he nimenomaan haluavat synnyttää alateitse).

Tuota noin, rikkaat naiset joko käyttää sijaissynnyttäjää tai synnyttävät suunnitellulla sektiolla. Eivät todellakaan hajoita alapäätään synnytyksessä. Mua kyllä surettaa nää tarinat, vaikka olenkin lapseton ja sellaiseksi aion myös jäädä. Näitä kokemuksia kuulee kaveripiiristä ihan liikaa. Sitten taas ulkomailla synnyttäneet kaverit ovat kyllä saaneet sektion ja selvinneet vähällä. Surulliselta tuntuu myös naisten puolesta, kun miehet valittavat mulle että naisen alapää meni synnytyksessä pilalle ja nyt tuntuisi siltä kuin panisi tyhjää saapasta, kun niitä panee. No, siinä ehkä sitten näkee tiettyjen miesten arvomaailman (pilde>lapsi). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä suostua alapääsynnytykseen. Miksi suostuit? Itsellä kolme lasta ja edelleen tiukat paikat, kuulemma.

Suosittelen suunniteltua sektiota kaikille.

Ei ihme, että veroja pitää maksaa niin paljon kun kaltaisillesi huorukka loisille on miehen mulgun tunteet tärkeämmät kuin lapsen terveys, alatiesynnytys on erittäin tärkeä lapsen terveyden kannalta. Siksi evoluutio on sen kehittänyt.

Olen ollut naimisissa vuodesta 2006 lähtien. Minulla ja aviomiehelläni on akateemiset loppututkinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä suostua alapääsynnytykseen. Miksi suostuit? Itsellä kolme lasta ja edelleen tiukat paikat, kuulemma.

Suosittelen suunniteltua sektiota kaikille.

Ei ihme, että veroja pitää maksaa niin paljon kun kaltaisillesi huorukka loisille on miehen mulgun tunteet tärkeämmät kuin lapsen terveys, alatiesynnytys on erittäin tärkeä lapsen terveyden kannalta. Siksi evoluutio on sen kehittänyt.

Ei ole kyse miehen mulgusta, vaan naisen omasta seksuaalisesta nautinnosta. Siksi sektio.

Naiset on nössöjä kun eivät vaadi korjaamaan näitä haittoja. Kun ravaat niistä riittävästi lääkärillä niin saat kyllä korjaukset. Pitää vaan löytää oikeat ihmiset jotka tajuaa. Saan itse korjattua pahat haitat ja synnytyksestä nyt jo vuosia. Nyt leikkausjonossa julkiselle. Ei pidä antaa periksi ja asiasta tulee keskustella paljon suurempaan ääneen. Muissa Euroopan maissa nämä korjataan automaattisesti. Jos ei pidetä meteliä vaan vaietaan kuoliaaksi, ja sanotaan että mitäs valitsit synnyttää niin asia ei tule koskaan huomioiduksi. On täysin kohtuutonta, että nainen synnyttää veronmaksajat, eikä jälkiä korjata asianmukaisesti.

Mulla repesi alapää ja tikit eivät pitäneet minullakaan. Reikä on suuaukosta iso ja repsottava, avoinna melkein virtsa-aukolle saakka.

Mutta minua ei haittaa tämä asia yhtään enää. Seksi sujuu erinomaisesti, eikä mieskään valita aukon kohtaloa. Lihakset alapäässä merkkaa enemmän kuin aukon kauneus. Lihaksilla voi vaikuttaa myös pidätyskykyyn. Tietysti sitä heti synnytyksen jälkeen oli kauhuissaan, että mitäs nyt, kun en voinut edes juosta tai nauraa ilman lirahtelua, mutta tämänkin vaivan olen saanut treenaamalla kuntoon.

Tekisin kaiken uudestaan jos tässä vielä raskautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on taas tätä kun naisen alapäällä ei yhteiskunnan mukaan ole kuin kaksi tehtävää:

miehen nautinto ja lapsen saaminen.

Öhh, miten yhteiskunta liittyy miehen nautintoon? Ymmärtääkseni jokapuolella annetaan naisille vinkkejä ja kannustusta oman nautinnon tavoittelemiseen. Subjektiivisessa näkemyshän tuo, mutta itse en allekirjoita kumpaakaan naisena. Lähtökohtaisesti kroppani ei ole kenenkään muun omaisuutta.

miehen nautintoa pidetään yhteiskunnassa tärkeämpänä. olen ollut pitkään gynekologisessa hoidossa ja se mitä hoitohenkilökunta miettii on, että miten mies tyydytetään ja miten saan lapsen. se, että minä haluan nauttia seksistä ei ole tärkeää.

Eikös se miehen nautinto ole lasta tehdessä tärkeämpi kuin naisen.

En ole lasta haluamassa. Silti pi**uni nähdään sitä varten. Se, että haluan seksuaalista nautintoa sieltä ei ole minkäänarvoista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla repesi alapää ja tikit eivät pitäneet minullakaan. Reikä on suuaukosta iso ja repsottava, avoinna melkein virtsa-aukolle saakka.

Mutta minua ei haittaa tämä asia yhtään enää. Seksi sujuu erinomaisesti, eikä mieskään valita aukon kohtaloa. Lihakset alapäässä merkkaa enemmän kuin aukon kauneus. Lihaksilla voi vaikuttaa myös pidätyskykyyn. Tietysti sitä heti synnytyksen jälkeen oli kauhuissaan, että mitäs nyt, kun en voinut edes juosta tai nauraa ilman lirahtelua, mutta tämänkin vaivan olen saanut treenaamalla kuntoon.

Tekisin kaiken uudestaan jos tässä vielä raskautuu.

Lisään tähän vielä, että olin onnekas kun jumpalla sain virtsankarkailun korjattua ja ymmärrän, että kaikilla niin ei käy. Silloin vaatisin lääkäriltä hoitoa. Vaatimalla pitää vaatia, kaikkeen ei tarvitse alistua.

Myös naisella on oikeus laadukkaaseen elämään. Myös lapsen saannin jälkeen. Virtsankarkailu ei laadukkaaseen elämään kuulu.

Siksi sektio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako asentoa jossa synnyttää valita itse?

saako vesisynnytyksen jos haluaa? ei taida kaikissa sairaaloissa olla mahdollisuus?

Saa valita itse asennon ja saa vesisynnytyksen jos haluaa. Sillä edellytyksellä tietysti, että kaikki menee hyvin ja se on turvallista. 

Itse halusin synnyttää veteen, mutta se ei ollut minulle niin tärkeää, että olisin ostanut/vuokrannut oman ammeen, vaan pistin sairaalan ammehuoneen varaan. No, ammehuone oli varattu silloin kun minä synnytin, joten ponnistin sitten pystyasennossa (Relax Birth-laite). Kaverini synnytyksessä kun olin, niin hän pyöri hetken ja otti sopivan asennon, joka oli hänen tapauksessaan kontallaan.

Eli saa valita itse aivan kaiken, ellei ole jonkun henki vaarassa. Ja kannattaakin valita itse, kuunnella itseään. 

Ihmeellistä pelottelua täällä. Itsekin synnytin ison vauvan (4600g) alateitse puoli vuotta sitten. Repeämiä tuli ja episitomia tehtiin. Nyt olen hyvin parantunut. Alapää on tiukempi kuin ennen, luulen että johtuu arpikudoksesta? Sinänsä nykyään jopa liian tiukka, toivon että löystyisi ajan mittaan mutta muuten seksi on hyvää ja jopa parempaa kuin ennen.

En halua kehuskella tai vähätellä ap:n vaivoja mutta ymmärtäkää että on paljon myös hyviä synnytyskokemuksia. Tämä siis heille jotka suunnittelevat raskautta tai mahdollisesti ovat jo raskaana ja lukevat näitä juttuja. Toki aina alatiesynnytyksessä on riski komplikaatioille ja jälkivaivoille mutta niin on sektiossakin. Aion myls jatkossa mahdollisuuksien mukaan valita alapääsynnytyksen riskeistä huolimatta.

Silti toivoisin että naiset ja heidän vaivat otettaisiin enemmän tosissaan. Alapäävaivat ovat kiusallisia ja ne tulisi hoitaa niin hyvin ja nopeasti kuin mahdollista.

Pelottelu tosiaan turhaa, asiasta stressaaminen turhaa.

Ainoat neuvot äidiksi tuleville tämän suhteen on tässä:

- pidä huoli kunnostasi

- jumppaa erityisesti lantionpohjalihaksia raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen

- liiku (synnytyksen jälkeen pitkät, rauhalliset vaunulenkit hyviä)

- jos jotain pysyvämpiä, elämää häiritseviä vaurioita tulee, hae apua niihin äläkä alistu

- hengitä (ei stressiä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin siinä käy kun synnyttää alakautta. :)

Ei se kovin yleistä ole. Harmillista tietenkin niille harvoille, joiden kohdalle nuita seurauksia napsahtaa. 

Jos pysyvät haitat olisivat kovin yleisiä ja todennäköisiä, niin ei maailman rikkaat ja kuuluisat pintaliitäjänaiset synnyttäisi alakautta (toisin kuin nyt, useimmiten he nimenomaan haluavat synnyttää alateitse).

Tuota noin, rikkaat naiset joko käyttää sijaissynnyttäjää tai synnyttävät suunnitellulla sektiolla. Eivät todellakaan hajoita alapäätään synnytyksessä. Mua kyllä surettaa nää tarinat, vaikka olenkin lapseton ja sellaiseksi aion myös jäädä. Näitä kokemuksia kuulee kaveripiiristä ihan liikaa. Sitten taas ulkomailla synnyttäneet kaverit ovat kyllä saaneet sektion ja selvinneet vähällä. Surulliselta tuntuu myös naisten puolesta, kun miehet valittavat mulle että naisen alapää meni synnytyksessä pilalle ja nyt tuntuisi siltä kuin panisi tyhjää saapasta, kun niitä panee. No, siinä ehkä sitten näkee tiettyjen miesten arvomaailman (pilde>lapsi). 

Aika paksua tekstiä. Toisaalta ymmärrän, koska itsekin ajattelin tämän suuntaisesti parikymppisenä. Itselleni ei tosin koskaan ole yksikään mies valittanut tai esitelmöinyt jonkun toisen naisen alapään löysyydestä. Herää kysymys, että millaisten miesten seurassa oikein mahdat pyöriä ja miksi ihmeessä he sinulle tästä avautuvat, vai oletko joku genitaaliterapeutti? Taitaa olla enemmän tai vähemmän värikynää. Sitä paitsi, tyydyttävä seksielämä ja lapsi eivät sulje toisiaan pois. Ei ole kyse siitä, että näiden kahden välillä täytyisi tehdä valinta.

Suomessa ei ketään pakoteta synnyttämään alateitse. Jos ei ole muuta lääketieteellistä perustetta, niin pelkosektion saa aina. Vaikka ei varsinaisesti niin pelkäisikään. Suoranaista painostusta alatiesynnytykseen saattaa olla, mutta kyllä sen sektion saa, jos pysyy päätöksessään. Olin päättänyt, että haluan sektion ja pari kertaa piti käydä kuuntelemassa lääkärin ja kätilön monologit alatiesynnytyksen hyödyistä. Kun vikalla käynnillä varattiin sektiolle aikaa, samainen lääkäri myönsi, että sektio on myös ihan hyvä tapa synnyttää ja että molemmilla synnytystavoilla on omat riskinsä. Että se siitä.

Lapsi alkoi syntyä etuajassa, ennen varattua sektioaikaa ja itse päätin, että haluankin kokeilla synnyttää ns. perinteisesti. Koko sen ajan kätilöt kyselivät, olenko varma päätöksestäni, ja että sektioon voidaan mennä milloin vain, jos siltä tuntuu. Kaikki meni lopulta hyvin, ei jäänyt mitään ongelmia tai traumoja. Toivuin nopeasti. Mistään löysyydestä ei ole tietoakaan. Tätä on varmaan synnyttämättömän vaikea käsittää. Olisin itsekin epäillyt sitä aikoinaan, enkä tiedä, että olisiko päätäni kääntänyt muu kuin omakohtainen kokemus asiasta.

Tuttavapiirissäni on lukuisia äitejä ja lähimpien ystävieni kanssa olemme keskustelleet asiasta, ja kaikilla on samansuuntaisia kokemuksia. Joten harvinaisempaa taitaa olla se, että synnytyksessä vaurioituisi jotenkin pahasti tai että alapäästä tulisi velhon hiha. Toki näitäkin tapahtuu ja sitä ei tule vähätellä. Jos jotain voisi parantaa, niin sen, että jokaisella naisella tulisi olla valta valita ja tehdä itseään koskevat päätökset ilman asenteellista painostusta. Vaikuttamismahdollisuus nimittäin tunnetusti lisää hyvinvointia niin työpaikoilla kuin omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako asentoa jossa synnyttää valita itse?

saako vesisynnytyksen jos haluaa? ei taida kaikissa sairaaloissa olla mahdollisuus?

Saa valita itse asennon ja saa vesisynnytyksen jos haluaa. Sillä edellytyksellä tietysti, että kaikki menee hyvin ja se on turvallista. 

Itse halusin synnyttää veteen, mutta se ei ollut minulle niin tärkeää, että olisin ostanut/vuokrannut oman ammeen, vaan pistin sairaalan ammehuoneen varaan. No, ammehuone oli varattu silloin kun minä synnytin, joten ponnistin sitten pystyasennossa (Relax Birth-laite). Kaverini synnytyksessä kun olin, niin hän pyöri hetken ja otti sopivan asennon, joka oli hänen tapauksessaan kontallaan.

Eli saa valita itse aivan kaiken, ellei ole jonkun henki vaarassa. Ja kannattaakin valita itse, kuunnella itseään. 

Silloinkun saa valita. Suomessa saa valita jättää itsensä hoitamatta vaikka siitä tulisi kuolema.