Seuraako jotain, jos pienen lapsen äiti hakee apua masennukseen?

Tottakai haet apua! Ei siitä automaattisesti mitään lasua tehdä. Jos olet siinä kunnossa, ettet kykene arjen normaaleita asioita hoitamaan kotona saatikka lasta, niin silloin voi tulla. Onhan monella raskaudenjälkeistä masennusta, eikä millään riittäisi resurssit, jos kaikista lasu tehtäisiin.

Mie kun aikanaan hain apua masennukseen pikkulapsiaikana, lääkäri teki lastensuojeluilmoituksen.

Se oli oikeastaan ihan ok, koska minulla masennukseen liittyi juurikin paljon riittämättömyyden tunteita äitinä.

Lastensuojelu kävi toteamassa, että kaikki on ihan ok kotona ja tavallaan se auttoikin minua.

Minusta kyllä tehtiin lasu, vaikka nimenomaan painotin, että lapsella on kaikki hyvin. Olin koko ajan ihan toimintakykyinen, en edes sairauslomalla tai masentunut, ja en olisi halunnut ulkopuolisia puuttumaan henkilökohtaisiin asioihin. Olin vain hieman surullinen ja järkyttynyt menetyksestä. Minusta tehtiin lasu selän takana vedoten huoleen jaksamisesta ja mielenterveysongelmista. Koin tämän todella nöyryyttävänä.

Eihän siitä seurannut mitään muuta konkreettista kuin tunnin keskustelu sosiaalitoimistossa, kotikäynti ja päiväkodilta tiedustelu, sekä puhelinasioinnit ja yksi perheneuvolakäynti. Mutta se kuukausien lisästressi, jatkuva häpeä, pelko mahdollisista seuraamuksista ja meidän vanhempien riidat lastensuojeluilmoituksesta eivät kyllä yhtään auttaneet kokonaistilannetta, vaan päinvastoin. Perheneuvolassa meidän olisi varmaan ns. pitänyt käsitellä toisemme tukemista surussa tai jotain sellaista, mutta käytimme ajan pitkälti lastensuojeluilmoituksesta riitelemiseen. Vieläkin kun käyn päiväkodissa lapsen kanssa, näen ikään kuin otsassani leiman "lasu-äiti, mielenvikainen". Hyvä jos pystyn katsomaan henkilökuntaa päin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä apua ei hae, niin siitä tulee seuraamaan vähintään ero ja lasu.

Et sinä voi sitä tietää, milloin tulee ero toiselle ja milloin ei.

Mikä on vaihtoehto? Jättää hakematta apua? Mikä siinä tapauksessa on tilanne vaikkapa 5 vuoden kuluttua? Paraneeko se masennus itsestään? Vai käykö niin, että se pahenee entisestään? Alkavatko lapset oireilla äidin jaksamattomuutta/ poissaolevuutta? Entä jaksaako isä? Jos ei jaksa, tuleeko ero? Mihin se johtaa lasten osalta? Kyllä mä näkisin, että vähemmällä pääsee, kun hakee apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vaihtoehto? Jättää hakematta apua? Mikä siinä tapauksessa on tilanne vaikkapa 5 vuoden kuluttua? Paraneeko se masennus itsestään? Vai käykö niin, että se pahenee entisestään? Alkavatko lapset oireilla äidin jaksamattomuutta/ poissaolevuutta? Entä jaksaako isä? Jos ei jaksa, tuleeko ero? Mihin se johtaa lasten osalta? Kyllä mä näkisin, että vähemmällä pääsee, kun hakee apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Kyllähän vaihtoehtoja on. Ap voi hakea apua esim. mielenterveyspuhelimista tai -chateista nimettömänä, tai omahoito-ohjelmista. Itse miettisin lähinnä sitä, haluanko lastensuojelun tulevan mukaan vai en. Lisääkö se vai vähentääkö se huolta. Valitettavasti jotkut vanhemmat ovat joutuneet turvautumaan lakimiehen apuun lastensuojelun tehtyä laittomia, ylimitoitettuja ratkaisuja. Jotkut juristit ovat näistä netissä julkisesti kirjoittaneet.

Siis mitä ihmettä te ihmiset pelleilette? Apua lasu, vaarana, että tehdään lasu jne. Mikä teitä siinä nyt sitten niin hiertää? Tottakai lasu tehdään aina kun on huolta. Se, että se osu tehdään niin eihän se ole mitään kamalaa. Se on vain lakisääteinen juttu, se ilmoitus ei välttämättä edes johda mihinkään. Se on vain lakisääteinen juttu. Sitten jos se johtaa, niin voi kauhea kun perhe saakin apua. Apua kotitöihin, tsemppaamista arkeen, keskusteluapua, vanhempi pääsee terapiaan, päikkäreille tms, taloudellista tukea, lapsi ilmatteeksi päiväkotiin jne. Vanhemmuus on muutenkin vaativa homma ja siihen on oikeus saada apua ja sitten kun teille sitä apua haetaan niin ai kamala kun hirveä juttu ja siitä seuraa pahaa mieltä ja riitoja jne. Mikä teitä vaivaa? Vai onko niin, että mielenterveys kun prakaa niin siinä menee jotenkin oma ego ja joku h3lvetin julkisuuskuva pilalle eikä nähdä, että myös lapsella on oikeuksia ja tarpeita ja sitten sellainen muotoseikka kun lasun tekeminen onkin sitten joku elämää suurempi homma?

Jatkoa edelliseen. Ja sitten kun sitä avun saamista kierrellään ja kartellaan niin homma kriisiytyykin ja lopulta se lastensuojelu joutuu tekemään jotakin radikaalimpaa. Sitten leikitään taas uhria. Vanhempien ego menee taas lapsen edun edelle.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen. Ja sitten kun sitä avun saamista kierrellään ja kartellaan niin homma kriisiytyykin ja lopulta se lastensuojelu joutuu tekemään jotakin radikaalimpaa. Sitten leikitään taas uhria. Vanhempien ego menee taas lapsen edun edelle.

"eihän se ole mitään kamalaa." Joillekin lasu on kamala paikka. Mieti omalle kohdallesi, haluaisitko muiden huolien ohella stressata esim. lapsen sijoittamisesta muualle.

Jos ei osaa kuvitella, miltä tuntuu pelätä lapsen menettämistä (vaikka lapsella asiat ok), ei ehkä ole oikea ihminen puhumaan lasun merkityksestä tunnetasolla joillekin vanhemmille. Jos ei ymmärrä, ei silti tarvitse moittia niistä tunteista ja siitä huolesta.

Vaikka puhuisi järkitasolla vanhemmille, että huolta ei ole, se ei välttämättä vaikuta tunnetasolla. Jos luottamusta muuallekaan ei ole, miksi sitä olisi lasuviranomaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen. Ja sitten kun sitä avun saamista kierrellään ja kartellaan niin homma kriisiytyykin ja lopulta se lastensuojelu joutuu tekemään jotakin radikaalimpaa. Sitten leikitään taas uhria. Vanhempien ego menee taas lapsen edun edelle.

"eihän se ole mitään kamalaa." Joillekin lasu on kamala paikka. Mieti omalle kohdallesi, haluaisitko muiden huolien ohella stressata esim. lapsen sijoittamisesta muualle.

Ei sellaista vaaraa ole, jos lapsen hoidosta ja huolenpidosta ei ole huolta. Jos taas on, niin siitenhän se on oikeastikin lapsen etu asua muualla jos omien vanhempien kyvyt ja voimavarat ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei osaa kuvitella, miltä tuntuu pelätä lapsen menettämistä (vaikka lapsella asiat ok), ei ehkä ole oikea ihminen puhumaan lasun merkityksestä tunnetasolla joillekin vanhemmille. Jos ei ymmärrä, ei silti tarvitse moittia niistä tunteista ja siitä huolesta.

Vaikka puhuisi järkitasolla vanhemmille, että huolta ei ole, se ei välttämättä vaikuta tunnetasolla. Jos luottamusta muuallekaan ei ole, miksi sitä olisi lasuviranomaisiin?

No eihän se varmaan kivalta tunnu, mutta jos apua saadakseen on näin toimittava, niin sitten on! Ei ole lapsen etu että vanhempi on pitkäaikaisesti masentunut. Vaikea kuvitella etteikö se sitten mitenkään vaikuttaisi lapseen. Joskus on vaan tehtävä asioita, jotka ei tunnu niin kivalta. Ei se mitään auta, että suljetaan silmät, ja toivotaan ongelmien haihtuvan savuna ilmaan. Ei niin tapahdu, ja pahimmassa tapauksessa ongelmavyyhti vain laajenee, ja lopulta koko perhe oireilee. Onko se sitten parempi, että siinä vaiheessa lastensuojelu joutuu puuttumaan, ja ehkä oikeasti myös toteutuu sitten se pelko huostaanotosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen hoitoa ei mitenkään laiminlyödä, niin ei tapahdu mitään erityistä. Voi olla että tilanne kuitenkin varmistetaan hoitavan tahon ja sosiaaliviranomaisten toimesta. Kartoitetaan siis onko teillä vaikka tilapäisesti tuen tarvetta, vai pärjääkö perheenne omin voimin. Jos arki käy liian raskaaksi, voitte ehkä saada jotain apua perhesosiaalityöstä tai lastensuojelusta, mutta ei mitenkään automaattisesti tai väkisin. Hae ihmeessä apua. Muutenhan tilanne menee pahemmaksi, eikä se isäkään varmaan loputtomiin jaksa tukea sinua, ja vastata arjen sujumisesta. Vointisi ei toivomalla parane, joten parempi hakea apua ennemmin kuin myöhemmin, niin toipuminen pääsee käyntiin. Jossain vaiheessa tilanne muuten käy oikeasti koko perheen kannalta niin raskaaksi, että lastensuojelulla alkaa ollakin jo syytä puuttua tilanteeseen.

Jos olisi niin päin, että perheen isä on masentunut, olisi itsestään selvää että äiti kannattelee, vastaa arjen sujumisesta ja jaksaa loputtomiin. Äiti ei saa olla heikko, muuten tulee sossut!

Lastensuojelu muutenkin vaatii äideiltä eri asioita kuin iseiltä. Vanhanaikaista.

Mikä on suhteesi kirkkoon? Papille voi käydä puhumassa. Käsittääkseni he edelleenkin ottavat vaitiolovelvollisuuden vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen. Ja sitten kun sitä avun saamista kierrellään ja kartellaan niin homma kriisiytyykin ja lopulta se lastensuojelu joutuu tekemään jotakin radikaalimpaa. Sitten leikitään taas uhria. Vanhempien ego menee taas lapsen edun edelle.

"eihän se ole mitään kamalaa." Joillekin lasu on kamala paikka. Mieti omalle kohdallesi, haluaisitko muiden huolien ohella stressata esim. lapsen sijoittamisesta muualle.

Ei sellaista vaaraa ole, jos lapsen hoidosta ja huolenpidosta ei ole huolta. Jos taas on, niin siitenhän se on oikeastikin lapsen etu asua muualla jos omien vanhempien kyvyt ja voimavarat ei riitä.

Joissain kunnissa on toimittu lainvastaisesti. Aina on mahdollista. Tai että määrätään jotain vasten tahtoa.

lapsen parhaaksi olisi huostaanotto hullulta äidiltä, mutta sellaista tapahtuu harvoin, kun sossuntädit mieluiten pyörittelevät papereita etätöissä

Vierailija kirjoitti:

lapsen parhaaksi olisi huostaanotto hullulta äidiltä, mutta sellaista tapahtuu harvoin, kun sossuntädit mieluiten pyörittelevät papereita etätöissä

Jos et muista, niin ap: n lapsella on myös isä. Isä on myös vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa edelliseen. Ja sitten kun sitä avun saamista kierrellään ja kartellaan niin homma kriisiytyykin ja lopulta se lastensuojelu joutuu tekemään jotakin radikaalimpaa. Sitten leikitään taas uhria. Vanhempien ego menee taas lapsen edun edelle.

"eihän se ole mitään kamalaa." Joillekin lasu on kamala paikka. Mieti omalle kohdallesi, haluaisitko muiden huolien ohella stressata esim. lapsen sijoittamisesta muualle.

No tämäpä se onkin. Se, että se lapsi sijoitetaan muualle vaatii ihan todella pahaa tilannetta jo. Se, että vanhempi on masentunut mutta kykenee edelleen huolehtimaan lapsen perustarpeista ei ole syy sijoittaa lasta muualle. Näin se vaan menee. Luotte itse itsellenne ihan järkyttävän määrän turhia huolia. MUTTA jos tätä oikeasti pelkää eikä hae apua vaan heittäytyy marttyyriksi ja tilanne pahenee niin oma moka jos pitää sitten lapsi sijoittaa muualle. Itse olen lapsestani lasuja tehnyt kun olen apua tarvinnut. Ja sanonpa, että jo ke avopalvelut voi vaatia vakavampaa tilannetta ja vaatimalla saa vaatia lasustakin apua. Naurettavaa pelätä olemattomia asioita. Noh lopulta vaatimisen jälkeen saatiin apua meidän tilanteeseen. Mitä tapahtui. Tilanne parani ja lasun asiakkuus lopetettiin.

https://www.ts.fi/uutiset/425790

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä te ihmiset pelleilette? Apua lasu, vaarana, että tehdään lasu jne. Mikä teitä siinä nyt sitten niin hiertää? Tottakai lasu tehdään aina kun on huolta. Se, että se osu tehdään niin eihän se ole mitään kamalaa. Se on vain lakisääteinen juttu, se ilmoitus ei välttämättä edes johda mihinkään. Se on vain lakisääteinen juttu. Sitten jos se johtaa, niin voi kauhea kun perhe saakin apua. Apua kotitöihin, tsemppaamista arkeen, keskusteluapua, vanhempi pääsee terapiaan, päikkäreille tms, taloudellista tukea, lapsi ilmatteeksi päiväkotiin jne. Vanhemmuus on muutenkin vaativa homma ja siihen on oikeus saada apua ja sitten kun teille sitä apua haetaan niin ai kamala kun hirveä juttu ja siitä seuraa pahaa mieltä ja riitoja jne. Mikä teitä vaivaa? Vai onko niin, että mielenterveys kun prakaa niin siinä menee jotenkin oma ego ja joku h3lvetin julkisuuskuva pilalle eikä nähdä, että myös lapsella on oikeuksia ja tarpeita ja sitten sellainen muotoseikka kun lasun tekeminen onkin sitten joku elämää suurempi homma?

No minusta tehtiin väsymyksen takia lasu ja en saanut mitään apua. Sanottiin vaan että vie lapsi mummille niin saat nukkua. Harmi vaan kun mummi oli työelämässä