Missä vaiheessa luottotiedot tarkistetaan kun ryhtyy sijaisperheeksi?

Poistuneiden merkintöjen lukumäärä näkyy otteella.

Hakulomakkeeseen ne kirjotettiin, en tiedä koska ne tarkistettiin vai tarkistettiinko.

Meinaatteko ruveta sijaisperheeksi että pääsette rahastamaan kuntaa? Sijaisperheeksi ryhtymiseen vaaditaan kyllä ihan muuta kuin oma rahapula, häpeä.

En tiedä tarkistetaanko niitä, mutta kyllähän ne perheen talousasiat otetaan huomioon, kun mietitään soveltuuko perhe sijaisperheeksi. Jos houkutin vaikuttaa olevan puhtaasti taloudellinen niin ei välttämättä lasta sinne sijoiteta. Lapselle halutaan kuitenkin aina normaali perhe, jossa oppii myös sen, että miten pidetään taloutta ja työllä ne rahat ansaitaan. 

Enpä edes tiennyt, että tuollainenkin asia selvitettäisiin. Olen harkinnut asiaa, mutta iso kynnys edes hakea mihinkään kun aattelin ettei kelpaa kuitenkaan. Ei meillä mitään merkintöjä missään ole ja töissäkäyvä lapsiperhe ollaan. Mitä kaikkea tuossa vaiheessa sitten tarkistetaan ja millaset ne keskustelut on? Käydäänkö koko oma historia läpi? Ohis

Vierailija kirjoitti:

Enpä edes tiennyt, että tuollainenkin asia selvitettäisiin. Olen harkinnut asiaa, mutta iso kynnys edes hakea mihinkään kun aattelin ettei kelpaa kuitenkaan. Ei meillä mitään merkintöjä missään ole ja töissäkäyvä lapsiperhe ollaan. Mitä kaikkea tuossa vaiheessa sitten tarkistetaan ja millaset ne keskustelut on? Käydäänkö koko oma historia läpi? Ohis

Kyllä käydään koko historia. Mietitään niitä motivaatioita hankkia lapsia, punnitaan omaa vanhemmuutta, omaa lapsuutta, omaa parisuhdetta jne. 

Millasiin asioihin sitten voi tyssätä koko homma? Jos on ollu normi lapsuus tavallisessa perheessä niin miksi sitä aletaan kaivella? Tai jos ei osaa sanoittaa hienosti parisuhdetta tai perustella lasten hankintaa, jotka ovat kohta kaikki jo aikuisia, niin siihenkö sitte jää hakemus? Mitä alan ammattilaisia ne haastattelijat on, psykologejako? Eipä ihme, että on pula tuki- ja sijoitusperheistä. Ymmärrän toki, että joku seula pitää olla, mutta eikö riitä ettei ole missään rekistereissä merkintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Millasiin asioihin sitten voi tyssätä koko homma? Jos on ollu normi lapsuus tavallisessa perheessä niin miksi sitä aletaan kaivella? Tai jos ei osaa sanoittaa hienosti parisuhdetta tai perustella lasten hankintaa, jotka ovat kohta kaikki jo aikuisia, niin siihenkö sitte jää hakemus? Mitä alan ammattilaisia ne haastattelijat on, psykologejako? Eipä ihme, että on pula tuki- ja sijoitusperheistä. Ymmärrän toki, että joku seula pitää olla, mutta eikö riitä ettei ole missään rekistereissä merkintöjä.

Ne lapset on monipngelmaisia. Voi olla haasteita nepsyn kanssa. Siksi tiukka seula. Ei tavallinen lapsi tuollaiseen pääse.

Vierailija kirjoitti:

Millasiin asioihin sitten voi tyssätä koko homma? Jos on ollu normi lapsuus tavallisessa perheessä niin miksi sitä aletaan kaivella? Tai jos ei osaa sanoittaa hienosti parisuhdetta tai perustella lasten hankintaa, jotka ovat kohta kaikki jo aikuisia, niin siihenkö sitte jää hakemus? Mitä alan ammattilaisia ne haastattelijat on, psykologejako? Eipä ihme, että on pula tuki- ja sijoitusperheistä. Ymmärrän toki, että joku seula pitää olla, mutta eikö riitä ettei ole missään rekistereissä merkintöjä.

Sille lapselle haetaan pysyvää kotia, jossa on täysipäiset vanhemmat. Ei haluta, että vuoden päästä lapsi kiikutetaan sossuille takaisin, että ei me jaksettukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Millasiin asioihin sitten voi tyssätä koko homma? Jos on ollu normi lapsuus tavallisessa perheessä niin miksi sitä aletaan kaivella? Tai jos ei osaa sanoittaa hienosti parisuhdetta tai perustella lasten hankintaa, jotka ovat kohta kaikki jo aikuisia, niin siihenkö sitte jää hakemus? Mitä alan ammattilaisia ne haastattelijat on, psykologejako? Eipä ihme, että on pula tuki- ja sijoitusperheistä. Ymmärrän toki, että joku seula pitää olla, mutta eikö riitä ettei ole missään rekistereissä merkintöjä.

Voi tyssätä esim väärään motiiviin. Jos motiivina on saada oma lapsi, niin ei käy sijaisperheeksi. Siinä täytyy ymmärtää että on yhteistä vanhemmuutta biologisten vanhempien kanssa. Ja että lapsi on aina jossain määrin lojaali bio vanhemmilleen. Ei pääse sijaiseksi, jos ajattelee syrjäyttävänsä ne biologiset. 

Ja tietysti jos on arvelluttavia ajatuksia kasvatuksesta tai arvomaailmasta. Jos esim on uskonnollinen ja aikoo uskonnon pitää myös sijoitettujen lasten kohdalla vahvasti läsnä vastoin bion toiveita.

Jos on maalaisjärki päässä ja ymmärtää ettei itsekään ehkä pysty kaikkeen ja on silloin valmis hakemaan apua, ei siinä sillä tavalla ihmeitä tarvi. Mutta arvomaailma kysellään ja haastatellaan. Miten sinut on kasvatettu? Millaiset suhteet on omiin vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin? Mitä hyvää omassa lapsuudessa oli? Mitä perinteitä haluat siirtää eteenpäin? Mistä otat mallia vanhemmuteesi? jne, jne, jne. 

Moni koulutuksen käynyt pariskunta sanoikin, että tämä olisi ollut hyvä jokaisen käydä ennen omien lapsien saamista. Siinä on pakko pysähtyä ajattelemaan miten kasvattaa, eikä niin että asiat vaan tulee selkärangasta tilanteissa. 

Kurssin vetäjät meillä on sosiaalityöntekijä ja pitkään sijaisäitinä toiminut henkilö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millasiin asioihin sitten voi tyssätä koko homma? Jos on ollu normi lapsuus tavallisessa perheessä niin miksi sitä aletaan kaivella? Tai jos ei osaa sanoittaa hienosti parisuhdetta tai perustella lasten hankintaa, jotka ovat kohta kaikki jo aikuisia, niin siihenkö sitte jää hakemus? Mitä alan ammattilaisia ne haastattelijat on, psykologejako? Eipä ihme, että on pula tuki- ja sijoitusperheistä. Ymmärrän toki, että joku seula pitää olla, mutta eikö riitä ettei ole missään rekistereissä merkintöjä.

Sille lapselle haetaan pysyvää kotia, jossa on täysipäiset vanhemmat. Ei haluta, että vuoden päästä lapsi kiikutetaan sossuille takaisin, että ei me jaksettukaan. 

Ja tällaisia silti tapahtuu. Sijoitus katkeaa (sijoituspaikka vaihtuu) kaikkein useimmin juuri tuohon, että sijaisperhe ei jaksakaan. 

Bio-lapsettomat sijaisvanhemmat katkaisee sijoituksen harvemmin kuin ne, joilla on omia lapsia.

Ehkä lapsettomat sitoutuu lapseen vahvemmin, haasteista huolimatta?

Tai ehkä ne joilla on omiakin lapsia hoidettavana, joutuvat purkamaan lapsen sijoituksen useammin kuin lapsettomat, jos heidän omat lapsensa eivät jaksa?

Mutta tilanteet on tosi monenlaisia, ei voi vetää mitään yhtä sabluunaa tähän.