Kolmannekselle 20-45-vuotiaista traumaattinen kokemus ensimmäisestä synnytyksestä on syy olla hankkimatta lisää lapsia

Tottta.

Huono kokemus Naistenklinikalla. Synnytys 24h. Parin vuosikymmenen jälkeen todella outo kohtelu, kun mainitsin tuosta.

Tuossa oli jotain itselle karmivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taistelin itselleni suunnitellun sektion kahdesti ja menisin vaikka huomenna uudestaan, niin turvallista ja kivutonta se oli. Ja tiedän monta äitiä, joille suunniteltu sektio painajaismaisen kidutusalatien jälkeen on ollut korjaava kokemus ja sen vuoksi uskaltanut tehdä lisää lapsia kunhan saa synnyttää sektiolla. Naisten omaa määräämisoikeutta ja oikeutta sektioon oman tahdon perusteella pantataan yhä ja se varmasti näkyy synnytyslukemissa. Suunnitellut sektiot tulevat halvemmaksi kuin yksikin alatiessä vammautunut, mutta eloon jäänyt lapsi - ja näitä syntyy Suomessa useita. Asiasta ei vaan puhuta "ettei äidit pelästy" koska me naisethan ollaan sellaisia hysteerisiä ja ohjattavissa olevia pikkurouvia, eikös niin. Naiset, vaatikaa suunniteltu sektio jos alatie pelottaa! Ne menevät pääsääntöisesti erinomaisen hyvin toipumisineen ja ne komplikaatiot joilla tykätään etukäteen perustella liittyvät kiireellisiin ja hätäsektiohin, joka on yleensä persiilleen mennyt alatiesynnytysyritys..

Olen samaa mieltä, että naisten pitäisi saada itse päättää synnytystapansa. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos sektio olisi Suomessa vapaasti valittavissa ja sektioiden prosentuaalinen osuus asettuisi sinne, missä se on muissa länsimaissa, joissa se on vapaasti valittavissa, niin äitejä kuolisi synnytyksissä tilastollisesti noin 5 vuodessa nykyisen 0-1 sijaan. Lapsilla kyllä sektio varmasti vähentää vammautumisen ja kuoleman riskiä, vaikka sitten jotain allergiariskejä nostaisikin. Itse tosiaan ehkä kallistun sille linjalle, että valinnan pitäisi olla äidin oma, vaikka pistäähän se toki mietteliääksi, että nykyinen holhouspolitiikka on säästänyt vuosien varrella suuren määrän nuorten ihmisten henkiä.

Siitä voitaisiin aloittaa että me ensimmäisessä synnytyksessä vaikeasti traumatisoituneet saisimme sektion ilman taistelua. Minä kysyin lääkäriltä synnytyksen jälkeen saanko seuraavaan sektion ja hän vastasi että sitä ei voi luvata. Joten meidän lapsiluku jäi yhteen.

Ikään kuin se sektio olisi joku autuaaksi tekevä asia. Luuletko, että sektio on kivuton? Sitten itkisitte, kun jää "ruma arpi" ja kiinnikkeitä ja vaikka mitä.. yhyy yhyy. Raskaus jättää aina jälkensä, vaikka miten sen lapsen ulostaa itsestään.

Synnytys ei ole sairaus ja sektio on aina riski.

Jos ei halua synnyttää voi valita olemaan raskautumatta. First world valitus synnytyksestä maailman parhaimman terveydenhuollon maassa on todella tympeää ja itsekästä.

Et ole tainnut asioida muualla terveydenhuollossa, kun Suomesta noin ruusuinen kuva?

Olen Saksassa, Ranskassa (jossa asuin 2 vuotta) ja Tanskassa (jossa asuin kolme vuotta). Muissa maissa sektiota ei saa kuin vauvan vuoksi, äidille annetaan keskusteluapua jos pelkää synnytystä (mitä pidetään naisen normaalina toimintona).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan äidit on niin tottuneet hallitsemaan kaikkea ja ennen kaikkea tottuneet mukavaan elämään, jossa jokaiseen vaivaan saa lääkettä.

Synnytys on monelle ensimmäinen hyppy tuntemattomaan, siinä sattuu ja kokeneet hoitajat ja kätilöt tekevät välillä päätöksiä puolestasi. En usko että ennen, kovaa elämää eläneet ihmiset, ovat valittaneet synnytystraumoista kuten nykyajan hallittua ja mahdollisimman kivutonta elämää elävät naiset.

Ennen vanhaan eikä edes niin kauan sitten oli sisua. Woken myötä ollaan löystytty ja kaikki on sitä mieltä ettei minulla ole mitään vastuuta mistään ainakaan silloin kun itseä ei huvita/ väsyttää/ nukuttaa/ on pikku vaivoja.

Odotapa vaan kun tuo löysä sukupolvi tulee vanhaksi ja sairaaksi ja elämän päättyminen häämöttää edessä, eikä vaihtoehtoja ole. Totuuden edessä ovat. Joku saattaa siinä vaiheessa, liian myöhään, huomata ettei elänyt, vaan traumatisoitui koko elämänsä elämästä. Sitä elämätöntä elämää ei enää siinä kohtaa takaisin saa.

Valittakaa vaan joka päivä, ihan kaikesta, vaikka siitä että saatte synnyttää turvallisesti turvallisessa maassa, saatte ja lapsenne saa ravitsevaa ruokaa ja koulutuksen maksutta koko elämänsä, saatte harjoittaa sitä ammattia jota haluatte ja elää yksin, tai toisen kanssa.

Mutta ei, kun joutuu petaamaan ne lakanat vaikka on juuri synnyttänyt.

Miten mahtoi isoäitisi synnyttää, kotona ilman apua ja jos kaikki ei olisi mennyt hyvin, siihen olisi kuollut. Ja synnytettyään nousi ylös, lypsi lehmät ja teki ruuan perheelle.

Entä se mies? Jos ei pippelistään synnyttänytkään joutuiko isoisänsä sotimaan? Seisomaan pimeässä metsässä, peläten henkensä edestä, katsoen miten luoti osui parhaaseen kaveriin. Se mies tietää että sama on hänellä edessä jos niin käy. Vai menetkö hänen puolestaan? Tuskinpa, kun ne lakanatkin on liikaa.

Siksikö niitä lakanoita ei vaihdeta? Että 40-luvulla miehet sotivat? Sellainen tilien tasaus? Okei. No miksi kaikkea muuta sairaalassa oloa kuitenkin pehmustetaan, paitsi synnytystä? Miksi juuri synnyttäjät maksavat hintaa 40-luvun asellisista konflikteista?

Oma pää kuntoon ennen lasten hankkimista!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen synnytys oli traumaattinen siksi, että jouduin synnyttämään täysiaikaisen kohtuun kuolleen vauvan eikä loppuvaiheessa annettu mitään kivunlievitystä. Olin siis kärsinyt synnytyksen saamatta palkintoa.

Lapsiluku ei jäänyt nollaan. Tuon jälkeen sain kolme elävää lasta, jotka syntyivät ihanalla sektiolla, jotka sain suuren taistelun jälkeen. 

Sektio on aina riski vauvalle. Itse en olisi uskaltanut. Hyvä, että sait terveet lapset.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei ole pakko hankkia eikä raskaaksi paukahtaa aikamme sivistyneessä maailmassa. Ehkäisy on saatavilla.

Jos tieten tahtoen raskaudutte ja valitsette joutua synnyttämään, niin lopettakaa ulinat. Olen lopen kyllästynyt hormonihuuruisiin pallomahamammoihin, jotka tyrannisoivat kaikkia ympärillään ja odottavat kumartelua ja sympatiaa joka puolelta ihan vain siksi, että sattuivat imaisemaan spermat kohti oikean kypsyistä munasolua.

Toivoisin, että joutuisitte yksin pellon laidalle pungertamaan vauvanne ulos, niin arvostaisitte enemmän sitä hoivaa ja tukea mitä nykypäivänä on terveydenhuollon puolesta teille tarjolla ja mitä me kaikki veronmaksajat teille palkkapusseistamme maksamme.

Miksi vihaat vauvavatsoja? Onko sulla kaikki hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole nainen, joten ihan "teorian" tasolla asiaa kommentoin, mutta uskallan epäillä että se jokaisen kohdalla olisi pelkästään huonosta kohtelusta tms kyse, kyllähän siitä nyt voi tehdä traumaattisen monet muutkin, muista ihmisistä riippumattomat tekijät.

Enkä tosiaan sano, ettei se muistakin ihmisistä monilla johtuisi, varmasti johtuu ja niihin pitäisi puuttua, mutta itse en jaksa uskoa, että tilanteesta tekisi noinkin suurelle osalle traumaattisen ilkeät hoitajat tms.

Ja tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään kokemuksia, mutta en usko että siitä saataisiin jokaiselle miellyttävää kokemusta, vaikka siinä olisi enkeleitä tsemppaamassa ympärillä.

Sama kuin sanoisi, että en minä nyt oikein "jaksa uskoa", että syöpähoitopotilaalle tulisi paha mieli hoitajien ilkeydestä. Että tuntuisi pahalta se, miten puhuvat kuolemasta. Vaikken siellä koskaan ole itse edes ollutkaan. Mutten vaan "jaksa uskoa", että se äärimmäisen haavoittuvaisena ja neuvottomana tuntuu pahemmalta kuin vaikka ravintolan asiakkaana.

No, ei kai pitäisi ällistyä - tätähän asennetta tuntuu olevan Suomessa pääosin julkisella hoitoalallalon. Mikään tunnu missään, eivät "jaksa uskoa, että tuntuu pahalta". Robottitouhua. Business as usual.

Ps. Hoitohenkilökunta voi myös hymyillä, nauraa ja jopa laulaa. Sellaisesta on kokemusta ulkomailla. Ja silloin ronskikaan käsittely ei jätä traumoja.

Pps. Miksi hammaslääkäritrauma on vakava asia, mutta synnytystrauma kenties vähän höpöä? Nuo kaksi asiaa ovat kuitenkin aivan eri sfääreissä. Olisiko syy siinä, että... miehilläkin on sitä hammaslääkäripelkoa?

Joo, ihan eri tasoilla liikutaan. Mutta niin vain hammaslääkäripelko on aivan vakava asia, jota julkisuudessa ei kyseenalaista kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä taistelin itselleni suunnitellun sektion kahdesti ja menisin vaikka huomenna uudestaan, niin turvallista ja kivutonta se oli. Ja tiedän monta äitiä, joille suunniteltu sektio painajaismaisen kidutusalatien jälkeen on ollut korjaava kokemus ja sen vuoksi uskaltanut tehdä lisää lapsia kunhan saa synnyttää sektiolla. Naisten omaa määräämisoikeutta ja oikeutta sektioon oman tahdon perusteella pantataan yhä ja se varmasti näkyy synnytyslukemissa. Suunnitellut sektiot tulevat halvemmaksi kuin yksikin alatiessä vammautunut, mutta eloon jäänyt lapsi - ja näitä syntyy Suomessa useita. Asiasta ei vaan puhuta "ettei äidit pelästy" koska me naisethan ollaan sellaisia hysteerisiä ja ohjattavissa olevia pikkurouvia, eikös niin. Naiset, vaatikaa suunniteltu sektio jos alatie pelottaa! Ne menevät pääsääntöisesti erinomaisen hyvin toipumisineen ja ne komplikaatiot joilla tykätään etukäteen perustella liittyvät kiireellisiin ja hätäsektiohin, joka

Hei, iso leikkaus, jossa voi sattua mitä tahansa. Päätykää tähän vasta, jos on todellinen lääketieteellinen syy. 

Terveisin: suunniteltu sektio, joka menikin kahdella leikkaushaavalla ja toipuminen teholla.

Sektio pitäisi saada automaattisesti kun vaan ilmoittaa alkuraskauden neuvolassa, että haluaa sellaisen. Pelkopolille käännytettäväksi ohjaaminen pois ja sinne vain sellaiset jotka nimenomaan haluavat keskustella asiasta ja miettiä päätöstään. 

Eka synnytys ok. Mutta toinen järkyttävä. Takakireä kätilö joka käyttäytyi epäammattimaisesti kaikkia kohtaan. Vauva meinasi syntyä lepohuoneessa. Onneksi vaadin että tekisi sisätutkimuksen. Nuivasti sitten teki ja vauva olikin jo tulossa. Ja syntyi 5 min päästä kun mut oli kärrätty synnytyssaliin.

Aikaisemmin sanoi vielä että olen niin kipeä kun olen väsynyt. Sikamaista. Tämä Tampereella kesäkuussa 2002.

On se ihan hirveää! Eikä se unohdu sen jälkeen kun saa vauvan syliin, näinhän yleensä väitetään. Vaikea unohtaa jos on koko alapää riekaleina ja tikkien täyteinen. 

 

Hirveä kokemus, yhteen jää lapsiluku. 

Oma kokemus jorvista: aluksi oli ihana kätilö joka kohtasi arvostavasti. Olen itse 150cm ja vauva oli 4,3kg sekä väärässä asennossa, lääkäri ultrasi ja sanoi ettei ole turvallista synnyttää alakautta ellei vauvan asento muutu ja alettiin valmistautumaan sektioon. Kätilö vaihtuu ja heti ensimmäisenä tämä kätilö ultraamatta kääntää oksitosiinitipan täysille ja sanoo että nyt aletaan ponnistamaan. Oksitosiinista tuli niin kovat kivut, etten pysty sanomaan mitä eka kätilö ja lääkäri sanoivat, joten suusta pääsee vaan kirosanoja. Samalla kätilö huutaa mulle toistuvasti, että haluatko tappaa oman vauvasi kun et suostu ponnistamaan. Syy etten halunnut ponnistaa oli se, että mulle sanottiin ensin että jokin on vialla kun lapsi ei pääse kunnon asentoon ja näin sitä ei voida synnyttää, koska se on liian vaarallista. Lopulta synty veltto, hengittämätön vauva imukupilla jolla oli napanuora kaulan ympärillä. Menetin paljon verta ja pyörryin matkalla suihkuun, kun kuulemma sinne täytyi mennä eikä mua haluttu auttaa vaikka sanoin etten pysty kävellä yksin kun on niin heikko olo 24h synnytyksen jälkeen, jonka aikana en saanut juoda vettä kun mua valmisteltiin sektioon ekana. 2v kestonen synnytyksen jälkeinen masennus ja aina kun ajoin jorvin sairaalan ohi, niin purskahdin itkuun 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kummallista tänä kivunlievitysten aikana. Ei ennen ollut juurikaan apua kipuihin eikä silti traumoja jäänyt. Minäkin sain ensimmäisessä synnytyksessä vain ilokaasua, joka ei kipuihin auttanut. Toisella kerralla ei sitäkäån. Ei sitä vieläkään monessa maassa kipua lievitetä.

Vielä kummallisempaa kun nykyään kaikki raskaana olevat saavat synnyttää  sektiolla halutessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus jorvista: aluksi oli ihana kätilö joka kohtasi arvostavasti. Olen itse 150cm ja vauva oli 4,3kg sekä väärässä asennossa, lääkäri ultrasi ja sanoi ettei ole turvallista synnyttää alakautta ellei vauvan asento muutu ja alettiin valmistautumaan sektioon. Kätilö vaihtuu ja heti ensimmäisenä tämä kätilö ultraamatta kääntää oksitosiinitipan täysille ja sanoo että nyt aletaan ponnistamaan. Oksitosiinista tuli niin kovat kivut, etten pysty sanomaan mitä eka kätilö ja lääkäri sanoivat, joten suusta pääsee vaan kirosanoja. Samalla kätilö huutaa mulle toistuvasti, että haluatko tappaa oman vauvasi kun et suostu ponnistamaan. Syy etten halunnut ponnistaa oli se, että mulle sanottiin ensin että jokin on vialla kun lapsi ei pääse kunnon asentoon ja näin sitä ei voida synnyttää, koska se on liian vaarallista. Lopulta synty veltto, hengittämätön vauva imukupilla jolla oli napanuora kaulan ympärillä. Menetin paljon verta ja pyörryin matk

Sairasta. Koko ajan olen varmempi siitä että mulle ei lapsia synny.

Itsellä on kolme lasta - kaikki suunnitellulla sektiolla. Onneksi minulla on hyvät neuvottelutaidot, muuten olisi jäänyt yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan äidit on niin tottuneet hallitsemaan kaikkea ja ennen kaikkea tottuneet mukavaan elämään, jossa jokaiseen vaivaan saa lääkettä.

Synnytys on monelle ensimmäinen hyppy tuntemattomaan, siinä sattuu ja kokeneet hoitajat ja kätilöt tekevät välillä päätöksiä puolestasi. En usko että ennen, kovaa elämää eläneet ihmiset, ovat valittaneet synnytystraumoista kuten nykyajan hallittua ja mahdollisimman kivutonta elämää elävät naiset.

 

Ennen vanhaan eikä edes niin kauan sitten oli sisua. Woken myötä ollaan löystytty ja kaikki on sitä mieltä ettei minulla ole mitään vastuuta mistään ainakaan silloin kun itseä ei huvita/ väsyttää/ nukuttaa/ on pikku vaivoja.

Odotapa vaan kun tuo löysä sukupolvi tulee vanhaksi ja sairaaksi ja elämän päättymine

Mitähän tämä kommentti tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus jorvista: aluksi oli ihana kätilö joka kohtasi arvostavasti. Olen itse 150cm ja vauva oli 4,3kg sekä väärässä asennossa, lääkäri ultrasi ja sanoi ettei ole turvallista synnyttää alakautta ellei vauvan asento muutu ja alettiin valmistautumaan sektioon. Kätilö vaihtuu ja heti ensimmäisenä tämä kätilö ultraamatta kääntää oksitosiinitipan täysille ja sanoo että nyt aletaan ponnistamaan. Oksitosiinista tuli niin kovat kivut, etten pysty sanomaan mitä eka kätilö ja lääkäri sanoivat, joten suusta pääsee vaan kirosanoja. Samalla kätilö huutaa mulle toistuvasti, että haluatko tappaa oman vauvasi kun et suostu ponnistamaan. Syy etten halunnut ponnistaa oli se, että mulle sanottiin ensin että jokin on vialla kun lapsi ei pääse kunnon asentoon ja näin sitä ei voida synnyttää, koska se on liian vaarallista. Lopulta synty veltto, hengittämätön vauva imukupilla jolla oli napanuora kaulan

Kyllä taitaa muistot värittää. Yksikään kätilö ei sano "haluatko tappaa lapsesi". 

Pojille voisi myös kertoa enemmän tietoa kouluissa.. mm. hedelmöityksestä, raskaudesta ja synnytyksestä.. olen kuullut niin paljon hämmästyneitä reaktioita monilta miehiltä, ovat ihan hukkateillä siitä milloin nainen voi raskautua, ovulaatio, raskaus, raskausvaivat, raskausajan sallitut ruoat, synnytys, synnytyksen jälkeiset vaivat... helpolla miehet on päässeet tähän asti. 

Minä olen synnyttänyt kolme

suunnitellulla sektiolla pelon takia. En halunnut keskustella kenenkään kanssa, päätös tehtiin heti alkuraskaudessa. Kaikki sektiot HUS-sairaalassa vuoden 2010 jälkeen.

Ei ole traumoja sektioista, kaikki meni loistavasti ja toivuin joka kerta tosi nopeasti!

Vierailija kirjoitti:

Sektio pitäisi saada automaattisesti kun vaan ilmoittaa alkuraskauden neuvolassa, että haluaa sellaisen. Pelkopolille käännytettäväksi ohjaaminen pois ja sinne vain sellaiset jotka nimenomaan haluavat keskustella asiasta ja miettiä päätöstään. 

Kyllä. Kalliiksihan nämä nykyiset, pelkän teatterin vuoksi ylläpidettävät pelkopolitkin tulee. Ne pois ja rasti ruutuun. Samalla ei tarvita ympärivuorokautista leikkaussalivalmiutta kaikissa synnytyssairaaloissa, kun ihmisillä on sektioajat valmiina ja yliajalle tai käynnistykseen ei tällöin mene kukaan.

Itsellö kolme synnytystä. Ensimmäinen kesti 31h, mutta oli barsin kiviton ja puudutukset meni nappiin. Toisella sitten kätilö ei halunnut antaa epiduraalia ja sai minut käännytettyä toiseen puudutteeseen. Se ei tehonnut ja ponnistusaika piteni. Kolmennessa puudutteet nappiin ja kyt odotan neljättä. Toki tikkejä ja sietämätöntä kipua kaikissa mutta varmaan osittain pääkopastakin kiinni mistä traumatisoi. Tähän iänikuiseen lakanakeskusteluun otan sen verran kantaa että useimmilla in tapana jäädä vauvan kanssa loikoilemaan. Tulppariski on erittäin suuri. Lounaan haku ja lakanoiden vaihtaminen on hyvä tapa saada äidit liikkeelle. Erityisen tärkeää tämä on sektion jälkeen vaikka kipujen mukaan toki mennään.