Voiko asperger-lapsen oireet näkyä jo 2-vuotiaana?

jos puheenkehityksessä tms on isoja ongelmia, puhutaan yleensä lapsuusiän autismista eikä aspergerista. Toki voi olla rutiineja ja raivokohtauksia ja aistiyliherkkyyksiä.



Omassani en ikinä itse huomannut mitään outoa. Oireet tulivat esiin vasta koulussa isoissa ryhmissä.

Meillä alkoivat näkyä 2,5-vuotiaana, kun poika meni päivähoitoon ja eristäytyi siellä muista. Sitä ihmeteltiin muutama kk, kunnes vaadin itse tutkimuksia neuvolasta. Diagnoosi oli piirteitä aspergerista. Voi täsmentyä vielä joko aspergeriksi tai lieväksi autismiksi.



Puhumaan lapsi oppi aikaisin, ja on tosi hyvämuistinen jne.



Aspergeriin (ja autismiin, jota askin on) liittyy pienenä lapsena mm. epätyypillinen, pikkuvanha puhe. Monet assitkin oppivat hiukan jälkijunassa puheen, joten ei se mene suoraviivaisesti niin, että puhehäiriöiset olisivat autisteja ja muut asseja.

Samoin epätyypillinen leikki: as-lapsi esim. saattaa rivittää leluja intohimoisesti ja muutenkin leikkiä yksin, ja paneutua omiin kiinnostuksen kohteisiinsa todella syvälle.

Unihäiriöt ja aistiyliherkkyys ovat tyypillisiä.



Kaksivuotiaat eivät muutenkaan juuri " leiki" toisten lasten kanssa vastavuoroisesti, mutta autistit ja assit vielä heikommin.



Aspergeriakin on monenasteista, lievimmillään se huomataan tosiaan vasta kouluaikana, mutta vahvimmillaan jo pienenä. Koska sitä on vaikea erottaa muista autismin lajeista, diagnoosi annetaan yleensä vasta aikaisintaan viisivuotiaana.

Saako lapsenne nyt jotain terapiaa tai muuta erityistukea?

vähän myöhässä mutta jospa tästä vaikka olisi hyötyä:



Koulussa alettiin epäillä. Lapsella oli suuria vaikeuksia ryhmässä olemisessa ja sosiaalisissa suhteissa. Koko ajan tuli tappelua. Häntä kiusattiin. Hän olisi halunnut ottaa kontaktia toisiin, muttei tiennyt miten - ja tarttui sitten kiusaajilta oppimiinsa " kommunikaatiokeinoihin" . Käsittää usein tilanteet väärin ja kokee siksi tullensa väärin kohdelluksi silloinkin kun niin ei ole. Toisaalta koska kommunikaatio on huono, ei saa itse opettajalle selitettyä asioiden todellista laitaa jos esim luokkakaverit tekevät hänestä syntipukkia.



Hänellä oli selviä aistiyliherkkyyksiä. Esim kun luokassa oli melua, hän kyyristyi korviaan pidellen nurkkaan eikä suostunut tulemaan pois. Näitä piiloon menemisiä sattui aika paljon. Nurkkaan, kaappiin, pöydän alle. Odottamattomat tilanteet menivät aina sähläykseksi. Joukkuepelit eivät onnistu ollenkaan.



Osaa asiat tiedollisesti mutta hermo ei kestä mitään häiriötä esim koetilanteessa vaan ryttää paperit ja heittää ne nurkkaan. Jumittuu epäonnistumisiin, ei " pysty" yrittämään uudestaan tai ajattelemaan toista kautta. Tekee asioita rauhoittavien rituaalien kautta, esim tietyt eleet, jne.



Kotona ei ollut mitään tämmöisiä tai muitakaan ongelmia. Ollaan hiljaista väkeä eikä harrasteta joukkokokouksia muutenkaan, siksi kai kaikki jäi huomaamatta. Eskarikin käytiin muuten vain sattumalta pienryhmässä.



Nyt diagnoosin jälkeen ollaan jonossa psykologiseen ryhmäterapiaan. Hoitotukihakemus makaa jossain Kelan syövereissä. Koulussa puuhataan siirtoa erityisluokalle. Se voi vaikka onnistua, koska ongelmat ovat näkyvimmillään juuri koulussa.

muttei tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.



Lapseni oli 2-vuotiaana hyvin paljon as-lapsen kaltainen. Olen työskennellyt as-lasten parissa ja tutut piirteet oli helppo huomata. Hänellä oli aistiyliherkkyksiä (auringonvalo ja kovat äänet), pikkuvanha puhe, kiinnostuksenkohde, jonka ympärillä kaikki päivät kuluivat, hän rivitti leluja säntillisesti. Hän oli monessa suhteessa paljon kehitystä edellä, hämmästyttävän hyvämuistinen ja poikkeuksellisen hyvällä keskittymiskyvyllä varustettu (jaksoi keskittyä esim. askarteluun helposti 2 tuntia). Muista lapsista ei piitannut vaan hakeutui aina aikuisen kanssa keskustelemaan, nimenomaan keskustelemaan, kuin hän ei olisi lapsi ollutkaan. Konflikteja ei osannut ratkaista kuin huutamalla ja lyömällä ja oli muiden ihmisten parissa kuin ulkomaalainen, aivan pihalla. Oli tosi arka motorisesti eikä koskaan uskaltanut kiivetä minnekään tai mennä liukumäestä.



Lapsi meni päiväkotiin alle 3-vuotiaana ja puolessa vuodessa kaikki muuttui. Hänestä tuli sosiaalinen ja reipas ja ' lapsenomaisempi' . Kiinnostuksen kohteet laajenivat, vaikka yksi säilyikin yli muiden. Hän alkoi rohkeasti kiipeillä ja telmiä ja sai kavereita. Konfliktitilanteissa oli edelleen vaikeuksia pitää selvittely keskustelun tasolla, mutta niinpä näytti olevan muillakin saman ikäisillä;)



Pointti on se, että parivuotiaailla monet as-lapsen piirteet voivat olla ihan normaaleita kuten esim. kykenemättämyys leikkiä muiden kanssa, pinnan palaminen herkästi, kyvyttömyys ratkaista konflikteja jne. Erityisesti näin jos lapsi on ollut kotihoidossa ja on luonteeltaan arempi tai toisaalta räiskyvällä tempperamentilla varustettu.