naiset jotka ei halua YHTÄÄN lasta

Lapsi 1,5 vuotta. Enkä edelleenkään näe itseäni " äitinä" . En varmaan koskaan tule näkemään, mutta ihan hyvin meillä pyyhkii. Minun identiteettini ei muodotu lasteni kautta (nyt on toinen tulossa), enkä koskaan haluakkaan sitä kautta muodostaa. Mun mielestä se ei ole ihan tervettä, vaan lähinnä omien tarpeiden kanavoimista ja vaatimista toiselta.



Tiedän, että olisin vallanmainiosti pärjännyt myös ilman lapsia. Ystäviini kuuluu niin vauvakuumeilijoita ja täysin itse lapsettomuuden valinneita (mm. 50 lapseton lapsirakas nainen). Mulla ei ainakaan ole mitään biologista viettiä tehdä lapsia. Vauvat ei todellakaan ole mun mielestä ihania, lähinnä rasittavia. Taaperoista ylöspäin ihan jees, kun eivät ole niin riippuvaisia.

kaikki vaan halua lapsia. Itselläni on kaksi kappaletta ja ymmärrän mainiosti, miksi joku ei sellaisia tahdo. Ei se, ettei tahdo ole merkki lapsettomuudesta, vaan ehkä siitä, että halutaan elää elämä itselleen, ei lapsilleen.



Minusta tällainen aihe on ja sen ihmettelijät taitavat olla katkeria siitä, etteivät itse ole lapsettomia (joo, tarpeeton kärjistys, mutta ihmetyttää miksi tuollaista tarvitsee ihmetellä)

Tunnen itseni lisäksi pari muuta, jotka ajattelevat ihan samalla tavalla. Jotenkin siitä rumbasta saa tarpeekseen töissä, eikä halua sitä samaa itse. En myöskään ikinä laittaisi omaa lastani päiväkotiin alle 4 vuotiaana, mutta se onkin sitten ihan toinen tarina...

Vierailija:

itsekäs,hedelmätön,ei onnistunutta suhdetta yms...

Mutta vaikka en ymmärrä, niin silti hyväksyn jokaisen valinnan/päätöksen.

Mulla on pitkä avioliitto takana, johon mahtuu myös lapsen yrittämistä. Sitä ei kuitenkaan koskaan kuulunut, miehelläni on vähän siittiöitä ja minulla sairauden takia toinen munanjohdin tukossa, mutta luomustikin lapsen saaminen on mahdollista.

Kumpikaan ei siis ole hedelmätön, kumpikaan ei ole itsekäs ja suhde on mitä parhain. Me olemme todenneet, että maailmassa on paaaaljon lapsia, joita helliä ja hoivata (mm. sisarusten lapset) eikä meidän ole mikään pakko tähän maailman väkisin lasta alulle saattaa. Jos joskus mieli muuttuu, niin adoptiolapsia on maailma pullollaan.

Mun mielestä on enemmänkin itsekästä tehdä niitä omia lapsia, kun apua tarvitseviakin olisi.

Eli siinä savus sun teoriasi.

Kun myöskään mieheni ei ole koskaan halunnut lasta, ei asiasta ole tullut ongelmaa. (Tämä hänen lapsensa sai alkunsa ex-vaimon huijauksesta, vaikka tuskin sitä uskottekaan.)



Itsekkääksi minua tuskin voi väittää, sillä ennen kuin tapasin mieheni, tein vapaaehtoistyötä lasten parissa 8 tuntia viikossa. Ja viimeiset 5 vuotta olen huolehtinut mieheni lapsesta äidin tavoin. Hän on meille molemmille tärkeä elämänsisältö, mutta jos häntä ei olisi, ei minulla olisi mitään vaikeutta kehittää muuta sisältöä elämäänni.

Se on tämän elämän päällimmäinen tarkoitus,jatkaa sukua. Muut asiat ovat sitten ekstraa.

tai ainakin 30 vuotiaaksi olin sitä mieltä :)



Nyt niitä on 4 ja enemmänkin olis voinu tulla, mutta alkaa jo ikä painamaan...

Miten kuvittelet tämän maailman toimivan, jos ihan oikeasti kaikki naiset haluaisivat tehdä lapsia? Päivähoito? SAiraanhoito? Tuet? Maapallon saastuminen?



Mun mielestä on äärettömän epäitsekästä olla tekemättä lapsia. Eli vaikka haluaisi, niin jättää väliin, koska se ei ole esim. maapallon tulevaisuutta ajatellen kovin fiksua. Yhden ihmisen ekologinen jalanjälki on VALTAVA!

Miehen mieliksi on kuitenkin ensimmäisen ja viimeisen lapsen yritys käynnissä.

Se vaan tehdään, kun muutkin tekee. sit se kasvatetaan äidin ja isin pikkunukeksi. Ihan sama, mitä lapsi itse tahtoo. Että terveisiä vaan sinne Tampereelle.