Teenkö väärin, jos en halua tavata anoppia, koska sitten lapsetkaan ei tapaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alussa ongelmia miniän kanssa. Onneksi aika on korjannut ja jokainen on omaa käytöstään muuttanut.

Lapsenlapsia saamme tavata ja he käyvät joskus mummulassakin. Siitä kiitos miniälle, kun ei ole estänyt tapaamisia.

Luopumisen vaikeus siinä oli ja jonkinlaista mustasukkaisuutta. Nyt on lämpimät välit ja hyvä mieli kaikilla. Lasten etu edellä hyvä tulee.

Olet hyvä, rehellinen ihminen. Raikas tuulahdus, ihminen joka myöntää osallisuutensa.

Vanhana feministinä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että en ollutkaan ainoa miniä, joka salaa toivoi saavansa uuden paremman äidin anopista ja närkästyi, kun tämä ei niihin saappaisiin sopinut. Anoppi taas pelkäsi minua ja oli äärikorrekti kärsittyään itse päsmärianopista, jota joutui hoitamaan vuosia. Mutta hän huomasi että kuuntelin mielelläni hänen juttujaan vanhoista ajoista, toisin kuin hänen tyttärensä joka oli kuullut ne riittävän monta kertaa. Joten hän arvosti sitä ja nieli harminsa minun puutteistani kun eihän ompelu-ja ruuanlaittotaidoton älykköminiä ollut hänen ykköstoiveensa, ja minä arvostin hänen urheuttaan. 

Nykyisin ihmiset ovat oppineet pitämään arvossa omaa pelkoaggressiotaan ja halveksimaan muissa samaa reaktiota. Sellainen tekee meistä kaikista vaikeita ihmisiä ja johtaa siihen, että olemme paljon ohuempia luonteita kuin sukupolvet, joilta on vaadittu enemmän sosiaalista joustavuutta, joten kaikki suhteet toisiin jäävät ohuiksi ja lyhyiksi. Tappelemme keskenämme siitä, kuka saa olla suhteen lapsi ja muiden olisi pakko olla sen aikuisia, vaikkei edellytyksiä olisi.

Kun ehdoton korrektiusvaatimus tuli muotiin ja sukua on alettu hylätä tinderkriteereillä, ollaan omituisessa tilanteessa. Lapsia kasvatetaan tunnepuheeseen ja kaikki tunteet pitää ymmärtää ja hyväksyä kun ne ovat hieno ja arvostettava asia, mutta omia negatiivisia tunteita ei mietitä, niiden vietäväksi heittäydytään ja muiden aikuisten negatiivisuus on tervetullutta jos se tukee omaani, mutta sietämätöntä jos se ei niin tee. Rakennamme hetkellisiä miniheimoja ja kalistelemme aseita toisia samanlaisia vastaan. Ikuisessa teinipositiossa.

 

Ennenhän vanhempi polvi kuvitteli että saavat porsastella miten tahansa ua silti on pakko vain sietää.

Enää näin ei luojan kiitos ole.

Luojan kiitos.

Tämä vallansiirto on kyllä itsessään järkevä, myönnän. Mutta kun siinä menee lapset pesuveden mukana. Voitko myöntää tämän aidoksi ongelmaksi?

Mikä ongelma se on? Epämiellyttävät ihmiset ei kuormita perhettä. Jää energiaa kaikkeen muuhun kaikilla.

Me kaikki olemme joskus epämiellyttäviä. Myös ihana lapsesi tietää olevansa ajoittain vähemmän rakastettava jos näyttää tunteensa riittävän avoimesti. Luuletko, että minun lapseni oli ainoa, jolle veri on vettä sakeampaa ja joka samaistui isoisään ja kantoi huolta tästä, kun ei oltu tekemisissä? Ja joka alkoi miettiä, voidaanko hänetkin hylätä jos lapsen ja vanhemman suhde kerran on niin hauras. 

Jos lapsi alkaa kantaa tuollaista epäilyksen siementä sydämessään, hän todella tarvitsee energiaa enemmän kuin möllien tapaamatta jättäminen säästää. 

Tämä nykyinen energiansäästöelämäntapa on vähän semmoinen mummofillari, kun elämässä oikeasti tarvitaan hyvää vaihdepyörää. 

Hyvin harvoin niitä kusipäisiä isovanhempia yhdestä tai kahdesta epäobnistuneesta kohtaamisesta hylätään.

Liiankin kauan joustetaan, venytään ka ymmärretään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Niellään ja niellään ja niellään.

Ihme puppua suollat. Käyttäydy asiallisesti moisen moska suoltamisen sijaan.

Muistuttaisin, etten ole isovanhempi vaan esiteinin äiti joka ei ole vielä ehtinyt kiusaamaan yhtään tyttöystävää edes, vaan olen nimenomaan ikävien isovanhempien tytär ja kerroin, miten meillä onnistui suhteiden jonkintasoinen ylläpito niin että saatiin isovanhemmat kunnialla toinen hautaan toinen hoitokotiin, ja onnistuttiin vielä luomaan heille turvallisuudentunne loppuaikoihin. Eli ei jäänyt hävettävää itsellekään Tässä keskustelussa, kuten  luonnollisesti vauvapalstalle kuuluukin, viljellään välienpoikkaisuohjeita nuorille perheille. Minä yritän muistuttaa, että se voi olla välttämätön väliaikaisratkaisu ja joissain tilanteissa pysyväkin, mutta elämässä joutuu luovimaan. Eli tekemään äkkikäännöksiä kun tuulen suunta muuttuu. 

Ja olet oikeassa, noinhan sen menee normaalisti, että ongelmia on ollut jo pitkään ennen kuin aletaan repiä välejä. Mutta täällä ihannoidaan teoriaa, jonka mukaan nollatoleranssi on ainoa oikea ratkaisu. Sellaista henkistä konmarittamista. En voi hyväksyä sitäkään muotia eikä pitäisi muidenkaan. 

Lähden nyt tästä katsomaan viimeisiä aikojaan elävää kasikymppistä juoppoisää ja olen tyytyväinen, ettei välit menneet lopullisesti ja kokonaan. Pyydän, miettikää sanojani. Elämme pelokkaina siilipuolustuskulttuurissa, eli se hyvä energia ei ole aivan koko totuus, usein se on vieläpä valhe. Älkää olko anopille loputtomiin vihaisia siitä, ettei hän pysty suhtautumaan teihin rakastavasti, ettehän tekään pysty siihen häntä kohtaan. Tasa-arvoa tähänkin. Nuollaan ne omat haavat sen sijaan että väitetään, ettei niitä ole eivätkä arvetkaan kiristä.

Blaa blaa blaa.

Jokaisella on vain yksi elämä ja on ihan oikein vaalia itseään ja omaa jaksamistaan.

Tällöin on aikaa sille esiteinille ja hyvään vanhemmuuteen. Saa kierteen poikki.

Tiedätkö, ei ole yksinomaan hyvä asia, että vanhemmille ihmisille saa nykyisin haistatella. Ihmiset kun eivät muutenkaan aina ymmärrä hävetä omaa osuuttaan, niin sitten se on vielä vaikeampaa. Jos nöyrtyisit lukemaan viestin josta et vilkaisemalla pidä, huomaisit että siinä sanotaan nimenomaan näin. Että jossain vaiheessa ja jossain tilanteessa muutakaan ei voi kuin vaalia itseään ja jaksamistaan. Mutta se ei tarkoita, että pitää vaalia tympeimpiä puoliaan ja ruokkia niitä. Ei tarvitse antautua ihmisvihaajaksi voidakseen itse hyvin, jos ei tuota eroa pysty tekemään niin sitten on isompia ongelmia itselläkin, joita olisi syytä hoitaa. 

Blaa blaa blaa.

Jo joku ihminen on epämiellyttävä ja kuormittava, on aivan oikein varsinkin omia lapsiaan kohtaan, että tällaisiin ihmisiin ei uhraa voimavarojaan tai heillä saastuta lastensa elämää.

Ei siinä ole kysymys haistattelemisesta vaan hyvästä vanhemmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Sama meillä, molemmat vävyt ovat tervetulleita ja käyvätkin aina tyttäret perheineen ja matkustamme paljon yhdessä. Miniä on huonokäytöksinen moukka ja sanoimme pojalle heti miniän kerran tavattuamme, että itse puolisonsa valitsee, mutta me emme ole velvollisia häntä sietämään. Minusta on aina hyvä olla rehellinen ja toimia avoimesti.

Me myös talletamme säännöllisesti rahaa tytärten lasten tileille, pojan lapsi jää ilman, koska hän ei osaa olla mistään kiitollinen. On juuri kuin äitinsä, joka ei tule toimeen edes omien vanhempiensa kanssa. Meidän toinen tytär on nimittäin naimisissa miniämme veljen kanssa ja tiedämme kuviot hyvin.

Tutuille terkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan se ja sama, anoppina olen vain iloinen, ettei miniä ja lapsenlapset käy meillä. Poika vierailee useinkin, ei vain käväise, vaan voi istua toista tuntia kahvittelemassa tai auttamassa vaikka remontissa.

Minkä takia et halua tavata lapsenlapsiasi?

Ap

Koska ne on perineet valitettavasti vain idioottiäitinsä ominaisuudet, liekö miniä huo raamalla saanut lapset kun ei niissä ole mitään hyviä puolia, joita pojassani on paljon.

Poikasi on saattanut joutua kehittämään hyvät puolensa siksi, että niitä ei muuten perheessä olisi ollut kenelläkään. Vai oletko muka onnistunut hyvän miehen saamaan kiikkiin? 

Poika on perinyt meiltä hyvät ominaisuutensa ja miniä on yksinhuotajahuoran kakaralauman yksi osa, mitäpä hyvää semmoisesta voisikaan tulla.

Pidät siis poikaasi idioottina? 

Sinä olet ilmeisesti vailla järkeä, miniä on idiootti. Ja sinö myös.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Sama meillä, molemmat vävyt ovat tervetulleita ja käyvätkin aina tyttäret perheineen ja matkustamme paljon yhdessä. Miniä on huonokäytöksinen moukka ja sanoimme pojalle heti miniän kerran tavattuamme, että itse puolisonsa valitsee, mutta me emme ole velvollisia häntä sietämään. Minusta on aina hyvä olla rehellinen ja toimia avoimesti.

Me myös talletamme säännöllisesti rahaa tytärten lasten tileille, pojan lapsi jää ilman, koska hän ei osaa olla mistään kiitollinen. On juuri kuin äitinsä, joka ei tule toimeen edes omien vanhempiensa kanssa. Meidän toinen tytär on nimittäin naimisissa miniämme veljen kanssa ja tiedämme kuviot hyvin.

Tutuille terkut.

Teillä on tällainen sisäsiittoinen suku. Miten tyttäresi mies ei ole idiootti, vaikka on samoista geeneistä syntynyt kuin miniäsi?

Minä en myöskään voi sietää miniääni, poika on ainokaisemme ja saa elämänkumppaninsa valita, se on ihan ok. Mutta kukaan ei voi meitä pakottaa kuvioon mukaan. Nyt kun miniä on palannut töihin, meidän pitäisi jatkuvasti olla auttamassa lapsen hakemisessa, viemisessä ja sairaspäivinä hoidossa, olemme kieltäytyneet, ei ole meidän asiamme olla ilmaisena piikana. Kyllä se vaikuttaa myös suhtautumisessa lapseen kun äitinsä on hirviö. Ja kuten joku sanoi myös, ei tule kuulema meidänkään miniä toimeen omienkaan vanhempiensa kanssa, on porttikielto sinnekin.

Noh sitä elämässään saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Meillä on toisen miniän suhteen aivan sama käytäntö, hän on ihan itse aiheuttanut syrjäyttämisensä, saman on poikakin itse ääneen todennut, että tuli tehtyä huonot kaupat. Onneksi teki avioehdon vaatimuksestamme, nyt jos (ja kun) ero tulee, jää miniä nuolemaan näppejään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään voi sietää miniääni, poika on ainokaisemme ja saa elämänkumppaninsa valita, se on ihan ok. Mutta kukaan ei voi meitä pakottaa kuvioon mukaan. Nyt kun miniä on palannut töihin, meidän pitäisi jatkuvasti olla auttamassa lapsen hakemisessa, viemisessä ja sairaspäivinä hoidossa, olemme kieltäytyneet, ei ole meidän asiamme olla ilmaisena piikana. Kyllä se vaikuttaa myös suhtautumisessa lapseen kun äitinsä on hirviö. Ja kuten joku sanoi myös, ei tule kuulema meidänkään miniä toimeen omienkaan vanhempiensa kanssa, on porttikielto sinnekin.

Noh sitä elämässään saa mitä tilaa.

Miksi poikasi ei tee osuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Sama meillä, molemmat vävyt ovat tervetulleita ja käyvätkin aina tyttäret perheineen ja matkustamme paljon yhdessä. Miniä on huonokäytöksinen moukka ja sanoimme pojalle heti miniän kerran tavattuamme, että itse puolisonsa valitsee, mutta me emme ole velvollisia häntä sietämään. Minusta on aina hyvä olla rehellinen ja toimia avoimesti.

Me myös talletamme säännöllisesti rahaa tytärten lasten tileille, pojan lapsi jää ilman, koska hän ei osaa olla mistään kiitollinen. On juuri kuin äitinsä, joka ei tule toimeen edes omien vanhempiensa kanssa. Meidän toinen tytär on nimittäin naimisissa miniämme veljen kanssa ja tiedämme kuviot hyvin.

Tutuille terkut.

Teillä on tällainen sisäsiittoinen suku. Miten tyttäresi mies ei ole idiootti, vaikka on samoista geeneistä syntynyt kuin miniäsi?

Niinpä, ajattelepa sitä, sisaruksista toiset opiskelevat, tekevät työtä ja kantavat vastuunsa ja toiset eivät. Joissakin perheissä saattaa yksi lapsi olla rikollinen ja toiset elämässä selviytyivät. Eikös olekin elämä ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään voi sietää miniääni, poika on ainokaisemme ja saa elämänkumppaninsa valita, se on ihan ok. Mutta kukaan ei voi meitä pakottaa kuvioon mukaan. Nyt kun miniä on palannut töihin, meidän pitäisi jatkuvasti olla auttamassa lapsen hakemisessa, viemisessä ja sairaspäivinä hoidossa, olemme kieltäytyneet, ei ole meidän asiamme olla ilmaisena piikana. Kyllä se vaikuttaa myös suhtautumisessa lapseen kun äitinsä on hirviö. Ja kuten joku sanoi myös, ei tule kuulema meidänkään miniä toimeen omienkaan vanhempiensa kanssa, on porttikielto sinnekin.

Noh sitä elämässään saa mitä tilaa.

Miksi poikasi ei hoida isänvelvollisuuksiaan ja ole pois töistä, ei kai se yksin miniäsi tehtävä ole? Ihmeellisiä miehiä kyllä, nämä teidän poikanne. Toivottavasti omistani kasvaa vastuuntuntoisempia kaikin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään voi sietää miniääni, poika on ainokaisemme ja saa elämänkumppaninsa valita, se on ihan ok. Mutta kukaan ei voi meitä pakottaa kuvioon mukaan. Nyt kun miniä on palannut töihin, meidän pitäisi jatkuvasti olla auttamassa lapsen hakemisessa, viemisessä ja sairaspäivinä hoidossa, olemme kieltäytyneet, ei ole meidän asiamme olla ilmaisena piikana. Kyllä se vaikuttaa myös suhtautumisessa lapseen kun äitinsä on hirviö. Ja kuten joku sanoi myös, ei tule kuulema meidänkään miniä toimeen omienkaan vanhempiensa kanssa, on porttikielto sinnekin.

Noh sitä elämässään saa mitä tilaa.

Miksi poikasi ei tee osuuttaan?

Ja näytätkö vielä sen kohdan jossa kerrottiin, ettei se poika tee osuuttaan?

Kiinnostaa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään voi sietää miniääni, poika on ainokaisemme ja saa elämänkumppaninsa valita, se on ihan ok. Mutta kukaan ei voi meitä pakottaa kuvioon mukaan. Nyt kun miniä on palannut töihin, meidän pitäisi jatkuvasti olla auttamassa lapsen hakemisessa, viemisessä ja sairaspäivinä hoidossa, olemme kieltäytyneet, ei ole meidän asiamme olla ilmaisena piikana. Kyllä se vaikuttaa myös suhtautumisessa lapseen kun äitinsä on hirviö. Ja kuten joku sanoi myös, ei tule kuulema meidänkään miniä toimeen omienkaan vanhempiensa kanssa, on porttikielto sinnekin.

Noh sitä elämässään saa mitä tilaa.

Miksi poikasi ei hoida isänvelvollisuuksiaan ja ole pois töistä, ei kai se yksin miniäsi tehtävä ole? Ihmeellisiä miehiä kyllä, nämä teidän poikanne. Toivottavasti omistani kasvaa vastuuntuntoisempia kaikin tavoin.

Missä sanotaan, ettei ole pois töistä? Kerrotko ihan selvyyden vuoksi? Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Ja sinäkö kuulostat?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Meillä on toisen miniän suhteen aivan sama käytäntö, hän on ihan itse aiheuttanut syrjäyttämisensä, saman on poikakin itse ääneen todennut, että tuli tehtyä huonot kaupat. Onneksi teki avioehdon vaatimuksestamme, nyt jos (ja kun) ero tulee, jää miniä nuolemaan näppejään.

Kuulostaa siltä, että ohjailette muutenkin liikaa aikuisen lapsenne elämää. Eikö olisi aika katkaista napanuora ja siirtää miniän inhoamiseen käytettävä energia johonkin yleishyödyllisempään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Ja sinäkö kuulostat?

Ohis

Koita pärjäillä asian kanssa.

Ohis ohis.

Miksi näistä intetään, jos ei halua anoppi tavata miniää tai miniä anoppia niin pysytään erillään. Lapsellista touhua, poika voi käydä lasten kanssa vanhempiaan tapaamassa jos heillä on välit kunnossa ja jos ei ole, niin eletään erillään. Aikuisten ihmisten pitää pärjätä ilman vanhempiensa apua.

Minä olen kolmen pojan äiti, en miniä isommin tunne tarvetta nähdä miniöitäni, vieraita ihmisiä minulle. Ja lapsenlapset ovat meluisia ja huonosti kasvatettuja, en minä jaksa niitä vahtia kun vanhemmat selaavat puhelimiaan. Sen mitä sukujuhlissa olen nähnyt, ei mitään intoa kutsua kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Ja sinäkö kuulostat?

Ohis

Koita pärjäillä asian kanssa.

Ohis ohis.

Samoin sinä, kovasti menee sinulla tunteisiin......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jaksa enkä halua tavata miniääni, siksi vain poikamme käy lastensa kanssa meillä. On itsestään selvää, ettei miniää kutsuta meille koska hän on epämiellyttävä. Sama toisin päin.

Poikani on hieman kateellinen kun sisarensa miehineen pääsee mukaamme Lapin lomille, mutta miniä ei päästä poikaamme lasten kanssa, olen sanonut pojalle, että se on heidän asiansa selvitellä välinsä, mutta minää ei mukaan kutsuta.

Et sinä itsekään kovin miellyttävältä kuulosta. Aivan järkyttävää, että joissain suvussa jonkun yksittäisen ihmisen ulkopuolelle jättäminen tuolla tavoin on kaikille aivan ok. Tuntuu varmaan lapsistakin todella mukavalta tuollainen käytös omaa äitiä kohtaan. Terveet mallit jne.

Meillä on toisen miniän suhteen aivan sama käytäntö, hän on ihan itse aiheuttanut syrjäyttämisensä, saman on poikakin itse ääneen todennut, että tuli tehtyä huonot kaupat. Onneksi teki avioehdon vaatimuksestamme, nyt jos (ja kun) ero tulee, jää miniä nuolemaan näppejään.

Kuulostaa siltä, että ohjailette muutenkin liikaa aikuisen lapsenne elämää. Eikö olisi aika katkaista napanuora ja siirtää miniän inhoamiseen käytettävä energia johonkin yleishyödyllisempään?

No niinpä onkin, kyllä olet hyvä neuvomaan, kiitos nyt kauheasti sinulle oivallisesta neuvosta. Sinäpä olet fiksu.

Tässä sinulle palkinto minultakin. 🏆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en myöskään voi sietää miniääni, poika on ainokaisemme ja saa elämänkumppaninsa valita, se on ihan ok. Mutta kukaan ei voi meitä pakottaa kuvioon mukaan. Nyt kun miniä on palannut töihin, meidän pitäisi jatkuvasti olla auttamassa lapsen hakemisessa, viemisessä ja sairaspäivinä hoidossa, olemme kieltäytyneet, ei ole meidän asiamme olla ilmaisena piikana. Kyllä se vaikuttaa myös suhtautumisessa lapseen kun äitinsä on hirviö. Ja kuten joku sanoi myös, ei tule kuulema meidänkään miniä toimeen omienkaan vanhempiensa kanssa, on porttikielto sinnekin.

Noh sitä elämässään saa mitä tilaa.

Miksi poikasi ei hoida isänvelvollisuuksiaan ja ole pois töistä, ei kai se yksin miniäsi tehtävä ole? Ihmeellisiä miehiä kyllä, nämä teidän poikanne. Toivottavasti omistani kasvaa vastuuntuntoisempia kaikin tavoin.

Missä sanotaan, ettei ole pois töistä? Kerrotko ihan selvyyden vuoksi? Kiitos!

Tämä jankuttaminen kertookin jo kaiken oleellisen. Kiitos tästä ja tsemppiä jatkoon :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alussa ongelmia miniän kanssa. Onneksi aika on korjannut ja jokainen on omaa käytöstään muuttanut.

Lapsenlapsia saamme tavata ja he käyvät joskus mummulassakin. Siitä kiitos miniälle, kun ei ole estänyt tapaamisia.

Luopumisen vaikeus siinä oli ja jonkinlaista mustasukkaisuutta. Nyt on lämpimät välit ja hyvä mieli kaikilla. Lasten etu edellä hyvä tulee.

Olet hyvä, rehellinen ihminen. Raikas tuulahdus, ihminen joka myöntää osallisuutensa.

Vanhana feministinä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että en ollutkaan ainoa miniä, joka salaa toivoi saavansa uuden paremman äidin anopista ja närkästyi, kun tämä ei niihin saappaisiin sopinut. Anoppi taas pelkäsi minua ja oli äärikorrekti kärsittyään itse päsmärianopista, jota joutui hoitamaan vuosia. Mutta hän huomasi että kuuntelin mielelläni hänen juttujaan vanhoista ajoista, toisin kuin hänen tyttärensä joka oli kuullut ne riittävän monta kertaa. Joten hän arvosti sitä ja nieli harminsa minun puutteistani kun eihän ompelu-ja ruuanlaittotaidoton älykköminiä ollut hänen ykköstoiveensa, ja minä arvostin hänen urheuttaan. 

Nykyisin ihmiset ovat oppineet pitämään arvossa omaa pelkoaggressiotaan ja halveksimaan muissa samaa reaktiota. Sellainen tekee meistä kaikista vaikeita ihmisiä ja johtaa siihen, että olemme paljon ohuempia luonteita kuin sukupolvet, joilta on vaadittu enemmän sosiaalista joustavuutta, joten kaikki suhteet toisiin jäävät ohuiksi ja lyhyiksi. Tappelemme keskenämme siitä, kuka saa olla suhteen lapsi ja muiden olisi pakko olla sen aikuisia, vaikkei edellytyksiä olisi.

Kun ehdoton korrektiusvaatimus tuli muotiin ja sukua on alettu hylätä tinderkriteereillä, ollaan omituisessa tilanteessa. Lapsia kasvatetaan tunnepuheeseen ja kaikki tunteet pitää ymmärtää ja hyväksyä kun ne ovat hieno ja arvostettava asia, mutta omia negatiivisia tunteita ei mietitä, niiden vietäväksi heittäydytään ja muiden aikuisten negatiivisuus on tervetullutta jos se tukee omaani, mutta sietämätöntä jos se ei niin tee. Rakennamme hetkellisiä miniheimoja ja kalistelemme aseita toisia samanlaisia vastaan. Ikuisessa teinipositiossa.

 

Ennenhän vanhempi polvi kuvitteli että saavat porsastella miten tahansa ua silti on pakko vain sietää.

Enää näin ei luojan kiitos ole.

Luojan kiitos.

Tämä vallansiirto on kyllä itsessään järkevä, myönnän. Mutta kun siinä menee lapset pesuveden mukana. Voitko myöntää tämän aidoksi ongelmaksi?

Mikä ongelma se on? Epämiellyttävät ihmiset ei kuormita perhettä. Jää energiaa kaikkeen muuhun kaikilla.

Me kaikki olemme joskus epämiellyttäviä. Myös ihana lapsesi tietää olevansa ajoittain vähemmän rakastettava jos näyttää tunteensa riittävän avoimesti. Luuletko, että minun lapseni oli ainoa, jolle veri on vettä sakeampaa ja joka samaistui isoisään ja kantoi huolta tästä, kun ei oltu tekemisissä? Ja joka alkoi miettiä, voidaanko hänetkin hylätä jos lapsen ja vanhemman suhde kerran on niin hauras. 

Jos lapsi alkaa kantaa tuollaista epäilyksen siementä sydämessään, hän todella tarvitsee energiaa enemmän kuin möllien tapaamatta jättäminen säästää. 

Tämä nykyinen energiansäästöelämäntapa on vähän semmoinen mummofillari, kun elämässä oikeasti tarvitaan hyvää vaihdepyörää. 

Hyvin harvoin niitä kusipäisiä isovanhempia yhdestä tai kahdesta epäobnistuneesta kohtaamisesta hylätään.

Liiankin kauan joustetaan, venytään ka ymmärretään oman hyvinvoinnin kustannuksella. Niellään ja niellään ja niellään.

Ihme puppua suollat. Käyttäydy asiallisesti moisen moska suoltamisen sijaan.

Muistuttaisin, etten ole isovanhempi vaan esiteinin äiti joka ei ole vielä ehtinyt kiusaamaan yhtään tyttöystävää edes, vaan olen nimenomaan ikävien isovanhempien tytär ja kerroin, miten meillä onnistui suhteiden jonkintasoinen ylläpito niin että saatiin isovanhemmat kunnialla toinen hautaan toinen hoitokotiin, ja onnistuttiin vielä luomaan heille turvallisuudentunne loppuaikoihin. Eli ei jäänyt hävettävää itsellekään Tässä keskustelussa, kuten  luonnollisesti vauvapalstalle kuuluukin, viljellään välienpoikkaisuohjeita nuorille perheille. Minä yritän muistuttaa, että se voi olla välttämätön väliaikaisratkaisu ja joissain tilanteissa pysyväkin, mutta elämässä joutuu luovimaan. Eli tekemään äkkikäännöksiä kun tuulen suunta muuttuu. 

Ja olet oikeassa, noinhan sen menee normaalisti, että ongelmia on ollut jo pitkään ennen kuin aletaan repiä välejä. Mutta täällä ihannoidaan teoriaa, jonka mukaan nollatoleranssi on ainoa oikea ratkaisu. Sellaista henkistä konmarittamista. En voi hyväksyä sitäkään muotia eikä pitäisi muidenkaan. 

Lähden nyt tästä katsomaan viimeisiä aikojaan elävää kasikymppistä juoppoisää ja olen tyytyväinen, ettei välit menneet lopullisesti ja kokonaan. Pyydän, miettikää sanojani. Elämme pelokkaina siilipuolustuskulttuurissa, eli se hyvä energia ei ole aivan koko totuus, usein se on vieläpä valhe. Älkää olko anopille loputtomiin vihaisia siitä, ettei hän pysty suhtautumaan teihin rakastavasti, ettehän tekään pysty siihen häntä kohtaan. Tasa-arvoa tähänkin. Nuollaan ne omat haavat sen sijaan että väitetään, ettei niitä ole eivätkä arvetkaan kiristä.

Paitsi että se ei ole välien katkaisua, että mies huolehtii välien ylläpidosta vanhempiinsa. Se on tasa-arvoista toimintaa.