Pääseekö terapiassa eroon 10 vuotta kestäneestä ihastuksesta?
Hei,
Eli onko jollain tietoa tai kokemusta tällaisesta. Olen jo niin kyllästynyt tähän pohjattomaan kaivoon.
T. Rakastunut
Kommentit (53)
Nyt kannattaa kouluttautua terapeutiksi. On se sen verran hyvä bisnes.
Kyllä terapiaan voi mennä, vaikka ei olisikaan "sairas". Sen sijaan jos on liian "sairas", terapiasta ei usein ole apua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Osasta kommentoijista paistaa kyynisyys niin että naurattaa. Isolla osalla empatiaa inhimillisyydelle sentään riittää.
En millään jaksaisi mennä terapeutteja kiusaamaan kun ei tämä nyt ihan mielenvikaisuuden asteella ole. Limerenssi oli ihan mielenkiintoinen teoria, mutta ei ehkä omaan tapaukseeni sopiva.
Olisi mielenkiintoista tietää miten tänne kylmästi kommentoineet aiheuttavat itselleen tunteiden loppumisen. :)
Ap
Et sä oikeesti mitään apua halua. Jatka omalla laillasi.
Sulle on annettu niin paljon täällä hyviä neuvoja ja sä vaan intät vastaan. Ja alat vielä analysoimaan neuvojen antajia.
Nauti tunteesta. Ei sulle muuta neuvoa kannata edes antaa. Hukkaan menee -niin sanotusti helmiä sioille.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kannattaa kouluttautua terapeutiksi. On se sen verran hyvä bisnes.
Tämä, ja toinen kapitalismin lempirahastuslapsi on jenkkihörhöily *coaching*. Aivan täyttä kusetusta, mutta uppoaa pölöihin niin life- kuin businesversionakin. Voi ihmisreppanoita.
Vierailija kirjoitti:
Aapee on kyllä se ka si.
Aivan. Nimimerkkinä Rakastunut. Ennemminkin voisit aapee kirjoittaa: Jääräpää neurootikko.
Enkä edes ivaa, vaan ihan faktana päättelen noista vastauksistasi, mitä kirjoittelet neuvoa antaneille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pakkomielteitäkin voi varmaan ainakin yrittää hoitaa. Jotain hyvin outoa tai lapsellista käytöksessä on, kun se suostuta näkemään todellisuutta, mm. sitä ettei ole vastavuoroista eli molemminpuolista, vaan tulkitaan toisen hyvät käytöstavat ihastumiseksi. Jotkut varmaan kehittelevät draamaa tylsään ja tyhjään elämäänsä valehtelemalla itselleen.
Kaikilla ihmisillä ei ole kokemusta vastavuoroisesta ihastumisesta, joten sitä ei osaa edes odottaa. Ja jos puhutaan limerenssistä niin se tunne on niin voimakas, että se myös ohittaa tarpeen vastavuoroisuudelle.
Limerenssi ei vaadi terapiaa. Kun tiedät mistä on kyse niin pystyt järjellä ohjaamaan käytöstäsi.
Itse en henkilökohtaisesti usko terapiaan lainkaan. Kai ihmisissä on eroja, mutta omalla kohdallani se ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on taipumus pakkomielteisyyteen. Kyllä siihen hoitoa saa.
Et ole oikeasti ihastunut vaan jumissa omissa epärealistisissa haaveissasi. Jumittuminen estää sinua kypsymästä ja keskittymästä tosielämään.
Täällä toinen, ihastusta (paremman termin puutteessa) on kestänyt ainakin 20 vuotta. Ihastuksen kanssa oli jonkinlainen suhde, moneen kertaan vuosien välillä, mutta se ei koskaan edennyt parisuhteeksi. Luulen että olen mielessäni tehnyt hänestä jonkinlaisen turvasataman. Emme ole olleet vuosiin yhteydessä mutta yhä näen hänestä unia joissa läheisyys on vahvasti läsnä. Nykyisin ajattelen että kaipaamisen sijaan nuo unet kertovat enemmän siitä, mitä kaipaan, siis sitä läheistä kontaktia toiseen. Uni vain sattui antamaan tarpeelle tämän henkilön kasvot.
Edelleen ajattelen hänestä hyvää, ihana ihminen. Mutta en usko parisuhteen hänen kanssaan koskaan toteutuvan joten kyse kai enemmän muistoista.
Siis oletko ihastunut vai rakastunut? Aloitus on sekava.
Mä oon ollu 7 v yksipuoleisesti ihastunut, hiljattain päässyt eroon siitä. Olen myös herkästi ihastuvaa sorttia noin muuten.
Tajusin, että yritän täyttää toisella ihmisellä tyhjää elämääni. Saan siitä "jännitystä", dopaa jne.
Katselin Youtubesta kaikkea itsensä kehittämiseen liittyviä videoita.
Nautin tällä hetkellä itseni vaalimisesta, ja ymmärrän, että haikailu vie vain kallista aikaa muuten niin lyhyestä elämästä. Se myös altistaa väärinkäytöksille ja huonoille suhdekokemuksille.
Kehitä itseäsi ap. Ei siihen terapeutteja tarvita. Tsemppiä matkaan :)
Jos tekee sen tietoisesti, on julma, eikä ihastumisen arvoinen.