miten iso perhe pärjää rahallisesti?

Olin itse aikanani kahden lapsen kouluttamaton kotiäiti. Sain ensimmäisen 18 ja toisen 20 vuotiaana tuolloin asuimme vuokralla ja pärjäsimme kohtuullisesti. Sitten haaveilimme omasta talosta, mutta siihen ei resurssit riittäneet, miehelläni ei ole mitään ammatillista koulutusta ja asumme myös takapajulassa missä työpaikat on hakusessa. Hän lähti sitten reissutöihin kun muuta mahdollisuutta ei oikein keksitty.



Minä menin oppisopimus koulutukseen, kun vanhemmat lapset olivat 3 ja 5 vuotiaita ja kotihoidon tuki lakkasi. Kävin nejänä päivänä viikossa töissä tuossa paikallisessa ruokakaupassa, josta sain siis palkan ja yhden päivän olin 40km päässä koulussa. Eihän palkka suuren suuri ollut, mutta enemmän kuin työttömyysraha. Sitten kävin samalla idealla eli aikuisopintopuolella korkeakoulun eli olin kaksi päivää koulussa ja kolme töissä. Vakituista työpaikkaa minulla ei ole, mutta sijaisuuksia sain tehdä niin paljon kuin ehdin ja jaksoin ennen tätä uutta äitiysloma pätkää ja nytkin on tasaiseen tahtiin soiteltu niistä lomituspaikoista että ilmoittele kun olet käytettävissä ja asumme siis 3000 ihmisen maalaispitäjässä. Tämän toisen sarjan lapset ovat nyt iältään 3vuotta ja pienempi 6kk.



Nyt olen huomannut, että silloin pärjättiin ihan hyvin kun lapset oli pieniä ja hankinnat halvempia. Nyt vanhempi pojista täyttää 16 ja pikkuveli perässä 14 niin nyt huomaa rahalla olevan enemmän käyttöä kun sitä talosta aina löytyy. Pojat syövät yhtäpaljon kuin aika miehet, vanhempi poika urheilee melko korkealla tasolla ja on lajissaan todella hyvä, joten siihen olemme yrittäneet rahat hankkia vaikka miten. Nyt onneksi sai henkilökohtaisen sponsorin jolla saa osan varuste hankinnoista tehdyksi.



Elämästä kyllä selviää halvallakin, mutta nykyaika on siitä kurja kun kaikki maksaa ja kaikkea on. Vaikkei kaikkea lapsilleen laittaisikaan niin ei kaikkea halua kieltääkkään. Mukava kuitenkin että on edes jotain mitä muillakin. Katselin noita ruokamenoja mitä muilla on ja me kyllä kuskataan s-markettiin liki 1000¿/kk jossa toki kaikki ruoka, pesuaineet, paperit ja bensa, eikä kuitenkaan syödä hirmu tuhlaavaisesti toki kun nuorempikin poika kulkee turnauksissaan pari kertaa kuussa niin eväisiin menee meillä oma summansa. Toki sitä voisi sanoa lapsille ettei meillä ole varaa noihin harrastuksiin, mutta se on heille tärkeää ja auttaa pysymään hyvillä teillä. Joten haluan että se heille annetaan ja tingitään sitten jostain muusta.



Elikkäs mitä haluan sanoa on se, että kannattaa miettiä tarkasti hankkiakko suurperhe heti vai odottaa sen verran että edes toisella olisi työ. Vaikka lapsia ei rahan takia kannata hankkia tai jättää hankkimatta tuo raha kuitenkin varmuutta ja huolettomamman ilmapiirin kotiin vaikkei rikkauksista puhuttaisikaan. Muistan itse silloin kun mies teki pätkiä eri työpaikoilla noiden vanhempien lasten ollessa pieniä ja minä olin kotona niin oli kuukausia jolloin sai yöt murehtia mistä raha edes kaikkein välttämättömimpään ja riitaa tahtoi olla kun kumpaakin huoletti että miten tässä pärjätään. Vaikkei nytkään rikkaita olla niin saadaan kuitenkin se mitä tarvitaan ja vanhemmille lapsille extraakin. Ja kuitenkin kun minullakin on ammatti niin on enemmän toiveita, että tulevaisuudessa jäisi vähän sukan varteenkin



Tsemppiä sinulle ja miehellesi mihin ratkaisuun ikinä päädyttekin.

Toiset ostavat vaatteet kirpputorilta, kokkaavat ruuat alusta asti itse, asuvat ja sisustavat edullisesti, eivät ehkä edes omista autoa ja toisille taas on tärkeää että vaatteet ovat tiettyä merkkiä ja ostettu uutena. Syömässä käydään usein ulkona ja lapsille pitää ehdottomasti olla omat huoneet eli riittävän iso koti. Autoja saattaa perheestä löytyä kaksi.

Kaksi näin erilaista perhettä pärjää täysin eri summalla rahaa kuukaudessa. Nämä on ääripäät, perheitä löytyy sitten kaikenlaisia tältä väliltä. Toiset pärjää kolmasosalla siitä summasta millä toiset.

Järkevintä on lähteä miettimään millaista elämää juuri teidän perhe haluaa viettää ja onko se teille mahdollista jos saatte lisää lapsia. Kannattaa myös miettiä mistä kaikesta olette valmiit tinkimään pärjätäksenne.

No, sossuun kun menet saat asumiskustannusten lisäksi n 370 e/aikuinen ja 280 e/lapsi joka kuukausi " normin" mukaisiin menoihin, eli ruokaan vaatteisiin jne..



Et kertonut hakeeko miehesi töitä vai onko " elämäntapaintiaani" , mutta jos on jälkimmäinen, harkitsisin sinuna kahteen kertaan ennen kuin yrittäisin saada lisää lapsia. Vaikka rahallisesti sossun rahoilla pärjääkin, kannatta myös pysähtyä miettimään, minkälaisia elämänarvoja lapsilleen opettaa.

- Asutteko pk-seudulla? Silloin kyllä miehelle löytynee töitä- vaikka bussikuskina, siivoojana tai varastohommia tai vartijafirmoista.

- Olisi aika tärkeää, että edes toinen teistä olisi töissä se vaikuttasi kovasti elintasoon- ja mielialaan

- Olette huomanneetkin ruuanlaiton niksejä

- Edullisimmat ruokakaupat ovat Cssa ja LIDL-puskaradion mukaan- eli niittä kannattaa käyttää( jopa kymmenien eurojen säästö/ vk)

- isoina erinä ruuanlaitto edullisinta- perunoiden keittoa, kaalikeittoa, jauhelihakeittoa, makarooniruokia...

- lapset keräämään pulloja( siteen kun ikä sallii)

- vaatteet kannataa ostaa kierrätyksestä, kirppiksiltä

- esim. nettikirppiksistä ja seurakunnalta kannattaa pyyttää vaatelahjoituksia



--- VOIMIA!

-

niinkuin noiden elämän peruskustannusten kattamisen vuoksi... en vois olla enempää eri mieltä... Kaikki muut säästöideat kyllä ihan ok.



Jos lapset huvikseen kerää pulloja lisän taskurahan toivossa, en pidä asiaa sinänsä pahana, mutta hui, ei kai heidän tarte pullorahoilla ruoka- ja vaatebudjettia kustantaa ja siitä kai alkuperäisen viestissä oli kyse. Mieluummin siltkin kehoittaisin lapsia kysymään naapuruston mummoilta ja papoilta, jos voisivat tienata taskurahaa jotakin pikkuhommaa tekemällä. Siinä ainakin ymmärtää pullojen keräystä paremmin työn tekemisen arvon.

Jos ei ole varaa suurperheeseen (ts. tulee omillaan toimeen) niin kannattaisko lykätä lasten hankintaa? Minä en henk.koht. ymmärrä,että oletetaan että yhteiskunta maksaa kaiken ja lapsia tehdään lisää.Työttömyydelle ei tietenkään voi mitään,mutta jos ei halua kouluttautua ja etsiä töitä....niin...aika outoa on.Ei millään pahalla mutta vähän ihmetyttää tällaiset kyselyt.

toisille enemmän, toisille vähemmän.

Ja parille heistä tiedoksi, mieheni ei ole mikään elämäntapainkkari tms, vaan etsii urhoollisesti töitä täältä taka-pajulasta jossa asumme. Ei vain ole sattunut kohdalle päästä mihinkään. Ja mitä tulee kouluttautumiseen, niin siinä joutuisimme entistä enemmän koville, joten ei onnistu ihan heti. Mieluummin sitä aina työttömyyspäivärahan ottaa kun opintotuet, joilla ei edes vuokraa saa maksettua.

Ja mikä kumma siinä on, ettei saisi olla isoa perhettä vaikka onkin köyhä? Ei sitä ennekään katsottu, onko rahaa vai ei ja lapsia saattoi olla jopa kymmenen tai enemmänkin. Nyt näin jälkikäteen ajatellen taisi olla virhe laittaa koko kysymystä tänne, koska itse nyt tiedän meidän pärjäävän ihan hyvin vaikka lapsia lisää tulisikin.

Toivottavasti hankit itsellesi ammatin edes jossain vaiheessa...

" Ei sitä ennekään katsottu, onko rahaa vai ei ja lapsia saattoi olla jopa kymmenen tai enemmänkin." Niinpä. Oletko kuullut huutolaisista?



Olen ikävä kyllä samaa mieltä, että päävastuu perheen elättämisestä tulisi olla vanhemmilla työtä tehden, ei pääasiallisesti ja jatkuvasti yhteiskunnan tuella eläen. Tukia en sinänsä moiti, päinvastoin, mutta jatkuvan pääasiallisen toimeentulon lähde niiden en soisi terveille nuorille ihmisille olevan, välivaihe vain. Aikuisen ihmisen tulisi kuitenkin pääasiallisesti kyetä vastaamaan omasta elämästään - ja edeltävää kirjoittajaa mukaillen - samalla siirtämään kohtuulliseen omavastuisuuteen liittyviä arvoja lapsilleen.



Tsempittäisin sinua ap hankkimaan pikimmiten järkevän itsellesi sopivan koulutuksen. Kirjoitit, ettei opintotuella elä, mutta miten voisit sitten muutaman muun lapsen jälkeen opiskella, jos et nytkään? Realistina (pessimistinä?) olen sitä mieltä, että jokaisella naisella tulisi olla koulutus " hätävarana" .



Onnea miehellesi työnhakuun!



Terv. iloinen veronmaksaja ja hyvinvointivaltion ystävä Kattipatti

ja muutenkin elämänasennettas, mikä viestistäs huokuu. Teillä ei oo ollut varmaankaan kovin leveätä elämää viime vuosina. Vaikutat ihmiselle, joka osaa nauttia arjesta ilman suuria tuloja. Mulla tuli mieleen mun työystävä, joka sai 80-luvulla 5 lasta, ensimmäiset hyvin nuorena. 90-luvulla, kun nuorinkin jo lähellä eskari-ikää, hän kouluttautu ja sen jälkeen ollut vajaa 15 vuotta työelämässä ja oletan, että tyytyväinen tähän ratkaisuun. Itse olen häntä 20 vuotta nuorempi, joten en ole noita käänteitä nähnyt, mutta mun mielestä se on hyvä esimerkki siitä, että on mahdollista ensin perustaa perhe, elää niukkuudessa hyvää perhe-elämää ja aloittaa koulutus-työelämäputki vasta myöhemmin. Tämähän ei ole tyypillistä tällä hetkellä. Pärjääminen ja onnellisuus niukkuudesta huolimatta on kiinni asenteesta ja myös siitä, millaiseen elintasoon on tottunut. Ja noissa aiemmissa viesteissä oli hyviä vinkkejä pärjäämiseen. Köyhyyden kans kulkee käsikädessä monet sosiaaliset ongelmat, mutta se on taas ihan eri juttu. Yhteiskunta tukee kaikkia lapsiperheitä tulonsiirroin ja päivähoitokin on puoli-ilmaista. Toimeentulotukea saa myös useat työssäkäyvät, etenkin yksinhuoltajat sellaiset. Joten jätä omaan arvoonsa kommentit, joissa puhutaan ala-arvoiseen sävyyn yhteiskunnan tuella elämisestä. En näe mitään vikaa siinä, että haluutte lisää lapsia, vaikka tulot onkin nyt pienet eikä sulla vielä koulutusta. Jos tosiaan jaksatte ja niin toivotte. Tähän maahan tarvitaan lisää lapsia, joille te olette hyvä malli vanhemmista, jotka jaksaa yrittää, on sinnikkäitä ja toiveikkaita, vaikkei rahaa valukaan joka tuutista. Kirjoitit, että tiedät teidän pärjäävän. Hirmusesti tsemppiä koko perheelle ja miehelles hurjasti onnea työnhakuun.

mutta tähän on tullut niin paljon asiattomia vastauksia. Kummastuttaa tällainen yleiskäsitys että isot perheet elää yhteiskunnan tuilla.. Meillä ainakin, vaikka 7 henkilon perhe ollaankin niin ihan omilla tuloilla(käytännössä lähes miehen tuloilla) eletään eikä yhteiskunnan tuilla, ei edes asumistukea saada. Äitiysrahan minimi on niin naurettava että työttömätkin saa paljon enemmän, mikä on minusta karmea epäkohta tässä yhteiskunnassa. Opiskelut on minulla vielä kesken, mutta työssä ehdin olla vielä yli 20 vuotta että eiköhän siinä ehdi osansa pienestä tuesta takaisin maksaa. Väitän että yhteiskunta on päässyt halvalla meidän isompien lasten hoidossa kun olen heidät itse kotona hoitanut kouluikään asti. Päiväkotipaikat joihin olisi ollut oikeuskin olisi olleet yhteiskunnalle paljon isompi kustannus kuin pieni sisaruskorotus kotihoidontuessa. Lisättäköön vielä sen verran että meillä ei lapset joudu elantoaan kustantamaan, kotitöitä kyllä tekevät oppiakseen että se on osa elämää ja keräävät niin myös omaa rahaa, jolla voivat sitten ostaa jotakin pientä itselleen. Mutta kuten tekstistä voikin päätellä niin tämä ratkaisu on tehty lasten parasta, ei rahaa ajatellen. Paras palkka on ollut saada kasvattaa lapset itse.

Meillä sikäli eri tilanne, että asumme pk-seudulla (missä perhe asunnot maksavat maltaita) mies on ok. palkkaisessa töissä ja minä kotiäitinä(teen keikkatöitä 1-2vko). Lapsia on nyt kolme ja haaveilen vielä kahdesta. Kovasti mietityttää miten pärjättäisiin taloudellisesti, jos olisin vielä muutaman vuoden kotona. En kuitenkaan haluaisi laittaa lapsia 1-vuotiaana hoitoon ja palata vuorotyöhöni.

Onneksi ratkaisua lasten suhteen ei tarvitse tehdä lähi kuukausina, eikä edes lähivuosina. Silti haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Tuskin kukaan katuu lapsiaan, mutta onko joku katunut sitä, että on jättänyt ne rahan takia tekemättä?

Minua ihmetyttää tällainen asenne, että jos ei työllä voi elättää lapsia niin niitä ei sais hankkia ollenkaan. Siis tajuaako tällaisten mielipiteiden esittäjät, kuinka paljon suomessa on työttömiä. Onko kiellettyä siis toteuttaa elämässä muita unelmia, jos ei oo työtä??? Paljon on kuitenkin niitä, jotka haluaisivat käydä töissä mutta sitä vaan ei ole.

Jos on sitä mieltä, että pääsääntöisesti aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta ja lasten toimeentulosta, tarkoittako se, ettei työtön saa hankkia lapsia tai elää ollenkaan? Jos joku on työtön, tarkoittaako se, että hän on työhaluton? Jos on sitä mieltä, että kaikilla tulisi olla koulutus, tarkoittaako se sitä, ettei kouluttamaton ole yhtä arvokas ihminen kuin koulutettu?



HALOO!!! Ei tietenkään!



Aikuisuuteen vaan kuuluu ihanteissani vastuu omasta elämästä, ainakin pääsääntöisesti. Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu muista ihmisistä, läheisistä ja ei-niin-läheisistä. Onneksi meillä on ainakin jollain tasolla yhteiskunta, joka kerää veroja perustoimeentulon turvaamiseksi kansalaisille eri tilanteissa (vaikka ikävän paljon tyhjän päällä olevia tuntuu olevan silti). Olen saanut niistä ja saan osani, ja suon mielelläni muille tarvitseville avun. Olen todella vilpitön hyvinvointivaltion kannattaja, muttei se poista sitä, että perusvastuu omasta elämästä on TERVEELLÄ aikuisella itsellään. Miten muuten asia voisi olla?



Asiallista keskustelua edelleen toivon, vaikka ap:n tekstistä syrjähdinkin yleiselle tasolle.

vaikka periaatteessa eka kuluttaa enemmän kuin seuraavat.



9 lapsesta lapsilisä on 1353¿/kk.



Addalmiinan kertomat vinkit oli hyviä

Olen itsekin lähtöisin isosta perheestä- 4 lasta ja äiti kotiäitinä siihen asti, kun koulut alkoi( se oli yleinen tapa 1970-luvulla...)...Isä oli toki töissä, mutta budjetti vaati jatkuvaa suunnittelua ja hallintaa. Ja se TOIMI!



---

Meillä lapsuudenkodissa syötiin kaalikeittoa, kaalikääryleitä, kaalilaatikkoa... toki myös perunoita ja valkokastiketta, perunoita ja ruskeakastiketta, perunoita ja voisulaa... ja terveitä oltiin ja tasapainoisia.



Anna Wahlgrenin Lapsikirjassa on myös vinkkejä, kuin Anna keitti yksinhuoltajana kirjailijan palkallaan 9:lle lapselleen keittoa, keittoa ja taas kerran keittoa...

(erilaisia keittoja, siis...)

---



Ennen vanhaa ei ollut kierrätystä, mutta nykyään säästän itsekin pitkän pennin, kun ostan goretexit kierrätyksestä ja vain ykkösvaatteet uutena ( ja kerron tämän vain TEILLE, lukijani...:))



---

Nykyään elämme kulutusyhteiskunnan kulta-aikaa, mutta toisaalta juopa hyvin ja huonosti toimeentulevien välillä on kasvanut. Nöyryttä toisia kohtaan tarvitaan joka tapauksessa-

ei kaikkien talous ole samanlainen.



Niksejä on, kun niitä vaan uskaltaa kokellla!(eikä tarvitse kertoa naapurille, jos on tehnyt hienon kirpputorilöydön...ei kaikki ymmärrä- eikä tarvitsekaan ).



VOIMIA ja HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA

kaikille tasapuolisesti!

Aikuisuuteen vaan kuuluu ihanteissani vastuu omasta elämästä, ainakin pääsääntöisesti. Aikuisuuteen kuuluu myös vastuu muista ihmisistä, läheisistä ja ei-niin-läheisistä. Onneksi meillä on ainakin jollain tasolla yhteiskunta, joka kerää veroja perustoimeentulon turvaamiseksi kansalaisille eri tilanteissa (vaikka ikävän paljon tyhjän päällä olevia tuntuu olevan silti). Olen saanut niistä ja saan osani, ja suon mielelläni muille tarvitseville avun. Olen todella vilpitön hyvinvointivaltion kannattaja, muttei se poista sitä, että perusvastuu omasta elämästä on TERVEELLÄ aikuisella itsellään. Miten muuten asia voisi olla?

Luin aikaisempia viestejä tarkemmin-



IinesA- kuulin juuri luotettevasta lähteestä, että eräs perhe oli saanut 100 e pullojen palautuksesta...



---

Elsamaria- Tsemppiä vaan!

Erityis-Voimia perheellenne!

Vanhempieni naapurissa asuu lestadiolaisperhe, jossa on peräti yksitoista lasta ja mies tällä hetkellä työttömänä (ei missään rahakkaassa hommassa ole muutenkaan). Perheen äiti sanoi joskus, ettei kumpikaan heistä ole mitään kouluja käynyt. Paikka on maaseutua, joten perhe ostaa lähellä asuvilta viljelijöiltä esim. juureksia ja kaalia ja tekee ilmeisesti hyvin pitkälle ruoan itse, myös leivän. He myös marjastavat paljon ja usein naapurit kutsuvat heitä poimimaan puutarhamarjoja tai omenoita pihoilleen ilmaiseksi. Tiedän, että perhe ottaa myös vastaan hyvin mielellään vanhoja lastenvaatteita yms., joita naapurit heille tarjoavat.



Täällä meilläpäin on kauheasti pulaa perhepäivähoitajista. Neuvolan seinällä on usein mainoksia kursseista, joissa siihen hommaan voi pätevöityä. Kurssit ei ole kovinkaan pitkiä. Joten kun päätät, ettet hanki enää omia lapsia, olisiko ideaa pätevöityä vaikka kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi? Siitä ei rikastu, mutta eläke karttuu.



Tuosta kouluttamattomuudesta sanoisin sen verran, että ihmisten kouluttamiseen yhteiskunnalta vasta rahaa meneekin, jos ihan kriittisiä ollaan. Itselläni on akateeminen loppututkinto, jonka suoritin viidessä vuodessa. Lukukausimaksut olivat silloin n. 350-400 markkaa, sain asumistukea ja opintorahaa. Jostain näin, paljonko yliopisto-opetus oikeasti yhteiskunnalle maksaa (per opiskelija), ja se summa oli muistaakseni aika suuri. Toki olen ollut töissä vuosikaudet ennen opintoja ja niiden jälkeen, ja maksanut veroja, mutta luulenpa, että olen vielä huikeasti plussalla.



Siitä, periytyykö työttömyys ja kouluttamattomuus, voidaan olla montaa mieltä. Äitini ei ole käynyt kouluja, mutta hän kannusti meitä lapsia aina tekemään toisin. Hän painotti ja painottaa edelleen, kuinka tärkeää on, että on kunnon ammatti ja työpaikka.



Itse en koe milläänlailla häiritsevänä, että joku hankkii lapsia, elelee minimiäitiyspäivärahalla ja elättää pienillä tuilla perheensä. Enemmän harmittaa tuilla kikkailu, väärien tietojen antaminen (jota tekevät muuten ihan hyvinkin toimeentulevat ihmiset) ja tahallinen laiskottelu tukien varassa. Tunnen akateemisia ihmisiä, joita ei työnteko yksinkertaisesti kiinnosta, joten he makoilevat kotosalla, vaikkei heillä siis ole perhettä tms. Kun miettii, miten paljon heihin on satsattu, ei oikein voi olla kiukustumatta.

Näinhän se on, että nyky-yhteiskunnassa vain HYVIN koulutetulla ja HYVIN toimeentulevalla pariskunnalla on OIKEUS lapsiin.



Sen takia, että a) lapset kasvavat runsaudessa ja saavat mitkä lelut haluavat ja harrastukset mitkä haluavat ettei tarvitse vanhempien hävetä kun meidän lapsilla on vain kirppikseltä ostetut vaatteet ja sukset.

B) Köyhät vanhemmat eivät voi osata rakastaa lapsiaan, kun he joutuvat jälkikasvulleen opettamaan huonoja tapoja työttömyydestä ja laiskuudesta.

C) Lapsia haluavan pariskunnan TÄYTYY asua täällä pääkaupunkiseudulla, josta töitä saa kuka vaan. Eli maalta kaikki tänne! Ei haittaa jos jokin koulutus löytyy ja maalta ei töitä. Jos täältä ei löydy koulutusta vastaavaa työtä niin kyllä siivoojaksi aina pääsee!



Että voi juma...ta sentään!



Me ei olla rikkaita, eikä lapsilla ole aina uusia vaatteita päällä. Asutaan kylläkin pääkaupunkiseudulla, mutta miehelläni ei ole ammatillista koulutusta (joskin duunipaikka). Ja ollaan kyllä tosi kamalassa tilanteessa kun kolmas lapsi syntyy keväällä. Että koettakaa nyt rukoilla sitten meidän puolesta!!



Vaikka lapsillamme ei ole viimosempia leluja tai muita, joka päivälle on ruoka pöydässä. Ja rakkautta ei meidän perheestä riitä. Se kun katsokaas on ilmaista vielä tässä maailmassa!!!



AP:lle tsemppiä tulevaisuuteen ja kaikkea hyvää teidän perheelle!



Ollaan piru vie köyhiä, mutta onnellisia!



AIHA :)