Lue keskustelun säännöt.
Te yli 30-vuotiaat jotka ette halua parisuhdetta ettekä perhettä...
ulapalla....
06.01.2023 |
...mitä mielekästä sisältöä olette keksineet elämäänne?
Näin 31-vuotiaana tuntuu, että suurimman osan oman ikähaarukan ihmisistä aika kuluu joko parisuhteen etsimiseen, perheen perustamiseen, avio- ja perhe-elämään jne. Itse en halua mitään tuollaista, mutta muuten viettää hyvää, mielekästä elämää. Tuntuu ettei omassa elämässä ole muuta kuin työ. Tuntuu kuin nuoruuden opiskeluaikojen päätyttyä oma elämä olisi jo ohi, kun en halua noita elämäntapahtumia, jotka "perinteisesti" tulevat opiskeluaikojen/nuoruusvuosien jälkeen.
Millä muulla voisi elämää täyttää kuin noilla "perinteikkäillä" vaihtoehdoilla? Vinkkejä, kokemuksia?
Kommentit (19)
Itse en halua parisuhdetta tai perhettä juuri sen takia, että mulla on ihan liikaa mielekästä tekemistä, jolle kaikelle ei riitä nytkään aika. Työkin on vain pakollinen paha, missä täytyy käydä rahan takia.
Eli toisin sanoen, harrastukset ja yleinen asioiden tutkiminen täyttää oman arkeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua parisuhdetta tai perhettä juuri sen takia, että mulla on ihan liikaa mielekästä tekemistä, jolle kaikelle ei riitä nytkään aika. Työkin on vain pakollinen paha, missä täytyy käydä rahan takia.
Eli toisin sanoen, harrastukset ja yleinen asioiden tutkiminen täyttää oman arkeni.
Kiinnostavaa, millaisia harrastuksia ja kiinnostuksia sulla on? Ja löytyykö noista suunnilleen omanikäistä seuraa? Kun itse olen kokeillut eri harrastuskursseja, tuntuu ikähaarukka painottuvan nuoriin ja jo eläkeläisiin tai eläkeikää lähestyviin.
-ap
Ihan miten vaan. Itse tajusin, vasta äskettäin, et mihin mun elämä hävisi? Töitä, kiire, vanhemmat sairastui ....
Jäljellä muuta kuin tuulen huuhtoma pyypyy.... Muutamat kivat muistot existä, siinä kaikki.
Katkerako? Jollain lailla, en kavereille tmv.
Pointti: kato tai varo ettei käy samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en halua parisuhdetta tai perhettä juuri sen takia, että mulla on ihan liikaa mielekästä tekemistä, jolle kaikelle ei riitä nytkään aika. Työkin on vain pakollinen paha, missä täytyy käydä rahan takia.
Eli toisin sanoen, harrastukset ja yleinen asioiden tutkiminen täyttää oman arkeni.
Kiinnostavaa, millaisia harrastuksia ja kiinnostuksia sulla on? Ja löytyykö noista suunnilleen omanikäistä seuraa? Kun itse olen kokeillut eri harrastuskursseja, tuntuu ikähaarukka painottuvan nuoriin ja jo eläkeläisiin tai eläkeikää lähestyviin.
-ap
Mun harrastuksetkin on pääsääntöisesti yksin suoritettavia, eli piirrän, maalaan ja harrastan luovaa kirjoittamista. Lisäksi juoksen, mikä sekin on yksilölaji. Toisin sanoen, olen introvertti ja senkin takia yksinolo on minulle luontaista.
Ainoa sosaalisempi harrastukseni on eläinsuojelutyö, jos sitä voi edes harrastukseksi kutsua. Enemmän tämä on elämäntapa. Tältä kentältä löytyy kyllä oman ikäistä seuraa. Voin sanoa, että Suomen eläinsuojelua pyörittää joukko 25-50-vuotiaita naisia, pääpaino 35-45 -vuotiaissa.
#5 jatkaa:
Tämä ns. iski tajuntaan:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan miten vaan. Itse tajusin, vasta äskettäin, et mihin mun elämä hävisi? Töitä, kiire, vanhemmat sairastui ....
Jäljellä muuta kuin tuulen huuhtoma pyypyy.... Muutamat kivat muistot existä, siinä kaikki.
Katkerako? Jollain lailla, en kavereille tmv.
Pointti: kato tai varo ettei käy samalla lailla.
Mulla aika samat fiilikset. Lapset jäi saamatta, johtuen hyvin pitkälti siitä että hoidin omat asiani huonosti. Nyt on liian myöhäistä, ja kaduttaa.
Taide, luonto, työ, kaveritkin säännöllisesti tavattuna ovat sellaisia juttuja, mihin menee oma aika. Plus tietysti kaikki normaalit arjen jutut, joita kaikki sinkut ja perheelliset joutuvat tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan miten vaan. Itse tajusin, vasta äskettäin, et mihin mun elämä hävisi? Töitä, kiire, vanhemmat sairastui ....
Jäljellä muuta kuin tuulen huuhtoma pyypyy.... Muutamat kivat muistot existä, siinä kaikki.
Katkerako? Jollain lailla, en kavereille tmv.
Pointti: kato tai varo ettei käy samalla lailla.
Mulla aika samat fiilikset. Lapset jäi saamatta, johtuen hyvin pitkälti siitä että hoidin omat asiani huonosti. Nyt on liian myöhäistä, ja kaduttaa.
Jos yhtään lohduttaa niin on ihmisiä joita taas kaduttaa lasten hankkiminen. Se nyt vaan on enemmän tabu. Itse en lapsia halua, enkä voi pakottaa itseäni haluamaan. Enkä myöskään haluaisi hankkia siksi "ettei sitten myöhemmin kaduta", vaan puhtaasti siksi, että haluamalla haluan niitä.
Hevonen vie aikaa ja rahaa ihan kiitettävästi ja tallilla tapaan muita ihmisiä. Lisäksi tykkään käydä konserteissa yksin, kiinnostavia tapahtumia olisi enemmän kuin mihin voimavarat riittää osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin omasta rauhasta ja yksinasumisesta. Tykkään olla ja tehdä yksin. Ei tarvitse kuunnella muiden tyhmiä juttuja, piereskelyä, röyhtäilyä ja maiskutusta, eikä siivota muiden sotkuja.
Haaveilen ostavani oman hevosen tai ponin (olen pienikokoinen, myös hoikka, en pelkästään lyhyt), joten veikkaan, että siihenkin saisi aikaa kulumaan useamman tunnin päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan miten vaan. Itse tajusin, vasta äskettäin, et mihin mun elämä hävisi? Töitä, kiire, vanhemmat sairastui ....
Jäljellä muuta kuin tuulen huuhtoma pyypyy.... Muutamat kivat muistot existä, siinä kaikki.
Katkerako? Jollain lailla, en kavereille tmv.
Pointti: kato tai varo ettei käy samalla lailla.
Mulla aika samat fiilikset. Lapset jäi saamatta, johtuen hyvin pitkälti siitä että hoidin omat asiani huonosti. Nyt on liian myöhäistä, ja kaduttaa.
Jos yhtään lohduttaa niin on ihmisiä joita taas kaduttaa lasten hankkiminen. Se nyt vaan on enemmän tabu. Itse en lapsia halua, enkä voi pakottaa itseäni haluamaan. Enkä myöskään haluaisi hankkia siksi "ettei sitten myöhemmin kaduta", vaan puhtaasti siksi, että haluamalla haluan niitä.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nautin omasta rauhasta ja yksinasumisesta. Tykkään olla ja tehdä yksin. Ei tarvitse kuunnella muiden tyhmiä juttuja, piereskelyä, röyhtäilyä ja maiskutusta, eikä siivota muiden sotkuja.
^TÄMÄ.
hautaan olisi mukava päästä kun elämä tulee tosi halvaksi. Mutta pitäisi keksiä miten.
Vähän samat ongelmat, tuntuu että elämä on melko tyhjää nyt kun siitä haaveilusta luopui että tulisi saamaan parisuhteen ja muita "normijuttuja" kuin muut. Ei vaan jotenkin kai sitten osaa elää pelkästään itselleen ja itsensä takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan miten vaan. Itse tajusin, vasta äskettäin, et mihin mun elämä hävisi? Töitä, kiire, vanhemmat sairastui ....
Jäljellä muuta kuin tuulen huuhtoma pyypyy.... Muutamat kivat muistot existä, siinä kaikki.
Katkerako? Jollain lailla, en kavereille tmv.
Pointti: kato tai varo ettei käy samalla lailla.
Mulla aika samat fiilikset. Lapset jäi saamatta, johtuen hyvin pitkälti siitä että hoidin omat asiani huonosti. Nyt on liian myöhäistä, ja kaduttaa.
Kyllä se takalaidan näkyminen ihan samalta tuntuu näin perheellisenäkin.
Eivät lapset tuolta "höh, nytkö se jo loppuu"-fiilikseltä suojaa.
Mikä / mitkä saa sinut hyvälle tuulelle? Tee sitä