Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Sulla mielellään korkeakoulututkinto ja yli 50k€ tulot, niin ei tarvitse toimia pankkina"
06.01.2023 |
Miesten vaatimattomat toiveet Tinderissä :D
Mielestäni vähän puistattava ilmaisu, kun sisältää ajatuksen siitä, että vähemmän tienaava nainen automaattisesti käyttäisi miehen rahoja. Joten vasemmalle heilahti heti kättelyssä tämä vaikka ehdot juuri ja juuri täyttyy.
Kommentit (1081)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi noloa, että pidetään isot häät, vieraat tuo kalliita lahjoja ja sitten pari eroaa. Vieraat olisi voineet käyttää nuokin lahjarahat itseensä.
Aika löyhästi liittyy aloitukseen, mutta pakko näin eronneena naisena sanoa, ettei meidän häävieraat olleet ollenkaan pahoillaan siitä, että häät järjestettiin. Oli nimittäin hyvät juhlat. Moni onkin kommentoinut eron jälkeen, että harmi, ettei suhde toiminut, mutta oli kyllä hyvät juhlat (ja ihan aidosti sanoneet, että meidän häät oli yhdet parhaimmista, missä ovat olleet).
Parisuhde on kuitenkin vähän syvempi asia kuin se, että onko joku nyt noloa tai jotain. En ole missään vaiheessa kokenut, että eroaminen olisi jotenkin noloa. Päin vastoin, jos kaikki on onnettomia siinä suhteessa, niin sehän on vain fiksua lopettaa se toimimaton asia, kuin jäädä loppuiäksi kärvistelemään.
Varmasti ovat sanoneet. En minäkään kehtaa sanoa puolison sukulaisille, että teidän häät oli täysin turhat. Tekisi kyllä mieli pyytää lahjarahat takaisin.
? Miten materilaistinen ajatus... Lahja on lahja, miksi annat liikaa jos et halua? Ei ole pakko antaa jos ei sydämestään halua.
Olen ollut monissakymmenissä häissä joista osa ovat eronneet. Ei ole tullut edes mieleen surra annettuja lahjoja, niistä on kuitenkin ollut iloa parille ja monet hyvät juhlatkin on saatu. Noloa uikuttaa jonkun lahjan perään...
Noloa kun vieraat ostaa kalliita häälahjoja ja sitten erotaan. Noloa on myös se, että on ruokkinut sukulaiset ja nyt ei sitten rahat meinaa riittää sähkölaskuun, kun rahat meni pitopalveluun.
vaimo on se mielenterveysongelmainen sitten
No, sellaista kohtelua kyllä saa. Jos et jaksa töissä, koska kotonasi on ihminen joka saa raivokohtauksia monta kertaa viikossa niin sitten menet kuntouttavaan työtoimintaan.
Minusta kuuluisi toimia niin että ero eikä isälle tapaamisoikeutta lapsiin, mutta jos et pysty todistamasn noita raivokohtauksia niin jäät suhteeseen ja turvaat lasten elämän, niin se Suomessa menee.
Olisi varmaan outoa viettää viikonloppua yksin ja ajatella, että käynpä paikallisessa baarissa siiderillä eikä kukaan saisi raivokohtausta sen takia.
Mutta on totta, että kun lapset täyttää 18 niin nainen voi siinä vaiheessa ottaa eron ja muuttaa omaan hiljaiseen asuntoon eikä kyllä takuulla muuta enää kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Mies voi olla aluksi mukava, mutta sitten paljastuukin väkivaltaisia piirteitä myöhemmin.
Muuttaminen on järkyttävän kallista eli ei ikinä enää samaan asuntoon kenenkään miehen kanssa. Kukaan mies ei saa enää vallankäyttökeinoja. Kun on oma asunto niin voi sanoa, että seurustelu oli tässä ja heippa.
Eli Suomessa on naisia, jotka ei tule asuntoosi vaikka se olisi maksanut miljardin.
Ei missään nimessä myöskään seurustelukumppaniksi näitä tietyissä ammateissa olevia määräilijöitä jotka kohtelee naista huonosti.
Mutta kun minulla on valtaa töissä niin kyllä minä sitä valtaa sitten kotonakin käytän, muija olkoon hiljaa.
Tietyt ammatit on ehdoton no no.
Minulle ei tule kotiin miestä, joka huomauttelee asioista ja määräilee.
Tietyn ammatin edustajille ei voi edes sanoa takaisin mitään, koska vain heillä on oikeuksia. Voi vain katsoa pitkään ja sanoa, että suhde taisi olla tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90ke/v kirjoitti:
Asiallinen toive, ei halua laskea omaa elintasoaan, toki törkeästi esitetty.
Itse olisin valmis laskemaan omaa elintasoani, tapahtuisi väkisinkin, mutta eipä ole ollut tarvetta kun minut pyyhkäistään aina vasemmalle.
Miksi tapahtuisi väkisinkin? Kuvitteletko ettei suomesta löydy sinkkunaisia, jotka tienaa tuon 90k/v? Itsekin olen sellainen, ei se kovin kummallista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi noloa, että pidetään isot häät, vieraat tuo kalliita lahjoja ja sitten pari eroaa. Vieraat olisi voineet käyttää nuokin lahjarahat itseensä.
Aika löyhästi liittyy aloitukseen, mutta pakko näin eronneena naisena sanoa, ettei meidän häävieraat olleet ollenkaan pahoillaan siitä, että häät järjestettiin. Oli nimittäin hyvät juhlat. Moni onkin kommentoinut eron jälkeen, että harmi, ettei suhde toiminut, mutta oli kyllä hyvät juhlat (ja ihan aidosti sanoneet, että meidän häät oli yhdet parhaimmista, missä ovat olleet).
Parisuhde on kuitenkin vähän syvempi asia kuin se, että onko joku nyt noloa tai jotain. En ole missään vaiheessa kokenut, että eroaminen olisi jotenkin noloa. Päin vastoin, jos kaikki on onnettomia siinä suhteessa, niin sehän on vain fiksua lopettaa se toimimaton asia, kuin jäädä loppuiäksi kärvistelemään.
Varmasti ovat sanoneet. En minäkään kehtaa sanoa puolison sukulaisille, että teidän häät oli täysin turhat. Tekisi kyllä mieli pyytää lahjarahat takaisin.
? Miten materilaistinen ajatus... Lahja on lahja, miksi annat liikaa jos et halua? Ei ole pakko antaa jos ei sydämestään halua.
Olen ollut monissakymmenissä häissä joista osa ovat eronneet. Ei ole tullut edes mieleen surra annettuja lahjoja, niistä on kuitenkin ollut iloa parille ja monet hyvät juhlatkin on saatu. Noloa uikuttaa jonkun lahjan perään...
Noloa kun vieraat ostaa kalliita häälahjoja ja sitten erotaan. Noloa on myös se, että on ruokkinut sukulaiset ja nyt ei sitten rahat meinaa riittää sähkölaskuun, kun rahat meni pitopalveluun.
vaimo on se mielenterveysongelmainen sitten
No, sellaista kohtelua kyllä saa. Jos et jaksa töissä, koska kotonasi on ihminen joka saa raivokohtauksia monta kertaa viikossa niin sitten menet kuntouttavaan työtoimintaan.
Minusta kuuluisi toimia niin että ero eikä isälle tapaamisoikeutta lapsiin, mutta jos et pysty todistamasn noita raivokohtauksia niin jäät suhteeseen ja turvaat lasten elämän, niin se Suomessa menee.
Olisi varmaan outoa viettää viikonloppua yksin ja ajatella, että käynpä paikallisessa baarissa siiderillä eikä kukaan saisi raivokohtausta sen takia.
Mutta on totta, että kun lapset täyttää 18 niin nainen voi siinä vaiheessa ottaa eron ja muuttaa omaan hiljaiseen asuntoon eikä kyllä takuulla muuta enää kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Mies voi olla aluksi mukava, mutta sitten paljastuukin väkivaltaisia piirteitä myöhemmin.
Aika monessa ammatissa käydään nostamassa se palkka. Asiakkaiden asiat hoidetaan päin vi....
Ongelma on myös se, että asioita hoitaa ihmiset jotka on olleet aina hyvätuloisia eikä pahemmin vastoinkäymisiä, he ei kertakaikkiaan osaa hoitaa työtehtäviään eikä pelkillä koulun teoriatunneilla saa oikeaa oppia asioiden oikein hoitamiseen. Noihin työpaikkoihin pitäisi ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat asuneet persoonallisuushäiriöisen kanssa, he tietävät miten noiden uhreja tulisi auttaa ja mihin persoonallisuushäiriöinen pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi noloa, että pidetään isot häät, vieraat tuo kalliita lahjoja ja sitten pari eroaa. Vieraat olisi voineet käyttää nuokin lahjarahat itseensä.
Aika löyhästi liittyy aloitukseen, mutta pakko näin eronneena naisena sanoa, ettei meidän häävieraat olleet ollenkaan pahoillaan siitä, että häät järjestettiin. Oli nimittäin hyvät juhlat. Moni onkin kommentoinut eron jälkeen, että harmi, ettei suhde toiminut, mutta oli kyllä hyvät juhlat (ja ihan aidosti sanoneet, että meidän häät oli yhdet parhaimmista, missä ovat olleet).
Parisuhde on kuitenkin vähän syvempi asia kuin se, että onko joku nyt noloa tai jotain. En ole missään vaiheessa kokenut, että eroaminen olisi jotenkin noloa. Päin vastoin, jos kaikki on onnettomia siinä suhteessa, niin sehän on vain fiksua lopettaa se toimimaton asia, kuin jäädä loppuiäksi kärvistelemään.
Varmasti ovat sanoneet. En minäkään kehtaa sanoa puolison sukulaisille, että teidän häät oli täysin turhat. Tekisi kyllä mieli pyytää lahjarahat takaisin.
? Miten materilaistinen ajatus... Lahja on lahja, miksi annat liikaa jos et halua? Ei ole pakko antaa jos ei sydämestään halua.
Olen ollut monissakymmenissä häissä joista osa ovat eronneet. Ei ole tullut edes mieleen surra annettuja lahjoja, niistä on kuitenkin ollut iloa parille ja monet hyvät juhlatkin on saatu. Noloa uikuttaa jonkun lahjan perään...
Noloa kun vieraat ostaa kalliita häälahjoja ja sitten erotaan. Noloa on myös se, että on ruokkinut sukulaiset ja nyt ei sitten rahat meinaa riittää sähkölaskuun, kun rahat meni pitopalveluun.
vaimo on se mielenterveysongelmainen sitten
No, sellaista kohtelua kyllä saa. Jos et jaksa töissä, koska kotonasi on ihminen joka saa raivokohtauksia monta kertaa viikossa niin sitten menet kuntouttavaan työtoimintaan.
Minusta kuuluisi toimia niin että ero eikä isälle tapaamisoikeutta lapsiin, mutta jos et pysty todistamasn noita raivokohtauksia niin jäät suhteeseen ja turvaat lasten elämän, niin se Suomessa menee.
Olisi varmaan outoa viettää viikonloppua yksin ja ajatella, että käynpä paikallisessa baarissa siiderillä eikä kukaan saisi raivokohtausta sen takia.
Mutta on totta, että kun lapset täyttää 18 niin nainen voi siinä vaiheessa ottaa eron ja muuttaa omaan hiljaiseen asuntoon eikä kyllä takuulla muuta enää kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Mies voi olla aluksi mukava, mutta sitten paljastuukin väkivaltaisia piirteitä myöhemmin.
Aika monessa ammatissa käydään nostamassa se palkka. Asiakkaiden asiat hoidetaan päin vi....
Ongelma on myös se, että asioita hoitaa ihmiset jotka on olleet aina hyvätuloisia eikä pahemmin vastoinkäymisiä, he ei kertakaikkiaan osaa hoitaa työtehtäviään eikä pelkillä koulun teoriatunneilla saa oikeaa oppia asioiden oikein hoitamiseen. Noihin työpaikkoihin pitäisi ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat asuneet persoonallisuushäiriöisen kanssa, he tietävät miten noiden uhreja tulisi auttaa ja mihin persoonallisuushäiriöinen pystyy.
Suomessa eduskuntaan pääsee vaikka pelkän peruskoulun käynyt. Ei tarvitse kuin perustaa youtube kanava ja tehdä vollteja ja sen jälkeen sanoa: olen ehdokkaana ja ihmiset äänestää. Sitten voikin päättää mihin Suomen rahat käytetään.
Yritäppä samaa vaikka yksityisen yrityksen raha-asioista päättämään, silloin vaaditaan, että olet maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi noloa, että pidetään isot häät, vieraat tuo kalliita lahjoja ja sitten pari eroaa. Vieraat olisi voineet käyttää nuokin lahjarahat itseensä.
Aika löyhästi liittyy aloitukseen, mutta pakko näin eronneena naisena sanoa, ettei meidän häävieraat olleet ollenkaan pahoillaan siitä, että häät järjestettiin. Oli nimittäin hyvät juhlat. Moni onkin kommentoinut eron jälkeen, että harmi, ettei suhde toiminut, mutta oli kyllä hyvät juhlat (ja ihan aidosti sanoneet, että meidän häät oli yhdet parhaimmista, missä ovat olleet).
Parisuhde on kuitenkin vähän syvempi asia kuin se, että onko joku nyt noloa tai jotain. En ole missään vaiheessa kokenut, että eroaminen olisi jotenkin noloa. Päin vastoin, jos kaikki on onnettomia siinä suhteessa, niin sehän on vain fiksua lopettaa se toimimaton asia, kuin jäädä loppuiäksi kärvistelemään.
Varmasti ovat sanoneet. En minäkään kehtaa sanoa puolison sukulaisille, että teidän häät oli täysin turhat. Tekisi kyllä mieli pyytää lahjarahat takaisin.
? Miten materilaistinen ajatus... Lahja on lahja, miksi annat liikaa jos et halua? Ei ole pakko antaa jos ei sydämestään halua.
Olen ollut monissakymmenissä häissä joista osa ovat eronneet. Ei ole tullut edes mieleen surra annettuja lahjoja, niistä on kuitenkin ollut iloa parille ja monet hyvät juhlatkin on saatu. Noloa uikuttaa jonkun lahjan perään...
Noloa kun vieraat ostaa kalliita häälahjoja ja sitten erotaan. Noloa on myös se, että on ruokkinut sukulaiset ja nyt ei sitten rahat meinaa riittää sähkölaskuun, kun rahat meni pitopalveluun.
vaimo on se mielenterveysongelmainen sitten
No, sellaista kohtelua kyllä saa. Jos et jaksa töissä, koska kotonasi on ihminen joka saa raivokohtauksia monta kertaa viikossa niin sitten menet kuntouttavaan työtoimintaan.
Minusta kuuluisi toimia niin että ero eikä isälle tapaamisoikeutta lapsiin, mutta jos et pysty todistamasn noita raivokohtauksia niin jäät suhteeseen ja turvaat lasten elämän, niin se Suomessa menee.
Olisi varmaan outoa viettää viikonloppua yksin ja ajatella, että käynpä paikallisessa baarissa siiderillä eikä kukaan saisi raivokohtausta sen takia.
Mutta on totta, että kun lapset täyttää 18 niin nainen voi siinä vaiheessa ottaa eron ja muuttaa omaan hiljaiseen asuntoon eikä kyllä takuulla muuta enää kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Mies voi olla aluksi mukava, mutta sitten paljastuukin väkivaltaisia piirteitä myöhemmin.
Aika monessa ammatissa käydään nostamassa se palkka. Asiakkaiden asiat hoidetaan päin vi....
Ongelma on myös se, että asioita hoitaa ihmiset jotka on olleet aina hyvätuloisia eikä pahemmin vastoinkäymisiä, he ei kertakaikkiaan osaa hoitaa työtehtäviään eikä pelkillä koulun teoriatunneilla saa oikeaa oppia asioiden oikein hoitamiseen. Noihin työpaikkoihin pitäisi ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat asuneet persoonallisuushäiriöisen kanssa, he tietävät miten noiden uhreja tulisi auttaa ja mihin persoonallisuushäiriöinen pystyy.
Suomessa eduskuntaan pääsee vaikka pelkän peruskoulun käynyt. Ei tarvitse kuin perustaa youtube kanava ja tehdä vollteja ja sen jälkeen sanoa: olen ehdokkaana ja ihmiset äänestää. Sitten voikin päättää mihin Suomen rahat käytetään.
Yritäppä samaa vaikka yksityisen yrityksen raha-asioista päättämään, silloin vaaditaan, että olet maisteri.
Voit urheilla ja sitten sanoa, olen ehdokkaana ja ihmiset äänestää.
Ei ole siis mitään vaatimuksia eduskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi noloa, että pidetään isot häät, vieraat tuo kalliita lahjoja ja sitten pari eroaa. Vieraat olisi voineet käyttää nuokin lahjarahat itseensä.
Aika löyhästi liittyy aloitukseen, mutta pakko näin eronneena naisena sanoa, ettei meidän häävieraat olleet ollenkaan pahoillaan siitä, että häät järjestettiin. Oli nimittäin hyvät juhlat. Moni onkin kommentoinut eron jälkeen, että harmi, ettei suhde toiminut, mutta oli kyllä hyvät juhlat (ja ihan aidosti sanoneet, että meidän häät oli yhdet parhaimmista, missä ovat olleet).
Parisuhde on kuitenkin vähän syvempi asia kuin se, että onko joku nyt noloa tai jotain. En ole missään vaiheessa kokenut, että eroaminen olisi jotenkin noloa. Päin vastoin, jos kaikki on onnettomia siinä suhteessa, niin sehän on vain fiksua lopettaa se toimimaton asia, kuin jäädä loppuiäksi kärvistelemään.
Varmasti ovat sanoneet. En minäkään kehtaa sanoa puolison sukulaisille, että teidän häät oli täysin turhat. Tekisi kyllä mieli pyytää lahjarahat takaisin.
? Miten materilaistinen ajatus... Lahja on lahja, miksi annat liikaa jos et halua? Ei ole pakko antaa jos ei sydämestään halua.
Olen ollut monissakymmenissä häissä joista osa ovat eronneet. Ei ole tullut edes mieleen surra annettuja lahjoja, niistä on kuitenkin ollut iloa parille ja monet hyvät juhlatkin on saatu. Noloa uikuttaa jonkun lahjan perään...
Noloa kun vieraat ostaa kalliita häälahjoja ja sitten erotaan. Noloa on myös se, että on ruokkinut sukulaiset ja nyt ei sitten rahat meinaa riittää sähkölaskuun, kun rahat meni pitopalveluun.
vaimo on se mielenterveysongelmainen sitten
No, sellaista kohtelua kyllä saa. Jos et jaksa töissä, koska kotonasi on ihminen joka saa raivokohtauksia monta kertaa viikossa niin sitten menet kuntouttavaan työtoimintaan.
Minusta kuuluisi toimia niin että ero eikä isälle tapaamisoikeutta lapsiin, mutta jos et pysty todistamasn noita raivokohtauksia niin jäät suhteeseen ja turvaat lasten elämän, niin se Suomessa menee.
Olisi varmaan outoa viettää viikonloppua yksin ja ajatella, että käynpä paikallisessa baarissa siiderillä eikä kukaan saisi raivokohtausta sen takia.
Mutta on totta, että kun lapset täyttää 18 niin nainen voi siinä vaiheessa ottaa eron ja muuttaa omaan hiljaiseen asuntoon eikä kyllä takuulla muuta enää kenenkään miehen kanssa samaan asuntoon. Mies voi olla aluksi mukava, mutta sitten paljastuukin väkivaltaisia piirteitä myöhemmin.
Aika monessa ammatissa käydään nostamassa se palkka. Asiakkaiden asiat hoidetaan päin vi....
Ongelma on myös se, että asioita hoitaa ihmiset jotka on olleet aina hyvätuloisia eikä pahemmin vastoinkäymisiä, he ei kertakaikkiaan osaa hoitaa työtehtäviään eikä pelkillä koulun teoriatunneilla saa oikeaa oppia asioiden oikein hoitamiseen. Noihin työpaikkoihin pitäisi ottaa töihin ihmisiä, jotka ovat asuneet persoonallisuushäiriöisen kanssa, he tietävät miten noiden uhreja tulisi auttaa ja mihin persoonallisuushäiriöinen pystyy.
Suomessa eduskuntaan pääsee vaikka pelkän peruskoulun käynyt. Ei tarvitse kuin perustaa youtube kanava ja tehdä vollteja ja sen jälkeen sanoa: olen ehdokkaana ja ihmiset äänestää. Sitten voikin päättää mihin Suomen rahat käytetään.
Yritäppä samaa vaikka yksityisen yrityksen raha-asioista päättämään, silloin vaaditaan, että olet maisteri.
Voit urheilla ja sitten sanoa, olen ehdokkaana ja ihmiset äänestää.
Ei ole siis mitään vaatimuksia eduskuntaan.
Ja meillä nauretaan jotain Italian juttuja kuten että kuolleelle on maksettu eläkettä. No saa Suomessakin leskeneläkkeen, kun menee uudelleen naimisiin. Pitää olla vain yli 50-vuotta kun menee uudelleen naimisiin niin saat myös kuolleesta puolisosta eläkettä.
Suomessa tehdään väärin juuri siinä, että pitäisi hoitaa väkisin niitä persoonallisuushäiriöisiä eikä uhreja.
Pitäisi tehdä koko kansalle kunnon psykologiset testit ja viranomaisille tieto, kenellä on persoonallisuushäiriö, nyt saat tehdä mitä vaan kunhan et jää kiinni.
Jos nainen sanoo, että miehellä on persoonallisuushäiriö niin pitäisikö kotiin asentaa kamerat jotka menee suoraan poliisilaitokselle niin poliisi voi lähettää aina partion paikalle, kun miehellä on raivokohtaus. Voitaisiin antaa vielä yksi asunnon avain sinne poliisilaitokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain Suomessa saat persoonallisuushäiriöisenä terrorisoida muiden elämää ilman seurauksia. Kunhan et jää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tehdään väärin juuri siinä, että pitäisi hoitaa väkisin niitä persoonallisuushäiriöisiä eikä uhreja.
Pitäisi tehdä koko kansalle kunnon psykologiset testit ja viranomaisille tieto, kenellä on persoonallisuushäiriö, nyt saat tehdä mitä vaan kunhan et jää kiinni.
Jos nainen sanoo, että miehellä on persoonallisuushäiriö niin pitäisikö kotiin asentaa kamerat jotka menee suoraan poliisilaitokselle niin poliisi voi lähettää aina partion paikalle, kun miehellä on raivokohtaus. Voitaisiin antaa vielä yksi asunnon avain sinne poliisilaitokselle.
Nuo raivokohtaukset voisi loppua, jos mies käy jokaisen raivokohtauksen jälkeen putkassa istumassa. Nythän noista raivokohtauksista ei tule mitään seurauksia ja nainen joutuu pelkäämään kotona. Kunhan on lapset tai joku muu juttu millä se nainen saadaan haavoittuvaan asemaan eikä voi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa tehdään väärin juuri siinä, että pitäisi hoitaa väkisin niitä persoonallisuushäiriöisiä eikä uhreja.
Pitäisi tehdä koko kansalle kunnon psykologiset testit ja viranomaisille tieto, kenellä on persoonallisuushäiriö, nyt saat tehdä mitä vaan kunhan et jää kiinni.
Jos nainen sanoo, että miehellä on persoonallisuushäiriö niin pitäisikö kotiin asentaa kamerat jotka menee suoraan poliisilaitokselle niin poliisi voi lähettää aina partion paikalle, kun miehellä on raivokohtaus. Voitaisiin antaa vielä yksi asunnon avain sinne poliisilaitokselle.
Nuo raivokohtaukset voisi loppua, jos mies käy jokaisen raivokohtauksen jälkeen putkassa istumassa. Nythän noista raivokohtauksista ei tule mitään seurauksia ja nainen joutuu pelkäämään kotona. Kunhan on lapset tai joku muu juttu millä se nainen saadaan haavoittuvaan asemaan eikä voi lähteä.
Suomessa mielialalääkkeitä käyttää aivan väärät ihmiset, niitä käyttää nyt uhrit.
Pakkolääkitys pitäisi kyllä olla noilla raivokohtauksia saavilla eikä sillä joka on rauhallinen ja joutuu pelkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa kuinka luolamiesaikana olisi käynyt jos miehet olisivat metsästäneet vain itselleen. Äidit vauvat tississä roikkuen olisivat metsästäneet...
Niinpä. Tuolloin naiset vielä arvostivat miestä.
Nyt olette itsenäisiä ettekä tarvitse miestä, eikö ole hienoa?
Tähän maailmassa asioita ajetaan terkoituksella. Ennen oli isoja voimakkaita yhteisöjä, jotka toimivat yhteisen hyvän eteen. Nyt kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ja on heti hyväksikäyttöä jos saa apua jotain tai on riippuvainen toisesta henkilöstä.
Tällä palstalla monesti törmännyt sellaiseenkin, että ei edes naapuria tervehditä tai ihmetellään jos työkaveri on halunnut tietää jotain henkilökohtaista asiaa ja kehtaa sitä kysyä. Hyvin on aivopesu toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saa raivota kotona ihan rauhassa, kunhan muistaa olla rauhallinen viranomaisen edessa ja sanoa "en ole sanonut, en ole tehnyt". Sen jälkeen voit jatkaa vaikka töissä korkeana johtajana.
Nainen on sitten se joka hakee mielialalääkkeet ja pelkää. Kukaan järkevä ei ota eroa ja anna tuollaisen ihmisen olla keskenään lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa kuinka luolamiesaikana olisi käynyt jos miehet olisivat metsästäneet vain itselleen. Äidit vauvat tississä roikkuen olisivat metsästäneet...
Niinpä. Tuolloin naiset vielä arvostivat miestä.
Nyt olette itsenäisiä ettekä tarvitse miestä, eikö ole hienoa?
Tähän maailmassa asioita ajetaan terkoituksella. Ennen oli isoja voimakkaita yhteisöjä, jotka toimivat yhteisen hyvän eteen. Nyt kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ja on heti hyväksikäyttöä jos saa apua jotain tai on riippuvainen toisesta henkilöstä.
Tällä palstalla monesti törmännyt sellaiseenkin, että ei edes naapuria tervehditä tai ihmetellään jos työkaveri on halunnut tietää jotain henkilökohtaista asiaa ja kehtaa sitä kysyä. Hyvin on aivopesu toiminut.
Ei kenenkään henkilökohtaisia asioita kuulu udella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa kuinka luolamiesaikana olisi käynyt jos miehet olisivat metsästäneet vain itselleen. Äidit vauvat tississä roikkuen olisivat metsästäneet...
Niinpä. Tuolloin naiset vielä arvostivat miestä.
Nyt olette itsenäisiä ettekä tarvitse miestä, eikö ole hienoa?
Vai arvotiko mies silloin naista ja omaa jälkikasvuaan? Halusi pitää heidät elossa.
Miksi naista pitäisi arvostaa? Eihän naisetkaan arvosta miehiä enää.
Tästähän syntyy varsin positiivinen kierre!
Mulle opetettiin lapsena jotain hienoa. Kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan. Siitä johtuen en ymmärrä yhtään tälläistä ajattelutapaa ja kahtiajakoa. Koko ajan kylvetään riitaa oli asia mikä hyvänsä. Tältä palstalta muutamia esimerkkejä: rokotettu-rokottamaton, imettää-ei imetä, lapsia-lapseton, taloudessa yhteiset rahat-erillistaloudet, miehet vastaan naiset, rikkaat vastaa köyhät, akateeminen vastaan amis, onnekkaat vastaan epäonniset, terveet vastaan sairaat, vegaani vastaan lihaani...
Mikä ihmisiä oikein vaivaa ja miksi meidän yhteiskuntaa annetaan viedä koko ajan enemmän ja enemmän tähän suuntaan. Eläkää omaa elämäänne omien arvojenne mukaan ja antakaa muiden olla sitä mitä ovat. Kaikkia ihmisiä voi silti kunnioittaa ja kohdella asiallisesti, eli niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Vierailija kirjoitti:
Mies saa raivota kotona ihan rauhassa, kunhan muistaa olla rauhallinen viranomaisen edessa ja sanoa "en ole sanonut, en ole tehnyt". Sen jälkeen voit jatkaa vaikka töissä korkeana johtajana.
Nainen on sitten se joka hakee mielialalääkkeet ja pelkää. Kukaan järkevä ei ota eroa ja anna tuollaisen ihmisen olla keskenään lasten kanssa.
Viranomaiset sanovat, että persoonallisuushäiriöistä ei voi muuttaa. Aivan varmasti voi, ei tarvitse kuin viranomaisten sanoa, että raivokohtauksista menee tieto työpaikalle ja sen jälkeen irtisanominen ja työmarkkinatuki 570 netto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa kuinka luolamiesaikana olisi käynyt jos miehet olisivat metsästäneet vain itselleen. Äidit vauvat tississä roikkuen olisivat metsästäneet...
Niinpä. Tuolloin naiset vielä arvostivat miestä.
Nyt olette itsenäisiä ettekä tarvitse miestä, eikö ole hienoa?
Tähän maailmassa asioita ajetaan terkoituksella. Ennen oli isoja voimakkaita yhteisöjä, jotka toimivat yhteisen hyvän eteen. Nyt kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ja on heti hyväksikäyttöä jos saa apua jotain tai on riippuvainen toisesta henkilöstä.
Tällä palstalla monesti törmännyt sellaiseenkin, että ei edes naapuria tervehditä tai ihmetellään jos työkaveri on halunnut tietää jotain henkilökohtaista asiaa ja kehtaa sitä kysyä. Hyvin on aivopesu toiminut.Ei kenenkään henkilökohtaisia asioita kuulu udella.
Joo, just. Tällä palstalla on joku loukkaantunut normaalista kahvipöytäkeskustelusta. Pelkkä tervehtiminenkin on heille liikaa, koska eiväthän he edes oikeasti tunne toisiaan, niin miksi tervehtiä.
Mä en koe utelevani jos kysyn joltain vaikka minkä vuosimallin auto jollain on ja onko siinä autossa joku lisävaruste, vaikka se asia onkin melko henkilökohtainen, eikä liity olennaisesti työhön. Varsinkin jos henkilö ajaa autollaan työpaikan parkkiin, eikä mitenkään yritä salailla autoaan tai sen käyttöä.
Mutta siis mitä tässä maailmassa on tapahtunut jos kaikki kysymykset on tökeröä ja loukkaavaa utelua ja keskustelun avajaan pitäisi osaa pitää suunsa kiinni. Mihin on hävinnyt yhteisöllisyys ja toisista huoltapitäminen. Onko tämä nuoremman sukupolven ominaisuus vai onko hyvyys hävinnyt myös vanhemmista ihmisistä.
Meidän naapurissa asuu mies, joka vaikuttaa saaneen jonkun aivotapahtuman ja vammautunut sen johdosta. Vastapäisessä talossa asuu joku 90 vuotias mies, joka yksi päivä ilmestyi meidän ovelle ja kysyi olenko nähnyt tätä naapurini. Hän oli huolissaan kun ei ole moneen päivään näkynyt valoja ikkunassa eikä verhot ole liikkuneet. Tiesin kertoa, että hän on poissa kotoa. Vanhus oli helpottunut silminnähden. Mä itse pidän silmällä sitä naapurin miestä myös ja vastapäisessä talossa asuvaa lähemmäs yhdeksänkymppistä rouvaa. Mä kaivan lumihangesta kaikkien taloyhtiössä asuvien huonosti liikkuvien ja iäkkäiden ihmisten autot, jotta he pääsevät säällä kuin säällä autollaan liikkeelle. Ja meidän viereinen parkkiruutu on reissutyötä tekevän yksin asuvan miehen ruutu, niin kolaan senkin aina, että hän pääsee työreissultaan, vaikka kesällä yötä tullessaan, mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti kotiin. (näistä ihmisistä ei taida kukaan tietää kuka siellä parkkiksella kolailee, eikä se ole edes tärkeää)
Miten luulette, että sellainen yhteiskunta pitkällä tähtäimellä toimisi, jos kaikki huolehtisi tiukasti vain omista asioitaan, eikä kiinnittäisi mitään huomiota muihin tai puuttuisi muiden asioihin edes hädän hetkellä. Esimerkkinä siitä tämä tapaus, kun joku putoaa junaraiteille ja porukka käy kurkkaamassa perään, mutta ei mitenkään yritä auttaa raiteilla olevaa pääsemään pois sieltä tai yritä hoitaa jotakuta pysäyttämään asemalle saapuvia junia.
Maailma on sairas ja sitä ohjailee sairaat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa kuinka luolamiesaikana olisi käynyt jos miehet olisivat metsästäneet vain itselleen. Äidit vauvat tississä roikkuen olisivat metsästäneet...
Niinpä. Tuolloin naiset vielä arvostivat miestä.
Nyt olette itsenäisiä ettekä tarvitse miestä, eikö ole hienoa?
Tähän maailmassa asioita ajetaan terkoituksella. Ennen oli isoja voimakkaita yhteisöjä, jotka toimivat yhteisen hyvän eteen. Nyt kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ja on heti hyväksikäyttöä jos saa apua jotain tai on riippuvainen toisesta henkilöstä.
Tällä palstalla monesti törmännyt sellaiseenkin, että ei edes naapuria tervehditä tai ihmetellään jos työkaveri on halunnut tietää jotain henkilökohtaista asiaa ja kehtaa sitä kysyä. Hyvin on aivopesu toiminut.Ei kenenkään henkilökohtaisia asioita kuulu udella.
Joo, just. Tällä palstalla on joku loukkaantunut normaalista kahvipöytäkeskustelusta. Pelkkä tervehtiminenkin on heille liikaa, koska eiväthän he edes oikeasti tunne toisiaan, niin miksi tervehtiä.
Mä en koe utelevani jos kysyn joltain vaikka minkä vuosimallin auto jollain on ja onko siinä autossa joku lisävaruste, vaikka se asia onkin melko henkilökohtainen, eikä liity olennaisesti työhön. Varsinkin jos henkilö ajaa autollaan työpaikan parkkiin, eikä mitenkään yritä salailla autoaan tai sen käyttöä.
Mutta siis mitä tässä maailmassa on tapahtunut jos kaikki kysymykset on tökeröä ja loukkaavaa utelua ja keskustelun avajaan pitäisi osaa pitää suunsa kiinni. Mihin on hävinnyt yhteisöllisyys ja toisista huoltapitäminen. Onko tämä nuoremman sukupolven ominaisuus vai onko hyvyys hävinnyt myös vanhemmista ihmisistä.Meidän naapurissa asuu mies, joka vaikuttaa saaneen jonkun aivotapahtuman ja vammautunut sen johdosta. Vastapäisessä talossa asuu joku 90 vuotias mies, joka yksi päivä ilmestyi meidän ovelle ja kysyi olenko nähnyt tätä naapurini. Hän oli huolissaan kun ei ole moneen päivään näkynyt valoja ikkunassa eikä verhot ole liikkuneet. Tiesin kertoa, että hän on poissa kotoa. Vanhus oli helpottunut silminnähden. Mä itse pidän silmällä sitä naapurin miestä myös ja vastapäisessä talossa asuvaa lähemmäs yhdeksänkymppistä rouvaa. Mä kaivan lumihangesta kaikkien taloyhtiössä asuvien huonosti liikkuvien ja iäkkäiden ihmisten autot, jotta he pääsevät säällä kuin säällä autollaan liikkeelle. Ja meidän viereinen parkkiruutu on reissutyötä tekevän yksin asuvan miehen ruutu, niin kolaan senkin aina, että hän pääsee työreissultaan, vaikka kesällä yötä tullessaan, mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti kotiin. (näistä ihmisistä ei taida kukaan tietää kuka siellä parkkiksella kolailee, eikä se ole edes tärkeää)
Miten luulette, että sellainen yhteiskunta pitkällä tähtäimellä toimisi, jos kaikki huolehtisi tiukasti vain omista asioitaan, eikä kiinnittäisi mitään huomiota muihin tai puuttuisi muiden asioihin edes hädän hetkellä. Esimerkkinä siitä tämä tapaus, kun joku putoaa junaraiteille ja porukka käy kurkkaamassa perään, mutta ei mitenkään yritä auttaa raiteilla olevaa pääsemään pois sieltä tai yritä hoitaa jotakuta pysäyttämään asemalle saapuvia junia.
Maailma on sairas ja sitä ohjailee sairaat ihmiset.
Todellakin, Suomi on sairas maa. Täällä haukutaan työttömiä naisia, jotka ovat suorittaneet ammattikorkeakoulututkinnon ja jotka työkkäri laittaa karenssin uhalla tekemään töitä 570 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä.
Samaan aikaan 90-vuotiaat on olleet eläkkeellä 40 vuotta kotona omistusasunnoissaan ja moni heistä saa enemmän rahaa kuin työtä tekevä työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa kuinka luolamiesaikana olisi käynyt jos miehet olisivat metsästäneet vain itselleen. Äidit vauvat tississä roikkuen olisivat metsästäneet...
Niinpä. Tuolloin naiset vielä arvostivat miestä.
Nyt olette itsenäisiä ettekä tarvitse miestä, eikö ole hienoa?
Tähän maailmassa asioita ajetaan terkoituksella. Ennen oli isoja voimakkaita yhteisöjä, jotka toimivat yhteisen hyvän eteen. Nyt kaikkien pitäisi tulla toimeen omillaan ja on heti hyväksikäyttöä jos saa apua jotain tai on riippuvainen toisesta henkilöstä.
Tällä palstalla monesti törmännyt sellaiseenkin, että ei edes naapuria tervehditä tai ihmetellään jos työkaveri on halunnut tietää jotain henkilökohtaista asiaa ja kehtaa sitä kysyä. Hyvin on aivopesu toiminut.Ei kenenkään henkilökohtaisia asioita kuulu udella.
Joo, just. Tällä palstalla on joku loukkaantunut normaalista kahvipöytäkeskustelusta. Pelkkä tervehtiminenkin on heille liikaa, koska eiväthän he edes oikeasti tunne toisiaan, niin miksi tervehtiä.
Mä en koe utelevani jos kysyn joltain vaikka minkä vuosimallin auto jollain on ja onko siinä autossa joku lisävaruste, vaikka se asia onkin melko henkilökohtainen, eikä liity olennaisesti työhön. Varsinkin jos henkilö ajaa autollaan työpaikan parkkiin, eikä mitenkään yritä salailla autoaan tai sen käyttöä.
Mutta siis mitä tässä maailmassa on tapahtunut jos kaikki kysymykset on tökeröä ja loukkaavaa utelua ja keskustelun avajaan pitäisi osaa pitää suunsa kiinni. Mihin on hävinnyt yhteisöllisyys ja toisista huoltapitäminen. Onko tämä nuoremman sukupolven ominaisuus vai onko hyvyys hävinnyt myös vanhemmista ihmisistä.Meidän naapurissa asuu mies, joka vaikuttaa saaneen jonkun aivotapahtuman ja vammautunut sen johdosta. Vastapäisessä talossa asuu joku 90 vuotias mies, joka yksi päivä ilmestyi meidän ovelle ja kysyi olenko nähnyt tätä naapurini. Hän oli huolissaan kun ei ole moneen päivään näkynyt valoja ikkunassa eikä verhot ole liikkuneet. Tiesin kertoa, että hän on poissa kotoa. Vanhus oli helpottunut silminnähden. Mä itse pidän silmällä sitä naapurin miestä myös ja vastapäisessä talossa asuvaa lähemmäs yhdeksänkymppistä rouvaa. Mä kaivan lumihangesta kaikkien taloyhtiössä asuvien huonosti liikkuvien ja iäkkäiden ihmisten autot, jotta he pääsevät säällä kuin säällä autollaan liikkeelle. Ja meidän viereinen parkkiruutu on reissutyötä tekevän yksin asuvan miehen ruutu, niin kolaan senkin aina, että hän pääsee työreissultaan, vaikka kesällä yötä tullessaan, mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti kotiin. (näistä ihmisistä ei taida kukaan tietää kuka siellä parkkiksella kolailee, eikä se ole edes tärkeää)
Miten luulette, että sellainen yhteiskunta pitkällä tähtäimellä toimisi, jos kaikki huolehtisi tiukasti vain omista asioitaan, eikä kiinnittäisi mitään huomiota muihin tai puuttuisi muiden asioihin edes hädän hetkellä. Esimerkkinä siitä tämä tapaus, kun joku putoaa junaraiteille ja porukka käy kurkkaamassa perään, mutta ei mitenkään yritä auttaa raiteilla olevaa pääsemään pois sieltä tai yritä hoitaa jotakuta pysäyttämään asemalle saapuvia junia.
Maailma on sairas ja sitä ohjailee sairaat ihmiset.Todellakin, Suomi on sairas maa. Täällä haukutaan työttömiä naisia, jotka ovat suorittaneet ammattikorkeakoulututkinnon ja jotka työkkäri laittaa karenssin uhalla tekemään töitä 570 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä.
Samaan aikaan 90-vuotiaat on olleet eläkkeellä 40 vuotta kotona omistusasunnoissaan ja moni heistä saa enemmän rahaa kuin työtä tekevä työtön.
Meillä on suvussa eläkeläisiä, jotka on jääneet eläkkeelle 1980-luvulla 53-vuotiaina ja on 2 omistusasuntoa, pankissa on näistä kyllä tiedot. Ovat nyt 90-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
[
Ja meillä nauretaan jotain Italian juttuja kuten että kuolleelle on maksettu eläkettä. No saa Suomessakin leskeneläkkeen, kun menee uudelleen naimisiin. Pitää olla vain yli 50-vuotta kun menee uudelleen naimisiin niin saat myös kuolleesta puolisosta eläkettä.
Kuinhan paljon Suomessa on alle 50-vuotiaita leskiä? Ja sellaisia, jotka ehtisivät löytää uuden kumppanin mennäkseen naimisiin alle 50v.?
Ja tiedän, että leskiä on nuoriakin, koska itse leskeydyin 42-vuotiaana, reilu 3 vuotta sitten. Vaikka tänään löytäisin itselleni kumppanin, niin en ehtisi naimisiin ennen 50v synttäreitä.
Alue: Aihe vapaa
Hieno asunto, jonka omistaa kamala mies, ei kiitos.