Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysyisin asiallisesti vanh. lestadiolaisilta paria asiaa ja toivon myös asiallisia vastauksia!
14.11.2006 |
Teidän kulttuuriinne liittyen pari asiaa kiinnostaa minua. Ensinnäkin: Miksi usein käy niin, että täällä netissä vetäydytte tapojanne koskevista keskustelusta siinä vaiheessa, kun kysymykset käyvät kiperiksi? Olen huomannut, että jos teiltä kysellään vaikkapa tv:n katselusta, niin ensin muutama ihminen vastaa ja sitten vastaukset tyrehtyvät. Ikään kuin teillä ei olisi enää mitään sanottavaa sen jälkeen, kun tutut vakiovastaukset on annettu, tai että sinetöisitte yhtäkkiä huulenne kuin yhteisestä sopimuksesta.
Tästä pääsenkin toiseen kysymykseen: kuinka paljon käytätte itsenäistä harkintakykyänne päättäessänne siitä, mikä on oikein/väärin tai hyväksi/pahaksi? Ulkopuolisen silmin vaikuttaa vahvasti siltä, että säännöt tai suositukset sanellaan teille valmiina seurakunnan taholta. Tiedän että tuskin tätä itse myönnätte, mutta siltä se näyttää kaikkien muiden kuin itsenne mielestä. Ikään kuin ette olisi monia asioita edes itse joutuneet miettimään, koska vastaukset on annettu valmiina. Joskus tuntuu siltä, että mielenne voisi muuttua tiettyjen asioiden suhteen, jos miettisitte niitä ihan itse.
Mitä mieltä olette? Pyydän asiallisia kommentteja vl:ltä, ilkeilijät jättäkööt väliin.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jos kristitty Raamatun teksteissä tarkoittaa nykyajan ketä tahansa kristittyä niin kuin kansakirkkomme sen määrittelee niin ei voida kyllä puhua yhteisestä tai yhdestä uskosta. On se sen verran hajanaista sakkia opiltaan yms.
Lillin kommentissa minua pisti silmään juuri tuo, että armon minä haluan ottaa elämääni ja uskon kyllä Jumalaan. Samaa hapatusta mitä kuulee turuilla ja toreilla.
Ristiäpä meistä kukaan ei varmaan aina mielellään otakaan, mutta se kuuluu osana kaidan tien kulkemiseen. Kuuluu myös anteeksianto. Mutta meitä varoitetaan evankeliumin väärin käyttämisestä. Että me sitä pyydämme kohdallemme, muttemme halua elää sen arvon mukaisesti syntiä poispannen aina kun se tarttuu. Ja kuuliaisena omantunnon äänelle.
Nämä ovat siksi vakavia asioita, että kehoittaisin jokaista tykönään ajattelemaan ensin ja tuomaan vasta sitten mielipiteensä julki.
Ajan illan matkaa tehdessämme, kun varjot pitenevät, me saamme iloita siitä, että meillä tämä lahja on vielä povessamme. Se on lahja. Sen voi menettää eikä kukaan anna takuita, että sen saa takaisin silloin kun se itselle sopii. Siksi on tärkeää valvoa, sillä vihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura. Täälläkin.
Se mitä täällä sanotaan, kielletään tai kapinoidaan on yhtä lailla Jumalan kasvojen edessä tehtyä kuin mikä tahansa muu asia elämässämme. Muistakaamme tätä.
Minä pyydän teiltä kanssasisaret että jätämme nämä kommentit omaan arvoonsa. Me emme tästä saa kuin pahan mielen ja ahdistusta.
Uskonelämää hoidetaan ihan muualla kuin täällä keskustelupalstoilla.