Olen tyrinyt kaiken elämässäni. Ei tästä nouse enää?
Enää ei ole:
- hyvin alkanutta uraa ja energiaa
- ei ystäviä eikä parisuhdetta
- ei töitä
- sen sijaan on 30 000e velkaa, kuukausilaskut yhteensä on niin isot että kohta menee ulosottoon varmaan jos en mene töihin
- alkoholiongelma (olen päättänyt olla juomatta)
- terveysongelmia, masennus ja uupumus on pahin. En ole koskaan ollut näin sängyn pohjalla ja yritän pakottaa itseni sinne töihin mutta nyt en vain pysty tällä hetkellä.
- olen lihonut useita kymmeniä kiloja, nyt yritän laihduttaa.
Miksi olen tyrinyt aivan kaiken!!! Tämä kaikki johtuu vain sinisilmäisyydestä, miellyttämisestä sekä kyvyttömyydeltä hakea apua ajoissa.
Miten tästä selviää? En jaksa taas nousta. Olen kerran elämässäni tehnyt uskomattoman nousun ja sain silloin kaikki asiat kohdalleen, ulosoton kerran käynyt läpi. Taas samat paskat ongelmat vyöryy päälle.
Ikää alle 30v.
Kommentit (60)
Ahaa, 8. kommentissa selvisi että tässäkin ketjussa oli tarkoitus haukkua vain miehiä ja uhriutua. Naiset ei koskaan petä.
No ainakin tiedostat tilanteesi. Se on alku.
Nyt sen sijaan että tuijotat itsesäälisesti sitä mikä on mennyt pieleen, ala työskennellä sen eteen mitä voit asia kerrallaan alkaa korjata ja parantaa.
Älä keskity varjoon vaan käännä katseesi valoon.
Ajattele tätä elefantin syömisenä. sinulle annetaan elefantti ja käsketään syödä se. ajattelet että tehtävä on mahdoton; ei kukaan kykene syömään kokonaista elefanttia.
Mutta jos aloitat vaikka elefantin korvasta ja syöt ensin sen, olet päässyt jo alkuun. Jatkat pala kerrallaan ja yhtenä päivänä huomaat että sinulla on pelkkä elefantin häntä kädessäsi.
Ensin on löydettävä motivaatio ja syy alkaa työskennellä itsensä ja elämänsä eteen. Miksi keskittyä kaikkeen huonoon ja menetettyyn kun huominen ja ensi viikko ja vuosi ja vuosikymmen on vielä koskemattomana edessä?
Tässä kohta sitten kuoro huutaa että ei kannata. Eis e onnistu. Ei mistään tule mitään. Se on valinta. Voit valita sen jos se tuntuu miellyttävämmälle, sinun kädessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä tästä nousee jos vaan saan voimani. Joskus olin erittäin sinnikäs, ei silloin tällaiset ongelmat kaataneet, ne olivat enneminkin haaste ja kun pistin toiminnaksi, ei niitä ongelmia varsinaisesti ongelmina edes ajatellut. Se oli vain elämää, asioita, jotka täytyy hoitaa. Nyt vaan sellaista jääräpäisyyttä ei samalla tavalla ole mutta ehkä se on uusiutuva voima eikä kadonnut lopullisesti?
Olen siis nukkunut hyvin, olen ollut väsynyt ja unen kanssa ei ongelmia. Syön nyt terveellisesti koska haluan omasta tahdostani saada kroppaani tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, yritän tehdä korjausta tilanteeseen. Silloin kun olin luovuttanut ja vähät välitin, tilasin paljon ruokaa ja tein jotain einestä. Sekään ei ole minun perusluonteeni mukaista mutta se on ollut helppoa. Bakteerifloora on varmaan aika heikolla tolalla mutta haluan siihenkin nyt kuntoutusta.
Kävely on ainoa, jota jaksan harrastaa, en sitäkään päivittäin. Edelleen on päiviä kun en vain pääse ylös mutta täytyy luottaa, että kyllä se tästä alkaa sujumaan.
Meditoinnin maailmaan olen viime vuonna tutustunut. Itseasiassa eilen kävi niin, että itkin oikein syvältä sisältä tätä kaikkea, itkua vain tuli (en ole paljoa itkenyt lähikuukausina) ja annoin oikein tunteiden vyöryä. Tämän jälkeen keho rauhottui ja päätin meditoida, sen jälkeen nukahdin. Nyt tänään on jo hitusen parempi vointi kun eilen. Joskus meditointi on tietenkin vaikeaa mutta yritän tarkkailla ajatuksiani kauempaa ja huomaan kyllä, että se latistaa joskus tauotta ja jauhaa jauhamistaan. Välillä vain katselen ja yritän hiljentää sen päänsisäisen ihmeellisen melskeen, joka on kaikkea muuta kuin kannustava. Ihan kuin minussa puhuisi kaksi persoonaa, yritän rauhoittaa mieltä. Kyllä se toimii, joskus tosin nuo hengelliset oppaat on saaneet kyseenalaistamaan koko maailmaa ja sekin on tuonut omanlaistaan kipuilua. Ehkä asioiden kyseenalaistamisesta voi olla hyötyäkin kunhan ei vatvoisi liian vakavissaan kaikkea.
Kylläpä nyt huojentaa tämäkin kun saa antaa tulla vain ja sen sijaan, että täällä samaistuisitte ajatuksiini, yritätte saada minut ja onnistuttekin ajattelemaan asioita ihan toisesta näkökulmasta, että ei tämä mikään maailmanloppu ole ja asiat järjestyvät. Iso kiitos siitä.
Ap
Miten sulla toimii tuo päänsisäinen melske? Keskusteletko siinä jonkun kanssa ja yrität vakuuttaa että olet oikeassa vai haukutko itseäsi vai miten?
Ei sulta energiat ole varmasti lopullisesti kadonneet mihinkään, eikä tuo "jääräpäisyys" mistä mainitsit. Ne kyllä tulee hiljalleen takaisin, mutta se just vaatii sen, että pääsee kestävän kehityksen polulle vähitellen.
Noista meditaatioista ja muista sen verran, että jos joku ei toimi, niin lopeta se. Itsellä taannoin toimi hyvin kun kävelylenkeillä kuuntelin aina jotain jenkkiläistä self-help -opasta, revin ryhtiä kävellessä ja hoin, että "nousen tästä". Mulla toimi tollanen, mutta varmasti ei kaikilla. :)
Mutta juu, kirjoittele vaan tänne aika ajoin, niin katsotaan tilannetta.
Päänsisäinen melske, on täynnä epätoivoa ja taas rauhottelua, keskustelen itseni kanssa joskus aika raivoisastikin. Kun on se päivä, että voimat tuntuu kadonneen kropasta täysin ja makaan sängyllä, alkaa ajatukset menemään siihen limboon, että olen paska, ei tästä toivu. Mietin elämäni epäonnistumisia ja ne muistot kiertää kehää ja ajatukset alkaa olemaan ihan hirvittäviä. Sitten samalla on toinen puoli minussa, joka taustalla jopa vähän nauraa näille ajatuksille ja tietää, että kyllä tästä selvitään, että anna nyt vain aikaa itsellesi. Saatan alkaa meditoimaan ja ajatukset edelleen ovat kiihtyneinä solvaamassa mutta katselen niitä kauempaa ja annan olla. Onneksi tätä puolta voi tarkkailla eikä olla täysin sen kourissa, joskus sitä menee mukaan mutta itselleen hyväntahtoinen hymyily ja rauhoittelu on kyllä ihan toimiva keino.
Myös itsekin joskus olen saanut hyvän mielen kun kuljen tuolla ihmisten joukossa ja ulkona, kuuntelen kirjaa ja samalla hoen hyviä asioita. Kyllähän se piristää. Sitä pitäisi harrastaa useammin.
Kiitos kun tsemppaat. Hyvää sinullekin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, koska olet vielä noin nuori, niin et ole menettänyt vielä mitään. Takaan, että elämä tuntuu toisenlaiselta (=paremmalta) kun tuohon laitetaan 10 vuotta lisää.
Ekana haet apua. Soita nyt heti kaupunkisi/kuntasi mielenterveyspalveluihin. Kerro tilanteestasi ja ota vastaan apu mitä tarjotaan.
Tokaksi ala tehdä oma hyvinvointisi eteen kaiken minkä pystyt. Yritä mennä nukkumaan ajoissa ja herätä järkevään aikaan. Aloita meditointi ja katso mille se tuntuu. Venyttele, ulkoile, harrasta. Yritä parantaa ruokailutottumuksia. Hae kirjoja kirjastosta ja lue.
Yritä tehdä paljon asioita, joilla voisi olla edes pieni mahdollisuus hyvinvoinnin parantamiseen. Tarviit lisää energiaa, ja joku noista edellä mainituista varmasti auttaa.
Ja sit se pahin: lopeta murehtiminen. Jos mieli kääntyy negatiivisiin asioihin, niin yritä keskeyttää se. Mieti vaikka joku kiva ajatus, johon yrität aina palata.
Sinä tulet nousemaan tuosta alhosta. Hieman työtä se vaatii, mutta ei kauheasti. Tuossa käy nimittäin niin, että kun noita oikeita asioita alkaa tekemään, niin niiden tekeminen helpottuu ajan kanssa.
Niin, kyllä tästä nousee jos vaan saan voimani. Joskus olin erittäin sinnikäs, ei silloin tällaiset ongelmat kaataneet, ne olivat enneminkin haaste ja kun pistin toiminnaksi, ei niitä ongelmia varsinaisesti ongelmina edes ajatellut. Se oli vain elämää, asioita, jotka täytyy hoitaa. Nyt vaan sellaista jääräpäisyyttä ei samalla tavalla ole mutta ehkä se on uusiutuva voima eikä kadonnut lopullisesti?
Olen siis nukkunut hyvin, olen ollut väsynyt ja unen kanssa ei ongelmia. Syön nyt terveellisesti koska haluan omasta tahdostani saada kroppaani tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, yritän tehdä korjausta tilanteeseen. Silloin kun olin luovuttanut ja vähät välitin, tilasin paljon ruokaa ja tein jotain einestä. Sekään ei ole minun perusluonteeni mukaista mutta se on ollut helppoa. Bakteerifloora on varmaan aika heikolla tolalla mutta haluan siihenkin nyt kuntoutusta.
Kävely on ainoa, jota jaksan harrastaa, en sitäkään päivittäin. Edelleen on päiviä kun en vain pääse ylös mutta täytyy luottaa, että kyllä se tästä alkaa sujumaan.
Meditoinnin maailmaan olen viime vuonna tutustunut. Itseasiassa eilen kävi niin, että itkin oikein syvältä sisältä tätä kaikkea, itkua vain tuli (en ole paljoa itkenyt lähikuukausina) ja annoin oikein tunteiden vyöryä. Tämän jälkeen keho rauhottui ja päätin meditoida, sen jälkeen nukahdin. Nyt tänään on jo hitusen parempi vointi kun eilen. Joskus meditointi on tietenkin vaikeaa mutta yritän tarkkailla ajatuksiani kauempaa ja huomaan kyllä, että se latistaa joskus tauotta ja jauhaa jauhamistaan. Välillä vain katselen ja yritän hiljentää sen päänsisäisen ihmeellisen melskeen, joka on kaikkea muuta kuin kannustava. Ihan kuin minussa puhuisi kaksi persoonaa, yritän rauhoittaa mieltä. Kyllä se toimii, joskus tosin nuo hengelliset oppaat on saaneet kyseenalaistamaan koko maailmaa ja sekin on tuonut omanlaistaan kipuilua. Ehkä asioiden kyseenalaistamisesta voi olla hyötyäkin kunhan ei vatvoisi liian vakavissaan kaikkea.
Kylläpä nyt huojentaa tämäkin kun saa antaa tulla vain ja sen sijaan, että täällä samaistuisitte ajatuksiini, yritätte saada minut ja onnistuttekin ajattelemaan asioita ihan toisesta näkökulmasta, että ei tämä mikään maailmanloppu ole ja asiat järjestyvät. Iso kiitos siitä.
Ap
Fiksun kuuloista tekstiä ja vaikutat ihastuttavalta! Olen varma että tulet löytämään uusia tuttavia ja jopa ihania ystäviä elämän varrella.
Kiitos, toivotaan näin <3
Ap
Tulee mieleen että olisiko sinulla jonkinlainen bipolaarihäiriö, välillä tarmokas ja antaa mennä vaan, sitten syvä masennus. Bipoläärihäiriötä voidaan yleensä hoitaa menestyksekkäästi lääkityksellä. Hyvä jos olet menossa psykiatrille, asia selvinnee siellä. Lykkyä tykö.
Mun silmään näyttää siltä että nyt se elämä on vasta alkamassa. Olet tähän asti mieltänyt elämän sellaiseksi mistä on suerannut tämä epäonni, ja nyt olet huomannut että semmoinenpa ei ollut elämää ollenkaan! Nyt vain velat pois avun kera, huonot ihmset pois elämästä, ja teet just niin kuin sua huvittaa. Elämä ei lopu siihen että jokin ulkokultainen ajanjakso päättyy.
Rakas AP! Vastauksiasi luettuani en epäile hetkeäkään ettet saisi elämääsi kasaan ja voisi olla onnellinen ja täysin eri ihminen jo vaikka vuoden päästä. Sinusta paistaa läpi sellainen loputon tarmo kaiken väsymyksen lävitse, olet selviytyjätyyppiä joka tunnista ongelmansa, ottaa niistä vastuun ja ponnistaa kuopasta ylös. Paljon tsemppiä matkallesi, siihen mahtuu varmasti myös takaiskuja mutta tulet onnistumaan!
Osaatteko käsittääkään kuinka tämä voi helpottaa kun te kirjoitatte ja saan kirjoittaa tänne. Juuri hymyilin ja mietin, että no nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä kun tunnen iloa. Eli pohtimassa ratkaisua enkä yksin makaa siellä "helvetin liekeissä" oman pääni vallassa. Uskon, että terapiasta tulee olemaan paljon hyötyä.
Minustakin tuntuu, että elämä on oikeasti vasta alkamassa vaikka nurinkurisesti myös kiroan tätä aikaansaamaani lopputulosta tähän hetkeen. Ehkä se olisi ennemmin tai myöhemmin kuitenkin jotain kautta tullut ne romahdukset? Minun on vain aika taas kasvaa, löytää ihan erilaisia näkökulmia elämään, tavallaan uudelleenrakentaa ja karistaa vanhoja uskomuksia. Sellainen tunne minulla on ihan tuolla ajatuksien ulkopuolella. Pitäisi nyt luottaa itseensä.
Ap
Minusta kuulostaa että sinun kannattaisi aloittaa tuosta masennusoireiden hoidosta, jos et siis saa jo hoitoa? Terkkariin siis:)
Vierailija kirjoitti:
Rakas AP! Vastauksiasi luettuani en epäile hetkeäkään ettet saisi elämääsi kasaan ja voisi olla onnellinen ja täysin eri ihminen jo vaikka vuoden päästä. Sinusta paistaa läpi sellainen loputon tarmo kaiken väsymyksen lävitse, olet selviytyjätyyppiä joka tunnista ongelmansa, ottaa niistä vastuun ja ponnistaa kuopasta ylös. Paljon tsemppiä matkallesi, siihen mahtuu varmasti myös takaiskuja mutta tulet onnistumaan!
Niin, saatat olla oikeassa, olipa voimakas viesti. Kiitos paljon <3
Ap
1. Aloita hakeutumalla pikaisesti psykiatrin vastaanotolle. Vastaanoton kautta pääset luultavasti pitkälle sairaslomalle vakavan masennuksen ja/tai työuupumuksen perusteella, pyrit siis hakeutumaan Kelan sairauspäivärahalle, luultavasti vähintäänkin kuukausien ajaksi. Aloitat todennäköisesti myös masennuslääkityksen ja unilääkkeen, jos et saa nukutuksi kunnolla.
Älä toistaiseksi edes harkitse töihin paluuta, ajaudut vain syvemmälle pahoinvoinnin ja uupumuksen suohon.
Voimien mukaan jonkinlainen yhteydenotto velkojiin, takuusäätiöön tai kunnan velkaneuvontaan nykytilanteestasi, jotta se saataisiin katkaistuksi ja selvittelyn alle.
2. Lepäät ja nukut, syöt hyvin ja terveellisesti, pyrit säännölliseen ja stressittömään vuorokausirytmiin. Jätät alkoholin käytön mielellään kokonaan pois ja murehtimisen minimiin. Pyrit saamaan hyvää oloa ja fiilistä musiikista, kirjoista, viihdesarjoista yms mahdollisimman terveellisistä asioista, jotka tuottavat sinulle iloa.
3. Alat hoitamaan fyysistä puolta kuntoon, aloitat ehkä uuden harrastuksen tai ulkoilet päivittäin. Mietiskelet, miksi ajauduit jälleen vaikeaan elämäntilanteeseen, mikä taustavaikutin ajoi sinut uudelleen toistamaan samoja virheitä. Jokin todennäköisesti tuottaa sinulle alitajuisesti pahaa oloa ja pakenet niitä tuntemuksia tekemällä aina uudelleen erilaisia tyhmyyksiä. On varsin yleistä, että ihminen elää itsetuhoisesti kokiessaan sisäisesti pahaa oloa, mutta siitä sisäisestä olosta voi halutessaan päästä myös eroon. Ehkä hakeutuminen terapiaan käsittelemään näitä ajatuksia.
4. Hakeudut velkajärjestelyyn tai palaat mahdollisesti takaisin työelämään ja alat maksamaan lainaasi pois. 30 000 euroa ei ole valtavan paljoa nuorelle ihmiselle.
Ennen kaikkea muistutat itseäsi toistuvasti siitä, että virheine kaikkineenkin olet arvokas, kaunis ihminen. Mehän olemme kaikki täällä opettelemassa elämää ja jokainen meistä tekee virheitä, vaikkakin hyvin eri tavoin. Ole siis itseäsi kohtaa lempeä, rakastava ja armollinen. Ainoa asia mitä vaadit itseltäsi on se, että välität nykyistä enemmän itsestäsi ja annat sen näkyä tulevissa elämänvalinnoissasi.
Onnea jatkoon!
Ai sää haluat, että joku kertoo, että sillä menee vieläkin huonommin, ettå voit tuntea paremmuutta? Ei kannata aina syyttää muita. Oma peilikuva kertoo ketä syyttää. Ihmetyttää tällaiset uhriutumiset. Ottakaa vastuu tekemisisistänne ja tekemättä jättämisistänne. Oliko liian vaikeaa luettavaa? 😂
Päänsisäinen melske, on täynnä epätoivoa ja taas rauhottelua, keskustelen itseni kanssa joskus aika raivoisastikin. Kun on se päivä, että voimat tuntuu kadonneen kropasta täysin ja makaan sängyllä, alkaa ajatukset menemään siihen limboon, että olen paska, ei tästä toivu. Mietin elämäni epäonnistumisia ja ne muistot kiertää kehää ja ajatukset alkaa olemaan ihan hirvittäviä. Sitten samalla on toinen puoli minussa, joka taustalla jopa vähän nauraa näille ajatuksille ja tietää, että kyllä tästä selvitään, että anna nyt vain aikaa itsellesi. Saatan alkaa meditoimaan ja ajatukset edelleen ovat kiihtyneinä solvaamassa mutta katselen niitä kauempaa ja annan olla. Onneksi tätä puolta voi tarkkailla eikä olla täysin sen kourissa, joskus sitä menee mukaan mutta itselleen hyväntahtoinen hymyily ja rauhoittelu on kyllä ihan toimiva keino.
Myös itsekin joskus olen saanut hyvän mielen kun kuljen tuolla ihmisten joukossa ja ulkona, kuuntelen kirjaa ja samalla hoen hyviä asioita. Kyllähän se piristää. Sitä pitäisi harrastaa useammin.
Kiitos kun tsemppaat. Hyvää sinullekin. :)
Ap
Ok, eli itsestä kuulostaa siltä, että sulla ois jotain anteeksiannettavaa itsellesi? :)
Oisko se mahdollista jos menneisyydestä alkaisi päästämään irti ja alkaisi elää nykyhetkessä ja pikkuisen alkais vaikka laittamaan paperille mitä lähitulevaisuudessa olisi kiva tehdä. Eli jättäisi menneisyyden ja sen aikaisen minän jo rauhaan.
Mitä luulet?
Vierailija kirjoitti:
Ai sää haluat, että joku kertoo, että sillä menee vieläkin huonommin, ettå voit tuntea paremmuutta? Ei kannata aina syyttää muita. Oma peilikuva kertoo ketä syyttää. Ihmetyttää tällaiset uhriutumiset. Ottakaa vastuu tekemisisistänne ja tekemättä jättämisistänne. Oliko liian vaikeaa luettavaa? 😂
En todellakaan halua tai toivo kenellekään mitään huonoja asioita. Halusin kuulla, jotta saisin realistista näkökulmaa tähän omaan tilanteeseen, jonka olen itse töpeksinyt. Toisille tämä ei ehkä ole vielä tilanne eikä mikään ja ihailen heitä, jotka vaikeampienkin asioiden kautta ponnistavat takaisin elämään. Se luo toivoa ja realistisempaa suhtautumista, että okei, kyllä tästä noustaan ja sydämestäni, toivon, että hekin nousevat, jotka sitä haluavat.
Ap
Ihmeellisen paljon tänään olen saanut tehtyä asioita rauhalliseen tahtiin. Olen hieman siivoillut, hoitanut talousasioita ja maksanut vuokran, tehnyt terveellistä ruokaa ja käynyt kaupassa. Iltapalaksi maustamatonta jogurttia ja pensasmustikoita, tekee vatsalle hyvää. Pääsin myös suihkuun.
Nämä ovat tietenkin aivan normaaleja arjen käytännön asioita mutta minulle tämä on tällä hetkellä aika isokin juttu.
Kun on niitä päiviä, esimerkiksi eilen, että en vain päässyt sängystä. En tehnyt ruokaa, en käynyt suihkussa tms. Välillä tuntuu, että hyvät ja huonot päivät vuorottelevat. Pari hyvää, taas huonoja jne.
Toivon, että huomenna olisi yhtä hyvä olotila, tämä todella antaa elämälle arvoa ja mielekkyyttä eikä listaamani asiat tunnu enää niin epätoivoisilta ollenkaan.
Ap
Hyvä homma. Pystysitkö sellaseen, että noina päivänä jolloin ei meinaa päästä sängystä, niin nousee ja käy ihan hetken jalottelemassa ja sit vaikka palaa sänkyyn, jos ei vaan päivä lähde käyntiin?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä homma. Pystysitkö sellaseen, että noina päivänä jolloin ei meinaa päästä sängystä, niin nousee ja käy ihan hetken jalottelemassa ja sit vaikka palaa sänkyyn, jos ei vaan päivä lähde käyntiin?
Nyt olen taas päivän vai kaksi ollut aikalailla vähäisillä voimilla. Olen saanut vähän siivottua kyllä, taisin käydä kaupassakin mutta en saa itseäni muuten liikkeelle. Se turhauttaa todella paljon ja yritän ymmärtää tilaani. Tulee pelkoja, että kestääkö tämä iäisyyden, mitä jos en enää toivu työkykyiseksi, miten maksan laskut. Miksi en vaan voi saada voimaa kroppaani takaisin? Sitten taas mietin, että okei, no jos kroppa on laittanut minut väkisin lepäämään niin levätään sitten ja käsittelen tähän tilaan johtaneita tapahtumaketjuja.
Työ sanana, on punainen vaate. Heti alkaa stressaamaan mutta silti katson, olisiko minulle tässä kaupungissa mitään töitä mitä edes voisin kuvitella tekeväni tässä lähikuukausien aikana. En ainakaan halua siihen työhön mihin olen valmistunut, se on liian kuormittavaa ja sosiaalista tällä hetkellä.
Annan itselleni armoa tässä ja katson asioita lyhyitä pätkiä, päivä ja viikko kerrallaan. Mielessä kyllä kummittelevat pelko niistä talousasioista mutta kai asiat järjestyvät. Jos nyt vain keskittyisin siihen, että saan energiatasot kuntoon ja teen asioita, jotka innostavat. Esimerkiksi eilen latasin tietokonepelin ja pelasin sitä useita tunteja huomaamatta edes ajankulua (en ole pelannut 15 vuoteen). Oli siinäkin jo inspiraatiota kerrakseen tähän tilanteeseen. :D
Ap
Mites on sujunut viime päivät? Onko ollut energiaa?
Kuulostaa tutulle. Tätä olenkin yrittänyt käsittää. Tavallaan minulla on ne päämäärät, haluan onnistua ja tehdä kaiken hyvin, yleensä onnistunkin jos vaan sitä tahtoa ja vahvuutta on. Sitten uuvahdan ja paskaksi vaan kaikki, sätin itseäni ja aivan kuin olisin oma kiusaajani, joka nauraa ja pilkkaa. Olen miettinyt, olenko perfektionisti mutta sitten ajatus menee siihen, että jos olen, niin olen kyllä paska perfektionisti enkä voi edes sellaiseksi itseäni sanoa kun enhän minä mitään osaa ja olen ainainen epäonnistuja ja taas se sama kehä alkaa. Ihan naurettavaa ja tiedän vielä kaiken lisäksi, ettei se ole edes totuus!
Olen tätä yrittänyt työstää itsessäni ja tosiaan hyvin sanottu " Antaa arvon itsellesi ja elämällesi.." sehän tässä on avainkysymys. Pitäisi arvostaa itseään ja elämäänsä mutta samalla toinen puoli minussa huutaa kaikkea muuta. Tiedän, että tässä on kyllä taustalla oikeasti paljon mikä tähän on vaikuttanut ja minun pitäisi nousta sen sortajan yläpuolelle. Sellaistakin prosessoin, en pelkästään ulkoisia asioita tietenkään.
Puhut aivan asiaa.
Ap