Olen tyrinyt kaiken elämässäni. Ei tästä nouse enää?
Enää ei ole:
- hyvin alkanutta uraa ja energiaa
- ei ystäviä eikä parisuhdetta
- ei töitä
- sen sijaan on 30 000e velkaa, kuukausilaskut yhteensä on niin isot että kohta menee ulosottoon varmaan jos en mene töihin
- alkoholiongelma (olen päättänyt olla juomatta)
- terveysongelmia, masennus ja uupumus on pahin. En ole koskaan ollut näin sängyn pohjalla ja yritän pakottaa itseni sinne töihin mutta nyt en vain pysty tällä hetkellä.
- olen lihonut useita kymmeniä kiloja, nyt yritän laihduttaa.
Miksi olen tyrinyt aivan kaiken!!! Tämä kaikki johtuu vain sinisilmäisyydestä, miellyttämisestä sekä kyvyttömyydeltä hakea apua ajoissa.
Miten tästä selviää? En jaksa taas nousta. Olen kerran elämässäni tehnyt uskomattoman nousun ja sain silloin kaikki asiat kohdalleen, ulosoton kerran käynyt läpi. Taas samat paskat ongelmat vyöryy päälle.
Ikää alle 30v.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ap hengaillut koko elämäni. Olen menettänyt aikanaan asuntoni ja sen myötä n 100 000 euroa. Kyllä sitä kuitenkin aina jotenkin selviää. Tsemppiä!
Okei, tsemppiä sinullekin.
Minä olen valitettavasti itse tyrinyt kaiken ja pahasti. Alkoholiongelman rinnalle tuli myös peliongelma.
Illat itken ja raivoan kuinka idiootti ihminen voi olla.Pelkään usein etten selviä tästä kaikesta.
Ehkä yritän päästä velkasaneeraukseen.Ap
Kuoliko joku? Raha on vain rahaa, sitä tulee ja sitä menee.
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori. Pystyt korjaamaan kaiken. Lopeta alkoholin käyttö. Liiku. Hanki koulutusta tai työ.
Toimi ja lopeta laiskottelu tekosyiden varjolla.
Yritän kyllä parhaani. Alkoholia ei. Kävelyä ulkona.
Hyvät todistukset on olemassa, pääsen töihin satavarmasti heti kun vain taas saan edes sen verran voimia, että tiedän pystyväni. Nyt täytyy myöntää, että en voi mennä työelämään. Kokeilen tässä kuukauden sisään kyllä, heti kun tuntuu, että voimia alkaa olemaan.
Ap
Olet nuori ja sulla on mahdollisuudet ihan mihin vaan. Kunhan sinä itse päätät nousta, laittaa sisun peliin ja tehdä muutoksia kohti parempaa. Ei varmasti mitään saakaan, jos ei usko itseensä.
Kuuntele vaikka biisiä "Äidinäidin raivolla".
Hei, koska olet vielä noin nuori, niin et ole menettänyt vielä mitään. Takaan, että elämä tuntuu toisenlaiselta (=paremmalta) kun tuohon laitetaan 10 vuotta lisää.
Ekana haet apua. Soita nyt heti kaupunkisi/kuntasi mielenterveyspalveluihin. Kerro tilanteestasi ja ota vastaan apu mitä tarjotaan.
Tokaksi ala tehdä oma hyvinvointisi eteen kaiken minkä pystyt. Yritä mennä nukkumaan ajoissa ja herätä järkevään aikaan. Aloita meditointi ja katso mille se tuntuu. Venyttele, ulkoile, harrasta. Yritä parantaa ruokailutottumuksia. Hae kirjoja kirjastosta ja lue.
Yritä tehdä paljon asioita, joilla voisi olla edes pieni mahdollisuus hyvinvoinnin parantamiseen. Tarviit lisää energiaa, ja joku noista edellä mainituista varmasti auttaa.
Ja sit se pahin: lopeta murehtiminen. Jos mieli kääntyy negatiivisiin asioihin, niin yritä keskeyttää se. Mieti vaikka joku kiva ajatus, johon yrität aina palata.
Sinä tulet nousemaan tuosta alhosta. Hieman työtä se vaatii, mutta ei kauheasti. Tuossa käy nimittäin niin, että kun noita oikeita asioita alkaa tekemään, niin niiden tekeminen helpottuu ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nouset hyvinkin vielä. Minulla vähän sama tilanne, mutta olen 48 vuotta, ja uskon minäkin nousevani! Sinulla on vielä paljon enemmän mahdollisuuksia, koska olet nuorempi.
Mutta niin siis, ei mullakaan yhtään ystävää eikä puolisoa, velkaa hometalosta joka piti purkaa löytyy, painoa 130 kg, alkoholia olen juonut päivittäin paljon lähes 20 vuotta ja nyt vähentelemässä koska kroppa ei enää kestä, on pari sairauttakin plus vaihdevuosivaivat.
Mutta yksi asia kerrallaan tästä etenen ja nousen. Alkoholin olen vähentänyt jo niin että juon vain 1-2 iltana viikossa, kun ennen se oli päivittäistä. Laihduttamista aloittelen seuraavaksi. Opettelen myös tehokkaammaksi töissäni, siihen auttaa sekin kun ei ole aamuisin krapula enää - näin vähennän riskiä joutua pois työpaikaltani jos yt:t tulee, ja riskiä joutua velkojeni kanssa vakaviin vaikeuksiin. Ehkä ajan kanssa, jos saan kunnolla itseäni niskasta kiinni, saan palkkaa korotettuakin.
Kiitos kannustavista sanoista. Kyllä sinäkin onnistut, vaikutat ihmiseltä joka ottaa härkää sarvista kun tilanne tulee. Toivon sinulle tsemppiä kaikkeen, hyvin uusi tiesi onkin jo alkanut.
Yritän täälläkin parhaani, tärkeintä on tosiaan tuo ettei juo. Se on jo siunaus jos täysin pystyn olemaan useita kuukausia, mielellään koko vuoden juomatta. Saisi sen tilalle eneegiaa ja jaksaisi ehkä alkaa harrastamaan vielä jotain liikuntaa säännöllisesti, kuten uintia tai salia. Nyt tässä kävelee kyllä niin hatarasti mutta toivon, että vuoden päästä voin kiittää itseäni jo joistakin asioista.
Ap
Jatka pelaamista. 99% uhkapelaajista lopettaa juuri ennen isoa voittoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet nuori. Pystyt korjaamaan kaiken. Lopeta alkoholin käyttö. Liiku. Hanki koulutusta tai työ.
Toimi ja lopeta laiskottelu tekosyiden varjolla.
Yritän kyllä parhaani. Alkoholia ei. Kävelyä ulkona.
Hyvät todistukset on olemassa, pääsen töihin satavarmasti heti kun vain taas saan edes sen verran voimia, että tiedän pystyväni. Nyt täytyy myöntää, että en voi mennä työelämään. Kokeilen tässä kuukauden sisään kyllä, heti kun tuntuu, että voimia alkaa olemaan.Ap
Ihan mieletön onni jos on hyvät todistukset ja tietää pääsevänsä töihin, oikeasti. Ole tyytyväinen. Tuollaista tilannetta ei ole monella.
Lepää kuitenkin nyt hyvällä omallatunnolla jos koet lepoa tarvitsevasi. Ihan ensimmäisenä perusasiat kuntoon - unirytmi, ravinto, liikunta.
Minusta näyttää näin ulkopuolisen silmin, että sinulla on aika hyvässä reilassa asiat. Sinä selviät kyllä niistä pala kerrallaan, älä huoli. :)
Vierailija kirjoitti:
Hei, koska olet vielä noin nuori, niin et ole menettänyt vielä mitään. Takaan, että elämä tuntuu toisenlaiselta (=paremmalta) kun tuohon laitetaan 10 vuotta lisää.
Ekana haet apua. Soita nyt heti kaupunkisi/kuntasi mielenterveyspalveluihin. Kerro tilanteestasi ja ota vastaan apu mitä tarjotaan.
Tokaksi ala tehdä oma hyvinvointisi eteen kaiken minkä pystyt. Yritä mennä nukkumaan ajoissa ja herätä järkevään aikaan. Aloita meditointi ja katso mille se tuntuu. Venyttele, ulkoile, harrasta. Yritä parantaa ruokailutottumuksia. Hae kirjoja kirjastosta ja lue.
Yritä tehdä paljon asioita, joilla voisi olla edes pieni mahdollisuus hyvinvoinnin parantamiseen. Tarviit lisää energiaa, ja joku noista edellä mainituista varmasti auttaa.
Ja sit se pahin: lopeta murehtiminen. Jos mieli kääntyy negatiivisiin asioihin, niin yritä keskeyttää se. Mieti vaikka joku kiva ajatus, johon yrität aina palata.
Sinä tulet nousemaan tuosta alhosta. Hieman työtä se vaatii, mutta ei kauheasti. Tuossa käy nimittäin niin, että kun noita oikeita asioita alkaa tekemään, niin niiden tekeminen helpottuu ajan kanssa.
Niin, kyllä tästä nousee jos vaan saan voimani. Joskus olin erittäin sinnikäs, ei silloin tällaiset ongelmat kaataneet, ne olivat enneminkin haaste ja kun pistin toiminnaksi, ei niitä ongelmia varsinaisesti ongelmina edes ajatellut. Se oli vain elämää, asioita, jotka täytyy hoitaa. Nyt vaan sellaista jääräpäisyyttä ei samalla tavalla ole mutta ehkä se on uusiutuva voima eikä kadonnut lopullisesti?
Olen siis nukkunut hyvin, olen ollut väsynyt ja unen kanssa ei ongelmia. Syön nyt terveellisesti koska haluan omasta tahdostani saada kroppaani tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, yritän tehdä korjausta tilanteeseen. Silloin kun olin luovuttanut ja vähät välitin, tilasin paljon ruokaa ja tein jotain einestä. Sekään ei ole minun perusluonteeni mukaista mutta se on ollut helppoa. Bakteerifloora on varmaan aika heikolla tolalla mutta haluan siihenkin nyt kuntoutusta.
Kävely on ainoa, jota jaksan harrastaa, en sitäkään päivittäin. Edelleen on päiviä kun en vain pääse ylös mutta täytyy luottaa, että kyllä se tästä alkaa sujumaan.
Meditoinnin maailmaan olen viime vuonna tutustunut. Itseasiassa eilen kävi niin, että itkin oikein syvältä sisältä tätä kaikkea, itkua vain tuli (en ole paljoa itkenyt lähikuukausina) ja annoin oikein tunteiden vyöryä. Tämän jälkeen keho rauhottui ja päätin meditoida, sen jälkeen nukahdin. Nyt tänään on jo hitusen parempi vointi kun eilen. Joskus meditointi on tietenkin vaikeaa mutta yritän tarkkailla ajatuksiani kauempaa ja huomaan kyllä, että se latistaa joskus tauotta ja jauhaa jauhamistaan. Välillä vain katselen ja yritän hiljentää sen päänsisäisen ihmeellisen melskeen, joka on kaikkea muuta kuin kannustava. Ihan kuin minussa puhuisi kaksi persoonaa, yritän rauhoittaa mieltä. Kyllä se toimii, joskus tosin nuo hengelliset oppaat on saaneet kyseenalaistamaan koko maailmaa ja sekin on tuonut omanlaistaan kipuilua. Ehkä asioiden kyseenalaistamisesta voi olla hyötyäkin kunhan ei vatvoisi liian vakavissaan kaikkea.
Kylläpä nyt huojentaa tämäkin kun saa antaa tulla vain ja sen sijaan, että täällä samaistuisitte ajatuksiini, yritätte saada minut ja onnistuttekin ajattelemaan asioita ihan toisesta näkökulmasta, että ei tämä mikään maailmanloppu ole ja asiat järjestyvät. Iso kiitos siitä.
Ap
Ap. Joka aamu on mahdollisuus valita lähteekö ylöspäin vai alaspäin.
Ainiin ja olenhan minä hakenut aktiivisesti tähän masennukseen tai mitä tämä nyt onkaan, niin apua.
Olen käynyt juttelemassa säännöllisesti hoitajan kanssa vuosi sitten mutta se jäi koska en enää kuulunut siihen hoitopiiriin kun valmistuin. Olen myös saanut lääkäriltä lähetteen ja jonotan psykiatrille - tavoitteena pidempiaikainen terapia. Siinä vain kestää pitkän aikaa, jonot on pitkiä mutta ehkä kuukausi tai kaksi, niin aika jo postissa toivon mukaan tulee ja saan B-lausunnon. Nyt olen sitten vain ottanut tässä loppuvuodesta ja alkuvuodesta sairaslomaa, terveyskeskukseen lääkärille on uusi aika ja katsotaan jatkoa sitten, täytyykö vielä sairaslomaa jatkaa vai ei.
Kyllä minulla tässä jokin pyörä on liikkeellä, täytyy vaan yrittää olla kärsivällinen.
Aina terapiasta puhuttaessa minua alkaa jo stressaamaan se rahapuoli, että nyt kun olen talouspuolen tyrinyt niin mites sitten saan maksetuksi terapian. Alkaa taas se murehtiminen mutta ehkä sitä täytyy katsoa sitten kun sen aika on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, koska olet vielä noin nuori, niin et ole menettänyt vielä mitään. Takaan, että elämä tuntuu toisenlaiselta (=paremmalta) kun tuohon laitetaan 10 vuotta lisää.
Ekana haet apua. Soita nyt heti kaupunkisi/kuntasi mielenterveyspalveluihin. Kerro tilanteestasi ja ota vastaan apu mitä tarjotaan.
Tokaksi ala tehdä oma hyvinvointisi eteen kaiken minkä pystyt. Yritä mennä nukkumaan ajoissa ja herätä järkevään aikaan. Aloita meditointi ja katso mille se tuntuu. Venyttele, ulkoile, harrasta. Yritä parantaa ruokailutottumuksia. Hae kirjoja kirjastosta ja lue.
Yritä tehdä paljon asioita, joilla voisi olla edes pieni mahdollisuus hyvinvoinnin parantamiseen. Tarviit lisää energiaa, ja joku noista edellä mainituista varmasti auttaa.
Ja sit se pahin: lopeta murehtiminen. Jos mieli kääntyy negatiivisiin asioihin, niin yritä keskeyttää se. Mieti vaikka joku kiva ajatus, johon yrität aina palata.
Sinä tulet nousemaan tuosta alhosta. Hieman työtä se vaatii, mutta ei kauheasti. Tuossa käy nimittäin niin, että kun noita oikeita asioita alkaa tekemään, niin niiden tekeminen helpottuu ajan kanssa.
Niin, kyllä tästä nousee jos vaan saan voimani. Joskus olin erittäin sinnikäs, ei silloin tällaiset ongelmat kaataneet, ne olivat enneminkin haaste ja kun pistin toiminnaksi, ei niitä ongelmia varsinaisesti ongelmina edes ajatellut. Se oli vain elämää, asioita, jotka täytyy hoitaa. Nyt vaan sellaista jääräpäisyyttä ei samalla tavalla ole mutta ehkä se on uusiutuva voima eikä kadonnut lopullisesti?
Olen siis nukkunut hyvin, olen ollut väsynyt ja unen kanssa ei ongelmia. Syön nyt terveellisesti koska haluan omasta tahdostani saada kroppaani tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, yritän tehdä korjausta tilanteeseen. Silloin kun olin luovuttanut ja vähät välitin, tilasin paljon ruokaa ja tein jotain einestä. Sekään ei ole minun perusluonteeni mukaista mutta se on ollut helppoa. Bakteerifloora on varmaan aika heikolla tolalla mutta haluan siihenkin nyt kuntoutusta.
Kävely on ainoa, jota jaksan harrastaa, en sitäkään päivittäin. Edelleen on päiviä kun en vain pääse ylös mutta täytyy luottaa, että kyllä se tästä alkaa sujumaan.
Meditoinnin maailmaan olen viime vuonna tutustunut. Itseasiassa eilen kävi niin, että itkin oikein syvältä sisältä tätä kaikkea, itkua vain tuli (en ole paljoa itkenyt lähikuukausina) ja annoin oikein tunteiden vyöryä. Tämän jälkeen keho rauhottui ja päätin meditoida, sen jälkeen nukahdin. Nyt tänään on jo hitusen parempi vointi kun eilen. Joskus meditointi on tietenkin vaikeaa mutta yritän tarkkailla ajatuksiani kauempaa ja huomaan kyllä, että se latistaa joskus tauotta ja jauhaa jauhamistaan. Välillä vain katselen ja yritän hiljentää sen päänsisäisen ihmeellisen melskeen, joka on kaikkea muuta kuin kannustava. Ihan kuin minussa puhuisi kaksi persoonaa, yritän rauhoittaa mieltä. Kyllä se toimii, joskus tosin nuo hengelliset oppaat on saaneet kyseenalaistamaan koko maailmaa ja sekin on tuonut omanlaistaan kipuilua. Ehkä asioiden kyseenalaistamisesta voi olla hyötyäkin kunhan ei vatvoisi liian vakavissaan kaikkea.
Kylläpä nyt huojentaa tämäkin kun saa antaa tulla vain ja sen sijaan, että täällä samaistuisitte ajatuksiini, yritätte saada minut ja onnistuttekin ajattelemaan asioita ihan toisesta näkökulmasta, että ei tämä mikään maailmanloppu ole ja asiat järjestyvät. Iso kiitos siitä.
Ap
Fiksun kuuloista tekstiä ja vaikutat ihastuttavalta! Olen varma että tulet löytämään uusia tuttavia ja jopa ihania ystäviä elämän varrella.
Mua kiinnostaa ap tuo sun perfektionismitouhu. Mulla kun on itselläkin sitä vikaa ja ilmiössä haisee sellainen itserankaisun ja omahyväisyyden yhdistelmä, jossa sitä on itse häviäjänä aina. Eli semmoista itseen kohdistuvaa passiivis-aggressiivista kurinpitoa ja heitteillejättöä vuoron perään yhdistyneenä uhmakkaaseen piittaamattomuuteen.
Miten olisi ihan vaan alkaa pitää itsestään enemmän ja hellittää niistä katastrofimaalailuista. Hiljaksiin vain opetat ittesi olemaan hiljaa ja tyytyväinen maailmaan kun sisäinen metakka alkaa. Ja sitten katsot, ettet anna ulkomaailmankaan tulla häiriköimään.
Annat arvon itsellesi ja elämällesi, ja se kaikki muu hyvä tulee silloin automaattisesti, yrittämättä ja pyristelemättä? Ei vain enää ole tarvetta hukuttaa itseään kaikenlaiseen haitalliseen.
Niin, kyllä tästä nousee jos vaan saan voimani. Joskus olin erittäin sinnikäs, ei silloin tällaiset ongelmat kaataneet, ne olivat enneminkin haaste ja kun pistin toiminnaksi, ei niitä ongelmia varsinaisesti ongelmina edes ajatellut. Se oli vain elämää, asioita, jotka täytyy hoitaa. Nyt vaan sellaista jääräpäisyyttä ei samalla tavalla ole mutta ehkä se on uusiutuva voima eikä kadonnut lopullisesti?
Olen siis nukkunut hyvin, olen ollut väsynyt ja unen kanssa ei ongelmia. Syön nyt terveellisesti koska haluan omasta tahdostani saada kroppaani tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita, yritän tehdä korjausta tilanteeseen. Silloin kun olin luovuttanut ja vähät välitin, tilasin paljon ruokaa ja tein jotain einestä. Sekään ei ole minun perusluonteeni mukaista mutta se on ollut helppoa. Bakteerifloora on varmaan aika heikolla tolalla mutta haluan siihenkin nyt kuntoutusta.
Kävely on ainoa, jota jaksan harrastaa, en sitäkään päivittäin. Edelleen on päiviä kun en vain pääse ylös mutta täytyy luottaa, että kyllä se tästä alkaa sujumaan.
Meditoinnin maailmaan olen viime vuonna tutustunut. Itseasiassa eilen kävi niin, että itkin oikein syvältä sisältä tätä kaikkea, itkua vain tuli (en ole paljoa itkenyt lähikuukausina) ja annoin oikein tunteiden vyöryä. Tämän jälkeen keho rauhottui ja päätin meditoida, sen jälkeen nukahdin. Nyt tänään on jo hitusen parempi vointi kun eilen. Joskus meditointi on tietenkin vaikeaa mutta yritän tarkkailla ajatuksiani kauempaa ja huomaan kyllä, että se latistaa joskus tauotta ja jauhaa jauhamistaan. Välillä vain katselen ja yritän hiljentää sen päänsisäisen ihmeellisen melskeen, joka on kaikkea muuta kuin kannustava. Ihan kuin minussa puhuisi kaksi persoonaa, yritän rauhoittaa mieltä. Kyllä se toimii, joskus tosin nuo hengelliset oppaat on saaneet kyseenalaistamaan koko maailmaa ja sekin on tuonut omanlaistaan kipuilua. Ehkä asioiden kyseenalaistamisesta voi olla hyötyäkin kunhan ei vatvoisi liian vakavissaan kaikkea.
Kylläpä nyt huojentaa tämäkin kun saa antaa tulla vain ja sen sijaan, että täällä samaistuisitte ajatuksiini, yritätte saada minut ja onnistuttekin ajattelemaan asioita ihan toisesta näkökulmasta, että ei tämä mikään maailmanloppu ole ja asiat järjestyvät. Iso kiitos siitä.
Ap
Miten sulla toimii tuo päänsisäinen melske? Keskusteletko siinä jonkun kanssa ja yrität vakuuttaa että olet oikeassa vai haukutko itseäsi vai miten?
Ei sulta energiat ole varmasti lopullisesti kadonneet mihinkään, eikä tuo "jääräpäisyys" mistä mainitsit. Ne kyllä tulee hiljalleen takaisin, mutta se just vaatii sen, että pääsee kestävän kehityksen polulle vähitellen.
Noista meditaatioista ja muista sen verran, että jos joku ei toimi, niin lopeta se. Itsellä taannoin toimi hyvin kun kävelylenkeillä kuuntelin aina jotain jenkkiläistä self-help -opasta, revin ryhtiä kävellessä ja hoin, että "nousen tästä". Mulla toimi tollanen, mutta varmasti ei kaikilla. :)
Mutta juu, kirjoittele vaan tänne aika ajoin, niin katsotaan tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Ainiin ja olenhan minä hakenut aktiivisesti tähän masennukseen tai mitä tämä nyt onkaan, niin apua.
Olen käynyt juttelemassa säännöllisesti hoitajan kanssa vuosi sitten mutta se jäi koska en enää kuulunut siihen hoitopiiriin kun valmistuin. Olen myös saanut lääkäriltä lähetteen ja jonotan psykiatrille - tavoitteena pidempiaikainen terapia. Siinä vain kestää pitkän aikaa, jonot on pitkiä mutta ehkä kuukausi tai kaksi, niin aika jo postissa toivon mukaan tulee ja saan B-lausunnon. Nyt olen sitten vain ottanut tässä loppuvuodesta ja alkuvuodesta sairaslomaa, terveyskeskukseen lääkärille on uusi aika ja katsotaan jatkoa sitten, täytyykö vielä sairaslomaa jatkaa vai ei.
Kyllä minulla tässä jokin pyörä on liikkeellä, täytyy vaan yrittää olla kärsivällinen.
Aina terapiasta puhuttaessa minua alkaa jo stressaamaan se rahapuoli, että nyt kun olen talouspuolen tyrinyt niin mites sitten saan maksetuksi terapian. Alkaa taas se murehtiminen mutta ehkä sitä täytyy katsoa sitten kun sen aika on.
Ap
Onko sinulla lääkitys? Se voisi auttaa varsinkin tässä vaiheessa, kun odotat pääsyä terapiaan ja miksei sen aikanakin. Mielialalääkitys on itselleni antanut valonpilkahduksia ja voimia tehdä hyviä asioita oman tilanteen parantamiseksi. Mitään huonoja vaikutuksia en ole siitä havainnut.
Vierailija kirjoitti:
Aina terapiasta puhuttaessa minua alkaa jo stressaamaan se rahapuoli, että nyt kun olen talouspuolen tyrinyt niin mites sitten saan maksetuksi terapian. Alkaa taas se murehtiminen mutta ehkä sitä täytyy katsoa sitten kun sen aika on.
Ap
Kysypäs sieltä mielenterveydestä että oisko siellä jotain ryhmää, johon voisit mennä. Täällä pääkaupunkiseudulla on ainakin ollut tunnetaito, yms. ryhmiä, jotka ovat ilmaisia (mutta hyödyllisiä).
Vierailija kirjoitti:
mulla samit. 30+ mies
Lopeta se Samien kanssa sekoilu ja etsi itsellesi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Jatka pelaamista. 99% uhkapelaajista lopettaa juuri ennen isoa voittoaan.
Tässä todella hyvä ja asiallinen neuvo. Lisäisin vielä tuohon, ettet vain ole pelannut riittävän usein ja tarpeeksi suurilla panostuksilla. Pelikertoja tiheämmäksi ja panostus isommaksi, kyllä se elämä siitä oikenee.
Oot oikeassa ap.
Sun elämässä kaikki on nyt perseestä.
Ja aivan omien valintojesi takia.
Niin se on aina, että sitä saa mitä tilaa.
Sitähän sinäkin sait!
Kukaan muu, kuin sinä itse, ei ole vastuussa elämästäsi eikä teostaisi.
Jos oisin sinä, muuttaisin töihin ulkomaille.
Ja aloittaisin kunnollisen elämän ouhtaalta pöydältä.
Mutta aloitus on puhdasverinen provo.
Laadittu on laadittu niin houkuttelevaksi, että etenkin
tietyn tyyppiset naiset, ottavat äidillisen ja holhoavan ja empaattisen asenteen kommenteissaan.
Todellisuudessa aloitus on täyttä paskaa, niin kuvottavan hajuista, että sitä harvemmin joutuu haistamaan.
S
Olet nuori. Pystyt korjaamaan kaiken. Lopeta alkoholin käyttö. Liiku. Hanki koulutusta tai työ.
Toimi ja lopeta laiskottelu tekosyiden varjolla.