Millaisia ihmisiä lapsuudenperheessäsi haukuttiin?

Väärällä lailla pukeutuneita, työssä käymättömiä.

Lihavia. Isäni (synt. - 47) pilkkaa heitä vieläkin.

Myös vammaisiin suhtauduttiin kummallisesti. Kehityvammaisia kutsuttiin hulluiksi, pölvästeiksi tms.

Äiti haukkui naisia jotka yritti näyttää hyvältä tai seksikkäältä ja siis ei pelkästään yrittäneet vaan olivat sitä myös. Esim jonkun missikisojen katsominen pelkkää kamalaa sättimistä että ei tuolla oikeasti kauniit ihmiset ole. En tiedä mikä mahtoi olla hänen ongelmansa. Ilmeisesti jonkinlainen estyneisyys tai epävarmuus itsestä, ei voinut hyväksyä sitä jos isä yritti vaikkapa halata vaan syytti pervoksi.

Muutamaa naapuria, ilmeisesti alkanut pari sukupolvea aiemmin. Lähtösyytä en tiedä. Miä en suostunut vihaamaan naapureita, sain siitä selkääni, kun heidän kanssa olin. A.I.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

puheliaita naisia ja sukulaisia

Meillä taas niitä naisia, jotka leikkivät mykkäkoulua ja jättivät tervehtimättä samalla kadulla asuneita. Naapurin mykkä Elma suuttui vähän väliä. Yleensä jostain kadun lasten tekemisestä - liian kovaäänisestä 7 tikkua laudalla -leikistä. Sen jälkeen hän ei tervehtinyt lasten vanhempia tai vastannut edes kysyttäessä. Terveisia Orimattilaan 70-luvulle. 

Mihin ne 3 tikkua katosi?

Hitsit! Tosiaan 10 tikkua. Näköjään aika syönyt muistin. Kiitos. 

Kaikkia

Lihavia, alkoholisteja ja muita nistejä, .. niitä nyt eniten.

Äiti vihasi koko isän puolen sukua.

Meillä ei ketään.

Juppeja. Oltiin itsekin oikeasti ylempää keskiluokkaa, lasketeltiin kaikki talvet, käytiin teattereissa ja konserteissa ja shoppailtiin kouluvaatteet Stockalta jne. Aikuisena huvittaa vanhempien käytös.

Myös kaikkea jenkeistä tullutta vihattiin. Mm. Coca cola ja Disney oli kiellettyjen listalla. Nyt samoilla vanhemmilla on mm. Applen puhelimet ja kellot, aina jääkaapissa Cokista lapsenlapsille ja veivät lapseni viime kesänä Disney Landiin.

Hämmentävää. Oletin, että ketju olisi täynnä kommentteja, joissa todetaan se luonnollinen asia, ettei ihmisiä haukuta ryhminä tai yksilöinä. Avautuipa outo maisema kanssaihmisiin.

Äitini on suhtautunut väheksyen/ylemmyydentuntoisesti ainakin lihavia ja köyhiä kohtaan. Se sentään oli plussaa, ettei hänellä ollut tai ole perisuomalaista tapaa haukkua naapureita, julkkiksia tai sukulaisia vaan puhuu ihmisistä kuitenkin yleensä myönteiseen sävyyn.

Edesmenneestä isästäni en muista, että olisi koskaan haukkunut ketään.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kysymys! Lapsuudenperheestähän sitä saa kuitenkin mallin sille miten muista puhutaan ja toisaalta olettamuksen siitä, miten muut suhtautuvat myös minuun. Jos vanhemmat arvostelevat kaikkia, niin millainen vaikutus sillä on lapsen minäkäsitykseen ja ihmissuhteisiin? Ja miten herkästi lapset myös aistivat vanhempien suhtautumisen muihin ihmisiin!

En muista koskaan ketään haukutun.

Itse olen huonompi, usein tulee arvosteltua jotakuta tv-esiintyjää tai todella epätavallisen suttuista tyyppiä kadulla kulkiessa, anteeksi.

Pohdin tätä asiaa nyt siitä näkökulmasta, että mitä siitä muiden haukkumisesta pystyi päättelemään ja sitä kautta itse oppimaan.

Joku viisas on joskus sanonut , että haukkujalla itsellään on paha olla.

Laiskoja ja tyhmiä.

En muista että ketään olisi haukuttu.

Lihavia. Liian paljastavasti pukeutuvia ja räikeästi meikkaavia.

Pääasiassa meillä silti puhuttiin etenkin kaikista meidän lasten kavereista ja luokkatovereista ylistävästi ja käskettiin ottaa milloin kenestäkin mallia. Me lapset taas aina olimme väärin ja rumasti ja näytimme linnunpeläteiltä ja mitä vielä. Se on jäänyt vähän painamaan, että kaikki muut lapset olivat muka kauniita ja älykkäitä ja hyväkäytöksisiä. Pitkin korvia tuli, jos joku meistä lapsista erehtyi jostakusta sanomaan esim. että "se Elli on leuhka".

Monia. Mm. venäläisiä, somaleja, romaneja, suomenruotsalaisia. Alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvia naapureita. Itse oltiin olevinaan parempia. Tietynlaisia naisia (vaikea selittää mutta itsevarmoja ja meikkaavia, kyllä te tiedätte). Ihmettelin tätä touhua jo silloin.

Alkoholisteja ja absolutisteja. Vanhempani uskoivat että kultainen keskitie oli parempi kuin ääripää ja juomisessa tulee noudattaa malttia ja kohtuuta. Itseään ei saa juoda humalaan ja juomisen totaalikieltävä ehdottomuutta ei pidetty sen terveempänä vaihtoehtona kuin äärimmäistä juopumusta.

Hevoskauppiaita