Onko muilla jaksaminen kortilla 3 lapsen kanssa?

Ajattelinkin vielä laittaa, että jättäkää ne viestit pois joissa kehuskelette kuinka " minä kyllä jaksan 5 pienen lapsen kanssa mainiosti vaikka mies on matkatöissä" . Huoh.



Ap

aika hyvin keskenään leikkivät jaa saa välillä olla hieman omissa ajatuksissaankin.



tsemppiä.

Sinulla on sentään tieto siitä milloin miehen työtilanne helpottuu ja sinulla on sentää äitis lastenhoitoapuna!!



Meillä ei ole kumpaakaan! Joten kerää itsesi, älä valita turhasta.

on jo neljä viikkoa ollut kipeenä ja viikon huutanut kaikki yöt. Ei siis olla päästy lasten kanssa minnekään eikä edes ulos ja täällä neljän seinän sisällä meinaa hajota pää. Mulle riittää että pääsen liikkumaan lasten kanssa mutta tämä kotona nyhjääminen saa pinnan kiristymään. No onneksi sitä ei kestä loputtomiin joten yritän mennä päivän kerrallaan ja kun lapset nukkumassa käyn jos vaan jaksan hieman kävelyllä niin pääsee tuulettumaan.

Mun lapset on 6,4 ja 1,5 nyt. Yleensä se jaksamattomuuden tunne menee nopeasti ohi, mutta mä tartteen kyllä omaa aikaa sillon tällön.



Jos susta tuntuu jo nyt tolta, kuukausi on tosi pitkä aika sinnitellä. Olisko mahdollista palkata vaikka jotain lukiolaista pariksi illaksi tai MLLltä hoitajaa?



Yritä kanssa saada arki mahdollisimman vaivattomaksi. Kuukauden voi hyvin syödä eineksiä ja jättää siivoamisen vähemmälle. Pyhitä illat itsellesi, kun lapset on petissä, teet jotain kivaa.



Pyykit voi ripustaa lasten kanssa, vaikka se viekin tolkuttomasti aikaa. Lapset tykkää usein myös tiskaamisesta ja ruoanlaitosta. Voisit yrittää myös laittaa lapset " päiväunille" , kun pienin nukkuu, isommat lepää myös sängyissään tai vaikka lukee tai tekee palapelejä tai vaikka kattoo videoita! Itse voit juoda vaikka kupin kahvia tai teetä.



Tsemppiä!

Välillä tuntuu ettei vaan jaksa... Nyt on varsinkin meinannut seinät kaatua päälle, kun ollaan oltu kotona neljän seinän sisällä lasten sairastuttua flunssaan. vaikka muksuilla kuumetta niin silti jaksavat riehua ja temmeltää. ahdistaa kun ei päästä ulos. Mutta kyllä muutenkin minulla meinaa ottaa koville tämä 24/7 lasten kanssa... Toisella vielä kiva uhma päällä koko ajan, eikä varmasti helpota, että minä ärjyn ja karjun koko ajan... Huokaus.. Jospa se tästä.. :)

Iältään 5v ja 2x2v, nuorimmaiset siis on kaksoset. Mies tekee kans pitkää päivää, yksityisyrittäjä kun on. Ymmärrän sua kyllä. Mulla itellä just ulkoilu ja kävelyllä käyminen rattaiden kera on mukavia henkireikiä. Joskus pakkaan lapset autoon ja teen pienen autolenkin.

Koita jaksaa sen voimalla, et sun tilantees on väliaikaista! Tsemppiä ja voimia!

Jos lapset jaksaa riehua ja hyppiä sisällä, ei ol emitään syytä ola menemättä ulos. Ulkoilma ei ole vielä koskaan pahentanut kenenkään flunssaa.

ukko painaa pitkää päivää kesän ja syksyn´. Jää pitkälle lomalle (kesä, talvi ja ylityövapaat)joulun alla. mulla aina jaksut vähissä tässä vaiheessa vuotta... hoidettavia 3 päiväaikaan ja illalla tuplat enemmän.

Yritetään selvitä ap!!!!

Itekin haluaisin olla enemmän ulkona mutta pienimmäisen sairastelut ovat sitä nyt estäneet:(. Lisäksi noi kaks vanhempaa eivät HALUA olla yksinään ulkosalla ilman mua. Muuten voisivat siellä ehkä ollakin joitain hetkiä. Toinen lapsista ei viihdy muutenkaan ulkosalla!! Joten sekin ottaa päähän tässä.



Kun sanoin että äitini auttaa, niin se auttaminen on kyllä tosi vähäistä. Hän auttaa siinä mielessä että hoitaa nyt esim. huomenna pienintä sillä aikaa kun menen toisen vanhemman kanssa toimintaterapiaan. Eli mulla kulkee kaksi lasta mukana huomenna ja pienin saa jäädä äidilleni siksi aikaa.



MLL ei toimi tällä paikkakunnalla enkä kyllä tiedä ketään lukiolaista joka tänne meille pääsisi? Asumme aika syrjässä joten en luule, että olisi helppoa löytää hoitoapua.



Mut helpottaa tietää, etteivät muutkaan oo mitään superäitejä jatkuvasti. Kun HALUAIS kuitenkin jaksaa tehdä kaikenlaista muttei sitten jaksa tai kerkeä!!



Ap

lasten kanssa. Joka päivä oltiin jossain. Kotona paloi pinna heti. Jos rahatilanne sallii, niin kannattaa käydä vaikka kerran viikossa jossain ulkona syömässä. Kyläilyt myös auttavat kireeseen pinnaan (ellein sitten ole niin totaalisen burn out, että ei jaksa ottaa vieraita vastaan.)

enkä enempää taida tehdäkään kun enpä taida jaksaa.

eli kuljemme mahdollisimman paljon jossain. Harmi vaan, että asumme maalla ja täällä ei ole mitään PERHEKERHOJA tms. SEurakunnan kerho on, ja niissä käyn.



Ylihuomiseksi kutsuin erään tuttavaperheen kylään. Tosin eilen kun tein kutsun, kaduin hetken sitäkin kun ajattelin siivoamista... Mutta tänään ajattelen, että kai mä siivota jaksan ja ehkä vähän leipoakin. Lapset saavat auttaa siivoamisessa eikä sitä aina mitään bravuurejakaan tartte tarjota.



Harmi kun ei ole paljon ystäviäkään joita kutsua kylään. Näin kotiäitinä sitä on vähän erakoitunut ja erkaantunut entisistä ystävistään. Osa ystävistäni on myös muuttanut niin kauas ettei heitä ole mahdollista enää tavata kuin harvoin:(((.



Ap

Hei,



mulla kans kolme pientä ja mies paljon töissä jne.

Välillä TODELLA tuntuu että seinät kaatuu päälle

ja varsinkin kun jäädään VAAN KOTIIN.



Pinna menee herkästi. Imetän nuorimmaista ja en ole

nukkunut VUOTEEN yhtään yötä. Nyt on sitten joku

YSTÄVÄLLINEN naapuri tehnyt ilmoituksen LastenSuojeluun

kun huudan lapselleni... ??????



No, sinne on mentävä. Soitin jo ja keskustelin sen verran

että tiedän kuka soittaja on. Mutta ei helpota. Miksi tuo soittaja

ei auttanut meitä itse vaan laittaa yhteiskunnan rattasiin rämpimään

vaikka on jaksaminen todella kortilla, loukkaavaa tuollainen

käytös.



Ymmärrän hyvin että HUUTAMINEN ei ole oikein. Meillä

kaikilla kolmella menossa jokin UHMA eli tahtoa ja rajoja

koetelleen joka päivä. Tapellaan jatkuvasti yms. ja naapurin

mielestä pitäsi vaan hymyillä, käyttää jäähypenkkiä, jutella

lasten kanssa, pitää sylissä ja helliä, HUOH....



Tämä naapurin KIVA täti sanoi kerrran minulle että meillä

ei koskaan tarvinnut lapsille huutaa johon totesin että HYVÄ NIIN.



Kaikki lapset eivät ole samasta puusta veistettyjä, onneksi.



Mutta mekin käydään kaikissa mahdollisissa kerhoissa, kahviloissa

yms mutta silti hermot menee välillä kotona, huoh...



Neuvolassa sanottiin kun asian otin esiiin että pikkulapsi vaihe

on rankkaa, rankkaa, rankkaa ja USKON KYLLÄ !!!!!!!!!!!!



Mutta tee jotain ennenkuin joku YSTÄVÄLLINEN kanssa ihminen

huomaa että olet väsynyt etkä jaksa. Ilmoittaa oitis ja mielellään

LASTENSUOJELUUN että saadaan asiat mallillee. Tietenkään hän

ei kysy sinulta mitään ja kertoo KAIKEN MINKÄ LUULEE TAPAHTUNEEN

teillä.... ja sinulle jää sitten todistustaakka siitä miten asiat

ovat TEILLÄ.



Toivotaan että asiat sujuvat, HUPS ja NAPS ja jaksaminen

vaan astuu elämään ilman mitään taikatemppuja.



Tuolla ketjussa missä mainitsin sanottiin että huutamiseen

auttaa ensinnäkin se että myöntää huutavansa ja tiedostaan

toimivansa väärin.



Sen jälkeen " opettelee" tavasta pois. Esim. Kun tekee mieli

huutaa niin alkaakin laulaa, tanssia, iloita, jne. Eikö kuulosta

hyvältä.



Eikun kaikki vaan kun väsyttää ja v..... taa niin LAULAMAAN

TANSSIMAAN JA ILAKOIMAAN =D

on miehen ex-liiton lapsi, koululainen. Mies itse on töissä aamusta iltaan ja minä teen kaiken täällä kotona. Kun sais hoitaa vain omia lapsiaan, ni sekin ois jo luxusta.

Ihme minusta, jos ei jaksaminen välillä ole kortilla yksin kolmesta pienestä huolehtiessaan. Liikkeellelähteminen auttaa minulla jaksamiseen (just kerhot, kyläilyt), vaikka ajatuskin tuntuu etukäteen raskaalta.



Muuten, jos teille tulee vieraita, niin jätä vaan siivoamatta ja sano suoraan, ettei aika tai voimat riitä. Mitä siitä, parempi musta päästä ystävien kanssa niin suoriin väleihin, ettei tarvitse heille kotiaan puunata (paitsi silloin, kun oikeasti sen hyvin jaksaa).