Pidätkö pelkosektiota mukavuussektiona? Jos pidät niin vastaa myös seuraaviin.
Pidätkö torikammoa tekosyynä olla menemättä aukealle paikalle? Pidätkö pimeän pelkoa mukavuudenhaluna?
Pidätkö kuolemanpelkoa huomionhakuisuutena?
Pelkäätkö tai oletko pelännyt itse mitään?
Ajatteletko että kaikkien muiden pelko on juuri samanlaista kuin omasi?
Kommentit (25)
ihmettelen oikein miten helposti naistenklinikalla sektion saakaan, kun kukaan ei edes yrittänyt hänen ' pelkoaan' hoitaa. sektiot sovittiin ilman pienintäkään yritystä suostutella alatiesynnytykseen tai pelkopolille.
ja todellakin tunnen siskoni hyvin ja olemme asiasta jutelleet.
Olisiko monikin valmis menemään tuollaiseen operaatioon han vaan huvikseen kun se on niin kivaa?!? Leikkaushetki on kivuton, mutta tapauksesta riippuen kivut voivat jälkikäteen olla kovia ja toimintakyvyn palaaminen normaaliksi vie viikkoja.
Minusta on itsestään selvää ettei kukaan tuota huvikseen tee. Eli jos alatiesynnytyksen haluaa vaihtaa sektioon täytyy olla jotain pelkoa ilmassa. Ja jos pelkopolin käyntejen ja keskusteluiden jälkeen on yhä omalla kannallaan niin laskisin pelon jo suureksi. Itse en leikkauspöydälle menisi jos ei pakko olisi.
T. yksi joka nyt jo kauhuissaan odottaa mukavuus-leikkausta polveensa. Edellisen kokemuksen perusteella kipuja on tiedossa enkä näe siinä mitään mukavaa, mutta koska kävellä haluan niin vaihtoehdot on vähissä.
On kyllä oikeassa siinä, ettei minulla mitään todellista pelkoa taida olla, mutta synnytys vaan inhotti kokonaisuudessaan. Sektioista olen kummastakin parantunut parissa päivässä ja ollut valintaani tyytyväinen. Ja oikeassa siskoni (jos nyt satut olemaan) on siinä, että todella helposti Naikkarilla sektion saa. Esikoista odottaessa juttelin kerran puolisen tuntia kätilön kanssa ja sanoin pelkääväni synnytystaä ja haluavani sektion. Toista odottaessani lääkäri lähinnä vain kysyi kummalla tavalla halusin vauvan maailmaan saattaa.
Jos et voi edes ajatella luonnollisesti synnyttää, pitääkö hankkiutua raskaaksi?
Miksi syödä ruokaa, jos pelkää paskantamista. Ei kukaan tule leikkaamaan suoliasi auki, jos et uskalla mennä paskalle.
Eli jos pelkää synnytystä miksi hankkiutua raskaaksi?
Lapsia vain ilman lapsettomuushoitoja keskiluokkaisiin heteroperheisiin, joissa on farmariauto ja joissa ei ole synnytyspelkoa?
Huh huh.
Vierailija:
Lapsia vain ilman lapsettomuushoitoja keskiluokkaisiin heteroperheisiin, joissa on farmariauto ja joissa ei ole synnytyspelkoa?Huh huh.
Tyrkytät varmaan adoptiota kaikille joilla on joku vaikeus lapsen saannissa. Itse et kuitenkaan adoptoinut vaan halusit omia. Tiedät siis syyn miksi muutkin haluavat omia lapsia. Ei pelko tai lapsettomuus ole este omalle lapselle vaan ne voidaan hoitaa tai kiertää esim. pelkosektiolla.
Tuollaisilla kuin sinä ei ole taatusti kovin kattavaa tietoa siitä mitä adoptio todella tarkoittaa. Kaikista ei ole siihen, kaikista ei ole synnyttämään jne. Onneksi on vaihtoehtoja joista ihminen voi ITSE päättää.
toiseen huoneeseen kun lapselle annetaan rokotetta jne. Ei heistä OLE vanhemmaksi!
Minun sosiaalinen fobianikaan (esiintymispelko) ei ollut mikään tekosyy olla pitämättä koulussa esitelmiä. En voisi tehdä töitäkään saatika muutenkaan elää normaalia elämää jos antaisin pelon hallita itseäni.
Pelko tulee kohdata, muuten jää sen vangiksi.
Ai?
Mä kun olen luullut, että vauvan yksin kotiin jättävistä narkkareista ei ole vanhemmiksi tai insesti-isistä... Mutta synneistä suurin onkin pelätä synnytystä tai rokotusta. Sehän se estää olemasta hyvä vanhempi. (Luoja paratkoon mikä idiootti olet).
jokainen tuleva äiti varmasti pelkää synnytystä jonkin verran, toiset on valmiita kohtaamaan pelkonsa ja toiset sitten taas haluavat mennä kuin koirat veräjästä. minä pelkään monia asioita, esim esiintymistä todella paljon niinkuin joku tuolla edellä myöskin, mutta pakkohan se on ollut esiintyä esim opiskeluaikoina.
pullamössöllä kasvaneita, " onko pakko synnyttää jos ei haluu ???"
... mutta vain siinä tapauksessa, että äiti nukutetaan maskilla ennen leikkuriin kärräämista. Herätetään narkoosista n. kuukauden kuluttua plastiikkakirurgin rikkiviilletyn vatsan korjausoperaation jälkeen.......
Revi siitä, ja näin sanoo neljä lasta sektion pelastamana maailmaan saattanut tavallinen äiti.
Tai " mitä jos multa tulee pieru synnytyksessä ja Mixu jättää senkin takii, ihan sata varmaan, eih, en ota riskiä pakko saada leikkaus! "
Sektio voi olla myös hyvin mukava, helppo ja ihana kokemus, kivut loistavasti hallinnassa ja arpi huomaamaton. Näin minulla, ja lälläslää, kyseessä ei edes ollut pelko- tai mukavuussektio!
Pelkosektioa en kuitenkaan pitäisi mukavavuussektiona, sillä oikeastihan sen tarkoitus ei ole selvitä tilanteesta mahdollisimman " mukavasti" . Silloin kun mennään pelkosektioon kysymys on ylitsepääsemättömästä pelosta, eikä siitä ettei minua nyt huvita synnyttää. eli mielestäni on loistavaa että synnytyspelkoa käydään ensin läpi pelkopolilla ja siellä kartoitetaan äidin mahdollisuudet alatiesynnytykseen (joka siis normaalisti on se turvallismpi tapa). Mikäli äidin pelot ovat sitä luokkaa ettei hän pysty näiden keskusteluidenkaan pohjalta ajattelemaan synnyttävänsä alateitse niin ok, sitten pelkosektio on paikallaan.
Itse olen aina pelännyt synnytystä ja monet yötä valvonut pelkojeni takia. Kuitenkaan en pitänyt niitä niin ylitsepääsemättöminä että niiden takia olisin pelkosektioa hakenut. Luotin sitten kätilön ja lääkärin ammattitaitoon sen suhteen mikä olisi parasta minulle ja lapselleni. Minusta riippumattomista syistä molemmilla kertaa päädyttiin sektioihin ja näin siis tulee tapahtumaan automaattisesti jatkossakin jos vielä lisää lapsia haluamme.
Minulle sektiopäätökset ovat olleet helpotus molemmilla kerroilla vaikka niihin liityiin tietty huoli lapsen voinnista. Silloin sain varmuuden siitä ettei lapsi ainakaan pääse vammautumaan synnytyksessä (mikä siis oli sioimpia pelkojani). Ja kieltämättä nyt koen mieleni huomattavasti rennommaksi tulevien raskauksien suhteen, enää minun ei tarvitse synnytyksiä pelätä. Ehkä sektioni olivat sittenkin mukavuussektioita?
Valtaosa oli sitä mieltä ettei tarvitse. Isähän voi kokea synnytyksen ahdistavana, pelätä verta tms.
Nyt kysymys heille joiden mielestä synnytyspelkoisen naisen ei pitäisi hankkiutua raskaaksi, sillä hänestä ei pelkonsa vuoksi ole äidiksi (kunnollinen vanhempi ottaa itseään niskasta kiinni ja kestää pelkonsa):
Onko isällä joka ei verenpelkonsa/sairaalakammonsa vuoksi halua synnytykseen mukaan, oikeutta hankkia lapsia? Eikö saman kaavan mukaan kunnollisen isän tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja voittaa pelkonsa? Ovatko nämä verta/sairaaloita pelkäävät miehet sitä pullamössäsukupolvea jotka haluavat kaiken vaan heti, ilmaiseksi ja tekemättä itse mitään asioiden eteen?
ps. äidillä sektion avulla tuo synnytys saadaan hoidettua eikä asia jää enään kummittelemaan hänen ja lapsen suhteeseen. Kuinka on verta ja sairaaloita pelkäävän miehen kanssa? Hän voi jäädä pois synnytyksestä, mutta entä kun lapsi kasvaa ja kolhii itseään. saa runsaasti verta vuotavan haavan joka pitäisi viedä ommeltavaksi. Isä menee paniikkiin, ei voi edes katsoa lasta, saati sitten tyrehdyttää haavaa ja viedä pintä lääkäriin... Voiko lasta ylipäätänsä jättää tuollaisen isän hoiviin? ;)
Yleensä niistä pääsee keskustelemalla. Synnytys ei ole kokemuksena välttämättä mukavammasta päästä,mutta jokaista naista luulisi motivoivan siihen sen asian luonnollisuus ja se että sitä on kautta aikojen tehty.
Vauvalle alakautta syntyminen on edullisempaa kuin sektiolla syntyminen. Vauva saa esim luontaista vastustuskykyä ja äidin maidontuotanto käynnistyy paremmin.
Olen synnyttänyt 2 kertaa ns. luomuna ja vielä olen hengissä.