Pidätkö pelkosektiota mukavuussektiona? Jos pidät niin vastaa myös seuraaviin.

Vierailija:

Tai " mitä jos multa tulee pieru synnytyksessä ja Mixu jättää senkin takii, ihan sata varmaan, eih, en ota riskiä pakko saada leikkaus! "

Mä olen saanut pelkosektion, enkä koe sitä millään tavalla mukavuus-sektioksi. Omalla kohdalla pelko oli niin voimakasta, että harkitsin ensin aborttia ja sen jälkeen itseni vahingoittamista.

Esikoisen synnytin normaalisti alateitse sillä seurauksella, että episiotomian ja repeämien aiheuttamia arpia korjattiin vielä kolme vuotta synnytyksen jälkeen. Synnytys oli niin raju, että se jätti ikuiset jäljet niin fyysisesti, kuin henkisesti. Tiesin jo heti synnytyksen jälkeen, että jos sellainen ihme tapahtuisi, että tulisin vielä raskaaksi, en pystyisi synnyttämään lasta alateitse. Kontrollin menettäminen ja ruumiin silpoutuminen synnytyksessä oli kaikkein suurin pelkoni. En pelännyt kipua.

Kun tulin uudelleen raskaaksi, kävin muutamaan otteeseen keskustelemassa ensimmäisestä synnytyksestä psykologin kanssa, joka totesi, että sektio on suositeltavin synnytysmuoto minulle. Samaa mieltä oli myös pelkopolin lääkärit, sillä sektio tulisi halvemmaksi, kuin jälkikäteen uudelleen korjausleikkaukset ja masennuksen hoito. Lisäksi sekä psykologi, että lääkärit olivat huolissaan varhaisen vuorovaikutuksen häiriintymisestä lapsen kanssa, jos olisin joutunut synnyttämään alateitse.

Jos mukavuudenhaluksi lasketaan, ettei halua alatiesynnytyksen takia kulkea loppuikäänsä vaipoissa ja kärsimään jatkuvista kivuista emättimessä/peräsuolessa, yhdyntä- ja ulostuskivuista, niin siinä tapauksessa kutsukaa minua vaan äidiksi kelpaamattomaksi pullamössöaikuiseksi. Te fanaatikot ette tiedä, mitään pelosta.

Jos sektioon päädytään todellisten keskustelujen jälkeen pelkopolilta. Niin, että todellakin _yritetään_ ensin saasa pelkoa kuriin ja sektio viimeinen ratkaisu. Sektiokin voi olla traumaattinen kokemus, ihan yhtälailla kuin alatiesynnytyskin. Ja toisille se on tosi helppoa. Tässäkin ollaan ihan yhtä yksilöllisiä.



Minä jouduin ainokaiseni kanssa kiireelliseen sektioon ja se oli niin hirveä kokemus, että jos joskus vielä uskaltaudun lasta tekemään, niin päädyn kyllä pelkopolille. En ikinä,ikinä,ikinä enää halua sektiota. Ja se estää toistaiseksi suunnitelmat toisesta lapsesta. Synnytyspelkoiselle voidaan tarjota pelkosektiota, mutta lääketide ei voi minulle taata alatiesynnytystä.

Vierailija:

Jos et voi edes ajatella luonnollisesti synnyttää, pitääkö hankkiutua raskaaksi?

Tosin voi olla liikaa toivottu, koska kirjoititte asiallisesti ja melko pitkästi.

Vierailija:

Pidätkö torikammoa tekosyynä olla menemättä aukealle paikalle? Pidätkö pimeän pelkoa mukavuudenhaluna?

Pidätkö kuolemanpelkoa huomionhakuisuutena?

Pelkäätkö tai oletko pelännyt itse mitään?

Ajatteletko että kaikkien muiden pelko on juuri samanlaista kuin omasi?

En, MUTTA ajattelen, että pelkoa pitää edes yrittää hoitaa, eikä sen taakse saa piiloutua ja vaatia, että muut hyppäävät oman pelon mukaan. Pelkään itse monta asiaa ja olen elänyt tuon em. periaatteeni mukaisesti.