Rakastatko aidosti ja oikeasti montaa ihmistä elämässäsi?

Kahta. Puoliso ja lapsi.

Varmaksi tiedän, että rakastan kolmea lastani ja kolmea lapsen lasta. He kuuluvat ydin kehään. Tunnesiteet tulevat seuraavaksi sisaruksiin joista kumminkin aikuisiällä on tullut vieraampia. Ystäviksi ei voi lukea ketään. Perheenä olemme tiivis poppoo joten nytkin vietimme joulun omalla ydinkehällämme kuten aina joulun ja juhannuksen.

Rakastan kahta lastani ja toisen lapseni puolisoa ja omaa puolisoani. Muutama muu on sellainen, joihin olen hyvin kiintynyt, mutten pidä sitä rakkautena. 

Omia lapsia ei ole mutta rakastan ainakin muutamaa muiden lasta.

Minulla ei ole omaa perhettä, mutta lapsuuden perhe on. Lapsuuden perheestä tiedän, että rakastan heistä kahta ihmistä. Ja ainakin kahta ystävääni rakastan. Sekä eläimiäni. Mutta kolmesta muusta lapsuuden perheen jäsenestäni en varmaksi tiedä. En ole kokenut heitä sellaisena luotettavana tukena ja turvana elämäni kohtalokkaiksi käyneissä karikoissa. En ole kokenut että olisivat vastanneet käsitystäni siitä, mitä hyvä perhe on. Koen asiasta paljonkin stressiä. Olen heille vähän katkera, ja koen etten nykyäänkään tule kuulluksi tai kuulluksi tuleminen on hirvittävien ponnistelujen takana.

Olen kuitenkin kristitty, ja jäänyt katkeruus aiheuttaa minulle paineita siitä, että miksi en ole pystynyt antamaan anteeksi. Eikä saisi olla katkera. Ja pitäisi rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Jos näitä ei pysty toteuttamaan, miten voi sanoa itseään kristityksi, ja sen takia en varmaan saa elämälleni siunaustakaan. Ja sellaiset tilanteet, joissa pitäisi sanoa heille että ovat minulle rakkaita, entä jos en pysty sanomaan niin heille.

Rakastan useampaakin ihmistä erittäin aidosti ja he ovat todella tärkeitä minulle. Perheeni, eli mieheni ja kolme lastani ovat tietenkin ensimmäisiä, samoin vanhempani ja siskoni ovat oman maailmani tärkeimpiä ihmisiä. Sitten heti perässä tulee yksi ystäväni ja myös anoppi. Appiukko on minulle myös tärkeä ja saa rakkauteni myös ehdottomasti.

Minun sydämeeni mahtuu muitakin, mutta tässä ovat ne tärkeimmät. Tiedän, että olen myös heille erittäin erittäin tärkeä ja rakas.

N48

Miksi tätä on alapeukutettu?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole omaa perhettä, mutta lapsuuden perhe on. Lapsuuden perheestä tiedän, että rakastan heistä kahta ihmistä. Ja ainakin kahta ystävääni rakastan. Sekä eläimiäni. Mutta kolmesta muusta lapsuuden perheen jäsenestäni en varmaksi tiedä. En ole kokenut heitä sellaisena luotettavana tukena ja turvana elämäni kohtalokkaiksi käyneissä karikoissa. En ole kokenut että olisivat vastanneet käsitystäni siitä, mitä hyvä perhe on. Koen asiasta paljonkin stressiä. Olen heille vähän katkera, ja koen etten nykyäänkään tule kuulluksi tai kuulluksi tuleminen on hirvittävien ponnistelujen takana.

Olen kuitenkin kristitty, ja jäänyt katkeruus aiheuttaa minulle paineita siitä, että miksi en ole pystynyt antamaan anteeksi. Eikä saisi olla katkera. Ja pitäisi rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Jos näitä ei pysty toteuttamaan, miten voi sanoa itseään kristityksi, ja sen takia en varmaan saa elämälleni siunaustakaan. Ja sellaiset tilanteet, joissa pitäisi sanoa heille että ovat minulle rakkaita, entä jos en pysty sanomaan niin heille.

En rakasta itseäni. Sanotaan se heti alkuun. Rakastan eläimiä ja lintuja. Luulen rakastavani myös kumppaniani. Iän myötä rakkaudentunne ei ole enää sellaista hullaantumista vaan sellaista vahvaa kiintymystä.

Kyllä rakastan. Monia ihmisiä. Omaa lasta.

Ja lopuistakin välitän rakastamisen verran.

Usein en pysty toimimaan erityisesti rakkautta osoittaen, aina ei ihmiset halua sitä itsekään. Maailma ja ihmisten päivät ovat luonnollisesti täynnä kaikkea muuta, mutta ajatuksissani välitän ja jos pystyn, niin osoitan sen.

Olen oikeasti (siis todella syvästi ) rakastanut vain yhtä miestä elämässäni.

Siitä on vuosikymmeniä. Olen ollut pitkässä parisuhteessa mutamaankin otteeseen mutta en ole heitä kumpaakaan edes rakastanut, tykännyt kyllä ja viihtynyt heidän kanssaan, ikävöinyt kun ollaan oltu erillään jne.... mutta en ole heitä sanan varsinaisessa merkityksessä rakastanut.

Olen "eläintermein" sanottuna yksiavioinen enkä pysty rakastamaan kuin yhtä.

Lapsiakaan ei ole joten en osaa sanoa rakastaisinko heitä.

Äitini kanssa olen jonkin verran tekemisissä velvollisuuden tunteesta vaikka en rakasta häntä. Hän on ollut aina kylmä, etäinen ja nuorempana hyvin ankara ja dominoiva kiukkuinen äiti joka piiskasi ja tukisti kun tein jotain mitä ei olisi saanut tehdä.

En ole koskaan rakastanut häntä, hän on vaan ihminen joka kuuluu elämääni ja on luotsannut minut aikuiseksi. Joskus yhteydenpito tuntuu väkinäiseltä ja on ikäänkuin pakkopullaa ja velvoite, koska hän on jo iäkäs ja sairas.