Lue keskustelun säännöt.
Mikä teidän kasvatusniksi siihen, että isommatkin lapset pukee järkevästi?
Tuli vaan mieleen, kun oltiin ulkona uudenvuodenjuttuja katsomassa tuttavien kanssa ja oltiin niiden luota lähdössä ulos, niin kolmasluokkalaisen äiti kävi hakemassa hänelle toppahaalarit ja kurarukkaset ja sanoi vaan, että laita nämä kun ollaan niin pitkään siellä ulkona. Olin varma, että nyt alkaa eteisessä kolmas maailmansota, mutta ei, ei valittanut yhtään, puki reippaasti kuin mitkä tahansa vaatteet. Meillä tapellaan nuoremmankin kanssa milloin mistäkin vaatteesta.
Kommentit (100)
Samanikäinen täällä ja pukeutuu ulkoiluun juuri noin, jos on kylmä loskasää. Haalarissa on hyvä loskavedenkestävä kangas ja villaiset lapaset joiden päällä kurarukkaset on sopivan lämpimät ja vedenkestävät loskasäähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelisin niin, että jos puhutaan nyt 9 - 10 vuotiaista, niin vanhemmat päättävät puettavan vaatteen "tason" eli lämpivyyden, vedenpitävyyden yms. mutta tapsen kanssa voisi yhdessä miettiä millainen se vaate tarkemmin on. Esimerkiksi jos lapsi ei haluisi haalaria, olisiko henkseltioppahousut ja toppatakki kivempi? Jos lapsi kokee kurarukkasten ja lapasten päällekkäin pukemiset hankalaksi, olisiko vuorilliset kurarukkaset kivemmat? Jos kauluri ei miellytä, miten olisi tuubihuivi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken perusta on se, että lapsella on hyvä itsetunto. Silloin ei mieti sitä, voiko käyttää tätä tai tuota vaatetta.
En tiedä, mistä teillä päin riidellään, mutta meillä kysymyksessä ei ole itsetunto. Tai on sikäli, että alakouluikäisillä lapsillani on niin hyvä itsetunto, että he luottavat omiin arvioihinsa vaatteiden toimivuudesta enemmän kuin minun arvioihini. Eli kouluun ei haluta toppahousuja, koska niissä on liikaa riisumista, ei haluta kauluria joka kirvelee, halutaan mieluummin lenkkarit kuin kumpparit, koska arvioidaan maan olevan melko kuiva. Usein ihan hyviä arvioita, sitten välillä hieman ylioptimistisia.
Viimeksi riitelin toissapäivänä lapsen kanssa hiihtoreissun piposta. Lapsen mielestä ohuempi olisi riittänyt, minä olin paksumman kannalla. Minä olin tällä kertaa väärässä, lapselle tuli kuuma. Seuraavalla kerralla hän sai ottaa haluamansa pipon.
Tai sit lapsi keksi tekosyyt (kutittaa, hankala pukea), vaikka oikeasti kyse on siitä, että pitää kyseistä vaatekappaletta nolona, jos kaverit näkee.
Kyllä kutituksesta tai epämukavuudesta valitetaan ainakin meillä niiden vaatekappaleiden kohdalla, joita kaverit varmastikaan eivät ulkona näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken perusta on se, että lapsella on hyvä itsetunto. Silloin ei mieti sitä, voiko käyttää tätä tai tuota vaatetta.
En tiedä, mistä teillä päin riidellään, mutta meillä kysymyksessä ei ole itsetunto. Tai on sikäli, että alakouluikäisillä lapsillani on niin hyvä itsetunto, että he luottavat omiin arvioihinsa vaatteiden toimivuudesta enemmän kuin minun arvioihini. Eli kouluun ei haluta toppahousuja, koska niissä on liikaa riisumista, ei haluta kauluria joka kirvelee, halutaan mieluummin lenkkarit kuin kumpparit, koska arvioidaan maan olevan melko kuiva. Usein ihan hyviä arvioita, sitten välillä hieman ylioptimistisia.
Viimeksi riitelin toissapäivänä lapsen kanssa hiihtoreissun piposta. Lapsen mielestä ohuempi olisi riittänyt, minä olin paksumman kannalla. Minä olin tällä kertaa väärässä, lapselle tuli kuuma. Seuraavalla kerralla hän sai ottaa haluamansa pipon.
Tai sit lapsi keksi tekosyyt (kutittaa, hankala pukea), vaikka oikeasti kyse on siitä, että pitää kyseistä vaatekappaletta nolona, jos kaverit näkee.
Kyllä kutituksesta tai epämukavuudesta valitetaan ainakin meillä niiden vaatekappaleiden kohdalla, joita kaverit varmastikaan eivät ulkona näe.
Mitkä materiaalit kutittaa? Omissa vaatteissani villakaan ei kutita, mutta muistan lapsena että mulla oli lapasia, jotka tuntui suorastaan pistäviltä.
Vierailija kirjoitti:
Sääntö 1: Älä tappele lastesi kanssa. Ikinä.
Ei ole muita sääntöjä.
curl-curl-curl...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken perusta on se, että lapsella on hyvä itsetunto. Silloin ei mieti sitä, voiko käyttää tätä tai tuota vaatetta.
En tiedä, mistä teillä päin riidellään, mutta meillä kysymyksessä ei ole itsetunto. Tai on sikäli, että alakouluikäisillä lapsillani on niin hyvä itsetunto, että he luottavat omiin arvioihinsa vaatteiden toimivuudesta enemmän kuin minun arvioihini. Eli kouluun ei haluta toppahousuja, koska niissä on liikaa riisumista, ei haluta kauluria joka kirvelee, halutaan mieluummin lenkkarit kuin kumpparit, koska arvioidaan maan olevan melko kuiva. Usein ihan hyviä arvioita, sitten välillä hieman ylioptimistisia.
Viimeksi riitelin toissapäivänä lapsen kanssa hiihtoreissun piposta. Lapsen mielestä ohuempi olisi riittänyt, minä olin paksumman kannalla. Minä olin tällä kertaa väärässä, lapselle tuli kuuma. Seuraavalla kerralla hän sai ottaa haluamansa pipon.
Tai sit lapsi keksi tekosyyt (kutittaa, hankala pukea), vaikka oikeasti kyse on siitä, että pitää kyseistä vaatekappaletta nolona, jos kaverit näkee.
Kyllä kutituksesta tai epämukavuudesta valitetaan ainakin meillä niiden vaatekappaleiden kohdalla, joita kaverit varmastikaan eivät ulkona näe.
Mitkä materiaalit kutittaa? Omissa vaatteissani villakaan ei kutita, mutta muistan lapsena että mulla oli lapasia, jotka tuntui suorastaan pistäviltä.
Milloin mitkäkin. Lähinnä pointtinani oli, että lapsetkin voivat oikeasti ja aidosti kokea vaatteet epämukavina eikä noloina.
Jos esimerkiksi fleece-vuoriset kurarukkaset olisivat käyttäominaisuuksiltaan hyvät, niin kai mullakin olisi sellaiset nahkahanskojen sijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken perusta on se, että lapsella on hyvä itsetunto. Silloin ei mieti sitä, voiko käyttää tätä tai tuota vaatetta.
En tiedä, mistä teillä päin riidellään, mutta meillä kysymyksessä ei ole itsetunto. Tai on sikäli, että alakouluikäisillä lapsillani on niin hyvä itsetunto, että he luottavat omiin arvioihinsa vaatteiden toimivuudesta enemmän kuin minun arvioihini. Eli kouluun ei haluta toppahousuja, koska niissä on liikaa riisumista, ei haluta kauluria joka kirvelee, halutaan mieluummin lenkkarit kuin kumpparit, koska arvioidaan maan olevan melko kuiva. Usein ihan hyviä arvioita, sitten välillä hieman ylioptimistisia.
Viimeksi riitelin toissapäivänä lapsen kanssa hiihtoreissun piposta. Lapsen mielestä ohuempi olisi riittänyt, minä olin paksumman kannalla. Minä olin tällä kertaa väärässä, lapselle tuli kuuma. Seuraavalla kerralla hän sai ottaa haluamansa pipon.
Tai sit lapsi keksi tekosyyt (kutittaa, hankala pukea), vaikka oikeasti kyse on siitä, että pitää kyseistä vaatekappaletta nolona, jos kaverit näkee.
Kyllä kutituksesta tai epämukavuudesta valitetaan ainakin meillä niiden vaatekappaleiden kohdalla, joita kaverit varmastikaan eivät ulkona näe.
Mitkä materiaalit kutittaa? Omissa vaatteissani villakaan ei kutita, mutta muistan lapsena että mulla oli lapasia, jotka tuntui suorastaan pistäviltä.
Milloin mitkäkin. Lähinnä pointtinani oli, että lapsetkin voivat oikeasti ja aidosti kokea vaatteet epämukavina eikä noloina.
Jos esimerkiksi fleece-vuoriset kurarukkaset olisivat käyttäominaisuuksiltaan hyvät, niin kai mullakin olisi sellaiset nahkahanskojen sijasta.
Sä et varmaan uita käsiäsi loskassa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken perusta on se, että lapsella on hyvä itsetunto. Silloin ei mieti sitä, voiko käyttää tätä tai tuota vaatetta.
En tiedä, mistä teillä päin riidellään, mutta meillä kysymyksessä ei ole itsetunto. Tai on sikäli, että alakouluikäisillä lapsillani on niin hyvä itsetunto, että he luottavat omiin arvioihinsa vaatteiden toimivuudesta enemmän kuin minun arvioihini. Eli kouluun ei haluta toppahousuja, koska niissä on liikaa riisumista, ei haluta kauluria joka kirvelee, halutaan mieluummin lenkkarit kuin kumpparit, koska arvioidaan maan olevan melko kuiva. Usein ihan hyviä arvioita, sitten välillä hieman ylioptimistisia.
Viimeksi riitelin toissapäivänä lapsen kanssa hiihtoreissun piposta. Lapsen mielestä ohuempi olisi riittänyt, minä olin paksumman kannalla. Minä olin tällä kertaa väärässä, lapselle tuli kuuma. Seuraavalla kerralla hän sai ottaa haluamansa pipon.
Tai sit lapsi keksi tekosyyt (kutittaa, hankala pukea), vaikka oikeasti kyse on siitä, että pitää kyseistä vaatekappaletta nolona, jos kaverit näkee.
Kyllä kutituksesta tai epämukavuudesta valitetaan ainakin meillä niiden vaatekappaleiden kohdalla, joita kaverit varmastikaan eivät ulkona näe.
Mitkä materiaalit kutittaa? Omissa vaatteissani villakaan ei kutita, mutta muistan lapsena että mulla oli lapasia, jotka tuntui suorastaan pistäviltä.
Milloin mitkäkin. Lähinnä pointtinani oli, että lapsetkin voivat oikeasti ja aidosti kokea vaatteet epämukavina eikä noloina.
Jos esimerkiksi fleece-vuoriset kurarukkaset olisivat käyttäominaisuuksiltaan hyvät, niin kai mullakin olisi sellaiset nahkahanskojen sijasta.
Jos milloin mikäkin tuntuu epämukavalta, vika taitaa olla asenteessa eikä vaatteessa.
Me on ulkoitu aina, säässä kuin säässä. Enkä tarkoita nyt pelkästään hiekkalaatikon reunalla kökkimistä. Retkeillään, kalastetaan, metsästetään, marjastetaan, urheillaan, pienellä harrastetilalla on kaikenlaista ulkotyötä. Ulkona olemiseen on kasvettu. Lapset tietää milloin tulee kylmä tai kastuu tai missä puuhissa tulee kuuma liian lämpimissä varusteissa, ja kuinka paljon mukavempi on olla, kun on pukeutunut oikein. Toisaalta vähän märät rukkaset ja housun polvet ei haittaa, jos muuten on lämmin ja liikkuessa yleensä on. Jos oikein vaivaa, niin sit kuivaa vaihtamaan päälle. Kurarukkasia ei ole käytetty kuin ihan pienillä, haalarit on nopea pukea ja riisua ja pitää lumen ja kylmän pois vaatteiden alta. Eipä näistä tarvitse neuvotella, yleensä lapset kysyy, että mitähän kannattaisi laittaa, useimmiten tietävät itse. Jos toteavat, että nyt tuli liian vähän päälle, niin sitten vain sisälle lisäämään vaatteita. Maastoon lähtiessä tietenkin katsotaan että varusteet on kunnossa, mutta kotipihalla ei ole niin vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääntö 1: Älä tappele lastesi kanssa. Ikinä.
Ei ole muita sääntöjä.
Miten oikeaoppisesti toimittaisiin tilanteessa, jossa pukeminen ei vaan suju, mutta siinä tilanteessa ei ole vaihtoehtoistakaan vaatetta saatavilla, ja se kurahousu tms. nyt vaan pitää saada puettua?
Uskon, että tämä on enemmän temperamentista kuin kasvatuksesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen lähdettiin raketteja katsomaan 9- ja 11-vuotiaiden kanssa, ja vaikka en ohjannut pukeutumista mitenkään, päälle meni toppahousut, takit, tuubihuivit, pipot ja rukkaset. Syytän lähinnä mukavuudenhaluisia geenejä, varsinkin isompi kestää kylmää huonosti. Hänellä oli kyllä syksyllä sellaista että ulkohousujen sijaan laittoi kerrastohousut farkkujen alle kouluun, mutta kyllä nuo ulkoilemaan lähtiessä on aina laittaneet ulkovaatteet.
Toistaiseksi.
Monesta muusta sitten saakin vääntää.
Olen sitä mieltä, että toppavaatteiden käytön pitäisi olla itsestään selvää vielä tuossa iässä. Onko se haalari vai takki ja housut, ei ole niin oleellista, sellainen jossa lapsi itse parhaiten viihtyy. Samoin pitää olla käsineet, jotka pitää veden. Onko ne tecrukkaset vai kurarukkaset, on makuasia. Ymmärrän, että jos lapsella on paljon lapasia, niitä voi hyödyntää kurarukkasten kanssa eikä välttämättä tarvita erikseen muita rukkasia välikauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teidän mielestä on sopivaa 9-vuotiaalle? Tiedän kyllä, millaisia vaatteita ikätovereillaan on koulussa ja kouluvaatteet on linjassa sen kanssa. Mutta pihalla ulkoilee yleensä yksin, kavereita kun näkee yleensä suoraan koulun jälkeen ja silloin on samat vaatteet kuin koulussa. Pihakäytössä pakkasella on esim. toppahaalari, topparukkaset, kuomat tai talvikumisaappaat, lämmin pipo, märällä tarvittaessa kurahousut, kurarukkaset. Aika normaalia lastenvaatetta kai, ja eikä näistä ole tähän mennessä mitään sotia tarvinnut käydä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän mielestä on sopivaa 9-vuotiaalle? Tiedän kyllä, millaisia vaatteita ikätovereillaan on koulussa ja kouluvaatteet on linjassa sen kanssa. Mutta pihalla ulkoilee yleensä yksin, kavereita kun näkee yleensä suoraan koulun jälkeen ja silloin on samat vaatteet kuin koulussa. Pihakäytössä pakkasella on esim. toppahaalari, topparukkaset, kuomat tai talvikumisaappaat, lämmin pipo, märällä tarvittaessa kurahousut, kurarukkaset. Aika normaalia lastenvaatetta kai, ja eikä näistä ole tähän mennessä mitään sotia tarvinnut käydä.
Pihavaatteeksi vaikutaa sopivalta. Tärkeintä on se, että lapsi pukee mielellään ja viihtyy vaatteissaan. Ei kannata väkisin vääntää jostain, jos mieluisampkin vaihtoehto on olemassa.
Esimerkki. Kun äiti pukeutuu itse järkevästi, on helppo vaatia samaa lapsilta. Jos äiti menee pakkasessa pipotta ja paljan nilkoin, silloin voi olla hankalampaa selittää lapsille, miksi pitää pukeutua lämpimästi.
En tiedä, vasta nuorina aikuisina kotoa muutettuaan nuo alkoivat kulkea tennareissa kesät talvet.
Ihan pienestä koululaisesta saivat päättää mitä laittavat päälleen, talveksi ostettiin sellaiset lämpimät vaatteet jotka halusivat.
Jos en ihan väärin muista minulla oli talvihaalarit vielä kuudesluokkalaisena, ja oli varmaankin vain kelistä kiinni, puinko sen vai takin ja housut.
Te kenellä on vaikeuksia lasten järkevässä pukeutumisessa, missä vaiheessa ja miten se on tullut esille? Kun ei meillä missään vaiheessa ole ollut sellaista radikaalia muutosta. Päiväkoti-iässä kun on jo opittu pukemaan vallitseman säätilan mukaan, ei siihen käytäntöön ole koulun alkaessakaan tehty kuin hienosäätöä.
Sääntö 1: Älä tappele lastesi kanssa. Ikinä.
Ei ole muita sääntöjä.