Lue keskustelun säännöt.
Nähty ravintolassa, miten äiti laittoi omasta puhelimesta noin 6-vuotiaalle...
31.12.2022 |
Lapselle tiktokin pyörimään kun lähti ruokatilausta tekemään.
Tätäkö nykyajan kasvatus todellakin on? Ei tarvitse ihmetellä miksi lapset ovat kärsimättömiä, aina pitää se luuri olla kädessä. Joko oma tai vanhempien
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Tosielämän tilanteita:
Lapseni synttäreille tuli kaksi vierasta tablettien kanssa. Vanhemmat toivat ja hakivat lapset, joten tiesivät asiasta ja se oli heille ilmeisen OK. Muut vieraat leikkivät ja osallisuivat ohjelmaan, kaksi vieraista istua kökötti tablettejaan tuijottaen sohvannurkassa itsekseen lähes koko parituntisen juhlan ajan.
Lapsen joulujuhlassa oli ihania lauluesityksiä, näytelmiä, tonttutansseja jne. Näin muutamia päiväkoti-ikäisiä lapsia, ilmeisesti esiintyjien pikkusisaruksia, joille annettiin puhelin tai tabletti käteen heti, kun perhe pääsi penkkiin istumaan. Vanhemmat ihan aktiivisesti kehottivat lapsia tuijottamaan puhelinta sen sijaan, että olisi katsottu lavalle huolella valmisteltuja esityksiä. Juhla ei ollut pitkä ja esitykset olivat sellaisia, että ne olisivat todennäköisesti kiinnostaneet pieniäkin. Ymmärrän, että jos olisi tullut pitkästyminen ja alkanut narina, niin olisi yleisen rauhan takia annettu puhelin käteen, mutta että heti alussa. En ymmärrä.
No huhhuh! Itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen! Omat lapset koulussa jo, mutta ei ainakaan heidän joulujuhlissa kukaan ollut puhelin kädessä, lukuun ottamatta niitä vanhempia, jotka kuvasivat lastensa esitykset videolle!
Onko kyse ihan normaaleista ihmisistä? En tajua missä piireissä voisi olla tapana opettaa lapsille noin huonoja tapoja, että toisen synttäreille voi mennä katsomaan omaa tablettiaan, eikä juhlimaan synttärisankaria. Ei ole onneksi omien lasten kohdalla tullut vastaan tuollaista. Järkyttävän noloa käytöstä vanhemmilta ja hyvin passiivisia lapsia selkeästi, jos eivät juhlista kiinnostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosielämän tilanteita:
Lapseni synttäreille tuli kaksi vierasta tablettien kanssa. Vanhemmat toivat ja hakivat lapset, joten tiesivät asiasta ja se oli heille ilmeisen OK. Muut vieraat leikkivät ja osallisuivat ohjelmaan, kaksi vieraista istua kökötti tablettejaan tuijottaen sohvannurkassa itsekseen lähes koko parituntisen juhlan ajan.
Lapsen joulujuhlassa oli ihania lauluesityksiä, näytelmiä, tonttutansseja jne. Näin muutamia päiväkoti-ikäisiä lapsia, ilmeisesti esiintyjien pikkusisaruksia, joille annettiin puhelin tai tabletti käteen heti, kun perhe pääsi penkkiin istumaan. Vanhemmat ihan aktiivisesti kehottivat lapsia tuijottamaan puhelinta sen sijaan, että olisi katsottu lavalle huolella valmisteltuja esityksiä. Juhla ei ollut pitkä ja esitykset olivat sellaisia, että ne olisivat todennäköisesti kiinnostaneet pieniäkin. Ymmärrän, että jos olisi tullut pitkästyminen ja alkanut narina, niin olisi yleisen rauhan takia annettu puhelin käteen, mutta että heti alussa. En ymmärrä.
Kai kerroit vanhemmille heidän hakiessa lapset, etteivät olleet tehneet muuta kuin katsoneet tablettejaan? Tosi huonoa käytöstä synttärisankaria kohtaan sekä näiltä lapsilta, että vanhemmilta, jotka antavat ottaa tabletit mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosielämän tilanteita:
Lapseni synttäreille tuli kaksi vierasta tablettien kanssa. Vanhemmat toivat ja hakivat lapset, joten tiesivät asiasta ja se oli heille ilmeisen OK. Muut vieraat leikkivät ja osallisuivat ohjelmaan, kaksi vieraista istua kökötti tablettejaan tuijottaen sohvannurkassa itsekseen lähes koko parituntisen juhlan ajan.
Sama kokemus! 4-6-vuotiaiden synttärit ja yksi vieras istuu tuolissa kännykän kanssa lähes koko juhlan. Ei halunnut edes herkkuja. Oletan, että vanhemmat tiesivät pojan olevan mahdollisesti vilkas ja tällä keinoin helpottivat minun työtäni, kun jättivät tuntemattoman lapsen pariksi tunniksi 'hoitooni'.
Vierailija kirjoitti:
^ On se silti passivoivaa tuijottaa ruutua päivät pitkät. Sellaisetkin ajat milloin tehtiin jotain muuta, kuten oltiin ulkona leikkimässä, korvautuvat tuolla ruudun tuijotuksella.
Niin, no pitäisikö sen 6-vuotiaan sitten olla ulkona leikkimässä sen aikaa kun äiti tekee ravintolan tiskillä tilausta? Missähän semmoinen mahtaa onnistua? Tottahan sitä ehtii päivän mittaan sekä ulkoilla että katsoa sitä puhelinta...
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö
Kaikki 70- ja 80-luvuilla syntyneet on itse istuneet kuin tatit telkkariin ja videoiden edessä, taittaen läpi kaikki Disneyt, kasarin saippuasarjat ja ostostv:n tarjonnan sekä mainokset. Ysärillä ja vuosituhannen alussa lapset pelasi matopeliä ja space impactia.
Älypuhelin on siten paljon laadukkaampi, että siellä on enemmän valinnanvaraa ja ihan hyödyllisiäkin sisältöjä. Telkkarissa ei ollut matikkapelejä tai kielellisyä kehitystä edistäviä pelejä.
Ei ollut matikkapelejä, siksi aiemmin syntyneet hallitsevat matikan ja kielet paljon paremmin kuin nämä kaiken kännykällä laskevat ja kääntävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut edes TV:tä silloin, kun lapset olivat pieniä, mutta en silti tuomitsisi äitiä tämän yhden tilanteen perusteella. Juuri ravintola on erikoistilanne, jossa lapsen pitää tyypillisesti odottaa aika pitkään paikallaan häiritsemättä muita. Kyllä minäkin olisin saattanut juuri silloin käyttää poikkeuksellisesti kännykkää viihdykkeenä, vaikka muuten lasteni keskimääräinen ruutuaika oli selvästi alle 5 minuuttia päivässä.
Kolmen jo aikuisen lapsen äiti
Niin, ne sun lapset on näiden nykylasten vanhempia. Että turhaan vanhempiväki täällä narisee, puhukaa lastenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kiusaan itseäni lukemalla tällaisia aloituksia.
Kyllä mun 3-vuotias katselee piirrettyjä ravintolassa. Jos ei katselisi, se olisi juoksemassa ympäri ravintolaa, ja sorkkisi sinun ruokaasi. Ja ei, ei ole mitenkään sairas lapsi, vaan ihan normaali ikäisekseen. Mä istuin lapsena kyllä ravintolassa kiltisti ilman älypuhelinta, koska vanhemmat antoivat tukkapöllyä, jos en istunut.
Mun kanssa ei myöskään hirveästi leikitty. Kaadettiin barbielaatikko eteen ja sanottiin, että nyt leikit ja äiti pesee ikkunat. Tämä sama tyyli oli käytössä myös kavereilla, eivätkä niidenkään vanhemmat leikkineet. Välillä vetivät pihalla pulkassa tai sitten vähän vanhempana pelattiin porukoiden kanssa lautapelejä.Kun sä näet meidät siellä ravintolassa tuijottamassa älypuhelinta, meillä on ollut kiireinen lauantai. Me ollaan jo sinä päivänä askarreltu, leikitty hippaa leikkipuistossa ja aarteenpiilotusta kotona. Meillä on ollut hauskaa. Nyt halutaan tarjota sulle rauhallinen sushihetki, ja nauttia siitä myös itse. Ole hyvä.
Se ei tarkoita, että lapsi tässä pilataan ja ollaan vaan laiskoja, kun ei jakseta kantaa mukana värityskirjaa. Kun se 3-vuotias nyt ei välttämättä käskemällä rauhoitu värityskirjan ääreen, kun se on just juossut siellä leikkipuistossa. Pikkukakkosen ääreen rauhoittuu, koska nimenomaan ei saa sitä ruutua aina tuijottaa.
Kyllä 3-vuotiaalle pitäisi sen verran osata käytöstapoja kertoa, ettei ruokapöydässä riehuta. En ymmärrä miten nykyisin on muka niin paljon näitä villejä riehujia, jotka eivät rauhoitu muuten kuin ruudun ääressä. Kummitytölläni ei 3-vuotiaana ollut kyllä mitään ongelmaa istua pöydässä meidän kanssa ilman tablettia. Enkä muutenkaan omasta kaveripiiristäni tiedä kuin yhden ylivilkkaan taaperon, joka tarvitsee ruutua rauhoittuakseen, kyllä niille muille riittää värikynät tai lelu. Ovat mukana siinä ruoka-/kahvihetkessä eikä heitä pidetä syrjässä työntämällä tabletti kouraan. On ylipäänsä todella omituinen kasvatustapa, että tabletti tai puhelin otetaan ruokapöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö
Kaikki 70- ja 80-luvuilla syntyneet on itse istuneet kuin tatit telkkariin ja videoiden edessä, taittaen läpi kaikki Disneyt, kasarin saippuasarjat ja ostostv:n tarjonnan sekä mainokset. Ysärillä ja vuosituhannen alussa lapset pelasi matopeliä ja space impactia.
Älypuhelin on siten paljon laadukkaampi, että siellä on enemmän valinnanvaraa ja ihan hyödyllisiäkin sisältöjä. Telkkarissa ei ollut matikkapelejä tai kielellisyä kehitystä edistäviä pelejä.
Ei ollut matikkapelejä, siksi aiemmin syntyneet hallitsevat matikan ja kielet paljon paremmin kuin nämä kaiken kännykällä laskevat ja kääntävät.
Mistäs tiedät miten hyviä matikassa tulee näistä, jotka nyt pelaa matikkapelejä ravintolassa vanhempien syödessä? Ei he ole vielä aikuisia eikä oikein teinejäkään.
Helevetin vaikeeta olla vanhempi. Aina arvostellaan ja syytellään. Teit niin tai näin. Joku näkee pienen pienen hetken elämästänne ja sillä perusteella leimataan huonoksi vanhemmaksi.
Jos lapsella on puhelin ravintolassa odotellessa, teet väärin, pitäisi olla värityskirja.
Jos lapsella ei ole puhelinta ja lapsi kitisee ja itkee, kun ei jaksa odottaa, teet väärin etkä todellakaan ole osannut kasvattaa lastasi ja tätähän tapahtuu vain Suomessa.
Jos viet alle kolmevuotiaan päiväkotiin teet väärin, koska ajattelet vain itseäsi, omaa uraa, etkä yhtään lapsen parasta.
Jos et vie pientä lasta päiväkotiin, teet väärin, koska hän ei opi toimimaan ryhmässä, ei saa sosiaalisia kontakteja eikä opi noudattamaan ohjeita.
Jos viet lasta harrastuksiin, teet väärin, koska eihän lapsi tarvitse harrastuksia ja auta armias, jos lapsi kilpaurheilee. Sinähän toteutat vain omia unelmiasi.
Jos et vie lasta harrastuksiin, teet väärin, koska lapselle pitää tarjota virikkeitä ja liikuntaa ja motoriikkaa.
Jos lapsi ulkoilee laadukkaista lastenvaatemerkin vaatteissa, teet väärin, koska lapsesi on vain sinun nukkesi, jonka haluat pukea hienosti ja näyttää, että teillä menee hyvin.
Jos lapsi ei ulkoile laadukkaissa ulkovaatteissa, teet väärin, koska et ajattele lapsen parasta, hänen vaatteet ei kestä vettä ja ovat rumat ja muut hyljeksii.
Jos syötät lapselle joskus eineksiä, teet väärin, koska ne ovat huonoa ruokaa ja kaikki pitää tehdä itse.
Jos taas aina teet kaiken itse, olet kontrollifriikki ja voisit relata vähän etkä vain kiillottaa omaa sädekehääsi erinomaisuudellasi.
Kaikista pahinta on jos asutte vuokralla kerrostalossa. Ei kannata ryhtyä vanhemmaksi ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kiusaan itseäni lukemalla tällaisia aloituksia.
Kyllä mun 3-vuotias katselee piirrettyjä ravintolassa. Jos ei katselisi, se olisi juoksemassa ympäri ravintolaa, ja sorkkisi sinun ruokaasi. Ja ei, ei ole mitenkään sairas lapsi, vaan ihan normaali ikäisekseen. Mä istuin lapsena kyllä ravintolassa kiltisti ilman älypuhelinta, koska vanhemmat antoivat tukkapöllyä, jos en istunut.
Mun kanssa ei myöskään hirveästi leikitty. Kaadettiin barbielaatikko eteen ja sanottiin, että nyt leikit ja äiti pesee ikkunat. Tämä sama tyyli oli käytössä myös kavereilla, eivätkä niidenkään vanhemmat leikkineet. Välillä vetivät pihalla pulkassa tai sitten vähän vanhempana pelattiin porukoiden kanssa lautapelejä.Kun sä näet meidät siellä ravintolassa tuijottamassa älypuhelinta, meillä on ollut kiireinen lauantai. Me ollaan jo sinä päivänä askarreltu, leikitty hippaa leikkipuistossa ja aarteenpiilotusta kotona. Meillä on ollut hauskaa. Nyt halutaan tarjota sulle rauhallinen sushihetki, ja nauttia siitä myös itse. Ole hyvä.
Se ei tarkoita, että lapsi tässä pilataan ja ollaan vaan laiskoja, kun ei jakseta kantaa mukana värityskirjaa. Kun se 3-vuotias nyt ei välttämättä käskemällä rauhoitu värityskirjan ääreen, kun se on just juossut siellä leikkipuistossa. Pikkukakkosen ääreen rauhoittuu, koska nimenomaan ei saa sitä ruutua aina tuijottaa.Kyllä 3-vuotiaalle pitäisi sen verran osata käytöstapoja kertoa, ettei ruokapöydässä riehuta. En ymmärrä miten nykyisin on muka niin paljon näitä villejä riehujia, jotka eivät rauhoitu muuten kuin ruudun ääressä. Kummitytölläni ei 3-vuotiaana ollut kyllä mitään ongelmaa istua pöydässä meidän kanssa ilman tablettia. Enkä muutenkaan omasta kaveripiiristäni tiedä kuin yhden ylivilkkaan taaperon, joka tarvitsee ruutua rauhoittuakseen, kyllä niille muille riittää värikynät tai lelu. Ovat mukana siinä ruoka-/kahvihetkessä eikä heitä pidetä syrjässä työntämällä tabletti kouraan. On ylipäänsä todella omituinen kasvatustapa, että tabletti tai puhelin otetaan ruokapöytään.
Millä lailla se tabletti tai puhelin on sen omituisempi tapa kuin tämä aiempien sukupolvien harrastama kirja/värityskirja/lelut ruokapöydässä? Vanhemmat vaan joskus haluaa edes jossain asiassa päästä helpommalla, joten joskus käytetään näitä apuna. Enää kun ei voi tyrkätä 3-vuotiasta yksinään pihalle tms. Menneinä vuosikymmeninä vanhemmat laittoi tosiaan ne lapset pihalle eivätkä tienneet yhtään mitä ne siellä puuhaa, nykyään se ei enää käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö
Kaikki 70- ja 80-luvuilla syntyneet on itse istuneet kuin tatit telkkariin ja videoiden edessä, taittaen läpi kaikki Disneyt, kasarin saippuasarjat ja ostostv:n tarjonnan sekä mainokset. Ysärillä ja vuosituhannen alussa lapset pelasi matopeliä ja space impactia.
Älypuhelin on siten paljon laadukkaampi, että siellä on enemmän valinnanvaraa ja ihan hyödyllisiäkin sisältöjä. Telkkarissa ei ollut matikkapelejä tai kielellisyä kehitystä edistäviä pelejä.
Ei ollut matikkapelejä, siksi aiemmin syntyneet hallitsevat matikan ja kielet paljon paremmin kuin nämä kaiken kännykällä laskevat ja kääntävät.
Nykylapsissa ja nuorissa on ihan valtavan suuret erot toisiinsa verrattuna, ja ne kasvaa vaan. Jotkut vanhemmat panostaa lapsiinsa kaiken, seuraa kasvatussuosituksia, tekee hyvää ruokaa, tsemppaa ja tukee. Jopa överiksi helikopterointiin ja ylisuojeluun ja omaan uupumiseen asti. On tiukat ruutuajat, harrastuksia, erittäin terveellistä ruokaa, asuinaluekin valitaan sen perusteella missä on paras koulu, ja koulunkäynnissä tuetaan. Ja sitten ne toisen ääripään vanhemmat, jotka ei välitä, jaksa tai kykene, ja lapset kasvaa nakkeja syöden älykännykkä kourassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kiusaan itseäni lukemalla tällaisia aloituksia.
Kyllä mun 3-vuotias katselee piirrettyjä ravintolassa. Jos ei katselisi, se olisi juoksemassa ympäri ravintolaa, ja sorkkisi sinun ruokaasi. Ja ei, ei ole mitenkään sairas lapsi, vaan ihan normaali ikäisekseen. Mä istuin lapsena kyllä ravintolassa kiltisti ilman älypuhelinta, koska vanhemmat antoivat tukkapöllyä, jos en istunut.
Mun kanssa ei myöskään hirveästi leikitty. Kaadettiin barbielaatikko eteen ja sanottiin, että nyt leikit ja äiti pesee ikkunat. Tämä sama tyyli oli käytössä myös kavereilla, eivätkä niidenkään vanhemmat leikkineet. Välillä vetivät pihalla pulkassa tai sitten vähän vanhempana pelattiin porukoiden kanssa lautapelejä.Kun sä näet meidät siellä ravintolassa tuijottamassa älypuhelinta, meillä on ollut kiireinen lauantai. Me ollaan jo sinä päivänä askarreltu, leikitty hippaa leikkipuistossa ja aarteenpiilotusta kotona. Meillä on ollut hauskaa. Nyt halutaan tarjota sulle rauhallinen sushihetki, ja nauttia siitä myös itse. Ole hyvä.
Se ei tarkoita, että lapsi tässä pilataan ja ollaan vaan laiskoja, kun ei jakseta kantaa mukana värityskirjaa. Kun se 3-vuotias nyt ei välttämättä käskemällä rauhoitu värityskirjan ääreen, kun se on just juossut siellä leikkipuistossa. Pikkukakkosen ääreen rauhoittuu, koska nimenomaan ei saa sitä ruutua aina tuijottaa.Kyllä 3-vuotiaalle pitäisi sen verran osata käytöstapoja kertoa, ettei ruokapöydässä riehuta. En ymmärrä miten nykyisin on muka niin paljon näitä villejä riehujia, jotka eivät rauhoitu muuten kuin ruudun ääressä. Kummitytölläni ei 3-vuotiaana ollut kyllä mitään ongelmaa istua pöydässä meidän kanssa ilman tablettia. Enkä muutenkaan omasta kaveripiiristäni tiedä kuin yhden ylivilkkaan taaperon, joka tarvitsee ruutua rauhoittuakseen, kyllä niille muille riittää värikynät tai lelu. Ovat mukana siinä ruoka-/kahvihetkessä eikä heitä pidetä syrjässä työntämällä tabletti kouraan. On ylipäänsä todella omituinen kasvatustapa, että tabletti tai puhelin otetaan ruokapöytään.
Millä lailla se tabletti tai puhelin on sen omituisempi tapa kuin tämä aiempien sukupolvien harrastama kirja/värityskirja/lelut ruokapöydässä? Vanhemmat vaan joskus haluaa edes jossain asiassa päästä helpommalla, joten joskus käytetään näitä apuna. Enää kun ei voi tyrkätä 3-vuotiasta yksinään pihalle tms. Menneinä vuosikymmeninä vanhemmat laittoi tosiaan ne lapset pihalle eivätkä tienneet yhtään mitä ne siellä puuhaa, nykyään se ei enää käy.[/
Joku lelu tai piirtäminen tai värittäminen stimuloi aivoja ihan eri lailla kuin joku passiivinen ruudun tuijotus. Harvemmin ruuan odottaminen ravintolassa kestää niin kauan aikaa etteikö sitä voisi odotella ilman ruutuja. Joissakin ravintoloissa on ihan perinteinen leikkipaikka, lisäksi pienen lapsen kanssa voi vaikka käydä vähän kävelemässa ja ihmettelemässä ennen kuin ruoka tulee. Isomman lapsen kanssa voi ihan jutella.
Asioiden odottaminen on ihan hyvä opetusta, sitä tarvitaan elämässä. Digilaitteet opettavat aivojamme saamaan palkinnon heti ilman minkäänlaista panostusta, ja se addiktoi todella pahasti. Lapsen aivot vielä muovautuvat vielä, näen todella ongelmallisena, että meillä on kokonainen sukupolvi kasvamassa näitä lapsia, joille tuntuu olevan ylivoimaista odotella jotain ilman viihdykettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^ On se silti passivoivaa tuijottaa ruutua päivät pitkät. Sellaisetkin ajat milloin tehtiin jotain muuta, kuten oltiin ulkona leikkimässä, korvautuvat tuolla ruudun tuijotuksella.
Niin, no pitäisikö sen 6-vuotiaan sitten olla ulkona leikkimässä sen aikaa kun äiti tekee ravintolan tiskillä tilausta? Missähän semmoinen mahtaa onnistua? Tottahan sitä ehtii päivän mittaan sekä ulkoilla että katsoa sitä puhelinta...
Niinpä näyttää ehtivän, kun katsoo tuota ulkona leikkivien lapsien valtavaa määrää nykyään. Ulkokentätkin ovat täynnä lapsia pelaamassa. Eiku, eipä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helevetin vaikeeta olla vanhempi. Aina arvostellaan ja syytellään. Teit niin tai näin. Joku näkee pienen pienen hetken elämästänne ja sillä perusteella leimataan huonoksi vanhemmaksi.
Jos lapsella on puhelin ravintolassa odotellessa, teet väärin, pitäisi olla värityskirja.
Jos lapsella ei ole puhelinta ja lapsi kitisee ja itkee, kun ei jaksa odottaa, teet väärin etkä todellakaan ole osannut kasvattaa lastasi ja tätähän tapahtuu vain Suomessa.Jos viet alle kolmevuotiaan päiväkotiin teet väärin, koska ajattelet vain itseäsi, omaa uraa, etkä yhtään lapsen parasta.
Jos et vie pientä lasta päiväkotiin, teet väärin, koska hän ei opi toimimaan ryhmässä, ei saa sosiaalisia kontakteja eikä opi noudattamaan ohjeita.Jos viet lasta harrastuksiin, teet väärin, koska eihän lapsi tarvitse harrastuksia ja auta armias, jos lapsi kilpaurheilee. Sinähän toteutat vain omia unelmiasi.
Jos et vie lasta harrastuksiin, teet väärin, koska lapselle pitää tarjota virikkeitä ja liikuntaa ja motoriikkaa.Jos lapsi ulkoilee laadukkaista lastenvaatemerkin vaatteissa, teet väärin, koska lapsesi on vain sinun nukkesi, jonka haluat pukea hienosti ja näyttää, että teillä menee hyvin.
Jos lapsi ei ulkoile laadukkaissa ulkovaatteissa, teet väärin, koska et ajattele lapsen parasta, hänen vaatteet ei kestä vettä ja ovat rumat ja muut hyljeksii.Jos syötät lapselle joskus eineksiä, teet väärin, koska ne ovat huonoa ruokaa ja kaikki pitää tehdä itse.
Jos taas aina teet kaiken itse, olet kontrollifriikki ja voisit relata vähän etkä vain kiillottaa omaa sädekehääsi erinomaisuudellasi.Kaikista pahinta on jos asutte vuokralla kerrostalossa. Ei kannata ryhtyä vanhemmaksi ollenkaan!
Höpö höpö, ei kannata vetää ihan överiksi tätä asiaa. Ruutuaikaa ei pienet lapset tosiasiallisesti tarvitse mihinkään, se on vain aikuiselle helppo tapa pitää lapsi hiljaisena hetken ja ymmärrän sen. Mutta seuraava ongelma onkin, se että huuto alkaa kun ruutu loppuu, joten ruudulla hiljentäminen on loppujen lopuksi huono vaihtoehto monella tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näettekö muuten enää lasten vanhempien röökaavan? Tai ihan pieniä lapsia keskenään pihalla? Nykyvanhemnat ovat turvallisempia ja ajattelevat enemmän lapsiaan.
Ei näy enää ketään leikkipaikoilla. Hiekkalaatikot on useissa taloyhtiöissä kesäisinkin tyhjillään ja ylipäätään ei enää ole juurikaan mitään varusteita leikkipaikalla. Aikanaan oli kiikut, liukumäet, hiekkalaatikot, keinulaudat ja kiipeilytelineet. Siis jo siinä silloin aivan uudessa rivariyhtiössä jonne 1999 muutimme oli molemmille kolmen rivarin pihalle omat välineensä (12 asuntoa/leikkipaikka). Nykyään toisessa on vain kiikku, toisessa pihassa liukumäki ja hiekkalaatikko on edelleen molemmilla. Asutaan itse nyt parin kilometrin päässä.
Epäilen, ettei tupakanpolton vähenemisellä ole tuohon juuri vaikutusta. Rivitaloyhtiöt ja kunnat vaan kokoajan säästävät kilpaa. Eikä mikään houkuta äitejäkään käskemään lapsiaan pihalle. Mieluummin nökötetään yhdessä sisällä?
90-luvulla vanhemmat tuuppasivat lapset yksin ulos pihalle leikkimään, kun itse jäivät sisälle tekemään omia juttujaan. Puistossa istuttiin ringissä ja juoruiltiin, kun lapset leikkivät keskenään.
Nykyään ei lapsia noin vain päästetä yksin pihalle, mutta vaihtoehto ei ole kotona istuminen kuten luulet. Vanhemmat vievät lapsiaan hyvin pienestä pitäen harrastuksiin, jotka ovat monella tapaa opettavaisempia kuin lasten omat kirkonrotat pihalla.
Lisäksi puistot ovat tyhjiä siksi, että äidit menevät aikaisemmin takaisin töihin. Suurin osa on korkeintaan 1,5 vuotta kotona, jonka jälkeen lapsi menee päiväkotiin. Puistojen ja pihojen tyhjyys ei kieli vanhempien laiskuudesta. Nykyvanhemmat viettävät paljon enemmän laatuaikaa lastensa kanssa kuin aiemmat vanhemmat.
Ajat muuttuvat, kuomaseni.
Kaunis ajatus, mutta ei se noin mene. Helvetti, jos kuulisitte edes joskus niitä asioita joita lapsenne kertovat. Perheessä on olevinaan kaikki kunnossa, vanhemmat töissä, rahaa riittää jne. Tosiasiassa ne pienet 7-10v. lapset ovat aivan kartalla esimerkiksi siitä mistä saa rauhoittavia ja/tai piristeitä. Kun tiedustelee asiaa tarkemmin, on yleisin kommentti tähän se, että kotona ei kestä olla selvinpäin.
Höpsistä. Koskaan vanhemmat eivät ole viettäneet lapsensa kanssa niin paljon aikaa, antaneet syliä ja hellyyttä kuin tänä päivänä, johtuen pitkistä perhevapaista, lyhyistä työpäivistä, pitkistä vuosilomista ja arkipyhävapausta, mahdollisuus olla pois työstä sairasta lasta hoitamassa, tämä kaikki vasta 90-luvusta alkaen.
Lisäksi kodinkoneet helpottavat kotitöitä, kaupan pitkittyneen aukiolot, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertakäyttövaipoista jne.Ennen 80-lukua äitiysloma oli 6kk, eikä perhevapaita tunnettu ja sitä ennen 1-4kk, kun lapsi vietiin hoitoon, oli pitkät työpäivät ja lomaa pari viikkoa vuodessa ja vaatteet ommeltiin itse ja perunat kasvatettiin, ei siinä vanhemmilla ollut aikaa lapsille, myös sukupuoliroolit perheessä.
Lapsilla on nykyään jopa ihmisarvo ja lakiin kirjoitetut lapsen oikeudet ja turva.
80-luvun jälkeen on tapahtunut se, että lapset ovat kaapanneet vallan perheissä, kiitos ihmisarvon ja lasten oikeuksien käyttöönoton.
Tämä koettiin taas uutenavuotena, kun me aikuiset ei saatu käväistä naapurissa puolen tunnin - tunnin vierailua, koska lapsi kielsi ja puolison mielestä lapsen sana on laki. Minun mielestäni lapsi ei määrää aikuisten menoista, ainakaan tuossa määrin.
Ja täällä ne aikuiset vauva palstalla roikkuu😇 miksi ette vaikka lue tai tee käsitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä yllätä. Nykyäänhän monilla lapsilla on fysiikka samaa tasoa kuin eläkeläisillä, kun kunto tai motoriikka ei päässyt koskaan kehittymään, kun koko elämä on kökötetty staattisesti paikoillaan aivoja mädättämässä. Ravinnoksikin on syötetty ala-arvoista einespaskaa (nitriittinakit, perkuujätenugetit, sokurijugurtti, lisäainemehu), jolla kukaan aikuinen ei jaksaisi edes tuntia.
Nuo luettelemasi ruuathan oli meidän ysärilasten normaalisapuskaa. No, se tietty näkyy nyt kun meillä alkaa olla omia lapsia. Osa jatkaa samalla linjalla, vaikka onneksi aika monet on nykyään valveutuneempia. Osa vetää vähän ylikin terveellisyyden suhteen.
Ja milläs vuosikymmenellä aakkosdiagnooseja ja allergioita alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kiusaan itseäni lukemalla tällaisia aloituksia.
Kyllä mun 3-vuotias katselee piirrettyjä ravintolassa. Jos ei katselisi, se olisi juoksemassa ympäri ravintolaa, ja sorkkisi sinun ruokaasi. Ja ei, ei ole mitenkään sairas lapsi, vaan ihan normaali ikäisekseen. Mä istuin lapsena kyllä ravintolassa kiltisti ilman älypuhelinta, koska vanhemmat antoivat tukkapöllyä, jos en istunut.
Mun kanssa ei myöskään hirveästi leikitty. Kaadettiin barbielaatikko eteen ja sanottiin, että nyt leikit ja äiti pesee ikkunat. Tämä sama tyyli oli käytössä myös kavereilla, eivätkä niidenkään vanhemmat leikkineet. Välillä vetivät pihalla pulkassa tai sitten vähän vanhempana pelattiin porukoiden kanssa lautapelejä.Kun sä näet meidät siellä ravintolassa tuijottamassa älypuhelinta, meillä on ollut kiireinen lauantai. Me ollaan jo sinä päivänä askarreltu, leikitty hippaa leikkipuistossa ja aarteenpiilotusta kotona. Meillä on ollut hauskaa. Nyt halutaan tarjota sulle rauhallinen sushihetki, ja nauttia siitä myös itse. Ole hyvä.
Se ei tarkoita, että lapsi tässä pilataan ja ollaan vaan laiskoja, kun ei jakseta kantaa mukana värityskirjaa. Kun se 3-vuotias nyt ei välttämättä käskemällä rauhoitu värityskirjan ääreen, kun se on just juossut siellä leikkipuistossa. Pikkukakkosen ääreen rauhoittuu, koska nimenomaan ei saa sitä ruutua aina tuijottaa.Kyllä 3-vuotiaalle pitäisi sen verran osata käytöstapoja kertoa, ettei ruokapöydässä riehuta. En ymmärrä miten nykyisin on muka niin paljon näitä villejä riehujia, jotka eivät rauhoitu muuten kuin ruudun ääressä. Kummitytölläni ei 3-vuotiaana ollut kyllä mitään ongelmaa istua pöydässä meidän kanssa ilman tablettia. Enkä muutenkaan omasta kaveripiiristäni tiedä kuin yhden ylivilkkaan taaperon, joka tarvitsee ruutua rauhoittuakseen, kyllä niille muille riittää värikynät tai lelu. Ovat mukana siinä ruoka-/kahvihetkessä eikä heitä pidetä syrjässä työntämällä tabletti kouraan. On ylipäänsä todella omituinen kasvatustapa, että tabletti tai puhelin otetaan ruokapöytään.
Millä lailla se tabletti tai puhelin on sen omituisempi tapa kuin tämä aiempien sukupolvien harrastama kirja/värityskirja/lelut ruokapöydässä? Vanhemmat vaan joskus haluaa edes jossain asiassa päästä helpommalla, joten joskus käytetään näitä apuna. Enää kun ei voi tyrkätä 3-vuotiasta yksinään pihalle tms. Menneinä vuosikymmeninä vanhemmat laittoi tosiaan ne lapset pihalle eivätkä tienneet yhtään mitä ne siellä puuhaa, nykyään se ei enää käy.[/
Joku lelu tai piirtäminen tai värittäminen stimuloi aivoja ihan eri lailla kuin joku passiivinen ruudun tuijotus. Harvemmin ruuan odottaminen ravintolassa kestää niin kauan aikaa etteikö sitä voisi odotella ilman ruutuja. Joissakin ravintoloissa on ihan perinteinen leikkipaikka, lisäksi pienen lapsen kanssa voi vaikka käydä vähän kävelemässa ja ihmettelemässä ennen kuin ruoka tulee. Isomman lapsen kanssa voi ihan jutella.
Asioiden odottaminen on ihan hyvä opetusta, sitä tarvitaan elämässä. Digilaitteet opettavat aivojamme saamaan palkinnon heti ilman minkäänlaista panostusta, ja se addiktoi todella pahasti. Lapsen aivot vielä muovautuvat vielä, näen todella ongelmallisena, että meillä on kokonainen sukupolvi kasvamassa näitä lapsia, joille tuntuu olevan ylivoimaista odotella jotain ilman viihdykettä.Se ruutu tunnetusti koukuttaa ja aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia - etkö ole kuullut? Piirtelystä ei ole samanlaisia havaintoja, päin vastoin. Se kehittää niin luovuutta kuin hienomotoriikkaa ja keskittymiskykyäkin.
Tiktok 6-vuotiaalle pyörimään puhelimesta? Sehän on pahimpia sovelluksia, joita on tullut vastaan. Siellä on mitä järkyttävämpää sisältöä, jota kuka tahansa voi julkaista ja sitä on katsottavissa missä tahansa ja milloin vain. Pedofiilien lempisovellus ja nuoret ottavat sieltä vastaan mitä hullumpia ja vaarallisempia haasteita. Olen lukenut, että Tiktokista voi löytää jopa senkin tyylisiä videoita, joissa joku ampuu aivonsa pihalle. Joko vanhempi on tietämätön tai välinpitämätön, jos antaa lapsensa sellaista sovellusta käyttää.
Apua 🤯 itse olisin varmaan soittanut vanhemmat hakemaan tablettilapsensa pois synttäreiltä jos käytöstavat tota tasoa