Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sinulle "samanhenkistä seuraa"?
Kiinnostukset, olemus, päämäärät, suunta, puhetapa, tuttuus jne. Vaikka juttelet mielellään muidenkin kanssa tai sitten ei.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset jotka ei ota itseään turhan vakavasti.
Pidän itseäni suht' avoimena ihmisenä lukemieni oppien kautta ja tulen toimeen monien kanssa.
Vain muka-viisaat, besserwisserit ja kaiken henkilökohtaisesti ottavat rassaavat, et sinä (niin kuin en minäkään) ole niin tärkeä että joka asia pitää ottaa niin vakavasti.
Tärkeintä on muistaa että muita et pysty muuttamaan, lopullinen aie lähtee aina kyseisestä henkilöstä itse.
Elä tasapainossa, "you can take care without worrying"/"voit pitää huolta huolestumatta." Turhat positiiviset odotukset ja negatiiviset ajatukset rikkovat tasapainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen joka on älyllisesti avoin. Sen huomaa siitä, kun toinen kysyy hyviä kysymyksiä, tykkää kuunnella tarinoita ja tekee osuvia huomioita ympärillä tapahtuvasta. Ihmisen pitää olla myös rento sillä tavalla ettei vedä hernettä nenäänsä tai pilaa tunnelmaa pienen syyn takia. Saa olla esimerkiksi introvertti, mutta ei sellainen, joka tulee esimerkiksi baariin ja sitten valittaa että musiikki on kamalaa ja liian kovalla ja seurue liian tillin tallin.
Sitten pitää olla sellainen, joka ei ilkeile varsinkaan heikommilleen. Eläimistä pitäminen on yleensä hyvä merkki empaattisesta ihmisestä.
Samaa mieltä kaikesta paitsi mulle tuo eläimistä pitäminen -osio. Minulle samanhenkisyyden osoitus oli se, kun toinen sanoi, ettei pidä eläimistä. Kaikki kun eivät koe olevansa ns samalla taajuudella esim villieläinten kanssa tai eivät pidä ajatuksesta, että ihminen pitää lemmikkejä.
Jos uskaltaa sanoa ääneen tuonkaltaisen lähes kielletyn mielipiteen, koen olevani samanhenkisessä seurassa. Samanhenkisyys syntyy silloin paristakin asiasta: toinen luottaa minuun (suurin kunnia minulle) ja samalla haastaa katsomaan asioita uudesta kulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...
Helpompaa on sanoa, millainen ihminen ei ole samanhenkinen ennen kuin edes tutustuu sen syvällisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...
Kiitos ystävällisyydestä ja kauniista sanoista, mutta kuten aiemmin mainitsin, en enää välitä muiden huuteluista. 🙂
Jotkut vaan pelkää kaikkea vierasta...
On uskomatonta miten yhä edelleen,vuonna 2023, noidat/wiccat/pakanat/noituus saa nämä eräät tietyt somessa kiertelijät, jotka hakevat erilaisia asioita mistä pöyristyä, niin heti nenä täynnä herneitä takajaloilleen.
Ehkä siellä jossain näiden ihmisten sielun syövereissä se alkukantainen pelko meitä erilaisia ihmisiä kohtaan on vaan niin vahva, että se on pakko saada pihalle näiden tällaisten "kotisohvapsykologin mutu-tuntuman tietämyksellä tehtyjen diagnosointi-viestien" avulla?🤷🏼
Tiiä sitä sitten...
Olen keskustellut ihan OIKEIDEN päälääkärien kanssa ja jokaiselta sain puhtaat paperit. Yksi jopa kannusti opiskelemaan itselleni ammatin psykologian parista, koska kuulemma minulla on erittäin hyvät edellytykset alalle. Meillä jäi aina tosi mielenkiintoiset keskustelut kesken kun ei voinut olla kuin vain 1h aika.
Pettyi parka pahasti, kun sanoin ettei psykiatri joka vihaa ihmisiä ole kauhean hyvä...🤣
"Life's Like Mail; Sometimes You Just Don't Get It"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...
"Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?""
Tuo Mikä sun pointti on ei ollut minun kommenttini. Pistinkin siihen alapeukun.
Ei tämä Madame ärsyttänyt eikä osunut mihinkään hermoon, olen hyvin leppoisa tyyppi. Mutta ehkä tyylini analysoida, pohtia, jauhaa ja pureskella ei oikein täällä nappaa. Ja riitely, se nyt ei ainakaan nappaa. Riita pilaa aina hyvän keskustelun. Ihmiset mielenosoituksellisesti häipyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...
"Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?""
Tuo Mikä sun pointti on ei ollut minun kommenttini. Pistinkin siihen alapeukun.
Ei tämä Madame ärsyttänyt eikä osunut mihinkään hermoon, olen hyvin leppoisa tyyppi. Mutta ehkä tyylini analysoida, pohtia, jauhaa ja pureskella ei oikein täällä nappaa. Ja riitely, se nyt ei ainakaan nappaa. Riita pilaa aina hyvän keskustelun. Ihmiset mielenosoituksellisesti häipyvät.
Jos tehdään niin, että myönnetään jokainen omat "virheemme"?🙂
Minä aloitan: Minä olisin voinut ilman muuta kirjoittaa esittelykommenttini paljon ns. neutraalimmin.
Myönnän myös auliisti, että joskus tykkään heittää ne kaikkein provoimmat asiat itsestäni vähän silleen niinkuin tiskirättinä muiden naamalle, ihan vain nähdäkseni onko asiat muuttuneet maailmassa. Ilokseni voin todeta, että on ne. Vähän. Enää minua ei toivoteta suoraa päätä roviolle/helvetin tuliin.🤣
Mitä vielä..en mä keksi!
Saa ehdotella/kysellä. Vastaan mielelläni asiallisiin(!) kysymyksiin.🙂👍🏻
"Life's Like Mail; Sometimes You Just Don't Get It"
Samanhenkisyys on samankaltaisia arvoja ja käytöstapoja. Myös ehkä huumorintajua, mutta kaikissa porukoissa esim. töissä ei hirveästi vitsailla ja voidaan silti olla samanhenkisiä. Käytöstavat varsinkin on tärkeä, koska tietyillä ihmisillä on tapana tölviä ja udella miten sattuu. En laske sellaisia ihmisiä samanhenkisiksi. Tietynlainen keskustelevuus, muiden kunnioittaminen on ehdottomia. Ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta tai samalla alalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiseutu, tuttavapiiri, opiskellut alat, työt, lahjat ja kyvyt, maailmankatsomus, tavat osoittaa kiintymystä, makumieltymykset, elämänkokemukset - kaikki nämä vaikuttavat ja lisääkin voisi tulla mieleen.
Millä tavoin kotiseutu liittyy samanhenkisyyteen?
En ole sama, mutta kyllä minulla ainakin tietynlainen karjalainen tuttavallisuus aiheuttaa tunteen samanhenkisyydestä. Jännä kun olen Etelä-Suomessa asunut 27,5 vuotta ja usein työpaikassani samalta kotiseudulta kotoisin olevista tulee läheisimpiä. Ei me puhuta kotiseudun asioista. Minä en käy kotiseudulla edes joka vuosi. Viime kesänä vietin siellä kierrellen paikkakuntia 4 päivää ja edellisen kerran v. 2020 taisin käydä 5 vuorokautta. Karjalaiset on monesti huumorintajuisia, eikä turhan virallisia.
Samat mt-ongelmat yhdistää. Eikä tämä ole vitsi. Sama varmaan fyysisten vaivojen kohdalla mutta itellä toistaseks vaan pääkopan viiraamista ollut.
P.S. Silti edellytän tietynlaista toiveikkuutta juttukumppaneilta. Vaikka olisimme masentuneita niin haluan pysyä ratkaisukeskeisenä, enkä kestä luovuttaja-mentaliteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto on tärkeä arvo minulle. Pidän ihmisistä, jotka kunnioittavat eläimiä ja luontoa ja mielellään ovat matkustelleet. Lappiin palaan lomilla usein, mutta toki arvostan monenlaista luonnossa retkeilyä.
Partiolaisissa löytyy samanhenkisiä, minkä takia aikoinaan lähdin mukaan partiotoimintaan, kun poika oli 1. luokalla koulussa. Nyt hän on jo lukiolainen, mutta edelleen jollain tavalla olemme molemmat partiotoiminnassa mukana, vaikkei viikoittain, niin leireillä ja retkillä.
Sen sijaan minulla on sekä työelämässä että vapaa-ajalla nopeasti sukset ristissä ökykuluttajien kanssa. Inhoan kerskailua esineillä, ostoksilla, black fridaylla. Naapurilla on kaksi isoa autoa ja kaksi mönkijää. Hän mielellään puhuisi niistä, minä taas en, joten sanon vain pakolliset huomenet postilaatikoilla, jos kohdataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...
"Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?""
Tuo Mikä sun pointti on ei ollut minun kommenttini. Pistinkin siihen alapeukun.
Ei tämä Madame ärsyttänyt eikä osunut mihinkään hermoon, olen hyvin leppoisa tyyppi. Mutta ehkä tyylini analysoida, pohtia, jauhaa ja pureskella ei oikein täällä nappaa. Ja riitely, se nyt ei ainakaan nappaa. Riita pilaa aina hyvän keskustelun. Ihmiset mielenosoituksellisesti häipyvät.
Kirjallinen ilmaisu on aina niin kovin riskialtista, kun kaikki puheen prosodiset piirteet puuttuvat. Näin näpyttelemällä ainakin itse ilmaisen itseäni paitsi kompaktimmin, niin samalla myös kulmikkaammin, kuin puhuen tekisin. No silläkin uhalla, että kuulostan vuorostani alentuvalta, niin haluan nostaa hattua siitä, että reagoit tähän pieneen sanailuumme tosi asiallisesti. Se ei ole havaintojeni mukaan itsestäänselvyys tällä palstalla. Ja vaikutat sen verran järkevältä ja mielenkiintoiselta ihmiseltä, että toivottavasti et nyt anna tällaisten anonyymien puskista huudeltujen palautteiden mennä liiaksi ihon alle. Peace.
Samanhenkistä seuraa: pitää rock- tai jazz-musiikista, kuvataiteesta, ehkä teatterista tai tanssista, lukee erilaisia kirjoja, syö mielellään hyvää ruokaa, on kiinnostunut toisista ihmisistä ja suhtautuu lähtökohtaisesti asioihin positiivisella vireellä.
Madame Mistletoe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.
-ohis
Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?
Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.
No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.
-ohis
Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida, tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.
Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...
"Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?""
Tuo Mikä sun pointti on ei ollut minun kommenttini. Pistinkin siihen alapeukun.
Ei tämä Madame ärsyttänyt eikä osunut mihinkään hermoon, olen hyvin leppoisa tyyppi. Mutta ehkä tyylini analysoida, pohtia, jauhaa ja pureskella ei oikein täällä nappaa. Ja riitely, se nyt ei ainakaan nappaa. Riita pilaa aina hyvän keskustelun. Ihmiset mielenosoituksellisesti häipyvät.
Jos tehdään niin, että myönnetään jokainen omat "virheemme"?🙂
Minä aloitan: Minä olisin voinut ilman muuta kirjoittaa esittelykommenttini paljon ns. neutraalimmin.
Myönnän myös auliisti, että joskus tykkään heittää ne kaikkein provoimmat asiat itsestäni vähän silleen niinkuin tiskirättinä muiden naamalle, ihan vain nähdäkseni onko asiat muuttuneet maailmassa. Ilokseni voin todeta, että on ne. Vähän. Enää minua ei toivoteta suoraa päätä roviolle/helvetin tuliin.🤣
Mitä vielä..en mä keksi!
Saa ehdotella/kysellä. Vastaan mielelläni asiallisiin(!) kysymyksiin.🙂👍🏻
No minä jatkan, että olisin voinut jättää työntämättä nenäni asiaan, joka ei minua koskettanut. Ja olisin voinut muistutella itselleni, että ehkäpä muillakin (kuin vain minulla) kirjallinen ilmaisu voi joskus vaikuttaa aiottua tökerömmältä. :-)
Sinä, Madame, vaikutat hyvältä esimerkiltä ihmisestä, jonka kanssa minulla ei välttämättä olisi kovin paljon yhteistä (tiedän noidista yhtä paljon, kuin sika satelliitista, ja toisaalta maailmankatsomukseni on sen verran tieteellinen, ettei noidat taida sinne oikein sekaan sopiakaan), mutta tunnen samanhenkisyyttä avoimeen, rentoon, suorasukaiseen ja mustalla huumorilla sävytettyyn keskustelutyyliisi, ja ihailen rohkeuttasi olla persoonallisesti oman tiesi kulkija.
Vierailija kirjoitti:
Luonto on tärkeä arvo minulle. Pidän ihmisistä, jotka kunnioittavat eläimiä ja luontoa ja mielellään ovat matkustelleet. Lappiin palaan lomilla usein, mutta toki arvostan monenlaista luonnossa retkeilyä.
Partiolaisissa löytyy samanhenkisiä, minkä takia aikoinaan lähdin mukaan partiotoimintaan, kun poika oli 1. luokalla koulussa. Nyt hän on jo lukiolainen, mutta edelleen jollain tavalla olemme molemmat partiotoiminnassa mukana, vaikkei viikoittain, niin leireillä ja retkillä.
Sen sijaan minulla on sekä työelämässä että vapaa-ajalla nopeasti sukset ristissä ökykuluttajien kanssa. Inhoan kerskailua esineillä, ostoksilla, black fridaylla. Naapurilla on kaksi isoa autoa ja kaksi mönkijää. Hän mielellään puhuisi niistä, minä taas en, joten sanon vain pakolliset huomenet postilaatikoilla, jos kohdataan.
Mulla on varmaan samat, vaikka asunto sijaitseekin kerrostalolähiössä keskisuuressa kaupungissa. Mä viihdyn luonnossa ja yritän kuluttaa vastuullisesti luonnonvaroja. Onneksi kesämökkikunnassa on tilaa ja luontoa ja ikkunasta voi katsella lehmiä ja lampaita.
Mä en tule toimeen ihmisten kanssa, jotka on kiireisiä ja stressaa kaikesta korostaen omaa aikatauluaan. Turhan roinan kerääjät ärsyttää myös. Siis sellaiset älykellotyypit, joilla on uusin puhelin ja oura-sormus ja city-maasturi. Valitettavasti mä tapaan aika paljon sellaisia työn takia.
Välillä mä pimennän työhuoneen kahvitauolla, laitan jotain puron solinaa tai huilumusiikkia soimaan ja istun 5-10 minuuttia silmät kiinni ajatellen kauniita asioita, kuten sitä mökkimaisemaa. Se ihminen, joka tekisi tuota samaa, olis varmaan samanhenkinen.
Hyvä aloitus!
Olen tässä viime aikoina huomannut että kaipaan TODELLA PALJON samanhenkistä seuraa, mitä minulla tällä hetkellä sellaista ei ole. Se johtuu ehkä osittain siitä että asun paikassa ja käyn sen alan töissä missä ihmiset ei ole tulleet vaan läheiseksi tai ihmiset on liian erilaisia kuin minä. Toisaalta ehkä pidän heitä myös vähän tylsinä (anteeksi). Minusta kuitenkin monet vanhukset, esim. pikku paikkakunnilla on mielenkiintoisia sillä he on nähneet ja kokeneet vaikka mitä.
Olen itse pieneltä paikkakunnalta syntyjään, mutta olen asunut ulkomailla useassa maassa. Olen pian neljäkymmentä, mutta siitä huolimatta minun unelmat on isoja, tyyliin haluaisin olla maailman myydyin kirjailija ja itse uskon, että se on mahdollista. Suomessa sellaista ei kuitenkaan voi sanoa ääneen tai siihen ei kukaan usko, koska eihän se ole mahdollista, koska....
Minkälaisat seuraa siis haluaisin? Haluaisin olla yhtä "hullujen", rohkeiden, hauskojen ja isosti haaveilevien ihmisten ympäröimänä. Sellaisia jotka oikeasti uskaltaa lähteä tavoittelemaan kuuta taivaalta. Voidaan myös miettiä miten se kuu haetaan sieltä taivaalta. Kaipaisin samalla myös seuraan missä voidaan rakentavasti kritisoida asioita. Arvostan keskustelukumppanilta myös nopeaa reagointia juttuun. Jos toinen vastaa oikein hitaasti ja mietiskellen tylsistyn myös siitä :D Olen asunut Jenkeissä aikaisemmin ja tykkään siitä keskustelukulttuurista paljon enemmän kuin suomalaisesta. Se sopii minulle. Rakastan myös brittiläistä huumoria! :)
uskovat tietysti