Lue keskustelun säännöt.
Valhe siitä että parisuhde on onni
31.12.2022 |
Olen ollut yhdessä pitkässä ja monessa lyhyemmässä liitossa. Aina siinä on ollut häikkää, joko mies ei halua sitoutua tai minulla on ollut ahdistava olo. Sellainen kuin minun oma persoona olisi yritetty kuolettaa. Tai sitten miehellä on ollut joku perversio sänkyhommissa. Ei mitään todellista yhteyttä, paitsi hetken aikaa siinä pidemmässä liitossa.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu niin vastaavia kokemuksia on kai miehillä naisista.
Onneksi en ole lapsia pusannut sillä olettamuksella että parisuhde ja vauvat on se lopullinen onni jota tavoitella.
Juttelin juuri eilen puhelimessa isoäitini kanssa koska hän on isoisäni kuoleman jälkeen ollut itsekseen. Hän totesi ykskantaan Euralaiseen tapaansa että "Nyt ainakin saan tehdä just niinkuin haluan".
Ja satun tietämään että isoisäni petti häntä koko avioliiton ajan, mutta pysyivät yhdessä lasten ja lastenlasten takia.
Lapset eivät minua itseäni vaivaisi, olisin läsnäoleva äiti. Mutta miehet on jotenkin riippakiviä. Ja sitten on aina ne pettämiset ja muut ihme epävarmuudet.
Onko parisuhde sittenkään onni?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Tää oli varmaan läppä mutta toi ois kauheeta!
Jonkun fantasiointia. Tosimies tekee joitain asioita noista mutta on myös henkisesti vakaa peruskallio. Sitten on niitä epävakaita siirappisia miehiä jotka luulevat että rakkaus ja parisuhde on jatkuvaa hattaraa. Usein pers.häiriöisiä kun oikein kaivetaan hänet esiin henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain on pielessä ja pahasti jos vapaa on vain sinkkuna. Selkeästi ei osaa kontrolloida itseään jos parisuhteessa joutuu jonkin vangiksi. Pahinta on että yleistät asioita, jotka eivät millään tavalla pidä paikkaansa. Puhut kuin sinun nimenomaan naisen mielipiteet olisivat oikeita ja miesten vääriä. Oletko narsisti? Onneksi meillä ei ole koskaan noin. M37
Narsisistia piirteitä omaava yleensä painottaa voimakkaasti sitä kuinka hänen pitää olla vapaa.
Samaan aikaan kaipaa varmasti läheisyyttä ja rakkautta mutta ei ole valmis tekemään mitään toisen eteen tämän eteen vaan odottaa että se toinen hoitaa kaiken.
Hän siis pelkää aitoa ja syvää tunnetason läheisyyttä koska syvällä sisimmässään hän vihaa ja inhoaa itseään eikä siksi uskalla tavalliseen parisuhteeseen vaan suhteen tulee olla hänen mielestään näytelmä.
Parisuhde josta tällainen ihminen haaveilee ja fantasioi pakonomaisesti on sellainen mitä oikeasti ei ole koskaan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Tää oli varmaan läppä mutta toi ois kauheeta!
Mä hairahdin vuosia sitten tuon tyyppiseen mieheen. Olin itse eroamassa ja henkisesti en ehkä tasapainoisimmassa tilassa.
Sitten tää mies alkoi viestittelemään minulle ja oli näin jälkeenpäin ajatellen todella taitava mitä teki. Mies jätti silloisen vaimonsa ja pienen lapsensa vuokseni ja menimme nopeasti naimisiin. Olin onneni kukkuloilla pari kolme vuotta suhteen alusta kunnes mies muuttui todella epävakaaksi.
Oli kuin pieni itkevä ja kiukutteleva lapsi eikä mies. Lopulta itseni ja lasteni vuoksi jätin hänet ja se oli elämäni paras päätös. Mut kaikki hyvin parin vuoden jälkeen ja suhteessa vakaan miehen kanssa.
En ole ylpeä mitä tein mutta tämä varoituksena muille. Älkää uskoko miehiin jotka vaikuttavat epävakailta tai narsistisia piirteitä omaavilta. Heidän kanssaan parisuhteesta ei tule mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelikymppisenä tullut siihen tulokseen, että onnellisin olisin yksin. Elän pitkässä suhteessa ja lapsia on. Tämä on toinen pitkä suhteeni (ensimmäisestä ei lapsia) ja paljon parempi kuin ensimmäinen.
Koen, että jatkuvat kompromissit syövät sisältä. Myös arkiset, sinänsä mitättömät napinat saavat ajattelemaan, että miksi tällaista pitää sietää. Kun haluaisin vaan olla ja nautiskella omasta rauhasta. Lapset ovat siis jo teinejä.
Saa nähdä, miten meille tulevaisuudessa käy. Rakastamme kyllä toisiamme. Mutta rakastan minä montaa muutakin ihmistä mutten kestäisi heitä saman katon alla.
En usko että olisit, muuten olisit jo häipynyt. Ei se yksinäisyyskään kivaa ole, päinvastoin. Kaipaat omaa rauhaa ehkä pari iltaa viikossa, mutta jos olisitkin yksin vuosikausia niin olisi eri ääni kellossa
En ole häipynyt, koska ei ole sen suurempaa syytä erota. Tullaan kuitenkin hyvin toimeen ja meillä on talous hyvällä mallilla. Eroaminen olisi valtavan suuri prosessi, joka vaikuttaisi myös lasten elämään. Sitä en halua horjuttaa.
Yksinäisyydestä en ole kärsinyt koskaan. Nuorena kun erosin siitä ensimmäisestä suhteesta, elin peräti viisi vuotta yksin ja se oli onnellista aikaa. Halusin lapsia ja nimenomaan perheen, en mitään osa-aikavanhemmuutta.
Yksinäisyyden tuntemukset eivät liity asumismuotoon. Paljon yksinäisempi olin pienen vauvan äitinä kuin yksinasuvana sinkkuna. Tunnen itseni ja tiedän, että jos tämä suhde tulee tiensä päähän, en uutta miestä ota.
Omat vanhempani olivat naimisissa koko aikuiselämänsä, yli 60 vuotta. Ei pelkkää onnea jatkuvasti, mutta olivat onnellisia toisistaan ihan loppuun asti. Itse erosin nuoruuden liitosta, siinä onni jäi lähinnä onneksi lapsista, parisuhde oli hyvin hankala. Nyt elän onnellisessa parisuhteessa, aikuisessa sellaisessa. Kummallakaan ei ole yliromanttisia ajatuksia parisuhteesta, yksi ihminen ei voi tuoda kaikkea onnea ja sisältöä elämään vaan jokaisen täytyy vastata itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Mutta parhaimmillaan parisuhde on syvää ystävyyttä, kiintymystä ja keskinäistä liekkiä. Sellaisena se pysyy kun arvostaa itseään toista ilman tarvetta yrittää muuttaa itseä tai toista. Ja keskittyy hyviin hetkiin, niitä kehnoja tulee niin itselle kuin kumppanille silloin tällöin mutta nuo kannattaa käsitellä ja mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat naimisissa koko aikuiselämänsä, yli 60 vuotta. Ei pelkkää onnea jatkuvasti, mutta olivat onnellisia toisistaan ihan loppuun asti. Itse erosin nuoruuden liitosta, siinä onni jäi lähinnä onneksi lapsista, parisuhde oli hyvin hankala. Nyt elän onnellisessa parisuhteessa, aikuisessa sellaisessa. Kummallakaan ei ole yliromanttisia ajatuksia parisuhteesta, yksi ihminen ei voi tuoda kaikkea onnea ja sisältöä elämään vaan jokaisen täytyy vastata itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Mutta parhaimmillaan parisuhde on syvää ystävyyttä, kiintymystä ja keskinäistä liekkiä. Sellaisena se pysyy kun arvostaa itseään toista ilman tarvetta yrittää muuttaa itseä tai toista. Ja keskittyy hyviin hetkiin, niitä kehnoja tulee niin itselle kuin kumppanille silloin tällöin mutta nuo kannattaa käsitellä ja mennä eteenpäin.
Sinä siis elät tapa- ja kulissisuhteessa. Vain intohimoisia kosketuksia ja loputtomia suudelmia sisältävä parisuhde on oikea parisuhde. Parisuhdemallia pitää pöyhiä kunnolla jotta ihmiset vihdoin ymmärtävät että eroaminen on ainoa oikea ratkaisu jos intohimoa ei tunne joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat naimisissa koko aikuiselämänsä, yli 60 vuotta. Ei pelkkää onnea jatkuvasti, mutta olivat onnellisia toisistaan ihan loppuun asti. Itse erosin nuoruuden liitosta, siinä onni jäi lähinnä onneksi lapsista, parisuhde oli hyvin hankala. Nyt elän onnellisessa parisuhteessa, aikuisessa sellaisessa. Kummallakaan ei ole yliromanttisia ajatuksia parisuhteesta, yksi ihminen ei voi tuoda kaikkea onnea ja sisältöä elämään vaan jokaisen täytyy vastata itsestään ja omasta onnellisuudestaan. Mutta parhaimmillaan parisuhde on syvää ystävyyttä, kiintymystä ja keskinäistä liekkiä. Sellaisena se pysyy kun arvostaa itseään toista ilman tarvetta yrittää muuttaa itseä tai toista. Ja keskittyy hyviin hetkiin, niitä kehnoja tulee niin itselle kuin kumppanille silloin tällöin mutta nuo kannattaa käsitellä ja mennä eteenpäin.
Sinä siis elät tapa- ja kulissisuhteessa. Vain intohimoisia kosketuksia ja loputtomia suudelmia sisältävä parisuhde on oikea parisuhde. Parisuhdemallia pitää pöyhiä kunnolla jotta ihmiset vihdoin ymmärtävät että eroaminen on ainoa oikea ratkaisu jos intohimoa ei tunne joka hetki.
Mikä sekopää olet sinä joka huutelet? Onko sulla menneet mahdolliset parisuhteesi omalta osaltasi niin hyvin että arvostelet täällä muiden ihmisten normaaleja suhteita? Mistä tarpeesi haukkua muiden suhteita kulisseiksi tai tapasuhteiksi täällä somessa oikein kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Varmaan aika harvinaisia tuollaiset elokuvasuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Tää oli varmaan läppä mutta toi ois kauheeta!
Mä hairahdin vuosia sitten tuon tyyppiseen mieheen. Olin itse eroamassa ja henkisesti en ehkä tasapainoisimmassa tilassa.
Sitten tää mies alkoi viestittelemään minulle ja oli näin jälkeenpäin ajatellen todella taitava mitä teki. Mies jätti silloisen vaimonsa ja pienen lapsensa vuokseni ja menimme nopeasti naimisiin. Olin onneni kukkuloilla pari kolme vuotta suhteen alusta kunnes mies muuttui todella epävakaaksi.
Oli kuin pieni itkevä ja kiukutteleva lapsi eikä mies. Lopulta itseni ja lasteni vuoksi jätin hänet ja se oli elämäni paras päätös. Mut kaikki hyvin parin vuoden jälkeen ja suhteessa vakaan miehen kanssa.
En ole ylpeä mitä tein mutta tämä varoituksena muille. Älkää uskoko miehiin jotka vaikuttavat epävakailta tai narsistisia piirteitä omaavilta. Heidän kanssaan parisuhteesta ei tule mitään.
Et voi tietää uudestakaan miehestä vielä mitään, jos se entinenkin tilttasi siinä parin vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Varmaan aika harvinaisia tuollaiset elokuvasuhteet.
Tuntematta tuota suhdetta sanon yleisellä tasolla että jos suhde tuntuu elokuvalta niin ole varuillasi koska silloin se toinen usein esittää jotakin muuta kuin on. Narsistisia tai epävakaita piirteitä omaavat miehet ovat usein tuollaisia.
He näyttelevät, nostavat jalustalle, haluavat olosuhteet huomioiden epätavallisen nopeasti muuttaa yhteen tai mennä naimisiin koska sanovat vihdoinkin löytäneensä sielunkumppanin tai yhteyden jollaista eivät ole ennen koskaan kokeneet. Todellisuudessa nämä miehet ovat läpeensä mätiä huijareita jotka rikkovat parisuhteita ja perheitään tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Varmaan aika harvinaisia tuollaiset elokuvasuhteet.
Tuntematta tuota suhdetta sanon yleisellä tasolla että jos suhde tuntuu elokuvalta niin ole varuillasi koska silloin se toinen usein esittää jotakin muuta kuin on. Narsistisia tai epävakaita piirteitä omaavat miehet ovat usein tuollaisia.
He näyttelevät, nostavat jalustalle, haluavat olosuhteet huomioiden epätavallisen nopeasti muuttaa yhteen tai mennä naimisiin koska sanovat vihdoinkin löytäneensä sielunkumppanin tai yhteyden jollaista eivät ole ennen koskaan kokeneet. Todellisuudessa nämä miehet ovat läpeensä mätiä huijareita jotka rikkovat parisuhteita ja perheitään tahallaan.
Näinpä, tällaiset huijarit eivät välitä mistään muusta kuin itsestään.
He rikkovat tahallaan jopa lastensa turvallisuuden tunteen koko lapsuuden ajalta vain siksi että ovat niin rikkonaisia mieleltään että heillä on jatkuva tarve juosta uuteen suhteeseen joka sekin on pelkkää valheellista näytelmää heidän puoleltaan.
He eivät kestä tavallista ja turvalliseen vastavuoroiseen syvään tunneyhteyteen perustuvaa parisuhdetta vaan pohljimmlitaan haluavat vain jatkuvaa hoivaa naiseltaan. Se on alitajuista tarvetta äidin hoivaan joka jäänyt heiltä lapsena saamatta. Sairaita yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Varmaan aika harvinaisia tuollaiset elokuvasuhteet.
Tuntematta tuota suhdetta sanon yleisellä tasolla että jos suhde tuntuu elokuvalta niin ole varuillasi koska silloin se toinen usein esittää jotakin muuta kuin on. Narsistisia tai epävakaita piirteitä omaavat miehet ovat usein tuollaisia.
He näyttelevät, nostavat jalustalle, haluavat olosuhteet huomioiden epätavallisen nopeasti muuttaa yhteen tai mennä naimisiin koska sanovat vihdoinkin löytäneensä sielunkumppanin tai yhteyden jollaista eivät ole ennen koskaan kokeneet. Todellisuudessa nämä miehet ovat läpeensä mätiä huijareita jotka rikkovat parisuhteita ja perheitään tahallaan.
Kuulostaa hyvin tutulta, eli pätee varmaan naisiinkin. Ja nyt parhaillaan eräs naikkonen taas hehkuttaa miten ollaan sielunkumppaneita ja olen taas paras mies koskaan mitä aiemmin ollut. Jaa-a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Varmaan aika harvinaisia tuollaiset elokuvasuhteet.
Tuntematta tuota suhdetta sanon yleisellä tasolla että jos suhde tuntuu elokuvalta niin ole varuillasi koska silloin se toinen usein esittää jotakin muuta kuin on. Narsistisia tai epävakaita piirteitä omaavat miehet ovat usein tuollaisia.
He näyttelevät, nostavat jalustalle, haluavat olosuhteet huomioiden epätavallisen nopeasti muuttaa yhteen tai mennä naimisiin koska sanovat vihdoinkin löytäneensä sielunkumppanin tai yhteyden jollaista eivät ole ennen koskaan kokeneet. Todellisuudessa nämä miehet ovat läpeensä mätiä huijareita jotka rikkovat parisuhteita ja perheitään tahallaan.
Näinpä, tällaiset huijarit eivät välitä mistään muusta kuin itsestään.
He rikkovat tahallaan jopa lastensa turvallisuuden tunteen koko lapsuuden ajalta vain siksi että ovat niin rikkonaisia mieleltään että heillä on jatkuva tarve juosta uuteen suhteeseen joka sekin on pelkkää valheellista näytelmää heidän puoleltaan.
He eivät kestä tavallista ja turvalliseen vastavuoroiseen syvään tunneyhteyteen perustuvaa parisuhdetta vaan pohljimmlitaan haluavat vain jatkuvaa hoivaa naiseltaan. Se on alitajuista tarvetta äidin hoivaan joka jäänyt heiltä lapsena saamatta. Sairaita yksilöitä.
Sairaita? Eikö pikemminkin traumatisoituneita ja nimenomaan hoivaa tarvitsevia, ei tosin puolisolta vaan ammattilaiselta. (Ei rakkauden ammattilaiselta vaan psykologian)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Varmaan aika harvinaisia tuollaiset elokuvasuhteet.
Tuntematta tuota suhdetta sanon yleisellä tasolla että jos suhde tuntuu elokuvalta niin ole varuillasi koska silloin se toinen usein esittää jotakin muuta kuin on. Narsistisia tai epävakaita piirteitä omaavat miehet ovat usein tuollaisia.
He näyttelevät, nostavat jalustalle, haluavat olosuhteet huomioiden epätavallisen nopeasti muuttaa yhteen tai mennä naimisiin koska sanovat vihdoinkin löytäneensä sielunkumppanin tai yhteyden jollaista eivät ole ennen koskaan kokeneet. Todellisuudessa nämä miehet ovat läpeensä mätiä huijareita jotka rikkovat parisuhteita ja perheitään tahallaan.
Näinpä, tällaiset huijarit eivät välitä mistään muusta kuin itsestään.
He rikkovat tahallaan jopa lastensa turvallisuuden tunteen koko lapsuuden ajalta vain siksi että ovat niin rikkonaisia mieleltään että heillä on jatkuva tarve juosta uuteen suhteeseen joka sekin on pelkkää valheellista näytelmää heidän puoleltaan.
He eivät kestä tavallista ja turvalliseen vastavuoroiseen syvään tunneyhteyteen perustuvaa parisuhdetta vaan pohljimmlitaan haluavat vain jatkuvaa hoivaa naiseltaan. Se on alitajuista tarvetta äidin hoivaan joka jäänyt heiltä lapsena saamatta. Sairaita yksilöitä.
Sairaita? Eikö pikemminkin traumatisoituneita ja nimenomaan hoivaa tarvitsevia, ei tosin puolisolta vaan ammattilaiselta. (Ei rakkauden ammattilaiselta vaan psykologian)
Kyllä. Mutta harvoin hakevat apua todella ammattimaiselta terapeutilta tai psykiatrilta. Pahimmillaan käyvät jollain ei niin ammattimaisella terapeutilla ja tila vain pahenee.
Olisihan se aika hirveää tuollaiselle ihmiselle jossain vaiheessa itsekin tajuta että hän on pahimmillaan vuosikymmeniä vain näytellyt parisuhteissaan jotain muuta kuin hän itse on. Lopulta kun tuollainen menee syvällä tajuntaan vaikka hän ei sitä ulospäin näyttäisikään niin kokemus voi olla aika pahan tuntuinen.
Eli kun ihminen tajuaa että hän on elänyt itsensä kanssa valheessa ja kulississa vaikka olisi voinut toimia kuin normaalit ihmiset niin kokemus voi olla musertava. Mutta rehellisesti sanoen sen pitääkin olla jos tuon takia hän on tehnyt todella pahoja tekoja läheisiään kohtaan useita kertoja eikä niinäkään hetkinä ymmärtänyt hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen täytyy olla joka päivä ja yö täynnä kuumia suudelmia ja kosketuksia.
Jos nämä hetkeksikään loppuvat esimerkiksi naisen ollessa raskaana tai hieman lapsen syntymän jälkeen niin silloin pitää mennä salasuhteen kautta uuteen rakkauteen. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Elämä on hetkien matka eikä elämää pidä käyttää hetkeksikään työntekoon parisuhteen eteen vaan pitää mennä uutta, parempaa täydellistä rakkautta kohti koska eihän huomisesta tiedä.
Oletan, että tämä oli sarkasmia. Ikävä kyllä tällainen ajatusmalli on vallalla nykyään, joten hyvin kuvattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen täytyy olla joka päivä ja yö täynnä kuumia suudelmia ja kosketuksia.
Jos nämä hetkeksikään loppuvat esimerkiksi naisen ollessa raskaana tai hieman lapsen syntymän jälkeen niin silloin pitää mennä salasuhteen kautta uuteen rakkauteen. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Elämä on hetkien matka eikä elämää pidä käyttää hetkeksikään työntekoon parisuhteen eteen vaan pitää mennä uutta, parempaa täydellistä rakkautta kohti koska eihän huomisesta tiedä.
Oletan, että tämä oli sarkasmia. Ikävä kyllä tällainen ajatusmalli on vallalla nykyään, joten hyvin kuvattu.
Joillekin tuo ajatusmalli on ihan arkipäivää.
Tää oli varmaan läppä mutta toi ois kauheeta!