Lue keskustelun säännöt.
Valhe siitä että parisuhde on onni
31.12.2022 |
Olen ollut yhdessä pitkässä ja monessa lyhyemmässä liitossa. Aina siinä on ollut häikkää, joko mies ei halua sitoutua tai minulla on ollut ahdistava olo. Sellainen kuin minun oma persoona olisi yritetty kuolettaa. Tai sitten miehellä on ollut joku perversio sänkyhommissa. Ei mitään todellista yhteyttä, paitsi hetken aikaa siinä pidemmässä liitossa.
Ja ennen kuin joku loukkaantuu niin vastaavia kokemuksia on kai miehillä naisista.
Onneksi en ole lapsia pusannut sillä olettamuksella että parisuhde ja vauvat on se lopullinen onni jota tavoitella.
Juttelin juuri eilen puhelimessa isoäitini kanssa koska hän on isoisäni kuoleman jälkeen ollut itsekseen. Hän totesi ykskantaan Euralaiseen tapaansa että "Nyt ainakin saan tehdä just niinkuin haluan".
Ja satun tietämään että isoisäni petti häntä koko avioliiton ajan, mutta pysyivät yhdessä lasten ja lastenlasten takia.
Lapset eivät minua itseäni vaivaisi, olisin läsnäoleva äiti. Mutta miehet on jotenkin riippakiviä. Ja sitten on aina ne pettämiset ja muut ihme epävarmuudet.
Onko parisuhde sittenkään onni?
Kommentit (58)
Ei ole. Tuo oman persoona tukahtuminen on tuttua. Ei silloin ole onnellinen kun koko oma olemassa olo alkaa olla pelkkää kompromissia. Voinhan se olla minä jonka persoona nyt sattuu olemaan sellainen ettei siitä kokonaisuutena kukaan pidä mutta ihan sama kun en enää ala tekemään itsestäni vähennettyä versioita toisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkokemukset määrittävät usein sen miten antaa kohdella itseään parisuhteessa ja tietysti myös sen miten itse kohtelee toista. On ollut järkyttävää huomata omassa elämässä kuinka on ajautunut huonoihin suhteisiin tunnistamatta varoitusmerkkejä. Sen suhteessa olleen hyvän varassa on sitten roikkunut liian pitkään tajuamatta että olisi jo aika päättää suhde. Se hyvä voi olla enää pelkkä muisto mutta toivoo sen palaavan.
Koen suhteideni olleen elämän tuhlausta vaikka ymmärrän inhimillisellä tasolla miksi niihin lähdin. Erot on olleet niin raastavia että se kärsimys ei todellakaan ole ollut sen arvoista. Siksi neuvonkin kaikkia traumataustan omaavia käymään pitkän terapian ennenkuin lähtevät suhteisiin. Muuten se oma tausta vain toistaa itseään.
Elämässä ei yleensäkään kannata tavoitella "onnea". Tyytyväisyys on paljon parempi tavoite. Avioliittoon suhtaudun ainakin itse niin, että se on minun toinen perheeni. Ensin oli lapsuudenperhe, nyt on tämä "varsinainen" perhe. Tähän perheeseen kuuluvat lapset, joista suurin osa on jo omillaan ja kun kaikki ovat lähteneet, tähän kuuluu minä ja mieheni. Elämästä on tehnyt arvokkaan juuri yhdessäkuljetut vuodet mieheni kanssa ja lapseni. Emme todellakaan ole olleet aina samanmielisiä ja itse olen helposti tulistuva (tosin nopeasti leppyvä), ja mieheni on omanlaisensa, mutta kaikenkaikkiaan se on ollut sen arvoista. En ylipäätään käsitä tätä, että nykyään puolisolle asetetaan yksityiskohtaiset kriteerit ja jos ne eivät täyty, niin neuvo on aina, että yksin on parempi. Miksi yksin olisi parempi, kuin hyväksyä puolisossa ärsyttäviä piirteitä ja heikkouksia? Minä olen iloinen, että oma puolisoni on jaksanut minun ärsyttävyyksiäni ja heikkouksiani.
Parisuhde ei ole ainakaan onni jos suostuu kaikenlaiseen sontaan kun ajattelee, että parempi se kuin ei mitään. Jos jokainen edellyttäisi edes tavanomaisia käytöstapoja, kunnioitusta ja asiallista kohtelua, olisi varmaan moni asia paremmin. Nykyään tuntuu että puoliso on esine, johon voi purkaa kaiken pahan olon ja sitten jyystää omat seksuaaliset turhautumisensa siihen kuin nukkeen. Ei siihen pidä suostua.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä valhe on siinä että se tekee kaikki auvoiseksi? Jos viihtyy yksin eikä halua petetyksi tulemisen mahdollisuutta niin ei siinä ole järkeä että sellaista ihmistä neuvotaan etsimään kumppania.
Ne jotka pariutuvat ovat ikuisesti siinä liitossaan, ei heitä mikään häiritse. Kuten uskottomuus tai torailut siitä minkä värinen eteisen matto otetaan.
Muotoilit lopun oudosti. Ilmeisesti tarkoitit, että on ihmisiä, jotka pariutuvat periaatteella "kaikki se kestää". Aika vähän tuollaisia ihmisiä enää on, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysy itseltäni, onko parisuhteeni "onnellinen", kysyn, onko se mielekäs.
No, minä ajattelin alussa muutaman vuoden että parisuhde on onni, nyt ajattelen että olisin mieheni kanssa mieluummin vain kaveri tai muutettaisiin eri asuntoihin parisuhteessa. Olen rauhaa rakastava introvertti ja kaipaan yksin asumista kun ei tarvitse kuunnella kun toinen puhuu yksinään ääneen tai tulee näyttämään jotain hauskaa videota kun haluaisin olla rauhassa. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut seksistä, mies kaipaisi enemmän. Erilleen muuttoa mies ei hyväksyisi kun se ajattelisi että se olisi eron alkuaste, minusta se taas voisi jopa vahvistaa suhdetta. Jos tästä joskus eroan niin yhteen enää muuta kenenkään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että itse tai mummo ei ole ollut onnellinen parisuhteissaan, ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat onnettomia parisuhteissaan.
Jotain on pielessä ja pahasti jos vapaa on vain sinkkuna. Selkeästi ei osaa kontrolloida itseään jos parisuhteessa joutuu jonkin vangiksi. Pahinta on että yleistät asioita, jotka eivät millään tavalla pidä paikkaansa. Puhut kuin sinun nimenomaan naisen mielipiteet olisivat oikeita ja miesten vääriä. Oletko narsisti? Onneksi meillä ei ole koskaan noin. M37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihme, että ihmiset masentuu, jos ne uskoo, että on olemassa jotain vakioita millä varmasti onni saavutetaan. Se että todennäköisemmin on onnellisempi yhdessä kuin yksin, ei tarkoita sitä että jokainen olisi onnellinen parisuhteessa.
Ja tietenkin se, että kasvavissa määrin ihmiset on tyytymättömiä ennen kaikkea itseensä. Ja eihän se mikään ihme oo, kun jokainen media tuuttaa jotain pitsiunelmaa tavoiteltavana arkena ja sitten kun sen kovin harva saavuttaa, niin sitten petytään.
"Yksi menee lähimmäisensä luo koska etsii itseään, ja toinen koska haluaisi tulla kadotetuksi. Huono rakkautenne omaan itseenne tekee yksinäisyydestänne vankilan."
Nietzsche
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Hienoa, mutta mitä sinä teet miehellesi? Tuo on kyllä niin tyypillinen naisen käsitys rakkaudesta, eli hän on se rakkauden objekti jolle mies tekee asioita. Minäminäminä.
Syy miksi mieheni toimii noin on se että teen aivan kaikkeni hänen eteensä. Olemme toistemme parhaat ystävät ja huolenpitäjät. Älä projisoi katkeruuttasi naisia kohtaan minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet että kaikki on tuollaisia? Ainakin minulla on ihana mies joka herättää aamulla hellillä suudelmilla, ja jos olen stressaantunut niin laittaa vaahtokylvyn ja kokkaa. Ja jos huomaa että meinaan unohtaa sormuksen kotiin, kiikuttaa sen minulle sanoen "rakas, rakkauden symbolimme oli unohtua sinulta".
Hienoa, mutta mitä sinä teet miehellesi? Tuo on kyllä niin tyypillinen naisen käsitys rakkaudesta, eli hän on se rakkauden objekti jolle mies tekee asioita. Minäminäminä.
Syy miksi mieheni toimii noin on se että teen aivan kaikkeni hänen eteensä. Olemme toistemme parhaat ystävät ja huolenpitäjät. Älä projisoi katkeruuttasi naisia kohtaan minuun.
Sivusta huutelen, että minun mieheni on onnellinen nimenomaan sen vuoksi, että voi tehdä minun eteeni asioita ja tarjota minulle asioita. Kyllähän minäkin haluan tehdä mieheni elämän mukavammaksi, mutta hän ei halua minusta mitään äitihahmoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihme, että ihmiset masentuu, jos ne uskoo, että on olemassa jotain vakioita millä varmasti onni saavutetaan. Se että todennäköisemmin on onnellisempi yhdessä kuin yksin, ei tarkoita sitä että jokainen olisi onnellinen parisuhteessa.
Ja tietenkin se, että kasvavissa määrin ihmiset on tyytymättömiä ennen kaikkea itseensä. Ja eihän se mikään ihme oo, kun jokainen media tuuttaa jotain pitsiunelmaa tavoiteltavana arkena ja sitten kun sen kovin harva saavuttaa, niin sitten petytään.
Kyllä erityisesti nainen tietää miesten toiveet parisuhteen osalta. Naisille jaksetaan muistuttaa vaihtamisesta. Kurppa vaihdetaan välittömästi toiseen takuuajan mennessä umpeen. Periaattessa parisuhteelta haetaan hyötyä ei niinkään rakkautta.
On se onni, kun se onnistuu (mieluiten etäsuhteena) ja molemmat ovat ihania toisillensa. Näin meillä.
Minä olen nelikymppisenä tullut siihen tulokseen, että onnellisin olisin yksin. Elän pitkässä suhteessa ja lapsia on. Tämä on toinen pitkä suhteeni (ensimmäisestä ei lapsia) ja paljon parempi kuin ensimmäinen.
Koen, että jatkuvat kompromissit syövät sisältä. Myös arkiset, sinänsä mitättömät napinat saavat ajattelemaan, että miksi tällaista pitää sietää. Kun haluaisin vaan olla ja nautiskella omasta rauhasta. Lapset ovat siis jo teinejä.
Saa nähdä, miten meille tulevaisuudessa käy. Rakastamme kyllä toisiamme. Mutta rakastan minä montaa muutakin ihmistä mutten kestäisi heitä saman katon alla.
Parisuhteen täytyy olla joka päivä ja yö täynnä kuumia suudelmia ja kosketuksia.
Jos nämä hetkeksikään loppuvat esimerkiksi naisen ollessa raskaana tai hieman lapsen syntymän jälkeen niin silloin pitää mennä salasuhteen kautta uuteen rakkauteen. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Elämä on hetkien matka eikä elämää pidä käyttää hetkeksikään työntekoon parisuhteen eteen vaan pitää mennä uutta, parempaa täydellistä rakkautta kohti koska eihän huomisesta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelikymppisenä tullut siihen tulokseen, että onnellisin olisin yksin. Elän pitkässä suhteessa ja lapsia on. Tämä on toinen pitkä suhteeni (ensimmäisestä ei lapsia) ja paljon parempi kuin ensimmäinen.
Koen, että jatkuvat kompromissit syövät sisältä. Myös arkiset, sinänsä mitättömät napinat saavat ajattelemaan, että miksi tällaista pitää sietää. Kun haluaisin vaan olla ja nautiskella omasta rauhasta. Lapset ovat siis jo teinejä.
Saa nähdä, miten meille tulevaisuudessa käy. Rakastamme kyllä toisiamme. Mutta rakastan minä montaa muutakin ihmistä mutten kestäisi heitä saman katon alla.
En usko että olisit, muuten olisit jo häipynyt. Ei se yksinäisyyskään kivaa ole, päinvastoin. Kaipaat omaa rauhaa ehkä pari iltaa viikossa, mutta jos olisitkin yksin vuosikausia niin olisi eri ääni kellossa
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen täytyy olla joka päivä ja yö täynnä kuumia suudelmia ja kosketuksia.
Jos nämä hetkeksikään loppuvat esimerkiksi naisen ollessa raskaana tai hieman lapsen syntymän jälkeen niin silloin pitää mennä salasuhteen kautta uuteen rakkauteen. Kyllä lapset aina sopeutuu.
Elämä on hetkien matka eikä elämää pidä käyttää hetkeksikään työntekoon parisuhteen eteen vaan pitää mennä uutta, parempaa täydellistä rakkautta kohti koska eihän huomisesta tiedä.
Menepä äitisi luo tai terapiaan kasvamaan henkisesti aikuiseksi ihmiseksi. Puolisoa sulla ei voi olla.
Hienoa, mutta mitä sinä teet miehellesi? Tuo on kyllä niin tyypillinen naisen käsitys rakkaudesta, eli hän on se rakkauden objekti jolle mies tekee asioita. Minäminäminä.