Autoton vanhempi ja lasten harrastukset?
En voi eräästä terveyteen liittyvästä syystä saada ajokorttia eli olen koko elämäni ollut autoton ja sinänsä ihan tottunut siihen. Täällä Vantaalla nuo bussit kuitenkin kohtalaisesti kulkee. Ollaan eroamassa, ja lasten isä, josta tulee siis myös ihan omasta halustaan etä, ilmoitti että ei aio kuskata lapsia koskaan mihinkään (koskaan on ehkä kärjistys, mutta pointti tuli minulle selväksi kyllä). Lapset on kaksi ja viisi, poikia molemmat, eikä kumpikaan vielä harrasta mitään, mutta onhan se edessä ennen pitkää että mitä ja missä. Miten siis saada tällainen paletti toimimaan autottomana? Mitä harrastuksia lapsille?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeitä vastauksia AP saanut. Mikä teitä ihmiset oikein vaivaa?
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
Typeriin provoihin saa typeriä vastauksia.
Siis joku on eroamassa eikä hänellä ole korttia ja miettii miten saa arjen sujumaan. Ja sinusta se on provo. Hanki elämä. Ehkä huomaat, että monenlaisia elämäntilanteita on ihmisillä. Hankaliakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastus lapselle ei ole välttämättömyys. Ja koulut tarjoavat paljon kerhotoimintaa. Lapsi voi kulkea koulun kerhoihin omatoimisesti. Älä murehdi tästä asiasta! <3 :)
Kuule kun kouluun on sata kilsaa ja pitää mennä itseasiassa 60 bussilla, niih.
Unohdit sudet, jotka ulvovat matkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeitä vastauksia AP saanut. Mikä teitä ihmiset oikein vaivaa?
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
Typeriin provoihin saa typeriä vastauksia.
Siis joku on eroamassa eikä hänellä ole korttia ja miettii miten saa arjen sujumaan. Ja sinusta se on provo. Hanki elämä. Ehkä huomaat, että monenlaisia elämäntilanteita on ihmisillä. Hankaliakin.
Haista viŧŧu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeitä vastauksia AP saanut. Mikä teitä ihmiset oikein vaivaa?
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
Typeriin provoihin saa typeriä vastauksia.
Siis joku on eroamassa eikä hänellä ole korttia ja miettii miten saa arjen sujumaan. Ja sinusta se on provo. Hanki elämä. Ehkä huomaat, että monenlaisia elämäntilanteita on ihmisillä. Hankaliakin.
Luepa aloitus uudelleen. Nyt et selkeästikään lukenut kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä pitää miettiä monta vuotta ennen kuin ongelma on ajankohtainen? Ap ehtii ajaa ajokortin ja hankkia auton, mennä parempipalkkaiseen työhön, neuvotella lasten isän kanssa asioista, muuttaa, löytää uuden miehen, jne jne ennen kuin tämä "2 lasta 5x viikossa pelaamaan jääkiekkoa" -ongelma realisoituu.
Koska toiset meistä haluaa ennakoida tapahtumia. - Jos ja kun on eroamassa niin saattaa yhtä lailla lyödä tyhjäää kun kaikennäköistä vyöryä mieleen.
En ole itse eronnut mutta luullakseni useimmille eron realisoituminen merkitsee muutosta esimerkiksi juuri harrastuksien kohdalla, koska osa harrastuksista tai sellaisiksi ajatelluilta on saattanut olla sellaisia, jotka ovat itselle merkitsee tai ovat merkinneet aikanaan paljon. Tai olla sellaisia, jotka on haluaisi mahdollistaa omalle lapselle, siksi, ettei itse ei ole päässyt harrastamaan, vaikka olisi halunnut - Tai on haaveillut siitä, että kun lapsi tai lapset varttuu niin n.n harrastus voisi olla vaikka koko perheen juttu, mutta jonka toteutuminen vesittyy tai muodostuu ainakin erilaiseksi. Jo huolehtiminen siitä, että lapsella on "oikeassa paikassa" mahd. harrastusvälineet ja siirtyy mahd. vanhemmalta toiselle kitkatta asettaa omat haasteensa, kuten Ap jo etukäteen autottomana saattanee nähdä.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeitä vastauksia AP saanut. Mikä teitä ihmiset oikein vaivaa?
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
Typeriin provoihin saa typeriä vastauksia.
Siis joku on eroamassa eikä hänellä ole korttia ja miettii miten saa arjen sujumaan. Ja sinusta se on provo. Hanki elämä. Ehkä huomaat, että monenlaisia elämäntilanteita on ihmisillä. Hankaliakin.
Haista viŧŧu.
Joku taisi seota.
Mitä jos siivoaisit suusi.
2-vuotias osaa ihan hyvin kulkea bussilla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Miten saan vielä vatsassa olevan vauvani harrastuksiin, kun miehellä ei ole autoa?
t. ap
kai siihenkin voi sossusta kerjätä jotain tukia. kyllä veronmaksajat maksaa mielellään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tätä pitää miettiä monta vuotta ennen kuin ongelma on ajankohtainen? Ap ehtii ajaa ajokortin ja hankkia auton, mennä parempipalkkaiseen työhön, neuvotella lasten isän kanssa asioista, muuttaa, löytää uuden miehen, jne jne ennen kuin tämä "2 lasta 5x viikossa pelaamaan jääkiekkoa" -ongelma realisoituu.
Koska toiset meistä haluaa ennakoida tapahtumia. - Jos ja kun on eroamassa niin saattaa yhtä lailla lyödä tyhjäää kun kaikennäköistä vyöryä mieleen.
En ole itse eronnut mutta luullakseni useimmille eron realisoituminen merkitsee muutosta esimerkiksi juuri harrastuksien kohdalla, koska osa harrastuksista tai sellaisiksi ajatelluilta on saattanut olla sellaisia, jotka ovat itselle merkitsee tai ovat merkinneet aikanaan paljon. Tai olla sellaisia, jotka on haluaisi mahdollistaa omalle lapselle, siksi, ettei itse ei ole päässyt harrastamaan, vaikka olisi halunnut - Tai on haaveillut siitä, että kun lapsi tai lapset varttuu niin n.n harrastus voisi olla vaikka koko perheen juttu, mutta jonka toteutuminen vesittyy tai muodostuu ainakin erilaiseksi. Jo huolehtiminen siitä, että lapsella on "oikeassa paikassa" mahd. harrastusvälineet ja siirtyy mahd. vanhemmalta toiselle kitkatta asettaa omat haasteensa, kuten Ap jo etukäteen autottomana saattanee nähdä.
Uskovainen mies
Näinpä. Olipa mukava, kun edes joku ymmärsi tilanteen.
Ap
voi nyyh. ap:n elättäjä ja autokuski kyllästyi ja lähti. mistä nyt uusi elättäjä ja palvelija ap:lle? kai sossu maksaa, ettei tarvitse itse mitään tehdä.
Mikä estää muutaman vuoden sisällä muuttamisen harrastuspaikkojen läheisyyteen? Asiahan ei ole ajankohtainen juuri nyt, joten ei niitä kulkemisiakaan tarvitse vielä miettiä.
En ymmärrä, olen syntynyt 1966. Harrastettiin nuorena koripalloa, yleisurheilua, voimistelua ja voimailulajejakin ihan kilpailumielessä. Ei ikinä vanhemmat kuskanneet mihinkään treeneihin, ite mentiin polkupyörällä, bussilla tai kävellen. Iso treenikassi selässä mentiin. Mikä ihme tää uusi juttu on, että lapset pitää kuskata harrastuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun lapset alkavat harrastaa, muutto lähemmäksi harrastuksia.
Nämä kilpaharrastukset (muut harrastuksethan eivät edes ole harrastuksia...) vaikuttavat järjettömän tärkeältä asialta nykyvanhemmille.
Jos olisin pienten lasten autoton (totaali) yh ilman turvaverkkoja niin muuttaisin edullisten liikuntapaikkojen viereen tai tulevia koulujen kesälomia ajatellen sellaisen asukaspuiston viereen, jossa on joka päivä lapsille ilmaista kesätoimintaa. Lapset vaikka edulliseen harrastukseen partioon 7-vuotiaana, jolloin saisin omaa aikaa kun ovat leireillä viikonloppuja. Koulu mielellään myös lähellä kävelymatkan päässä. Opettaisin lapset pienestä pitäen käyttämään itsenäisesti busseja. Kovinkaan monelle äidille avioero pikkulapsivaiheessa ei ole oma valinta niinkuin ei tässäkään tapauksessa. Isä ei ole halunnut kantaa vastuuta perheestä ja lapsista eikä ole aikaisemminkaan auttanut vaimoaan, joka ei ole terveydellisistä syistä voinut ajaa autoa. Seurakunnat ja järjestöt myös järjestävät leirejä alakouluikäisille niin sinne lähettäisin lapset alakoululaisena jos vain haluavat lähteä. Välittäisin harrastuksia joissa pitää olla painavat varusteet mukana tai treenejä ympäri kaupunkia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, olen syntynyt 1966. Harrastettiin nuorena koripalloa, yleisurheilua, voimistelua ja voimailulajejakin ihan kilpailumielessä. Ei ikinä vanhemmat kuskanneet mihinkään treeneihin, ite mentiin polkupyörällä, bussilla tai kävellen. Iso treenikassi selässä mentiin. Mikä ihme tää uusi juttu on, että lapset pitää kuskata harrastuksiin?
Siitä harrastuskyydityksestä on kulttuurissa muotoutunut vanhempien keskeinen velvollisuus. Usein se mainitaan ensimmäisenä, kun puhe on vanhemmuuden mukanaan tuomista asioista. Vastaus kysymykseen on siis lähinnä se, että lapset nyt vaan on tapana kyydittää harrastuksiin, eli sosiaalinen paina on vahvana vaikuttamassa siihen.
Autoton elämä ja jääkiekon harrastaminen on kyllä täysin mahdoton yhtälö. Täällä sellainen tilanne ja ei voi muuta sanoa kun vaikeaa on!
Vierailija kirjoitti:
Autoton elämä ja jääkiekon harrastaminen on kyllä täysin mahdoton yhtälö. Täällä sellainen tilanne ja ei voi muuta sanoa kun vaikeaa on!
Kyllähän lapsi koulussakin voi pelata liikuntatunnilla jääkiekkoa ilman, että vanhemmilla on autoa. Joten miksi se ei onnistuisi vapaa-ajalla?
Ei autoa käytettävissä. Lapset 5- ja 2- vuotiaat eivätkä harrasta vielä mitään. Ja ero vaiheessa.
Sinuna miettisin ihan ensiksi asuinaluetta. Muuttaisin sellaiselle alueelle, missä tarpeet ja palvelut kohtaavat eli kohtuullisen matkan päässä, että suoriutuu siitä kävellenkin sekä aikuinen että kasvava lapsi, koulut, harrastepaikat, kaupat, hyvinvointiaseman yms. Sitten k u n lapset ovat jo harrastuksensa valinneet ja sen parissa, niin jos liikkuminen kävellen, pyöräillen tuottaa suurta käytännön tuskaa, niin ystävystyisin muiden harrastelijaperheiden kanssa ja olisin muutoinkin aktiivinen verkostoitumisessa sekä harrastustoiminnassa, jotta esim. mahdolliset kimppakyyditykset tulisivat kyseeseen. Mutta tässä vaiheessa ihan ajatustasollisesti en nyt lähtisi maalaamaan lapsista mitään jääkiekkosankareita isoine varustekasseineen, koska fakta on se, että yh:lle turhan kallis harrastus, valitettavasti. Ja j o s tuleva ex on "enkä tee, enkä vie, enkä maksa" - tyyppiä, niin turha kuvitellakaan että saatte lastenne kausimaksut esim. yhdessä hoidettua. Hyvä, jos edes lastenne elatuksista.
Keskity nyt ens alkuun ihan tulevan perusarkenne hahmottamiseen ennenkuin maalaat mitään harrastuskuvioita. Siinä sinulla on jo ihan tarpeeksi mietittävää.
Kauhean törkeää kommentointia.
Olisin itse voinut olla tuossa tilanteessa, kun ajokortti meni epilepsian vuoksi. Olisin varmasti murehtinut jo edeltä miten erilaiset kulkemiset hoidetaan. Onneksi kuitenkin tilanne meillä oli/on hyvä, eli parishde kunnossa ja korttikin tuli takaisin.
Minäkin olen kuitenkin sitä mieltä, että vielä ei kannata tätä asiaa kauheasti murehtia. Tilanne voi muuttua muutamassa vuodessa paljon. Ehkä mies innostuu kuskailusta, ehkä ap muuttaa tai ehkä lapset eivät halua harrastaa mitään kuskailua vaativaa.
Olisi kyllä meidän perheen elämä ollut aika erilaista ilman minun ajokorttiani. Vaikka lapset aloittivat harrastuksensa kävelymatkan päässä, niin jossain vaiheessa harrastuspaikat vaihtuivat. Bussilla ei todellakaan pääsisi enää (jos edestakainen matka vaatisi yli vuorokauden). Jos minulla ei korttia olisi, eivät monet harrastukset vaan sopisi. Siihen olisi vaan pitänyt sopeutua.
Miten saan vielä vatsassa olevan vauvani harrastuksiin, kun miehellä ei ole autoa?
t. ap