Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako aikuiselle lapselle kertoa, että olen saanut keskenmenon 4 kk ennen kuin hän sai alkunsa
30.12.2022 |
Eli tarkalleen ottaen häntä ei olisi, jos ensimmäinen raskaus olisi jatkunut. En ole koskaan kertonut tätä, ja mietin että miten hän suhtautuisi tietoon.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se lapsi sillä tiedolla tekee?
No sitä juuri olem pohtinut ja siksi en ole koskaan kertonut. Mietin vaan, että jos saa jostain joskus tietää, ja ihmettelee, miksen ole kertonut.
82-vuotias harhaluuloisuusdiagnoosinkin saanut äitini kaataa niskaani mitä oudoimpia tarinoita menneisyydestään. Yhä uudelleen ja uudelleen hän kippaa niskaani elämänsä pettymyksiä. Keskenmenoja on tullut ainakin 5 minun ja veljeni syntymien välissä. Samaan aikaan hän haukkuu isääni yhä uudelleen ja kehuu minulle täysin tuntemattomia miehiä.
Lapsia hyvin harvoin kiinnostaa vanhempiensa traumat, koska he ovat kyllä itse saaneet niistä osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep, melko toksinen äiti taas liikkeellä. Oma äitini muisti kyllä kertoa että olin vahinko jonka takia kaikenlaista hänen elämässään on mennyt erilailla kun hän toivoi. Sinä taas haluaisit lapsesi tietävän että jos asiat olisi mennyt kuten toivoit (ei keskenmenoa) niin häntä ei olisi.
Jos tyttäresi saa keskenmenon niin on ok kertoa ja olla tukena mutta tommoset "sinua ei olisi" ajatukset kertovat lähinnä sinun toksisuudestasi.
Jos asia häntä jotenkin kiinnostaa. Ei nyt väkisin ilman mitään asiayhteyttä tarvitse sitä kertoa. Itse sain tietää, että neljä vuotta minun jälkeeni piti syntyä tyttö. Hänelle oli nimikin valmiina ja ymmärtääkseni oli kohtukuolemasta kyse. Puheeksi tuo tuli, kun mietittiin kuopuksen "asemaa" perheessä. Minun ei pitänyt olla perheemme kuopus. En ole ollut oikein mitään mieltä tuosta tiedosta. Ei mene tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?
Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?
Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten?
En minä tiedä mitä ap ajattelee. Vastatkoon hän. Mitä sinä minun kimppuuni hyökkäät.
En mitään hyökkää. Mene hyvä ihminen pois keskustelupalstalta, jos et kestä sitä, että sinulta kysytään asioita. En kysynyt ap:n ajatuksia, vaan sinun, joten voit ihan hyvin vastata.
Kysyin ap:lta, että kokeeko hän, että hänen pitäisi suojella lasta tältä tiedolta. Jos hän vaikka ajattelee tiedon järkyttävän lasta.
P.s. Ei ole ystävällistä ja hyvää nettikäytöstä käskeä muita poistumaan keskustelusta.
Itse olen lapseton aikuinen ja tällainen tieto olisi lähinnä kiusallinen. En pidä välejämme niin läheisinä, että tällaista pitäisi jakaa. Tulisi myös mieleen, että vellooko äiti jotenkin yhä asiassa vai miksi kertoa. Se herättäisi huolta.
Minulle on tehty aikuisena abortti, enkä minäkään siitä kertoisi äidilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin 18, äitini kertoi kokeneensa kohtukuoleman monia vuosia ennen syntymääni. Näin, että asia oli hänelle yhä hyvin kipeä. Arvostin kovasti, että hän saattoi kertoa tästä minulle kuin toiselle aikuiselle ihmiselle, ja samalla sain mielestäni selityksen joillekin hänen piirteilleen, kuten ylihuolehtivuudelle ja menettämisen pelolle.
Mielestäni tämä olisi vain mielenkiintoinen fakta ennen minua tapahtuneista asioista.
Ei aiheuttaisi mitään tunnekuohuja mihinkään suuntaan.
Asia voisi mietityttää siinä kohtaa kun olen itse perustamassa perhettä ja jos saan keskenmenoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunnet tarvetta keskustella siitä. Voit kertoa taai olla kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen lapsesi sattuu olemaan omaa keskenmenoa sureva tytär, niin silloin kannattaa kertoa.
No juuri tämän takia kannattaisi kertoa jo aiemmin. Mulle kerran avautui eräs puolituttu nainen omasta kohtukuolemastaan, kun olin itse vasta teini-ikäinen. Ihmettelin silloin vähän miksi kertoi ja tietysti olin kauhuissani, kun en vastaavasta ollut kuullut. Kun asia sattui omalle kohdalle, oli helpottavaa tajuta, etten ollut ainoa asian kokenut, vaikka lähipiirissä kellään ei tällaista ollut sattunut.
Sille lapselle voi vaikka kertoa vain, että hänellä olisi isosisko tai -veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet tarvetta keskustella siitä. Voit kertoa taai olla kertomatta.
Jos kokee tarvetta keskustella ja purkaa asiaa jonkun kanssa niin puolison, ystävän, jonkun muun kuin oman -vaikkakin jo aikuisen - lapsensa kanssa.
No en nyt tiedä, onko asialla enää tässä vaiheessa merkitystä. Mitä lapsesi siitä hyötyisi, että tietäisi, että "häntä ei olisi olemassa ilman keskenmenoa". Ois ehkä kannattanut kertoa jo paljon aiemmin, jos ois ollut tarkoitus kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen lapsesi sattuu olemaan omaa keskenmenoa sureva tytär, niin silloin kannattaa kertoa.
No juuri tämän takia kannattaisi kertoa jo aiemmin. Mulle kerran avautui eräs puolituttu nainen omasta kohtukuolemastaan, kun olin itse vasta teini-ikäinen. Ihmettelin silloin vähän miksi kertoi ja tietysti olin kauhuissani, kun en vastaavasta ollut kuullut. Kun asia sattui omalle kohdalle, oli helpottavaa tajuta, etten ollut ainoa asian kokenut, vaikka lähipiirissä kellään ei tällaista ollut sattunut.
Sille lapselle voi vaikka kertoa vain, että hänellä olisi isosisko tai -veli.
Ei se aikuinen lapsi ole mikään ääliö, jolle tarttis höpistä, että "sinulla olisi sisko tai veli". Kyllä hän tajuaa itsekin, mitä tarkoittaa keskenmeno eikä se ole hänelle mikään ongelma ellei äiti vaikuta olevan jotenkin asiasta traumatisoitunut kuten ap.
No hohhoi. Eiköhän keskenmenot ole ihan tavallisia, ei niissä ole mitään salattavaa. Itse olen aina tiennyt esim. äitini saamista keskenmenoista ja yhdestä kohtukuolemasta. Surullisia asioita tietenkin, mutta ei mitään, mitä tarvitsee piilotella. Kuulostaa joltain 50-luvulta, että tuollaisia salataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M kirjoitti:
No en nyt tiedä, onko asialla enää tässä vaiheessa merkitystä. Mitä lapsesi siitä hyötyisi, että tietäisi, että "häntä ei olisi olemassa ilman keskenmenoa". Ois ehkä kannattanut kertoa jo paljon aiemmin, jos ois ollut tarkoitus kertoa.
Ei se aikuinen lapsi ota jotain äidin keskenmenoa henkilökohtaisena ongelmana eikä taatusti murehdi, ettei "häntä olisi". Tuollainen jossittelu on äidin omassa päässä.
Normaali tapa esittää asia olisi se, että oli ikionnellinen siitä, että keskenmenon jälkeen sai lapsen.
Tuskin aikuista ihmistä hetkauttaisi ainakaan negatiivisella tavalla. Tiedän itse, että äitini sai keskenmenon ennen minua, ja minua ei ehkä olisi, jos tuo raskaus olisi jatkunut loppuu asti. Olin vain pahoillani äitini puolesta, keskenmeno kun voi olla hyvinkin rankka ja traumaattinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?
Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?
Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten?
En minä tiedä mitä ap ajattelee. Vastatkoon hän. Mitä sinä minun kimppuuni hyökkäät.
En mitään hyökkää. Mene hyvä ihminen pois keskustelupalstalta, jos et kestä sitä, että sinulta kysytään asioita. En kysynyt ap:n ajatuksia, vaan sinun, joten voit ihan hyvin vastata.
Toivottavasti ensi vuosi on sinulle parempi vuosi ja tuo sinulle positiivisuutta elämään.
Toivotaan niin, vaikka eipä ole ollut mitään valittamista tässäkään vuodessa :)
Mä ainakin kerroin esikoiselleni. Voi luoja sentään. Keskenmenoja on niin paljon. Normaali asia. Kaikki alkiot eivät vaan kehity. Ei ole tullut lapselle traumoja. Hän on kohta 18 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?
Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?
Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten?
En minä tiedä mitä ap ajattelee. Vastatkoon hän. Mitä sinä minun kimppuuni hyökkäät.
En mitään hyökkää. Mene hyvä ihminen pois keskustelupalstalta, jos et kestä sitä, että sinulta kysytään asioita. En kysynyt ap:n ajatuksia, vaan sinun, joten voit ihan hyvin vastata.
Kysyin ap:lta, että kokeeko hän, että hänen pitäisi suojella lasta tältä tiedolta. Jos hän vaikka ajattelee tiedon järkyttävän lasta.
P.s. Ei ole ystävällistä ja hyvää nettikäytöstä käskeä muita poistumaan keskustelusta.
Niin kysyit. Ja minä kysyin, millä tavalla SINÄ luulet asian lasta vahingoittavan.
P.S. Ei ole ystävällistä ja hyvää nettikäytöstä ruveta jankaamaan, kun voisi ihan vain vastata kysymykseen.
P.P.S. Jos ei osaa erottaa käskyä ja kehotusta toisistaan, keskustelupalsta on erittäin väärä paikka ajanvietolle.
No en kyllä itse välittäisi kuulla moisesta.
Alue: Aihe vapaa
Keskenmeno on hyvin tavanomainen tapahtuma, itse kokenut kolme ( tiedossa!). Minun on vähän vaikea samaistua heihin, joille keskenmeno on valtava tragedia.