Kannattaako aikuiselle lapselle kertoa, että olen saanut keskenmenon 4 kk ennen kuin hän sai alkunsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote

=Vierailija]Mitä se lapsi sillä tiedolla tekee?

No sitä juuri olem pohtinut ja siksi en ole koskaan kertonut. Mietin vaan, että jos saa jostain joskus tietää, ja ihmettelee, miksen ole kertonut.

Mitä ihmettä oikein kuvittelet, että aikuinen ihminen ajattelee? Onko sulla itselläsi jokin käsittelemätön trauma? Keskenmenoja sattuu eikä kukaan valitse ja päätä, mikä raskaus onnistuu niin että tuloksena on elävä lapsi.

On kyllä harvinaisen omituinen ajattelumaailma sulla jos luulet, että lapsesi ajattelee yhtään mitään erityistä jos kuulee keskenmenosta.

Aika kylmä ihminen on jos ei mitään ajattele keskenmenosta.

Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?

Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?

Olen saanut kolme keskenmenoa, enkä ole edes itse koskaan ajatellut, että jotakuta lapsistani ei olisi, jos aiempi raskaus olisi onnistunut. Älä ota tuota näkökulmaa.

Mutta kyllä tuo on minusta ihan normaali keskustelunaihe, ja ehkä hyödyllinenkin, siinä vaiheessa kun omat lapset on lisääntymisiässä.

Oma äitini ei koskaan puhunut mistään, eikä mummoni. Mutta jälkeenpäin mietityttää: äitini oli perheensä ainut lapsi. Ei tyypillistä niinä aikoina. Samoin minä olin ainut. Äiti joskus sanonut, että olisi toivonut enemmän lapsia. Mutta ei sen tarkemmin asiasta. Itselläni puolet raskauksista meni kesken, onneksi sain kuitenkin jopa kolme lasta. Isoilla ikäeroilla, mutta lopulta. Pieni veikkaus, että keskenmenot/vaikea raskautuminen sukuvika. 2 nuorempaa saaneet alkunsa noin 3kk keskenmenon jälkeen. Toisaalta alkanut (vaikkakin päättynyt) raskaus voi auttaa kehoa valmistumaan uuteen ja onnistuneeseen raskauteen.

En tiedä onko tämä nyt sitten

Ajatteleeko ap itse, että jos äiti olisi tullut raskaaksi yhtä aiemmassa kierrossa, häntä itseään ei olisi?

Mua ei ainakaan kiinnostaisi jos äitini olisi saanut keskenmenoja. Herranen sentään nehän ovat ihan normaaleja. En mä ainakaan ala kertomaan toivottavasti tulevalle lapselleni, että ollaan isäs kanssa yritetty lasta vuosi ennen kuin saatiin sut alulle. Tuli sinä aikana ainakin neljä keskenmenoa. Mitä se lapsi sillä tiedolla tekee ja mistä hän tuollaista edes saisi tietoonsa? Kamalaa jos minun elämäni ennen lasta olisi noin tärkeää lapselle. Tai ylipäätään kai minullakin saa olla omia asioita lapsen tietämättömissä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tommoset asiat aika usein kerrotaan, eihän sun tarvii sanoa että häntä ei olisi tai milloin se tapahtui vaan ihan vain että sulla oli keskenmeno ennenkuin sait hänet.

Luuletko vakavissasi, että aikuinen ihminen ei pysty itse päättelemään, että ihminen ei voi olla kahdesti raskaana samanaikaisesti? :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tommoset asiat aika usein kerrotaan, eihän sun tarvii sanoa että häntä ei olisi tai milloin se tapahtui vaan ihan vain että sulla oli keskenmeno ennenkuin sait hänet.

Luuletko vakavissasi, että aikuinen ihminen ei pysty itse päättelemään, että ihminen ei voi olla kahdesti raskaana samanaikaisesti? :D 

Kai jokainen täysijärkinen tajuaa, että on vain sattumasta kiinni, saiko alkunsa. Jos olisi yksi niistä muista siittiöitä osunut munasoluun, jos pano olisi ollut eri hetkenä, olisi ihan toinen tyyppi tai ei ehkä ketään.

Ap on harvinaisen tyhmä. Mistä sen voi tietää olisiko sinulla nykyistä lastasi, jos kesken mennyt olisi jatkunut loppuun asti? Voihan sitä tulla synnytyksenkin jälkeen uudelleen raskaaksi ja saada lisää lapsia. 

Tosi outo ajattelutapa sulla, tietenki voit kertoa. Monet puhuu hyvin avoimesti keskenmenoistaan, ne ovat niin yleisiä. Itsellänikin ollut yksi ennen keskimmäisen syntymää. Oisin varmaan kertonu, mutta on nyt 21v poika, eikä häntä varmaan nämä asiat hirveästi kiinnosta. Mutta jos sanoisin, niin tuskin siitä traumatisoituisi. Hän on hyvin rakas meille ja se on myös näytetty.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?

Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?

Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten? 

Minusta on ok olla sanomatta jos sinusta tuntuu siltä, etkä halua ottaa asiaa puheeksi. Jos se tulee joskus esille muuta kautta (mitä epäilen), niin kerrot rehellisesti miksi et ole siitä sanonut. Et kokenut tarpeelliseksi/et halunnut järkyttää/et ajatellut asiaa vuosiin, mikä onkaan rehellinen syysi.

Jos taas haluat siitä sanoa, niin en usko, että se on aikuiselle ihmiselle kovin järkyttävä asia. Aikuiset ihmiset tietävät, että elämässä on aika ajoin surullisiakin asioita kohdattavana.

Ainakin siinä vaiheessa kertoisin, jos tytär kokee itse keskenmenon. Se tuo hänelle varmasti lohtua ja toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?

Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?

Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten? 

En minä tiedä mitä ap ajattelee. Vastatkoon hän. Mitä sinä minun kimppuuni hyökkäät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?

Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?

Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten? 

En minä tiedä mitä ap ajattelee. Vastatkoon hän. Mitä sinä minun kimppuuni hyökkäät.

En mitään hyökkää. Mene hyvä ihminen pois keskustelupalstalta, jos et kestä sitä, että sinulta kysytään asioita. En kysynyt ap:n ajatuksia, vaan sinun, joten voit ihan hyvin vastata. 

Ei kannata kertoa. Lapsi ei osaa käsitella sellaista tunteiden myllerrystä, eikä se tee sillä tiedola yhtään mitään. Mitä luulet saavuttavasi kertomalla asiaa, joka vain ahdistaisi lasta? Miksi sinun pitäisi kuormittaa lasta yksityisasioilla, joihin se ei kykene vaikuttamaan?

Järki käteen nyt!

släpp kirjoitti:

Ei kannata kertoa. Lapsi ei osaa käsitella sellaista tunteiden myllerrystä, eikä se tee sillä tiedola yhtään mitään. Mitä luulet saavuttavasi kertomalla asiaa, joka vain ahdistaisi lasta? Miksi sinun pitäisi kuormittaa lasta yksityisasioilla, joihin se ei kykene vaikuttamaan?

Järki käteen nyt!

AIKUINEN lapsi. Ei tuollainen asia ole aikuiselle mikään myllerrys ellei kyseessä ole kehitysvammainen tms. 

släpp kirjoitti:

Ei kannata kertoa. Lapsi ei osaa käsitella sellaista tunteiden myllerrystä, eikä se tee sillä tiedola yhtään mitään. Mitä luulet saavuttavasi kertomalla asiaa, joka vain ahdistaisi lasta? Miksi sinun pitäisi kuormittaa lasta yksityisasioilla, joihin se ei kykene vaikuttamaan?

Järki käteen nyt!

Lapselle joku äidin muinainen keskenmeno ei merkitse yhtään mitään, ei ainakaan tunteiden mylläkkää.

Keskenmeno on tunnemylläkkä sille joka sen kokee, ei myöhemmin syntyville lapsille, joiden elämään se ei vaikuta muuten kuin jos äiti on siitä jotenkin seonnut tai masentunut. Silloinkin se vaikutus johtuu äidin tunne-elämästä eikä keskenmenosta.

Mitä väliä tuollaisella tiedolla on?

Ymmärrätkö, että vain joku alle 10 prosenttia raskauksista johtaa elävän lapsen syntymään. Sinulla on luultavasti ollut vaikka miten monta raskautta, mitä et ole itse huomannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos aikuinen lapsesi sattuu olemaan omaa keskenmenoa sureva tytär, niin silloin kannattaa kertoa.

Juuri näin. Yhteinen surun aihe. Muuten tarpeeton tieto mielestäni. Kannattaa keskittyä olennaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on syynä tai minkä ajattelet olevan syynä siihen, ettet ole kertonut tätä lapsellesi?

Et ole ajatellut asiaa ja ei ole tullut vain puheeksi vai oletko halunnut suojella häntä tiedolta?

Suojella miltä? Millä tavalla luulet sen ketään vahingoittavan, jos saa kuulla äitinsä saaneen keskenmenon joskus vuosikausia sitten? 

En minä tiedä mitä ap ajattelee. Vastatkoon hän. Mitä sinä minun kimppuuni hyökkäät.

En mitään hyökkää. Mene hyvä ihminen pois keskustelupalstalta, jos et kestä sitä, että sinulta kysytään asioita. En kysynyt ap:n ajatuksia, vaan sinun, joten voit ihan hyvin vastata. 

Toivottavasti ensi vuosi on sinulle parempi vuosi ja tuo sinulle positiivisuutta elämään.