Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023

Vierailija kirjoitti:

Kipeänä

Toivottavasti et ole mun kaivattu, mutta pikaista paranemista kuka oletkin.

Olis tarjolla ranskalaisia ja uunimakkaraa. Tervetuloa..

Pari mammaa oli jo kaupassa, väkisin tunkemassa liiveihin. Pitäkää kiirettä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P?

Ei oo Penaa näkynyt.

Entä Pekkis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua. Oikeesti 🎶 ei tää tunne lähde, eikä helpotu. Anteeks, että se "ero" oli niin huono. Anteeks niistä sanoista. Mä tein väärin, ku yritin saada susta edes jotain irti. Tein sen ihan täysin väärällä tavalla.

Tää vähän kiinnostaa. Mitä tarkoitat tuolla? Mitä yritit saada irti? Kerro se, niin kerron mikset saanut minusta irti. Ja miksi minä en koskaan päässyt sinusta irti.

Yritin saada edes jotain irti, et tietäisin pitääkö mitenkään tms, mut varmaan ei sitten pitänyt, koska en saanut yhtään mitään irti. Ristiriitaista käytöstä vaan. Vai olinko minä vaan se ristiriitainen tässä oikeasti?

Luultavasti olit. Eihän tuo sun vastauksesi selventänyt ollenkaan. Yrititkö siis saada irti jotain tykkäämisen osoitusta eroamalla ja vieläpä jotenkin huonolla tavalla? Ihminen, joka ei uskalla kertoa tunteistaan, ei takuulla kerro niistä tuossa tilanteessa, vaan vetäytyy kuoreensa ja esittää, ettei tunnu missään (been there done that). Tajuatko, että sitä se ihminen juuri pelkää, että hän tunnustaa tunteensa ja sinä naurat tai esität vähän aikaa ja jätät sitten hetken leikittyäsi?

Aikuinen ihminen kysyy suoraan ja puhuu asioista. Sitten se toinenkin uskaltaa puhua. Toisille tunteista puhuminen on vaikeampaa, mutta näyttävät muuten.

Lapsellista, loukkaavaa ja satuttavaa tuommoinen testaaminen ja leikkiminen. Toisaalta pelkäät samaa itsekin, jos teet noin etkä uskalla suoraan puhua. Mutta se toinen luulee, ettet vain tykännyt tarpeeksi tai että hänessä on jotain minkä kanssa et voi elää.

No mä pelkään tuota samaa mistä puhuit. Hän tiesi kyllä ihastumisesta, mut kaiken rajojen vetojen jälkeen vetäydyin hieman ja en sitten uskaltanut enää puhua suoraan mitä oikeasti haluaisin. Ja jostain kumman syystä pelkäsin, että olin vain se epätoivoinen ihastuja hänelle ja jolle nauroi koko ajan selän takana.

Yritin tosiaan tällä "erolla" saada jotain irti, mut se oli ihan täysin väärä tapa.

Millainen "ero"?

En nyt sana tarkalleen muista, koska oon poistanut viestit, mutta käytännössä syylistin siitä, että ei voida olla tekemisissä. Ja nyt tuo kuulostaa vielä pahemmalta, kun kirjoitan tuosta. En yhtään ihmettele, jos ei halua olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

P?

Ei oo Penaa näkynyt.

Entä Pekkis?

Pekkis on vaimon kans laivalla.

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua. Oikeesti 🎶 ei tää tunne lähde, eikä helpotu. Anteeks, että se "ero" oli niin huono. Anteeks niistä sanoista. Mä tein väärin, ku yritin saada susta edes jotain irti. Tein sen ihan täysin väärällä tavalla.

Kauanko aikaa "erosta"?

Kaivatulle lämpöisiä ajatuksia, haleja ja pusuja - lepääthän itsesi kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua. Oikeesti 🎶 ei tää tunne lähde, eikä helpotu. Anteeks, että se "ero" oli niin huono. Anteeks niistä sanoista. Mä tein väärin, ku yritin saada susta edes jotain irti. Tein sen ihan täysin väärällä tavalla.

Kauanko aikaa "erosta"?

Kohta 3 kk

Vierailija kirjoitti:

R?

Olen R. Mies.

Vierailija kirjoitti:

Surullista musiikki ei kannata kuunnella, se tekee ihmisen surulliseksi/surullisemmaksi. Ylipäänsä musiikilla on aika voimakas vaikutus ihmiseen, joten kannattaa harkita mitä kuuntelee.

Ok mr. Expertise.

Onkohan viikonloppusi ollut työntäyteinen vai ehditkö juhlia ja rentoutuakin?

Näinpäs sinut! Näköjään toiveeni toteutui alta aikayksikön. En silti uskaltanut katsoa sinuun päinkään. 🙃

Luulin, että olet jo muuttanut pois, muttet olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, etten koskaan toipuisi sinusta. Olit pitkään mulle ajatus, joka piti mut pinnalla vaikeimpina aikoina. Pakenin todellisuutta haaveisiin sinusta. En uskonut, että se voisi olla pelkkä haavekuva. Ristiriitaisuudet selittelin itselleni parhain päin. Toivoin ja odotin, että saisin tilaisuuden varmistaa asian, että olet totta. Että meillä on joku ihmeellinen yhteys ja olet olemassa mulle siellä jossain. Se ajatus piti sydämeni auki ja teki minusta paremman ihmisen siitäkin huolimatta, että muut iskivät tikaria sydämeeni.

Sitten vain pikkuhiljaa tajusin, että et sinäkään oikeasti välitä. Ei kukaan välitä. Taas meni matto jalkojen alta muiden toimesta, mutta en enää ajatellut silloin sinua. Tajusin, miten täydellisen yksin olen, ja olen aina ollut. Ulkopuoleltahan sitä ei näe, koska en näytä olevan yksin. Kukaan ei tiedä, kun ei ole ketään kelle kertoa. Vaikeaa on vieläkin, mutta enää en tarvitse turva-ajatuksia. Olen sisäistänyt ja hyväksynyt sen, että itse minun on itseni kannateltava.

Se on aika surullista, kun samalla tajuaa, ettei ole enää olemassa sitä haavettakaan, että joku ymmärtäisi ja välittäisi. Tulee mieleen kysymyksiä, miksi minäkään välitän kenestäkään muusta kuin itsestäni. Vielä välitän muista, mutta selvästi en niin paljon ja syvästi kuin ennen. Sydämeni on sulkeutumassa ja sinä olet siirtymässä muistojen joukkoon. Sinne missä vanhat rakkaudet ovat. Olet hyvässä seurassa siellä ja vaalin niitä muistoja aina, mutta ne ovat vain muistoja.

Ihan kuin omasta elämästä. Paitsi vieläkin pakenen haaveilemaan hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että olet jo muuttanut pois, muttet olekaan.

Olenpas.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, etten koskaan toipuisi sinusta. Olit pitkään mulle ajatus, joka piti mut pinnalla vaikeimpina aikoina. Pakenin todellisuutta haaveisiin sinusta. En uskonut, että se voisi olla pelkkä haavekuva. Ristiriitaisuudet selittelin itselleni parhain päin. Toivoin ja odotin, että saisin tilaisuuden varmistaa asian, että olet totta. Että meillä on joku ihmeellinen yhteys ja olet olemassa mulle siellä jossain. Se ajatus piti sydämeni auki ja teki minusta paremman ihmisen siitäkin huolimatta, että muut iskivät tikaria sydämeeni.

Sitten vain pikkuhiljaa tajusin, että et sinäkään oikeasti välitä. Ei kukaan välitä. Taas meni matto jalkojen alta muiden toimesta, mutta en enää ajatellut silloin sinua. Tajusin, miten täydellisen yksin olen, ja olen aina ollut. Ulkopuoleltahan sitä ei näe, koska en näytä olevan yksin. Kukaan ei tiedä, kun ei ole ketään kelle kertoa. Vaikeaa on vieläkin, mutta enää en tarvitse turva-ajatuksia. Olen sisäistänyt ja hyväksynyt sen, että itse minun on itseni kannateltava.

Se on aika surullista, kun samalla tajuaa, ettei ole enää olemassa sitä haavettakaan, että joku ymmärtäisi ja välittäisi. Tulee mieleen kysymyksiä, miksi minäkään välitän kenestäkään muusta kuin itsestäni. Vielä välitän muista, mutta selvästi en niin paljon ja syvästi kuin ennen. Sydämeni on sulkeutumassa ja sinä olet siirtymässä muistojen joukkoon. Sinne missä vanhat rakkaudet ovat. Olet hyvässä seurassa siellä ja vaalin niitä muistoja aina, mutta ne ovat vain muistoja.

Tuttuja tunnelmia, koska itsekin olen yksin; ei ole ketään, jonka varaan voisi laskea missään mielessä. Minkä asian sinä haluaisit toisen sinusta ymmärtävän?

Rakas, kaipaan sinua kovasti. Todennäköisesti sinä et kaipaa takaisin.

Donnerinkin vaimo olisi elänyt onnellisen elämän toisen kanssa. On hienoa huomata puolison kuoleman jälkeen puolison rakastaneen 50 vuotta aivan toista henkilöä. Mutta miksei toiseen rakastunut mies eronnut koskaan? 50 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan sua. Oikeesti 🎶 ei tää tunne lähde, eikä helpotu. Anteeks, että se "ero" oli niin huono. Anteeks niistä sanoista. Mä tein väärin, ku yritin saada susta edes jotain irti. Tein sen ihan täysin väärällä tavalla.

Kauanko aikaa "erosta"?

Kohta 3 kk

Vielä ehdit varmistaa asian, ettei tarvi jäädä vuosi(kymmeni)ksi miettimään. Jos sinä olet ollut erossa aloitteellinen, niin sinun tulee ottaa ensimmäinen askel myös lähemmäksi. Se toinen ei sitä tule tekemään, vaikka miettisi sinua päivät ja yöt. Kirjoita. Pyydä anteeksi ja kerro suoraan, mitä ajattelit. Kirjoita tuo sama hänelle selkein sanoin, mutta älä painosta äläkä aseta odotuksia. Jos juna meni jo, niin ei auta kuin hyväksyä se. Älä kuitenkaan syytä liikaa itseäsi. Se on tämä suomalainen kiusaamiskulttuuri, joka saa ihmisen pelkäämään näissä tilanteissa. Meidän pitää vain uskaltaa ja muuttaa tämä kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että olet jo muuttanut pois, muttet olekaan.

Ai mistä päättelet, etten ole muuttanut?