Aina kun näen tuoreet vanhemmat , tulee haikeus

Syntymä on kuolemantuomio :(

Vastasyntynyt vauva otetaan hätääntyneeltä äidiltään ja heitetään teuraaksi, jotta ihmiset joita ei ole liikaa voivat lutkuttaa sille tarkoitetun maidon.

Vierailija kirjoitti:

Vastasyntynyt vauva otetaan hätääntyneeltä äidiltään ja heitetään teuraaksi, jotta ihmiset joita ei ole liikaa voivat lutkuttaa sille tarkoitetun maidon.

Vielä on olemassa biomassaa jota ei ole muutettu ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Minä mietin että noilla on vasta tuomio alussa. Luojan kiitos ei ikinä enää.

Niinpä. Isoja ihmisiä niistä vaunuissa makaavistakin tulee.

Niin tulee. Sitten sen tajuaa miten turhaa kaikki oli kun ne on aikuisia. Ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

Kuinka niin? Aurinko sammuu ja maapallo katoaa sen romahduksesta syntyvään mustaan aukkoon, kuten kaikki aikaisemmat ja tulevat maapallot. Voiko olla ihmeellisempää että teki lehmävauvasta oman lajinsa vauvan kokemaan saman kuoleman?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei osaa lopettaa. Mun kaverilla jo 4 lasta ikähaitari 1-8v ja edelleen haluaa lisää. Mietin välillä, miltä noista isommista tuntuu, kun aina tulee uusi vauva taloon. Ystäväni sanoo aina, että isot on jo niin isoja, että hyvin sopii vauvan tulla.

Kiva kun isojen lapsuus menee tuohon vauvarumbaan. Jossain kohtaa on pakko lopettaa.

Toivottavasti tekee ne Afrikkalaiseen elintasoon. Afrikassa lisäännytään 4 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kun näen tuoreen vauvaperheen ajattelen, että onneksi ei tarvitse enää ikinä olla raskaana, synnyttää, imettää tai heräillä yöllä tunnin välein. Lapset 6,10 ja 14v ja kohta alkaa sitten teinin kanssa valvominen. Vaunulenkeille kyllä silti menen siskonpojan kanssa, mutta siinä on se hyvä puoli, että hänet saa palauttaa.

Meillä on käytössä tuplaehkäisy ja ikääkin on jo 38v niin edes vahingon mahdollisuutta ei ole.

Teinin kanssa valvominen?

Jos se parittelee kovaäänisesti.

Vierailija kirjoitti:

Odota lapsenlapsia, tämä se vasta ihanaa onkin, saa rusinat pullasta!

Tämä. Tytöt eivät pidä nukkeleikeistä. Kaikki ottaisivat mieluiten teini-ikäisen lapsen/lapsenlapsen suoraan, koska heillä on oma tahto ja itsenäisyys.

Sama hullu fiilistelee taas täällä lisääntymisaiheellaan.

Oletko joku lestadiolainen tai Jehovan todistaja?

Niin me vaan ollaan erilaisia. Itse katson tuoreita vauvaperheitä lähinnä säälien. Omat muistot vauvavuosista on niin ikävät. Mietin silloin miksei minusta vaan ole tähän. Vihasin kaikkea vauva-ajassa, vihasin myös kiireistä päiväkotiarkea kun sen aika koitti. Meillä ei ollut edes mitään turvaverkkoa, olin totaalisen yksin, tai no mies toki auttamassa. Sitten kun lapset oli kouluiässä niin alkoi kyllä helpottaa. Nyt lapset 11- ja 15-vuotiaat, vieläkin koen riittämättömyyttä äitinä. En vaan jaksa kaikkia niitä vaatimuksia, mitä vanhemmuuteen liittyy, vaikka lapset äärettömän rakkaita onkin.

Sama säälittävä synnytyskone vailla muuta elämää kirjoittelee taas fantasioitaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin me vaan ollaan erilaisia. Itse katson tuoreita vauvaperheitä lähinnä säälien. Omat muistot vauvavuosista on niin ikävät. Mietin silloin miksei minusta vaan ole tähän. Vihasin kaikkea vauva-ajassa, vihasin myös kiireistä päiväkotiarkea kun sen aika koitti. Meillä ei ollut edes mitään turvaverkkoa, olin totaalisen yksin, tai no mies toki auttamassa. Sitten kun lapset oli kouluiässä niin alkoi kyllä helpottaa. Nyt lapset 11- ja 15-vuotiaat, vieläkin koen riittämättömyyttä äitinä. En vaan jaksa kaikkia niitä vaatimuksia, mitä vanhemmuuteen liittyy, vaikka lapset äärettömän rakkaita onkin.

Riittämättömyyden tunne on kans itselläni se, mikä vaivaa eniten tässä vanhemmuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ei osaa lopettaa. Mun kaverilla jo 4 lasta ikähaitari 1-8v ja edelleen haluaa lisää. Mietin välillä, miltä noista isommista tuntuu, kun aina tulee uusi vauva taloon. Ystäväni sanoo aina, että isot on jo niin isoja, että hyvin sopii vauvan tulla.

Kiva kun isojen lapsuus menee tuohon vauvarumbaan. Jossain kohtaa on pakko lopettaa.

Opettajana olen tehnyt sen huomion, että isommista perheistä tulevat lapset ottavat toiset paremmin huomioon ja heillä on jollain lailla parempi "yleiskuva" asioista. He eivät mene palasiksi pienistä vastoinkäymisistä, eivätkä koe tarvetta olla keskiössä koko ajan. Teinit taas yleensä tykkäävät todella paljon pienistä sisaruksistaan. Se on jotenkin hellyttävää. Eri.

Luulen, että näissäkin on eroja. Tiedän muutaman suuren perheen ja osalla on aika kurjat oltavat. Varsinkin , kun kyseinen äiti tekee lapsia , ettei tarvitse mennä töihin . . . Millaisen kuvan antaa työnteosta?

Toisessa perheessä taas näyttää olevan kaikki aika hyvin. Elävät aika vaatimatonta elämää.

Työelämässä olen tavannut monenlaisia työkavereita, jotka ovat olleet suurperheen lapsia. Yksi kertoi, että äiti teetti hänellä lapsuuskodissa paljon töitä eikä pitänyt hänestä yhtään. Toinen oli äänekäs ja kova puhumaan eikä osannut kuunnella muita ihmisiä. Pari muuta olivat kuin me muutkin. Se, että on suurperheestä, ei vielä kerro ihmisestä paljon mitään.

Mulla ne ystävät, jotka suurperheestä, ovat avautuneet vasta vanhempina siitä arjesta. Moni on sanonut, että vanhemmat haukkas turhan ison palan .

Toiset taas on sanoneet, että oli kivaa kun heitä oli paljon

Mullakin vielä tulee pieni haikeus, että eikö vielä yhtä. Mies tykkää touhuta jo isojen kanssa kaiken näköistä , reissata ym. Välillä koen, että olen yksin tuon pienimmän kanssa. Olisi kiva hänelle saada kaveri, ajattelen. Mutta kun mietin järjellä, en halua enää yhtään lasta

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki haluaa heti lytätä ap:n? Eikö tosiaan saa enää nauttia äitiydestä ja lapsistaan? Kyllä se aika, kun omat lapset olivat pieniä oli jotenkin tärkeää. Vaikka välillä väsytti, niin elämällä oli selkeästi tarkoitus. Nyt se tarkoitus pitää löytää sitten muualta, mutta ei se ole sama. Ymmärrän hyvin ap:n tunteet.

Tämä. Minulla ei ole elämää joten yritin saada sellaisen emättimestäni mutta sitten hän muutti pois eikä enää mahdollista sisältöä elämälleni :(

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Olen mahdollistanut kivun tuntemisen ja mädäntymisen monelle. Se on sitä emänrakkautta <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki haluaa heti lytätä ap:n? Eikö tosiaan saa enää nauttia äitiydestä ja lapsistaan? Kyllä se aika, kun omat lapset olivat pieniä oli jotenkin tärkeää. Vaikka välillä väsytti, niin elämällä oli selkeästi tarkoitus. Nyt se tarkoitus pitää löytää sitten muualta, mutta ei se ole sama. Ymmärrän hyvin ap:n tunteet.

Tämä. Minulla ei ole elämää joten yritin saada sellaisen emättimestäni mutta sitten hän muutti pois eikä enää mahdollista sisältöä elämälleni :(

Ei ollut mun kirjoitus . T ap

Vierailija kirjoitti:

Mullakin vielä tulee pieni haikeus, että eikö vielä yhtä. Mies tykkää touhuta jo isojen kanssa kaiken näköistä , reissata ym. Välillä koen, että olen yksin tuon pienimmän kanssa. Olisi kiva hänelle saada kaveri, ajattelen. Mutta kun mietin järjellä, en halua enää yhtään lasta

Voiko nainen vai ajatella järjellä? Nehän vain synnyttävät lisää ja tienaavat miestään vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Jotkut ne jaksaa viljellä tätä joskus kuulemaansa nokkeluutta joka ikisessä lapsiin liittyvässä ketjussa.

Ei muuta. Jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntymä on kuolemantuomio :(

Jotkut ne jaksaa viljellä tätä joskus kuulemaansa nokkeluutta joka ikisessä lapsiin liittyvässä ketjussa.

Ei muuta. Jatkakaa.

Miksi pidät tosiasioita nokkeluutena? Kuulut varmaan niihin joista ne mitään kieltää jos eivät ole mukavia.

Itselläni on puolivuotias ja päiväkoti-ikäinen. Olen nauttinut tosi paljon tästä uudesta vauva-arjesta muutaman vuoden tauon jälkeen, vaikka onhan arki ajoittain raskasta ja välillä pinna aikamoisen kireällä. Tällä hetkellä emme usko haluavamme enempää lapsia, mutta muistelen varmasti lämmöllä ja jonkinlaisella kaiholla tätä aikaa vuosien päästä.