Lue keskustelun säännöt.
Elämän suunta hukassa
30.12.2022 |
Uusi tuleva vuosi tuo itselleni enemmän ahdistusta kuin onnea ja uuden odotusta.
Olen saanut viettää ihania hoitovapaavuosia ja tiedän, että tämäkin loppuu aikanaan, eikä kotiin voi jäädä ikuisesti.
Vanha työni (hoitoala) ei kiinnosta lainkaan, haluaisin jotakin ihan muuta, mutta en vain pääse kärryille mitä se olisi. Pidän lapsista, rakastan kädentaitoja, viihdyn sekä ryhmässä, että yksin.
Olen haaveillut vuosia luokanopettajan työstä, mutta en pääse asiassa alkuun. Kokeilisinko avointa yliopistoa vai hakisinko sisään? Mitä jos sekään ei ole juttuni.
Tuntuu, että olen saanut elämässäni kaiken sen mitä haluan, paitsi mieleistä työtä/koulutusta.
Välillä tekisi mieli vain uusi lapsi pyöräyttää, että voisin olla kotona, mutta tiedän, etten oikeasti halua enää lapsia, vaan muutosta. Lapsen tekeminen toisi lisäaikaa pohdinnoille, mutta ei poistaisi ongelmaa tulevaisuudessa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset mene tarhaan hoitotädiksi, pätevyytesi riittää nytkin, ilman lisäkoulutuksia, ja alalla on huutava pula työntekijöistä.
Varhaiskasvatusyksiköissä työskentelee varhaiskasvattajia. Ei ole mitään "tarhoja" eikä niihin palkata "hoitotätejä". Jos tätä ei tiedä niin työpaikasta on turha haaveilla.
Mistähän tämä tarha tulee? Meidän lapsilta kysytään joskus, että onko ollu tarhassa kivaa. Ovat ihan ihmeissään mitä se tarkoittaa
Sama meillä. Lapsille varhaiskasvatus on varhaiskasvatus eikä mikään "tarha". Joku eläintarhako se boomerien mielestä on?
Ai mukulasi sanoo: "Äiti, varhaiskasvatuksessa tänään, varhaiskasvattaja oli tosi tyhmä!" Oikeasti?
Meillä tuttavallisemmin päikky tai päiväkoti, mutta tosiaan siellä lapset saavat varhaiskasvatusta. Esikoulussa taas sitten esiopetusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset sanoo päiväkodin hoitaja tai aikuinen. Ei puhuta tädeistä tai Sedistä
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmuudesta maksetaan
1500-1700 euroa kuussa + kulukorvaus 600-900 euroa. Keskipalkka 2300 euroa kuussa äkkiä googlettaen.
Varmaan tilanteessa, jossa lapsi on suuren osan ajasta siellä omassa perheessä?
Tuttavani ottaa aina 1-2 viikonloppua kuukaudessa tukiperheenä ja ei kyllä tienaa millään noita summia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmuudesta maksetaan
1500-1700 euroa kuussa + kulukorvaus 600-900 euroa. Keskipalkka 2300 euroa kuussa äkkiä googlettaen.Varmaan tilanteessa, jossa lapsi on suuren osan ajasta siellä omassa perheessä?
Tuttavani ottaa aina 1-2 viikonloppua kuukaudessa tukiperheenä ja ei kyllä tienaa millään noita summia.
Tukiperhe on ihan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Sijaisvanhemmuus on huostaanotettujen lasten hoitoa.
Kirjoituksestasi päätellen älä ainakaan luokanopeksi hae. Vaatii nykyään kylmäpäisyyttä. rautahermoja ja työ sinänsä jo aika kaukana opetuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitajat ovat hoitajia, lastentarhanopettqjat opettajia. Ap on jo hoitaja ja pääsee suoraan töihin päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitajat ovat hoitajia, lastentarhanopettqjat opettajia. Ap on jo hoitaja ja pääsee suoraan töihin päiväkotiin.
Niistä molemmista on siis pula päiväkodissa. Yhdessä lapsiryhmässä on vain yksi opettaja eli hoitajia tarvitaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmuudesta maksetaan
1500-1700 euroa kuussa + kulukorvaus 600-900 euroa. Keskipalkka 2300 euroa kuussa äkkiä googlettaen.Varmaan tilanteessa, jossa lapsi on suuren osan ajasta siellä omassa perheessä?
Tuttavani ottaa aina 1-2 viikonloppua kuukaudessa tukiperheenä ja ei kyllä tienaa millään noita summia.
Tukiperhe on ihan eri asia kuin sijaisvanhemmuus. Sijaisvanhemmuus on huostaanotettujen lasten hoitoa.
Ok, sori sekoitin nämä asiat. Tietysti tällaisesta pitäisi keskustella miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitajat ovat hoitajia, lastentarhanopettqjat opettajia. Ap on jo hoitaja ja pääsee suoraan töihin päiväkotiin.
Niistä molemmista on siis pula päiväkodissa. Yhdessä lapsiryhmässä on vain yksi opettaja eli hoitajia tarvitaan enemmän.
Monessa paikassa on myös palkattu lastenhoitajia opejen virkaan, koska hakijoita ei ole. Kannattaa siis miettiä onko järkeä opiskella tällaista yliopistotutkintoa muutenkaan
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi päätellen älä ainakaan luokanopeksi hae. Vaatii nykyään kylmäpäisyyttä. rautahermoja ja työ sinänsä jo aika kaukana opetuksesta.
No näin olen vähän ajatellutkin, että se työ voisi olla mielikuvissa mukava, mutta ehkä vähän raskasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset sanoo päiväkodin hoitaja tai aikuinen. Ei puhuta tädeistä tai Sedistä
Meilläpäin lapsi sanoo aikuinen ja myös kotona käytämme sitä sanaa päikyn henkilökunnasta.
Päikyn henkilökunta nimittää itseään sanoilla aikuinen tai kasvattaja.
Minäkin etsin suuntaa elämälle. Työn osalta siis etenkin. Stressaannun helposti, ympäristön ja työn tulee olla myös turvallisen oloinen traumoistani johtuen. En ikinä uskaltaisi olla yksin myöhään jossain töissä.
Mulle sopii yksintyöskentely kotona tai sitten pienessä työyhteisössä työpaikalla. Olen kiltti, herkkä, tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en kestä huonoa työilmapiiriä enkä liikaa paineita.
Olen työskennellyt ennen omia kotiäitivuosia ja työttömyyttä asiakaspalvelussa ja kädentaitoja ja luovuutta vaativilla aloilla. Mulla on pari eri peruskoulutusta ammattioppilaitoksista, toisaalta kiinnostaisi saada korkeampi koulutus. Yliopisto tai ammattikorkeakoulu, se on jokin periaatteellinen haaveeni, käytännön työn kannalta en tiedä onko väliä.
Estetiikka ja hyvinvointi, seesteisyys ja harmonia, hyvä itselle ja muille, kiinnostaa. Mutta mitä opiskelisin tai mikä ammatti tai työ se olisi?
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin etsin suuntaa elämälle. Työn osalta siis etenkin. Stressaannun helposti, ympäristön ja työn tulee olla myös turvallisen oloinen traumoistani johtuen. En ikinä uskaltaisi olla yksin myöhään jossain töissä.
Mulle sopii yksintyöskentely kotona tai sitten pienessä työyhteisössä työpaikalla. Olen kiltti, herkkä, tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en kestä huonoa työilmapiiriä enkä liikaa paineita.
Olen työskennellyt ennen omia kotiäitivuosia ja työttömyyttä asiakaspalvelussa ja kädentaitoja ja luovuutta vaativilla aloilla. Mulla on pari eri peruskoulutusta ammattioppilaitoksista, toisaalta kiinnostaisi saada korkeampi koulutus. Yliopisto tai ammattikorkeakoulu, se on jokin periaatteellinen haaveeni, käytännön työn kannalta en tiedä onko väliä.
Estetiikka ja hyvinvointi, seesteisyys ja harmonia, hyvä itselle ja muille, kiinnostaa. Mutta mitä opiskelisin tai mikä ammatti tai työ se olisi?
T. Eri
Mulla vähän sama juttu. Samoja kiinnostuksen kohteita kun sulla ym mut en tiedä mitä vois olla
Sijaisperheeksi alkaminen vaatii koko perheen sitoutumista. Sijoitetut yleensä traumatisoituneita. Kastelua ja tuhrimista jopa vielä murrosiässä. Käytöshäiriöitä. Varastelua. Terapiassa käyntejä. Yhteydenpito biologisiin vanhempiin haastavaa. Vaatii luonteenlujuutta,jämäkkyyttä sijaisvanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin etsin suuntaa elämälle. Työn osalta siis etenkin. Stressaannun helposti, ympäristön ja työn tulee olla myös turvallisen oloinen traumoistani johtuen. En ikinä uskaltaisi olla yksin myöhään jossain töissä.
Mulle sopii yksintyöskentely kotona tai sitten pienessä työyhteisössä työpaikalla. Olen kiltti, herkkä, tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en kestä huonoa työilmapiiriä enkä liikaa paineita.
Olen työskennellyt ennen omia kotiäitivuosia ja työttömyyttä asiakaspalvelussa ja kädentaitoja ja luovuutta vaativilla aloilla. Mulla on pari eri peruskoulutusta ammattioppilaitoksista, toisaalta kiinnostaisi saada korkeampi koulutus. Yliopisto tai ammattikorkeakoulu, se on jokin periaatteellinen haaveeni, käytännön työn kannalta en tiedä onko väliä.
Estetiikka ja hyvinvointi, seesteisyys ja harmonia, hyvä itselle ja muille, kiinnostaa. Mutta mitä opiskelisin tai mikä ammatti tai työ se olisi?
T. Eri
Toimintaterapeutti? Toimistotyö?
Vierailija kirjoitti:
Sijaisperheeksi alkaminen vaatii koko perheen sitoutumista. Sijoitetut yleensä traumatisoituneita. Kastelua ja tuhrimista jopa vielä murrosiässä. Käytöshäiriöitä. Varastelua. Terapiassa käyntejä. Yhteydenpito biologisiin vanhempiin haastavaa. Vaatii luonteenlujuutta,jämäkkyyttä sijaisvanhemmilta.
En koe, että tämä olisi oma juttuni. -ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin etsin suuntaa elämälle. Työn osalta siis etenkin. Stressaannun helposti, ympäristön ja työn tulee olla myös turvallisen oloinen traumoistani johtuen. En ikinä uskaltaisi olla yksin myöhään jossain töissä.
Mulle sopii yksintyöskentely kotona tai sitten pienessä työyhteisössä työpaikalla. Olen kiltti, herkkä, tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta en kestä huonoa työilmapiiriä enkä liikaa paineita.
Olen työskennellyt ennen omia kotiäitivuosia ja työttömyyttä asiakaspalvelussa ja kädentaitoja ja luovuutta vaativilla aloilla. Mulla on pari eri peruskoulutusta ammattioppilaitoksista, toisaalta kiinnostaisi saada korkeampi koulutus. Yliopisto tai ammattikorkeakoulu, se on jokin periaatteellinen haaveeni, käytännön työn kannalta en tiedä onko väliä.
Estetiikka ja hyvinvointi, seesteisyys ja harmonia, hyvä itselle ja muille, kiinnostaa. Mutta mitä opiskelisin tai mikä ammatti tai työ se olisi?
T. Eri
Kauneudenhoitoala? Sisustussuunnittelija?
Arkkitehti?
Nyt saa hoitoalalla valita minne menee töihin. Joka paikassa pula
Ai mukulasi sanoo: "Äiti, varhaiskasvatuksessa tänään, varhaiskasvattaja oli tosi tyhmä!" Oikeasti?