Ullanlinnan surman todellinen motiivi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on psykologilla ja psykiatrilla

Muuten sama mut psykiatri voi antaa lääkkeitä.Koulutus suht saman mittainen.

Höpöhöpö. Psykiatrilla on 6 v lääkärin normaali peruskoulutus, pakolliset yleislääkärijaksot ja sitten 6 v erikoistumisopinnot. Suurimmalla osalla psykiatreista on myös monivuotinen peykoterapiakoulutus.

Mikä on peikkoterapiakoilutus? Oliko tekijälläkin se?

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

Joku kirjoitti että kuka tahansa pääsee terapeutiksi.Kyllä tähän pitää tulla muutos jotta estetään tekijän tyyppisten tapausten pääsy ammattiin!

TC kirjoitti:

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

Liittyykö tämä em. Peikkoterapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia he hakeutuvat ammattiin, kun suvussa tai lähipiirissä on noita ongelmia.

Lääkikseen pääsy on todella vaikeaa. Ajatteletko, että ne mielenterveyden atleetit löytyvät niistä, jotka pääsevät yläasteelta rimaa hipoen, vai mitä ajattelit?

Nykyään saattaa olla, ennen ei ollut niinkään

Edellä mainittu vaimoni on verraten heikko luonnontiet.aineissa, mutta kovalla puserruksella punkesi itsensä tiedekuntaan. Oli lyhyt matematiikka lukiossa, mutta kertasi kurssit valmennuskurssilla Etelä-Haagassa (sykin tiloissa) sekä yksit.kurssilla. Ajattelu ei ole matemaattisesti orientoitunutta ja minä hoidankin lasten matem.läksyjen tarkastuksen ja neuvonnan, koska mitään ei ole jäänyt teorioista päähän. Olen KTM ja tarvitsen taitoja työssäni. Lääkis ei vaatinut noita taitoja, joten unohtuuhan ne. Hän on siis ihan kelpo tk-lääkäri nykyään, mutta ei mikään neropatti. Osa lääkäreistä on välkkyjä, mutta niin on kaikissa ammattiryhmissä fiksut tyypit. En tiedä miksi lääkärit tuntuvat nostavan itseään jalustalle. Nykyään se on aika raksa hommaa, ainakin perustöissä ja ainakin jos vertaa omaani, jossa tienaan hieman enemmän. Hyvä, että jotkut suostuvat vielä ko.työhön.

Mutta voihan sitä siis väittää, että oli vaikea päästä lukemaan. Vaikeaa se oli, jos oli heikko matem, fys, kem. kuten emännällä. Jos ne oli kunnossa, pääsy tavanom.tasolla. Nykyään eri tilanne, ainakin tuttavaperheiden nuorten osalta. Monelle alalle on vaikea päästä.

Olen kuulluettä jopa 4 x yrittänyt ja vihdoin vihdoin viimein pääsi neljännellä kerralla.

Lääkikseen on hyvin tavallista yrittää useamman kerran. Keskiarvon mukaan hakija pääsee sisään kolmannella hakukerrallaan. Toki aina joku pääsee sillä ensimmäisellä ja samalla tuon keskiarvon säilyminen edellyttää että toisille se pääsykerta on neljäs tai viides hakukerta.

Ei oo keskiarvoja vaan todistus muutama L ja E Hkiin tai pääsykokeet.

Nykyään kaikkiin suosittuihin aloihin vaikea päästä kun yo-todistus painaa niin paljon. Faijani aikana 80-luvulla törpömpikin tonttu hyvällä laskupäällä pääsi lääkikseen mutta 90-luvusta en tiedä.Mut ei näitä vi verrata kun on aloja joihin tarvii erityislahjakkuutta jonka puuttuessa ei ole mitään asiaa laitokselle,esm musiikki tai arkkitehtuuri,vaikka kuinka hinkkaisi.Sitten on jotain tekniikan pieniä aloja johtamiseen liittyen joissa sikakorkeat matematiikan koerajat, jos todistuksessa ei ole L-iä ja sisään pääsee vain pieni ryhmä yhteen ainoaan yliopistoon.Toi lääkäreiden propaganda omasta erinomaisuudesta on ihan noloa.Hommat on raskaita ja työolot hirveät ilman joustoa. Pieni osa yltää sinne johtoportaaseen ja siinä on oltava tosi hyvä tai jotain lääkärisukua tai jonkin ison kihon lellikki.Ja tietty oltava erikoilääkäri ja miel väitellyt.

Nyt täytyy kyllä sanoa, ettet tiedä, mistä kirjoitat. Lääkikseen 80-luvulla pyrkineenä (ja päässeenä) matikan osaamisella ei ollut varsinaista roolia lainkaan. Lähinnä korkeintaan siinä, että yo-todistuksesta sai alkupisteitä matikasta, mutta myös lyhyt matikka oli ihan riittävä, sitä ei eroteltu mitenkään. Ja Lyhyen matikan ällään ei kyllä mitään ihmeempää matemaattista taitoa vaadita. Pääsykokeet olivat silloin kemia, fysiikka, biologia ja psykologia, lukion oppimäärät ja toki pääsykokeet olivat haasteelliset, kun iso osa hakijoista oli motivoituneita ja siksi monet onnistuvat saamaan aika hyvät pisteet, mutta sisään pääsee kuitenkin vain tietty määrä pyrkijöitä, jolloin erottelu onkin todella tiukkaa siinä rajan kohdaalla. Kyllä pääsykokeissa piti oikein hyvin onnistua, vaikka olisi saanut täydet lähtöpisteet (oli silloin 3 ällää, äidinkieli, matikka ja reaali). Eli missä näet matematiikan painotusta tässä 80-luvun hakuprosessissa? Mielestäni tuo hakusysteemi 80-luvulla mittasi aika lailla oikeita asioita, nimittäin perslihaksia ja sinnikkyyttä, joita alalla pärjätäkseen kyllä tarvitsee.

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen omalla samalla kokemuksellani. Täydet alkupisteet, muistaakseni kolmesta ällästä 36 pistettä ja hyvin mennyt 4-päiväinen pääsykoe toivat sisäänpääsyn. Tässä kannattaa tosiaan huomata, että tsemppiä piti riittää neljäksi peräkkäisessä päiväksi, joka onkin hyvä sinnikkyyden ja turnauskestävyyden mittari sekin. Osallistujien joukko harveni jo vähintään kolmantena ja neljäntenä päivänä. Kesä oli kukkeimmillaan, eli kesäkuu jo pitkällä. Jokaisesta eri kokeesta piti saada vähintään minimipisterajan ylittävä tulos ollakseen edes karsinnassa mukana. Käytännössä kaikissa neljässä kokeessa piti onnistua vähintään hyvin, suurimmassa osassa erinomaisen hyvin. Ei ollut kasarillakaan lääkikseen pääsy mitenkään helppoa, vaikka jostain syystä näin halutaan kuvitella.

Naureskelen myös jonkin aiemman kirjoittajan kommenttia isästään, jota ilmeisesti pitää törpömpänä tonttuna, jolla kuitenkin on hyvä matikkapää. Kukapa nykynuori osaisikaan arvostaa vanhempiensa saavutuksia. Nykyään kun työntekoakaan ei enää oikein arvosteta.

TC kirjoitti:

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

Olen sosiaalityöntekijä eli AMK-tutkinto

Yritti aiemmin tappaa koko perheensä, mutta "alan ihmisenä" sai asiat selitettyä poliisille.

Taksikuski, joka näki vierestä auton mereen ajamisen, ihmetteli, ettei asiasta noussut mitään... ei oikeusjuttuja, ei mitään.

Kertoi, että kaikesta näki tahallisuuden.

Nyt vaimo sai tarpeekseen ja yritti lähteä. Naisen vaarallisin hetki maapallolla.

Kyseessä huippukoulutettu, tyypillinen narsistinen lääkäri. Maailma täynnä näitä tyyppejä.

Joten sinänsä mikään ei yllätä.

Ja tuskin saa elinkautista, eiköhän kavereiden kanssa sovita tapoksi, 8v2kk ja istuu puolet. Ja lomalla vankilasta on jo ensi kesänä. Törkeää!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia he hakeutuvat ammattiin, kun suvussa tai lähipiirissä on noita ongelmia.

Lääkikseen pääsy on todella vaikeaa. Ajatteletko, että ne mielenterveyden atleetit löytyvät niistä, jotka pääsevät yläasteelta rimaa hipoen, vai mitä ajattelit?

Nykyään saattaa olla, ennen ei ollut niinkään

Edellä mainittu vaimoni on verraten heikko luonnontiet.aineissa, mutta kovalla puserruksella punkesi itsensä tiedekuntaan. Oli lyhyt matematiikka lukiossa, mutta kertasi kurssit valmennuskurssilla Etelä-Haagassa (sykin tiloissa) sekä yksit.kurssilla. Ajattelu ei ole matemaattisesti orientoitunutta ja minä hoidankin lasten matem.läksyjen tarkastuksen ja neuvonnan, koska mitään ei ole jäänyt teorioista päähän. Olen KTM ja tarvitsen taitoja työssäni. Lääkis ei vaatinut noita taitoja, joten unohtuuhan ne. Hän on siis ihan kelpo tk-lääkäri nykyään, mutta ei mikään neropatti. Osa lääkäreistä on välkkyjä, mutta niin on kaikissa ammattiryhmissä fiksut tyypit. En tiedä miksi lääkärit tuntuvat nostavan itseään jalustalle. Nykyään se on aika raksa hommaa, ainakin perustöissä ja ainakin jos vertaa omaani, jossa tienaan hieman enemmän. Hyvä, että jotkut suostuvat vielä ko.työhön.

Mutta voihan sitä siis väittää, että oli vaikea päästä lukemaan. Vaikeaa se oli, jos oli heikko matem, fys, kem. kuten emännällä. Jos ne oli kunnossa, pääsy tavanom.tasolla. Nykyään eri tilanne, ainakin tuttavaperheiden nuorten osalta. Monelle alalle on vaikea päästä.

Olen kuulluettä jopa 4 x yrittänyt ja vihdoin vihdoin viimein pääsi neljännellä kerralla.

Lääkikseen on hyvin tavallista yrittää useamman kerran. Keskiarvon mukaan hakija pääsee sisään kolmannella hakukerrallaan. Toki aina joku pääsee sillä ensimmäisellä ja samalla tuon keskiarvon säilyminen edellyttää että toisille se pääsykerta on neljäs tai viides hakukerta.

Ei oo keskiarvoja vaan todistus muutama L ja E Hkiin tai pääsykokeet.

Nykyään kaikkiin suosittuihin aloihin vaikea päästä kun yo-todistus painaa niin paljon. Faijani aikana 80-luvulla törpömpikin tonttu hyvällä laskupäällä pääsi lääkikseen mutta 90-luvusta en tiedä.Mut ei näitä vi verrata kun on aloja joihin tarvii erityislahjakkuutta jonka puuttuessa ei ole mitään asiaa laitokselle,esm musiikki tai arkkitehtuuri,vaikka kuinka hinkkaisi.Sitten on jotain tekniikan pieniä aloja johtamiseen liittyen joissa sikakorkeat matematiikan koerajat, jos todistuksessa ei ole L-iä ja sisään pääsee vain pieni ryhmä yhteen ainoaan yliopistoon.Toi lääkäreiden propaganda omasta erinomaisuudesta on ihan noloa.Hommat on raskaita ja työolot hirveät ilman joustoa. Pieni osa yltää sinne johtoportaaseen ja siinä on oltava tosi hyvä tai jotain lääkärisukua tai jonkin ison kihon lellikki.Ja tietty oltava erikoilääkäri ja miel väitellyt.

Nyt täytyy kyllä sanoa, ettet tiedä, mistä kirjoitat. Lääkikseen 80-luvulla pyrkineenä (ja päässeenä) matikan osaamisella ei ollut varsinaista roolia lainkaan. Lähinnä korkeintaan siinä, että yo-todistuksesta sai alkupisteitä matikasta, mutta myös lyhyt matikka oli ihan riittävä, sitä ei eroteltu mitenkään. Ja Lyhyen matikan ällään ei kyllä mitään ihmeempää matemaattista taitoa vaadita. Pääsykokeet olivat silloin kemia, fysiikka, biologia ja psykologia, lukion oppimäärät ja toki pääsykokeet olivat haasteelliset, kun iso osa hakijoista oli motivoituneita ja siksi monet onnistuvat saamaan aika hyvät pisteet, mutta sisään pääsee kuitenkin vain tietty määrä pyrkijöitä, jolloin erottelu onkin todella tiukkaa siinä rajan kohdaalla. Kyllä pääsykokeissa piti oikein hyvin onnistua, vaikka olisi saanut täydet lähtöpisteet (oli silloin 3 ällää, äidinkieli, matikka ja reaali). Eli missä näet matematiikan painotusta tässä 80-luvun hakuprosessissa? Mielestäni tuo hakusysteemi 80-luvulla mittasi aika lailla oikeita asioita, nimittäin perslihaksia ja sinnikkyyttä, joita alalla pärjätäkseen kyllä tarvitsee.

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen omalla samalla kokemuksellani. Täydet alkupisteet, muistaakseni kolmesta ällästä 36 pistettä ja hyvin mennyt 4-päiväinen pääsykoe toivat sisäänpääsyn. Tässä kannattaa tosiaan huomata, että tsemppiä piti riittää neljäksi peräkkäisessä päiväksi, joka onkin hyvä sinnikkyyden ja turnauskestävyyden mittari sekin. Osallistujien joukko harveni jo vähintään kolmantena ja neljäntenä päivänä. Kesä oli kukkeimmillaan, eli kesäkuu jo pitkällä. Jokaisesta eri kokeesta piti saada vähintään minimipisterajan ylittävä tulos ollakseen edes karsinnassa mukana. Käytännössä kaikissa neljässä kokeessa piti onnistua vähintään hyvin, suurimmassa osassa erinomaisen hyvin. Ei ollut kasarillakaan lääkikseen pääsy mitenkään helppoa, vaikka jostain syystä näin halutaan kuvitella.

Naureskelen myös jonkin aiemman kirjoittajan kommenttia isästään, jota ilmeisesti pitää törpömpänä tonttuna, jolla kuitenkin on hyvä matikkapää. Kukapa nykynuori osaisikaan arvostaa vanhempiensa saavutuksia. Nykyään kun työntekoakaan ei enää oikein arvosteta.

Sama -92 Oulussa. Magnan kirjoitin,mutta onnistuin pääsykokeissa täydellisesti. Ammattiin olen suht tyytyväinen,vaikka valitsisin nyt toisen ammatin, koska työ on vanhemmiten hyvin raskasta.Haluaisin kotitalousopettajaksi;maatalon tyttö olen.

Vierailija kirjoitti:

TC kirjoitti:

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

Olen sosiaalityöntekijä eli AMK-tutkinto

sosionomilla on amk-tutkinto ja sosiaalityöntekijän tutkinto on yliopistossa suoritettu maisteritutkinto

Olen laitoshuoltahana kirjoitusten loputtua ja yksi lääkäri on ihan erikoinen. Väittää,että vastaanottohuoneessa haisee ja että hänen vaatteensa haisevat.Hän kaatoi kärrystä desinfiointiin tarkoitetut aineet lavuaariin ja vaihtaa takkia joka potilaan jälkeen.Kertoi myös,että hietsussa on kuristajakäärmeitä kesällä.Tuntuu siltä,että kukaan ei piittaa eikä krtään kiinnosta.Vai onko tuo normaalia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TC kirjoitti:

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

Olen sosiaalityöntekijä eli AMK-tutkinto

sosionomilla on amk-tutkinto ja sosiaalityöntekijän tutkinto on yliopistossa suoritettu maisteritutkinto

Olen sosiaalityöntekijänä vaikka AMK-tutkinto.

TC kirjoitti:

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

FM biokemia

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti että kuka tahansa pääsee terapeutiksi.Kyllä tähän pitää tulla muutos jotta estetään tekijän tyyppisten tapausten pääsy ammattiin!

Valvira herätys!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

TC kirjoitti:

Miksi ei olisi ollut? Moni tekee just väitöskirjaa tuolloin eikä ole edes vielä vanha.

Millaisia opintoja teillä on kun ei yliopisto kuviot ole tämän vertaa tuttuja?

Olen sosiaalityöntekijä eli AMK-tutkinto

sosionomilla on amk-tutkinto ja sosiaalityöntekijän tutkinto on yliopistossa suoritettu maisteritutkinto

Olen sosiaalityöntekijänä vaikka AMK-tutkinto.

Lisään etten ole ainoa.Virkaa ei tahdota antaa mutta sijaisuuksia piisaa.Ei yliopistolta haluta näihin töihin.AMK tutkinto on aivan riittävä,siitä olen varma.

Vierailija kirjoitti:

Olen laitoshuoltahana kirjoitusten loputtua ja yksi lääkäri on ihan erikoinen. Väittää,että vastaanottohuoneessa haisee ja että hänen vaatteensa haisevat.Hän kaatoi kärrystä desinfiointiin tarkoitetut aineet lavuaariin ja vaihtaa takkia joka potilaan jälkeen.Kertoi myös,että hietsussa on kuristajakäärmeitä kesällä.Tuntuu siltä,että kukaan ei piittaa eikä krtään kiinnosta.Vai onko tuo normaalia sitten.

Puhu osastonhoitajalle. Ne tietää miten toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

RT oli tinderissä alkukesästä 2019. Muutama kuva oli, kaksi niistä jäi mieleen. Toisessa oli mies itse ja toisessa talvinen kuva, jossa näkyi vähän auton kylkeä ja muistaakseni lasten pulkka nojasi vasten autoa. Profiili oli tekstitön, mutta yliopistokoulutus oli tuotu esille. Ovat voineet tavata tinderin kautta.

Tinder ja vastaavat ovat varmasti pullollaan kaikenmaailman kieroja huijareita. Netissä on niin paljon helpompaa saada joku satimeen kuin livenä aloittamalla nollasta. Netissä laitat ensin oikeanlaiset kuvat. Esim tuo pulkka on hyvä esimerkki, että tässäpä perusperheenisä. Ja rakkauspommitus onnistuu noissa viestipalveluissa vaikka sadalle samaan aikaan. Aina sieltä joku löytyy.

Olikohan sama pulkka, missä kuljetti nyt vaimonsa ruumista..?

Eli R meni Tinderiin sen jälkeen kun palasi Washingtonista Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia he hakeutuvat ammattiin, kun suvussa tai lähipiirissä on noita ongelmia.

Lääkikseen pääsy on todella vaikeaa. Ajatteletko, että ne mielenterveyden atleetit löytyvät niistä, jotka pääsevät yläasteelta rimaa hipoen, vai mitä ajattelit?

Nykyään saattaa olla, ennen ei ollut niinkään

Edellä mainittu vaimoni on verraten heikko luonnontiet.aineissa, mutta kovalla puserruksella punkesi itsensä tiedekuntaan. Oli lyhyt matematiikka lukiossa, mutta kertasi kurssit valmennuskurssilla Etelä-Haagassa (sykin tiloissa) sekä yksit.kurssilla. Ajattelu ei ole matemaattisesti orientoitunutta ja minä hoidankin lasten matem.läksyjen tarkastuksen ja neuvonnan, koska mitään ei ole jäänyt teorioista päähän. Olen KTM ja tarvitsen taitoja työssäni. Lääkis ei vaatinut noita taitoja, joten unohtuuhan ne. Hän on siis ihan kelpo tk-lääkäri nykyään, mutta ei mikään neropatti. Osa lääkäreistä on välkkyjä, mutta niin on kaikissa ammattiryhmissä fiksut tyypit. En tiedä miksi lääkärit tuntuvat nostavan itseään jalustalle. Nykyään se on aika raksa hommaa, ainakin perustöissä ja ainakin jos vertaa omaani, jossa tienaan hieman enemmän. Hyvä, että jotkut suostuvat vielä ko.työhön.

Mutta voihan sitä siis väittää, että oli vaikea päästä lukemaan. Vaikeaa se oli, jos oli heikko matem, fys, kem. kuten emännällä. Jos ne oli kunnossa, pääsy tavanom.tasolla. Nykyään eri tilanne, ainakin tuttavaperheiden nuorten osalta. Monelle alalle on vaikea päästä.

Olen kuulluettä jopa 4 x yrittänyt ja vihdoin vihdoin viimein pääsi neljännellä kerralla.

Lääkikseen on hyvin tavallista yrittää useamman kerran. Keskiarvon mukaan hakija pääsee sisään kolmannella hakukerrallaan. Toki aina joku pääsee sillä ensimmäisellä ja samalla tuon keskiarvon säilyminen edellyttää että toisille se pääsykerta on neljäs tai viides hakukerta.

Ei oo keskiarvoja vaan todistus muutama L ja E Hkiin tai pääsykokeet.

Nykyään kaikkiin suosittuihin aloihin vaikea päästä kun yo-todistus painaa niin paljon. Faijani aikana 80-luvulla törpömpikin tonttu hyvällä laskupäällä pääsi lääkikseen mutta 90-luvusta en tiedä.Mut ei näitä vi verrata kun on aloja joihin tarvii erityislahjakkuutta jonka puuttuessa ei ole mitään asiaa laitokselle,esm musiikki tai arkkitehtuuri,vaikka kuinka hinkkaisi.Sitten on jotain tekniikan pieniä aloja johtamiseen liittyen joissa sikakorkeat matematiikan koerajat, jos todistuksessa ei ole L-iä ja sisään pääsee vain pieni ryhmä yhteen ainoaan yliopistoon.Toi lääkäreiden propaganda omasta erinomaisuudesta on ihan noloa.Hommat on raskaita ja työolot hirveät ilman joustoa. Pieni osa yltää sinne johtoportaaseen ja siinä on oltava tosi hyvä tai jotain lääkärisukua tai jonkin ison kihon lellikki.Ja tietty oltava erikoilääkäri ja miel väitellyt.

Nyt täytyy kyllä sanoa, ettet tiedä, mistä kirjoitat. Lääkikseen 80-luvulla pyrkineenä (ja päässeenä) matikan osaamisella ei ollut varsinaista roolia lainkaan. Lähinnä korkeintaan siinä, että yo-todistuksesta sai alkupisteitä matikasta, mutta myös lyhyt matikka oli ihan riittävä, sitä ei eroteltu mitenkään. Ja Lyhyen matikan ällään ei kyllä mitään ihmeempää matemaattista taitoa vaadita. Pääsykokeet olivat silloin kemia, fysiikka, biologia ja psykologia, lukion oppimäärät ja toki pääsykokeet olivat haasteelliset, kun iso osa hakijoista oli motivoituneita ja siksi monet onnistuvat saamaan aika hyvät pisteet, mutta sisään pääsee kuitenkin vain tietty määrä pyrkijöitä, jolloin erottelu onkin todella tiukkaa siinä rajan kohdaalla. Kyllä pääsykokeissa piti oikein hyvin onnistua, vaikka olisi saanut täydet lähtöpisteet (oli silloin 3 ällää, äidinkieli, matikka ja reaali). Eli missä näet matematiikan painotusta tässä 80-luvun hakuprosessissa? Mielestäni tuo hakusysteemi 80-luvulla mittasi aika lailla oikeita asioita, nimittäin perslihaksia ja sinnikkyyttä, joita alalla pärjätäkseen kyllä tarvitsee.

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen omalla samalla kokemuksellani. Täydet alkupisteet, muistaakseni kolmesta ällästä 36 pistettä ja hyvin mennyt 4-päiväinen pääsykoe toivat sisäänpääsyn. Tässä kannattaa tosiaan huomata, että tsemppiä piti riittää neljäksi peräkkäisessä päiväksi, joka onkin hyvä sinnikkyyden ja turnauskestävyyden mittari sekin. Osallistujien joukko harveni jo vähintään kolmantena ja neljäntenä päivänä. Kesä oli kukkeimmillaan, eli kesäkuu jo pitkällä. Jokaisesta eri kokeesta piti saada vähintään minimipisterajan ylittävä tulos ollakseen edes karsinnassa mukana. Käytännössä kaikissa neljässä kokeessa piti onnistua vähintään hyvin, suurimmassa osassa erinomaisen hyvin. Ei ollut kasarillakaan lääkikseen pääsy mitenkään helppoa, vaikka jostain syystä näin halutaan kuvitella.

Naureskelen myös jonkin aiemman kirjoittajan kommenttia isästään, jota ilmeisesti pitää törpömpänä tonttuna, jolla kuitenkin on hyvä matikkapää. Kukapa nykynuori osaisikaan arvostaa vanhempiensa saavutuksia. Nykyään kun työntekoakaan ei enää oikein arvosteta.

En jaksa kaivaa vanhoja lukuja, mutta 80-luvulla otettiin sisään paljon vähemmän opiskelijoita kuin nykyään. 

Silloin oli itse asiassa vaikeampaa; piti onnistua sekä kirjoituksissa että pääsykokeissa.

Nyt ällillä pääsee suoraan sisään, ilman pääsykokeita. Ja kirjoituksia voi uusia monta x.

Mutta menestys opinnoissa ei tietenkään takaa sitä, etteikö henkilölle myöhemmin kehittyisi vakavia mielenterveydellisiä ongelmia. Omana opiskeluaikanani jokunen heitettiin tiedekunnasta ulos psykoosin vuoksi. 

Koska hän on ensikertalainen taposta saatu tuomio, josta hän istuu puolet, voi jäädä suhteellisen lyhyeksi rangaistukseksi. Että tämä tulee vielä taposta tuomitun ja erityisesti uhrin omaisille täytenä järkytyksenä. Suomessa ihmisen hengen riistämisestä ei saa kunnon rangaistusta, ja ellei tutkinnassa oleva työnimike muutu, hän saattaa päästä kevyellä kakulla taas vapauteen.

Vierailija kirjoitti:

Niille ketjussa, jotka kyselivät lisätietoa dissosiaatiosta:

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00360

Tuossa jutussa selitetään asiaa minusta aika hyvin ja perusteellisesti.

Kiitos paljon! Tämä selvittää asiaa hyvin💛