Mitä te muut 30+ lapsettomat sinkut teette uutena vuotena?
Kommentit (68)
Tuijotan seiniä työttömänä mun yksiössä, kuten joulut ja juhannuksetkin.
Ostin jouluruokia alennuksesta. Joulu on vain kerran vuodessa. Uudenvuoden ruokia voi syödä kaikkina päivinä.
N33 kirjoitti:
Vanhempien luona, jonne tulee myös sisarukset perheineen. Väkeä on ja mukavat perinteet, vuodenvaihde menee samoin kuin aina ennenkin. Hyvien tarjottavien valmistelua ja ähkyyn syömistä, raketteja, lautapelejä, yhdessäoloa.
En ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta nyt tämän vuoden loppu tuntuu erityisen yksinäiseltä ja haikealta. Olisipa minullakin joku, joka haluaisi viettää elämänsä kanssani ja aloittaa uusi vuosi yhdessä 🥺
Vuosi vuodelta tämä tunne voimistunut, enkä jaksa varmaan kauaa pitää toivoa yllä. Ehkä vielä nelikymppiseksi asti jaksan toivoa, sitten saa olla.
Olosi helpottuu, kun muistat tällä palstalla usein kerrotun viisauden: parisuhde miehen kanssa lyhentää naisen elinikää ja vähentää naisen onnellisuutta.
Nautin yksinäisyydestä. Saunon, syön hyvin, pelaan ps5:lla,katson jonkun leffan ja ammun ilotulitteita.
Ollessani sinkku, vietin uv-aattoja vain muutamia kertoja nuorena baarissa tai kotibileissä. Yleensä sää oli surkea, satoi vettä tai räntää ja oli pirun ankeaa ja kylmää jonottaa mihinkään, saati sitten raahustaa aamuyöllä bussille. Ja kaikkialla rakettien kanssa sekoilevaa jengiä.
Aloin viettää uv-aattoja kotona leffojen ja hyvän yöunen ääressä. Myöhemmin hankin vielä koiran, joten oli vielä luonnollisempaa olla vain kotona. Yhtään ei ole jäänyt harmittamaan.
Löysin rakkauden vasta 35v iässä, joten kotona nukuttuja uv-aattoja ehti olla paljon.
Yötöissä menee ensihoitajana ambulanssissa. Ihan piristävää kun näkee että monilla on vielä paskempi uusi vuosi kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
N33 kirjoitti:
Vanhempien luona, jonne tulee myös sisarukset perheineen. Väkeä on ja mukavat perinteet, vuodenvaihde menee samoin kuin aina ennenkin. Hyvien tarjottavien valmistelua ja ähkyyn syömistä, raketteja, lautapelejä, yhdessäoloa.
En ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta nyt tämän vuoden loppu tuntuu erityisen yksinäiseltä ja haikealta. Olisipa minullakin joku, joka haluaisi viettää elämänsä kanssani ja aloittaa uusi vuosi yhdessä 🥺
Vuosi vuodelta tämä tunne voimistunut, enkä jaksa varmaan kauaa pitää toivoa yllä. Ehkä vielä nelikymppiseksi asti jaksan toivoa, sitten saa olla.
Olosi helpottuu, kun muistat tällä palstalla usein kerrotun viisauden: parisuhde miehen kanssa lyhentää naisen elinikää ja vähentää naisen onnellisuutta.
😁 Yksinäisen av-feministin uskontunnustus.
Kyllä oma elämäni on ainakin merkityksellisempää, kun on puoliso ja lapset.
Ihmisen ikävä toisen luo. Miksi sitä vastaan pitäisi voimaantuneena kamppailla?
Luultavasti olen vain kotona, nautin jonkun drinkin ja katson leffaa. Joko tilaan ruokaa tai sitten teen popcorneja leffaherkuksi. Vanhemmille voisin mennä, mutta ei sielläkään erikoisempia juhlia ole joten en taida viitsiä kun vasta olin jouluna yötäkin. Siellä käyn varmaan päivällä pikaisesti. Asun lähellä paikkaa jossa kaupunki järjestää ilotulitukset, niin yksi kaveri ehkä lapsensa kanssa tulee katsomaan niitä ja nähdään samalla.
Oikeastaan haluaisin lähteä juhlimaan, ehkä jopa baariin, mutta kaverit ovat lähinnä sellaisia joita ei biletys kiinnosta tai perheen kanssa uuttavuotta viettäviä. Luultavasti sitten masennun tästä ja vellon itsesäälissä vaikka ei yksin tarvitsisi olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Ollessani sinkku, vietin uv-aattoja vain muutamia kertoja nuorena baarissa tai kotibileissä. Yleensä sää oli surkea, satoi vettä tai räntää ja oli pirun ankeaa ja kylmää jonottaa mihinkään, saati sitten raahustaa aamuyöllä bussille. Ja kaikkialla rakettien kanssa sekoilevaa jengiä.
Aloin viettää uv-aattoja kotona leffojen ja hyvän yöunen ääressä. Myöhemmin hankin vielä koiran, joten oli vielä luonnollisempaa olla vain kotona. Yhtään ei ole jäänyt harmittamaan.
Löysin rakkauden vasta 35v iässä, joten kotona nukuttuja uv-aattoja ehti olla paljon.
Tämä oli jotenkin ihana viesti! 🙂 Ehkä minäkin sitten ensi vuonna löydän rakkauden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N33 kirjoitti:
Vanhempien luona, jonne tulee myös sisarukset perheineen. Väkeä on ja mukavat perinteet, vuodenvaihde menee samoin kuin aina ennenkin. Hyvien tarjottavien valmistelua ja ähkyyn syömistä, raketteja, lautapelejä, yhdessäoloa.
En ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta nyt tämän vuoden loppu tuntuu erityisen yksinäiseltä ja haikealta. Olisipa minullakin joku, joka haluaisi viettää elämänsä kanssani ja aloittaa uusi vuosi yhdessä 🥺
Vuosi vuodelta tämä tunne voimistunut, enkä jaksa varmaan kauaa pitää toivoa yllä. Ehkä vielä nelikymppiseksi asti jaksan toivoa, sitten saa olla.
Olosi helpottuu, kun muistat tällä palstalla usein kerrotun viisauden: parisuhde miehen kanssa lyhentää naisen elinikää ja vähentää naisen onnellisuutta.
😁 Yksinäisen av-feministin uskontunnustus.
Kyllä oma elämäni on ainakin merkityksellisempää, kun on puoliso ja lapset.
Ihmisen ikävä toisen luo. Miksi sitä vastaan pitäisi voimaantuneena kamppailla?
No tämä. Tottahan huono parisuhde voi lyhentää elinikää dramaattisestikin, mutta niin voi tehdä yksinäisyyskin ja sitä paitsi me haaveillaan hyvistä parisuhteista, ei huonoista.
Olen yksin kotona ja teen jotain vähän yli 12 asti koska en kuitenkaan saa unta siinä paukkeessa
M36
Juon viinaa, poltan tupakkia ja käyn hakemassa paikallisesta jonkun kulahtaneen pubiruusun ja sammun mela kädessä sohvalle ennenkuin edes pillakkaa saa ja herään puolita päivin se karvaperse naaman päällä ja yrjöän.
Karkkia, hampurilaisia (itse teen), siideriä ja katon jotain sarjoja sekä pelaan. Katselen ikkunasta jos näkis muutaman ilotulituksen, käyn ehkä illemmalla kävelyllä ja käyn pitkässä kuumassa suihkussa sen jälkeen.
Hyvää tästä tulee!
Vedän crackia ja menen kadulle tverkkaaman alasti käsilläni seisoen.
Varmaankin makoilen sohvalla ja luen kirjaa, ehkä saatan katsoa jopa elokuvaa. Ei kiinnosta nyt juopotellakaan koska joulun aikaan tuli sitäkin harrastettua.
Kavereita ei ole ja vanhemmat asuu kaukana, ei kannata lähteä sinne kun just lähdin joulun jälkeen töiden takia pois. Ajattelin että jotain voisi silti tehdä vaikka olen yksin, tänäkin vuonna. En vaan keksi mikä erottaisi juhlan arjesta. Yksin on vaikeampi keksiä mitään erikoista ja päästä tunnelmaan ja mulla kaikki vapaa-aika on sitä yksinäistä yksinoloa muutenkin.