Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut poikalasten äidit jaksatte?
29.12.2022 |
Esikoinen on tyttö, ja vaikka hänellä todettiin lukiossa adhd, oli hän aina hallittavissa ja taaperonakin kiltti ja totteli kun määrätietoisesti kielsi.
Mutta kuopus, huh hei?! Hän on vasta 11kk ikäinen ja olen jo aivan loppu.
Olen lukenut poikien äitien juttuja ja havainnut lähinnä pienten miesten ihasteluja.
Mutta en samaistu.
Kaikkialle kiipeää, tunkee sormia pistorasioihin ja kaikkiin reikiin mitä mistään kodin kolosta löytyykään.
Kaatua muksahtelee kymmenen kertaa päivässä koska ei ole mahdollista kulkea kädet selän suojana 247.
Heti kun silmä välttää, on joko kiivennyt/vetänyt jotain alas tai imemässä jatkojohtoa, jonka kaivanut sohvan alta.
Otan pojan mukaan vessaan turvallisuussyistä, mutta siellä hän joko kiljuu (kivasti kun kaikuu) tai nuolee viemärinkantta.
Ja itse pöntöllä kun istuu, ei paljoa pysty tekemään kuin katsomaan tuota termiittiä.
Poika myös karjuu aamusta alkaen taukoamatta ja ilmaisee itseään kiljumalla, jota esikoinen ei tehnyt ikinä.
Päiväunille nukahdetaan vasta kun on kammettu istumaan 20 kertaa ja yritetty karata sängystä.
Esikoisen kanssa olin kotona 3 vuotta, mutta tämän toisen kanssa haaveilen jo päivähoidon aloittamisesta (tarkoitus oli aloittaa se pojan ollessa 1,5v).
Jääräpäisyys on selvästi myös vallitseva piirre, mutta huomaan selkeän eron tuossa villiydessäkin versus tyttöön.
Tutuilla on kaikilla poikia ja nämä äidit ovat ihan loppu, yksi jopa itki, kun syntyi toinen poika.
Missä iässä pojista voi jo nauttia, itse en ole nauttinut sen jälkeen juuri yhtään, kun oppi liikkumaan..?
Kauhea ajatella näin, mutta näin se on.
Vielä kun yölläkään ei nuku kunnolla, ei meinaa päivisin jaksaa tuon villin perässä.
Ja joo olen kuullut rauhallisten poikalasten legendasta, en kaipaa satuhahmojen äitien vertaistukea, vaan vertaistukea näiden touhukkaiden poikataaperoiden vanhemmilta.
Luin, että pojat ovat villimpiä, koska koettelevat voimiensa rajoja jo varhain.
Faktat on siis kunnossa teoriassa, ja joojoo ei tää ikuisuutta kestä, mutta käytännössä tämä arki uuvuttaa koska helpottaa siis?? Missä iässä siis
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi poikaa, joista vanhempi oli tosi rauhallinen tuossa iässä, mutta nuorempi taas oli hirveä menemään. Se alkaa helpottaa asteittain, kun päähän alkaa tulla järkeä. Nykyään lapsi on 8-vuotiaana rauhallinen, mutta selvästi energinen.
Touhukkaiden lasten pitää saada purkaa energiaa, mutta aivan yhtä tärkeä on opettaa rauhoittumista. Lukeminen on tosi hyvä tapa tähän. Aivan pienen lapsen kanssa on hyvä katsella sellaisia kirjoja, joissa on hänelle tuttuja asioita. Monet pikkulasten kirjat ovat jotain fantasiajuttuja eläimistä, jotka pukeutuvat vaatteisiin – ne eivät ole niin hyviä. Tärkeää ovat arkiset asiat, joita lapsi voi bongailla.
Jos et ole tottunut lukuhetkiin pienten lasten kanssa, niin ne siis aloitetaan niin, että otetaan kirja ja katsellaan lapsen kanssa niitä kuvia. Osoitellaan kuvista erilaisia juttuja. Luetaan sitä samaa kirjaa uudestaan ja uudestaan, niin että lapsi oppii itse osoittamaan kuvista tuttuja asioita ja nimeämään ne.
Hmmm ei pysty lukemaan kirjaa, koska joko haluaa syödä sen tai heitellä, ei ainakaan vielä
pysty.
Yritän tätä päivittäin että josko nyt.
Luin esikoiselle joka päivä aina kunnes eräs päivä ilmoitti, että haluaa lukea itse, n. 11 vuotiaana.
Ap
Mun lapsista se vilkkaampi poika on se, joka on aina ollut kiinnostunut kirjoista ja tarinoista, jo ihan pienestä pitäen. Esikoistyttö joka on muuten rauhallinen, alkoi kiinnostua kirjoista vasta joskus päälle 2-vuotiaana, sitä ennen hänelle ei oikein pystynyt lukemaan. Oppi silti itse lukemaan ennen eskariin menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se melkoista... muistan, että oli muutaman kuukauden ajanjakso, kun todella olin koko vauvan/taaperon valveillaoloajan aivan hänen vieressään, jotta hän pysyisi hengissä (kaatuili, kiipeili jne.) Nyt vanhempi poika on 9v, kiltti ja herkkä, mutta nuorempi 7v. edelleen varsin kovakalloinen. Samat ohjeet taistelen ja toistelen hänelle yhä päivittäin esim. ettei sisällä huudeta, ehkä se siitä.
Mun lapsi oli kyllä melkoinen tuholainen tuossa 1-2v iässä, siis taaperona. Tunnistan tuon väsymyksen siihen, ettei voi hetkeksikään laskea silmistään tai tuhoaa jotain tai tekee jotain vaarallista. Edelleen nyt 4,5v sillä on temperamenttia ja vauhtia, mutta myös jo vähän järkeä päässä ja onhan se huikean mahtava tyyppi kaikessa siinä tarmossaan, kekseliäisyydessään ja uteliaisuudessaan. Tämä siis ihan vertaistukena.
Vierailija kirjoitti:
Tuo jatkuva riekkuminen ei välttämättä ole sukupuolikysymys, vaan vaikkapa sen ADHD:n aiheuttamaa.
Jep kyllähän tässä tuntosarvet on pystyssä senkin suhteen, että adhd:ta seurataan kun isosiskollaankin on.
Olin teiniäiti saadessani esikoisen, mutta sen muistan, miten helppoa kotona oli kun vaan keskittyi lapseen ja piti rutiinit samoina.
Nyt tuntuu että arki on kaaosta ja rytmi muuttuu joka päivä, kun yhtäkkiä ei nukahda unille yhtään ja toisena päivänä kiukkuväsyy aikaisin.
Ehkä tämä arjen ennakoimattomuus uuvuttaa myös, jos tietäisi, että no kohta poika nukkuu päiväunet ja saa levätä itse.
Vaan kun ei siitäkään tiedä, kun nukutusvaihe voi kestää tunnin ja itse unet 30min
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli kyllä melkoinen tuholainen tuossa 1-2v iässä, siis taaperona. Tunnistan tuon väsymyksen siihen, ettei voi hetkeksikään laskea silmistään tai tuhoaa jotain tai tekee jotain vaarallista. Edelleen nyt 4,5v sillä on temperamenttia ja vauhtia, mutta myös jo vähän järkeä päässä ja onhan se huikean mahtava tyyppi kaikessa siinä tarmossaan, kekseliäisyydessään ja uteliaisuudessaan. Tämä siis ihan vertaistukena.
Kiitos
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, asutko Tampereella? Jos kyllä, niin ehkä asut meidän yläpuolisessa asunnossa. Tiedoksesi: teistä on valitettu isännöitsijälle ja saatte pian häädön koska et saa kuritonta riiviötäsi kuriin. Kaikki päivät te hakkaatte ja jyskytätte lattiaa, pompitte ja juoksette, kiljutte, huudatte ja itkette (sekä sinä että poikasi), tälläkin hetkellä hirveä meteli käynnissä. Te olette sietämättömiä. Yritän tehdä etätöitä tässä teidän alapuolellani.
P.S. Korvatulpat eivät auta, on kokeiltu.
Mikäs siinä oli ollessa. Maailman helpoimpia lapsia olivat. Poikani on hyvin passiivisia kaikki. Ei kiinnosta riehuminen eikä kyllä liikuntakaan. Esikoisella on adhd mutta sekin ylivilkkaus oli sellaista ihan normia. Äitini sanoi että kaikki kolme yhdessäkään ei olleet niin meneviä ja raskaita kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ulkoilua niin saa purkaa sitä energiaansa. Varsinkin aktiivinen poikalapsi tylsistyy jos on aina sisällä. Tekee äidillekin hyvää kun saa vähän raitista ilmaa samalla.
Vierailija kirjoitti:
Ap, asutko Tampereella? Jos kyllä, niin ehkä asut meidän yläpuolisessa asunnossa. Tiedoksesi: teistä on valitettu isännöitsijälle ja saatte pian häädön koska et saa kuritonta riiviötäsi kuriin. Kaikki päivät te hakkaatte ja jyskytätte lattiaa, pompitte ja juoksette, kiljutte, huudatte ja itkette (sekä sinä että poikasi), tälläkin hetkellä hirveä meteli käynnissä. Te olette sietämättömiä. Yritän tehdä etätöitä tässä teidän alapuolellani.
P.S. Korvatulpat eivät auta, on kokeiltu.
Omakotitalossa asutaan. Me ulkoillaan 3x päivässä, että ei tuo nyt muutenkaan osuis kohdalle.
Ehkä yläkerrassanne tarvittaisiin apua tuon ilkeilyn sijaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallisen aikuisen pojan äiti täällä. Meillä pahin kausi oli 18 kk. Silloin jätkällä oli menohaluja, vaan ei järkeä edes nimeksi. Hetkenkään rauhaa ei ollut. Onneksi meillä oli silloin paimenkoira, joka piti tyyppiä myös silmällä
Nyt poika itse aikuinen mies ja rauhallinen kuin mikä
Vierailija kirjoitti:
Paljon ulkoilua niin saa purkaa sitä energiaansa. Varsinkin aktiivinen poikalapsi tylsistyy jos on aina sisällä. Tekee äidillekin hyvää kun saa vähän raitista ilmaa samalla.
Joo ulkoilut on ehdottomia, kolmesti päivässä taistellaan ulkovehkeet päälle. Ulkona onkin oikein rauhallinen😀😀
Kevättä odotellessa, että voi hengata siellä koko päivän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.
Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa nähdä siitä pojasta muutakin kuin pelkkä sukupuoli? Lapset nyt ovat erilaisia.
Teini-iässä ne alkaa nukkumaan hyvin. Päivisin ainakin. Yöt läpeensä huuta tietokoneen ääressä. Sinne asti kun jaksat, niin ei enää tarvitse juosta perässä.
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isät on?
Mun lasten isä on nukkumassa.
Vierailija kirjoitti:
Teini-iässä ne alkaa nukkumaan hyvin. Päivisin ainakin. Yöt läpeensä huuta tietokoneen ääressä. Sinne asti kun jaksat, niin ei enää tarvitse juosta perässä.
Kun meille tuli ensimmäinen pelikonsoli, sovittiin jo ennen kuin se otettiin käyttöön, että pelatessa ei huudeta ja kiroilla, muuten pelaaminen loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap, asutko Tampereella? Jos kyllä, niin ehkä asut meidän yläpuolisessa asunnossa. Tiedoksesi: teistä on valitettu isännöitsijälle ja saatte pian häädön koska et saa kuritonta riiviötäsi kuriin. Kaikki päivät te hakkaatte ja jyskytätte lattiaa, pompitte ja juoksette, kiljutte, huudatte ja itkette (sekä sinä että poikasi), tälläkin hetkellä hirveä meteli käynnissä. Te olette sietämättömiä. Yritän tehdä etätöitä tässä teidän alapuolellani.
P.S. Korvatulpat eivät auta, on kokeiltu.
Lapsen äänet kuuluvat normaaliin elämiseen, mitään häätöä ei ole tulossa. Sinun on parempi vain kestää tai mennä työpaikalle paikanpäälle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.
Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.
Tästä löytyy ihan tutkimuksiakin, että poikalapset ovat luonnostaan villimpiä, koska heillä on keskimäärin enemmän energiaa/ovat isokokoisempia/syövät enemmän. Tottakai poikkeuksia on ja mikään ei valehtele kuten tilasto, mutta toistaiseksi vielä biologia ohjaa tätä kehitystä.
Mielellään ottaisin luonnonoikun ja tuollaisen säännön vahvistavan poikkeuksen.
Mutta kun sain tällaisen vilkkaan viikarin, haen täältä vertaistukea.
Aika vähän sitä tosin saa, lähinnä vittuilua nää vastaukset on olleet tai juuri niitä rauhallisten poikien äitejä.
Siinäkin tosin aika kultaa, anopin mukaan mies oli vauvana oikein kiltti ja rauhallinen eikä itkenyt.
Kun poikamme syntyi, muisteli naapurin rouva miehen kolttosia ja miten karkaili aina, ja kaveriensa äidit sitä, miten vilkas ja kepposteleva mies oli (hyppi autojen katolla jne.).
Joten ehkäpä kaikki rauhallisten poikien äiditkään eivät muista ihan autenttisesti. :D
ap
Alue: Aihe vapaa
Minulla on 2 poika, jos nyt saisin kolmannen, toivoisin sen olevan poika.
Ei siis tytöistä ole kokemusta, joten en osaa verrata, mutta vierestä seuranneena pojat tosiaan on suorempia, mutkattomampia ja vähemmän kieroilevia kuin tytöt. En erityisemmin pidä tyttölapsista.